Innovatiiviset ja epätavalliset taktiikat

Ketjun ideana on ideoida hieman tavallisesti poikkeavia taktiikoita...

Allekirjoittaneen järki sanoo, että hajautetussa taistelutavassa aika syvä puolustus on pakko.

Ja jos puolustuksella on syvyyttä, niin parasta on, jos sitä syvyyttä saadaan vähintään kymmeniä, mutta mieluummin kolminumeroinen kilometrimäärä vastustajan puolelle.

Etuosasto = vihollisen syvyyteen/selustaan menevä joukko, jonka tehtävänä on sitoa puolustajan reservejä ja tuhota puolustajan huoltoa, johtamisjärjestelmän osia, tuliyksiköitä jne.

Älykkäästi, epätavallisesti ja epäsotilaallisesti organisoidut pienet ja maksimaalisen itsenäiset ja kauan toimimaan kykenevät yksiköt, joille tehtävä on selviämistä tärkeämpi voisivat tuottaa paljon kitkaa ja kipunoita hyökkääjän harmiksi.

Semmoinen vaatisi tietenkin paljon valmistelemista - mutta osin halvalla. Ja ideaaliäijät olisivat aivan toisenlaisia kuin varsinaiset taistelujoukot.
 
Routapanoksella läpi, ei siinä mitään amerikan temppuja tarvita.

Joo, mutta jälki tuosta silti jää. Ja jos haluaa sen tien olevan tarpeeksi poikki, että siitä ei mennä yli millään telavehkeellä, niin sen panoksen on oltava hyvin syvällä, siis vähintään seisontapoteron luokkaa, joten jos telamiinalle ei saa tehtyä reikää asfalttiin ilman että se on tiedustelun havaittavissa, niin ei sitä tien räjäytystäkään kannata tuolla tavalla tehdä. Meinaan, että menee järjettömästi aikaa, kun sitä monttua yritetään kaivaa käsipelissä ja samalla pitää reikää pienenä. Ennen tuo paikalle työkoneen ja kaivaa sillä kunnollisen montun ja sitten rikkoo asfalttia vastaavalla tavalla parin kilsan matkalta ja muistakin kapeikoista. Tai mahdollisesti roudaa siihen tielle soraa, jotta vihollinen olettaa siinä olevan miinoitteen (Tämä on tehtävä tarpeeksi laajana, jotta vihollinen ei vain arvaa, että tuo soralla peitelty alue on liian pieni miinakentäksi).
 
Joo, mutta jälki tuosta silti jää. Ja jos haluaa sen tien olevan tarpeeksi poikki, että siitä ei mennä yli millään telavehkeellä, niin sen panoksen on oltava hyvin syvällä, siis vähintään seisontapoteron luokkaa, joten jos telamiinalle ei saa tehtyä reikää asfalttiin ilman että se on tiedustelun havaittavissa, niin ei sitä tien räjäytystäkään kannata tuolla tavalla tehdä. Meinaan, että menee järjettömästi aikaa, kun sitä monttua yritetään kaivaa käsipelissä ja samalla pitää reikää pienenä. Ennen tuo paikalle työkoneen ja kaivaa sillä kunnollisen montun ja sitten rikkoo asfalttia vastaavalla tavalla parin kilsan matkalta ja muistakin kapeikoista. Tai mahdollisesti roudaa siihen tielle soraa, jotta vihollinen olettaa siinä olevan miinoitteen (Tämä on tehtävä tarpeeksi laajana, jotta vihollinen ei vain arvaa, että tuo soralla peitelty alue on liian pieni miinakentäksi).

Idea on siinä, että katkaistaan tie mahdollisimman vähän aikaa ennen vihollisen saapumista alueelle. Toki asvaltti aiheuttaa ongelmia, mutta isot estetyöt paljastuvat ja koko pointti tehdä ne estetyöt katoaa, jos vihollinen ehti valita kiertotien tai tuoda jostain takaa pioneerejä rauhassa ja eikä saavuteta aikavoittoa tai aiheiteta tappioita. Ehtiihän tarvittaessa koko hulapaloon tekemään ehkä 10-15min, kun kaikki on valmisteltuna ja saatavilla. Riittävä määrä routapanoksia, jotain pienempiä panoksia mitkä tunkea kapeaan reikään isomman tekemiseksi ja jotain hävityspanoksia tai vast. koko tien muuttamiseksi kraatereiksi.
 
Eih!! Ei noin saa sanoa, taistelijalla ei ole sukupuolta!! Naiset ja muun sukupuolisetkin pääsee inttiin.

Äijyydellä viittasin tietenkin karusta elämästä karttuneen etuosastolaisen pierunhajuiseen ja maanläheiseen olemukseen, joka auttaa soluttautumisessa sitä kautta että eliittietujoukkolaista ei helposti erota venäläisestä maaseutudeekusta.

Tämmöisen äijyyden piiriin mahtuvat kaikki Pirjot ja Mirja-Petterit, jotka osaavat korjata vuoden 1983 laatikko-Ladan kanaverkolla ja polttaa hajalle rautatievaihteen itse tehdyistä puuhiilistä ja jämätiilistä kasatulla ahjolla.

Eli kyse on kaikkia sukupuolia edustavista äijistä. Riittää että voivat käyttää säärikarvojaan hammaslankana tai dykkerinaulana niin homma on ihan bueno.
 
Äijyydellä viittasin tietenkin karusta elämästä karttuneen etuosastolaisen pierunhajuiseen ja maanläheiseen olemukseen, joka auttaa soluttautumisessa sitä kautta että eliittietujoukkolaista ei helposti erota venäläisestä maaseutudeekusta.

Tämmöisen äijyyden piiriin mahtuvat kaikki Pirjot ja Mirja-Petterit, jotka osaavat korjata vuoden 1983 laatikko-Ladan kanaverkolla ja polttaa hajalle rautatievaihteen itse tehdyistä puuhiilistä ja jämätiilistä kasatulla ahjolla.

Eli kyse on kaikkia sukupuolia edustavista äijistä. Riittää että voivat käyttää säärikarvojaan hammaslankana tai dykkerinaulana niin homma on ihan bueno.

Nyt on kyllä kauhean sekstistisiä kommentteja, että aijaijaijaijai.....

Ja asiaan.
 
Ketjun ideana on ideoida hieman tavallisesti poikkeavia taktiikoita, joita ei välttämättä tule RA-hommissa ajateltua tai harjoiltetua.

En tiedä mitä tuo RA-homma tarkoittaa, mutta tartun aiheeseen...

Osa-alueena poliittis-taloudellis-hallinnollinen toiminta ja sen rooli vakavana pullonkaulana.

Kuvaan asiantuntemattomasti ja luultavasti virheellisesti prosessin:

1. Tunnistetaan tarve tai mahdollisuus.
2. Kevyt arviointiprosessi jossa päätetään viedä asiaa eteenpäin.
3. Tarve-, kustannus-, hyöty- jne. selvitys.
4. Päätetään tehdä hankinta. Luodaan kilpailuttamiselle puitteet.
5. Kilpailuttaminen.
6. Hankintasopimus.
7. Kouluttajien kouluttaminen alkaa.
8. Toimitukset alkavat.
9. Kouluttajat siirtävät osaamista eteenpäin.
10. Uusi potentiaali on käytössä.

Ja tossa ehtii kulua... ööö kuinka monta vuotta?

Täydentävä ja vähän toisin ajateltu toimintatapa:

1. Kehitetään esiselvitys-päätös-aiesopimus-sopimus-koulutus -reittiä niin, että tuotetaan sinne selkeitä päällekkäisyyksiä. Eli seuraavat prosessit voivat jo edetä ennen kuin edellinen on valmis, mutta asioiden lukkoon lyömistä ei voi tapahtua ennen kuin siihen on valmius.

2. Kehitetään aiesopimus- ja optiosopimus -osaamista ja toimintaa monipuolisempaan ja aikataulunhallintaa paremmin palvelevaan suuntaan. Esimerkkinä voisi olla vaikka sellainen, että annetaan yrityksille mahdollisuus esittää omista lähtökohdistaan sellaisia tarjouksia ja optiosopimuksia, joihin Suomessa ei ole (vielä?) myönnetty valtuuksia. Ja annetaan virkamiehille valtuuksia tinkiä näistä sopimuksista siten, että Suomi ei esitä tarjousta vaan määrittelee sitä, että millaiset reunaehdot lisäisivät tarjouksen todennäköisyyttä tulla hyväksytyksi.

("Jos sä pystyt toimittamaan jo loppuvuoden aikana pienen testi-/koe-/näyte-erän tosi halvalla teidän varastosta tai linjalta, niin se voitaisiin maksaa jo tämän vuoden puolella. Testaaminen ja parin kouluittajan perehdyttäminen voidaan tehdä Suomessa yhteishankkeena niin että tekin voitte hyödyntää tulokset ja tiedot. Muitakin potentiaalisia asiakkaita voidaan kutsua seuraamaan testaamista. Nopeasti ja kustannukset jakaen.

Jos siltä näyttää, niin voidaan laatia samantien optiosopimus, jossa te sitoudutte viranomaishyväksyntien puitteissa toimittamiseen ja sen aikatauluihin sekä annatte sellaisen hinnan johon voitte sitoutua. Te teette sen optiosopparin tarjouksen muodossa niin että me voidaan viedä sitä eteenpäin. Sit hintaa ihan vähän alaspäin, niin mun kannattaa viedä toi tarjous eteenpäin...")

3. Testausbisnes on iso bisnes. Suomi ja Ruotsi hyötyvät autoteollisuuden arktisen testaamisen bisneksestä valtavasti.

Tuotetaan Suomeen militäärialan arktisen testaamisen koe- ja kehittämismahdollisuuksia niin yrityksille kuin valtioillekin. Jonnekin pohjoiseen, missä on tilaa ja suojaa tiedustelulta.

Luodaan testaustoiminnalle sen tarvitsemaa osaamista, infraa sun muuta. Samalla syntyy Suomeen sekä alan suhteita että tietoa. Lisäksi ulkopoliittinen asema ja siihen liittyvät viralliset ja epäviralliset sidokset lujittuvat juuri oikeisiin suuntiin. Ja mahdollisuus saada näissä oloissa pärjäävää apua paranee kun alan toimijat testaavat juuri näissä oloissa.

Tiivistäen:

Kolmosvaihe saattaisi onnistuessaan sekä kustantaa kaikki vaiheet että tuottaa maahan vero- ja muita tuloja.

Hankinta-koulutus -prosessit voisivat ehkä nopeutua.

Länsi-integraatio syvenisi.

Alan värkit ja menettelytavat kehittyisivät tänne paremmin sopivaan suuntaan.

Miltä kuulostaa?
 
En tiedä mitä tuo RA-homma tarkoittaa, mutta tartun aiheeseen...

Osa-alueena poliittis-taloudellis-hallinnollinen toiminta ja sen rooli vakavana pullonkaulana.

Kuvaan asiantuntemattomasti ja luultavasti virheellisesti prosessin:

1. Tunnistetaan tarve tai mahdollisuus.
2. Kevyt arviointiprosessi jossa päätetään viedä asiaa eteenpäin.
3. Tarve-, kustannus-, hyöty- jne. selvitys.
4. Päätetään tehdä hankinta. Luodaan kilpailuttamiselle puitteet.
5. Kilpailuttaminen.
6. Hankintasopimus.
7. Kouluttajien kouluttaminen alkaa.
8. Toimitukset alkavat.
9. Kouluttajat siirtävät osaamista eteenpäin.
10. Uusi potentiaali on käytössä.

Ja tossa ehtii kulua... ööö kuinka monta vuotta?

Täydentävä ja vähän toisin ajateltu toimintatapa:

1. Kehitetään esiselvitys-päätös-aiesopimus-sopimus-koulutus -reittiä niin, että tuotetaan sinne selkeitä päällekkäisyyksiä. Eli seuraavat prosessit voivat jo edetä ennen kuin edellinen on valmis, mutta asioiden lukkoon lyömistä ei voi tapahtua ennen kuin siihen on valmius.

2. Kehitetään aiesopimus- ja optiosopimus -osaamista ja toimintaa monipuolisempaan ja aikataulunhallintaa paremmin palvelevaan suuntaan. Esimerkkinä voisi olla vaikka sellainen, että annetaan yrityksille mahdollisuus esittää omista lähtökohdistaan sellaisia tarjouksia ja optiosopimuksia, joihin Suomessa ei ole (vielä?) myönnetty valtuuksia. Ja annetaan virkamiehille valtuuksia tinkiä näistä sopimuksista siten, että Suomi ei esitä tarjousta vaan määrittelee sitä, että millaiset reunaehdot lisäisivät tarjouksen todennäköisyyttä tulla hyväksytyksi.

("Jos sä pystyt toimittamaan jo loppuvuoden aikana pienen testi-/koe-/näyte-erän tosi halvalla teidän varastosta tai linjalta, niin se voitaisiin maksaa jo tämän vuoden puolella. Testaaminen ja parin kouluittajan perehdyttäminen voidaan tehdä Suomessa yhteishankkeena niin että tekin voitte hyödyntää tulokset ja tiedot. Muitakin potentiaalisia asiakkaita voidaan kutsua seuraamaan testaamista. Nopeasti ja kustannukset jakaen.

Jos siltä näyttää, niin voidaan laatia samantien optiosopimus, jossa te sitoudutte viranomaishyväksyntien puitteissa toimittamiseen ja sen aikatauluihin sekä annatte sellaisen hinnan johon voitte sitoutua. Te teette sen optiosopparin tarjouksen muodossa niin että me voidaan viedä sitä eteenpäin. Sit hintaa ihan vähän alaspäin, niin mun kannattaa viedä toi tarjous eteenpäin...")

3. Testausbisnes on iso bisnes. Suomi ja Ruotsi hyötyvät autoteollisuuden arktisen testaamisen bisneksestä valtavasti.

Tuotetaan Suomeen militäärialan arktisen testaamisen koe- ja kehittämismahdollisuuksia niin yrityksille kuin valtioillekin. Jonnekin pohjoiseen, missä on tilaa ja suojaa tiedustelulta.

Luodaan testaustoiminnalle sen tarvitsemaa osaamista, infraa sun muuta. Samalla syntyy Suomeen sekä alan suhteita että tietoa. Lisäksi ulkopoliittinen asema ja siihen liittyvät viralliset ja epäviralliset sidokset lujittuvat juuri oikeisiin suuntiin. Ja mahdollisuus saada näissä oloissa pärjäävää apua paranee kun alan toimijat testaavat juuri näissä oloissa.

Tiivistäen:

Kolmosvaihe saattaisi onnistuessaan sekä kustantaa kaikki vaiheet että tuottaa maahan vero- ja muita tuloja.

Hankinta-koulutus -prosessit voisivat ehkä nopeutua.

Länsi-integraatio syvenisi.

Alan värkit ja menettelytavat kehittyisivät tänne paremmin sopivaan suuntaan.

Miltä kuulostaa?

No, huomaan nyt itsekin, että lyhenteen käyttö tuossa ei ole hyvä. RA-hommissa eli rauhan ajan harjoittelussa ja toiminnassa. Rauhan aikana ei oikeasti päästä tekemään zyx eikä käytössä ole abc työkaluja tai harjoitusalueet ovat pelkkää metsää vaikka taisteltaisiin (haja)asutusalueilla. Muutenkin menit nyt aika pitkälle pelkästä taistelutekniikasta ja taktiikasta.
 
Muutenkin menit nyt aika pitkälle pelkästä taistelutekniikasta ja taktiikasta.

Foorumilaatikon aiheena on "Taktiikka ja strategia" -ei "taistelutaktiikka ja -strategia.

Ketjun aiheeksi on annettu "tavallisuudesta poikkeavat taktiikat" ei "tavallisuudesta poikkeavat taistelutaktiikat".

Yksi strategisen, taktisen ja operaatiotaidollisen ajattelun suurimmista kompastuskivistä on se, että otetaan se itse oletettu lähtökohta ainoaksi, realistisimmaksi ja/tai hyötysuhteeltaan parhaaksi edes pohtimatta sitä, että millä tavoin juuri se lähtökohta estää ja haittaa onnistumista tai asioiden paranemista.

Näin ollen lienee itsestään selvää, että jos pyydetään taktiikan tai strategian alueelle sijoittuvia innovatiivisia, epätavallisia ja tavallisesta poikkeavia lähestymiskulmia tai ratkaisuja, niin ensimmäinen askel on tietenkin poispäin todennäköisimmistä laitostumisen tai ajattelun kaavamaisuuden tuottamista esteistä.

Taktiikan ymmärtäminen äärimmäisen kapea-alaisesti taistelutaktiikaksi tai strategian ymmärtäminen äärimmäisen kapea-alaisesti sotilaalliseksi strategiaksi samoin kuin innovatiivisuuden ymmärtäminen äärimmäisen kapea-alasesti soveltamiseen rajoittuvaksi "innovatiivisuudeksi" ovat loistavia esimerkkejä edellä mainituista esteistä.

Periaatteessa ketjun avauslause lähes vaatii niiden sivuuttamista.
 
Foorumilaatikon aiheena on "Taktiikka ja strategia" -ei "taistelutaktiikka ja -strategia.

Ketjun aiheeksi on annettu "tavallisuudesta poikkeavat taktiikat" ei "tavallisuudesta poikkeavat taistelutaktiikat".

Yksi strategisen, taktisen ja operaatiotaidollisen ajattelun suurimmista kompastuskivistä on se, että otetaan se itse oletettu lähtökohta ainoaksi, realistisimmaksi ja/tai hyötysuhteeltaan parhaaksi edes pohtimatta sitä, että millä tavoin juuri se lähtökohta estää ja haittaa onnistumista tai asioiden paranemista.

Näin ollen lienee itsestään selvää, että jos pyydetään taktiikan tai strategian alueelle sijoittuvia innovatiivisia, epätavallisia ja tavallisesta poikkeavia lähestymiskulmia tai ratkaisuja, niin ensimmäinen askel on tietenkin poispäin todennäköisimmistä laitostumisen tai ajattelun kaavamaisuuden tuottamista esteistä.

Taktiikan ymmärtäminen äärimmäisen kapea-alaisesti taistelutaktiikaksi tai strategian ymmärtäminen äärimmäisen kapea-alaisesti sotilaalliseksi strategiaksi samoin kuin innovatiivisuuden ymmärtäminen äärimmäisen kapea-alasesti soveltamiseen rajoittuvaksi "innovatiivisuudeksi" ovat loistavia esimerkkejä edellä mainituista esteistä.

Periaatteessa ketjun avauslause lähes vaatii niiden sivuuttamista.

Menit jopa siitä ohi ja suoraan hankintojen tekemiseen. Jos väännetään rautalangasta niin taistelutekniikka kertoo miten taistella, taktiikka miten käyttää joukkoja, operaatiotaito miten voittaa taisteluita ja strategia miten voittaa sotia ja saavuttaa poliittiset tavoitteet. Jos ei tämä riitä avaamaan mitä tällä langalla haetaan niin en jaksa vääntää.
 
... taktiikka miten käyttää joukkoja.. ..strategia miten voittaa sotia ja saavuttaa poliittiset tavoitteet.

Selvästikään ei kannata vääntää - tai edes keskustella.

Sä puhut taistelutaktiikasta (=alakäsitteestä) taktiikkana (=kattokäsitteenä) ja sotilaallisesta strategiasta (=alakäsitteestä) strategiana (=kattokäsitteenä) ja minä taas en.

Käsiteavaruudet eivät kohtaa, joten keskustelu kanssasi ei olisi hedelmällistä.

Toivotan hyvää jatkoa ja jatkan keskustelemista muiden henkilöiden kanssa muissa ketjuissa sen aikaa kun minulla vielä on aikaa ja kiinnostusta roikkua täällä.

Samalla kiitän erinomaisen onnistuneesta tilannekomiikasta.

Myöhempi lisäys:

Pahoittelut tämän puheenvuoron ensimmäisestä lauseesta + asenneilmapiiristä. Asiatonta minulta.
 
Viimeksi muokattu:
Foorumin innovatiivisimmista ideoista on vastannut tähän saakka eräs jäsen, joka on esitellyt niin karttaruutupommit kuin sisävesijäänmurtajanuottakalustonkin.

Onkohan sodankäynti innovoitu jo tuhansia vuosia sitten tappiinsa? Teknologian kehittyminen on sitten vain tuonut uusia mausteita peliin? Historia ja tarusto on pullollaan erinomaisia ja juonikkaita sotatemppuja. Kenties kelaamalla historiaa löytäisi oivallisia temppuja?

Räjähtävä tyhjyys - käsite, tuo tieten jo nykyään paheksuttu paketti kaikenlaista saattaa nykyoloihin sovellettuna ja nykyteknologiaa hyödyntäen tarjota aarreaitan jopa hybridin torjuntavoittamistavoittelussakin. Mikään yksittäinen -miten miinoitan lumilingon- ei ole mitään, mutta kokonaisen alueen käsittäminen Tyhjyytenä, joka on tunkeutujalle huippisvaarallinen tarkoittaa jotain.

Millainen alusta luo esim. vastahyökkäykselle oivat edellytykset? Tai millainen on tila, jossa alivoimainen puolustaja kykenee suorittamaan tehtävänsä? Sopiiko tuohon puolustajan tilaan epätyypillistä valmistelua? Miten esim. voidaan vaikuttaa siihen aikaan, joka kuluu hyökkääjältä selvitä pulmalaatikosta? Aika, se vahvistettua Nato-tikitystä naputtava juttu on ylen epäseksikäs aihe, mutta saattaa erityisoloissamme olla ISO tekijä, todella iso. Mitään ymmärtämättömältä reservipohjalta olen joskus mätvehtinyt Aikaa. Hyökkääjällä on taatusti aikaraaminsa, se ikkuna, mihin sovittaa operaationsa. Miten tärvellä tuo aikataulu?
 
Foorumin innovatiivisimmista ideoista on vastannut tähän saakka eräs jäsen, joka on esitellyt niin karttaruutupommit kuin sisävesijäänmurtajanuottakalustonkin.

Onkohan sodankäynti innovoitu jo tuhansia vuosia sitten tappiinsa? Teknologian kehittyminen on sitten vain tuonut uusia mausteita peliin? Historia ja tarusto on pullollaan erinomaisia ja juonikkaita sotatemppuja. Kenties kelaamalla historiaa löytäisi oivallisia temppuja?

Räjähtävä tyhjyys - käsite, tuo tieten jo nykyään paheksuttu paketti kaikenlaista saattaa nykyoloihin sovellettuna ja nykyteknologiaa hyödyntäen tarjota aarreaitan jopa hybridin torjuntavoittamistavoittelussakin. Mikään yksittäinen -miten miinoitan lumilingon- ei ole mitään, mutta kokonaisen alueen käsittäminen Tyhjyytenä, joka on tunkeutujalle huippisvaarallinen tarkoittaa jotain.

Millainen alusta luo esim. vastahyökkäykselle oivat edellytykset? Tai millainen on tila, jossa alivoimainen puolustaja kykenee suorittamaan tehtävänsä? Sopiiko tuohon puolustajan tilaan epätyypillistä valmistelua? Miten esim. voidaan vaikuttaa siihen aikaan, joka kuluu hyökkääjältä selvitä pulmalaatikosta? Aika, se vahvistettua Nato-tikitystä naputtava juttu on ylen epäseksikäs aihe, mutta saattaa erityisoloissamme olla ISO tekijä, todella iso. Mitään ymmärtämättömältä reservipohjalta olen joskus mätvehtinyt Aikaa. Hyökkääjällä on taatusti aikaraaminsa, se ikkuna, mihin sovittaa operaationsa. Miten tärvellä tuo aikataulu?

Hyvä ajatus, miten katkaistaan kavalan vihulaisen operaatiokäkikellosta vastapainon ketju tai edes roikutaan siinä tarpeeksi pitkään.
Kyllä kai se sitä valmistelua kaipaa, epätyypillistä ja epäurheilijaimaista.
 
1. Foorumin innovatiivisimmista ideoista on vastannut tähän saakka eräs jäsen, joka on esitellyt niin karttaruutupommit..

2. Onkohan sodankäynti innovoitu jo tuhansia vuosia sitten tappiinsa?

3. Teknologian kehittyminen on sitten vain tuonut uusia mausteita peliin?

4. Historia ja tarusto on pullollaan erinomaisia ja juonikkaita sotatemppuja. Kenties kelaamalla historiaa löytäisi oivallisia temppuja?

5. Räjähtävä tyhjyys - käsite.. ..kokonaisen alueen käsittäminen Tyhjyytenä, joka on tunkeutujalle huippisvaarallinen tarkoittaa jotain.

6. Millainen alusta luo esim. vastahyökkäykselle oivat edellytykset?

7. Tai millainen on tila, jossa alivoimainen puolustaja kykenee suorittamaan tehtävänsä?

8. Sopiiko tuohon puolustajan tilaan epätyypillistä valmistelua?

9. Miten esim. voidaan vaikuttaa siihen aikaan, joka kuluu hyökkääjältä selvitä pulmalaatikosta?

10. Aika, se vahvistettua Nato-tikitystä naputtava juttu on ylen epäseksikäs aihe, mutta saattaa erityisoloissamme olla ISO tekijä, todella iso.

11. Hyökkääjällä on taatusti aikaraaminsa, se ikkuna, mihin sovittaa operaationsa. Miten tärvellä tuo aikataulu?

1. Jatkuvasti esillä, mutta kukaan ei kerro että mikä se on. Nimityksen perusteella kai MOAB tai FOAB jotka aluevaikutteisina taktisina aseina vaikuttavat esim. yleisen 1:20 000 mittakaavan kartan puitteissa infraa ja ihmisiä "karttaruuduittain".

Jos termi viittaa aluevaikutteisiin konventionaalisiin taktisiin aseisiin, niin silloin kuitenkin pilkan ja väheksynnän pitäisi kohdistua naureskelijoihin?

2. Airo ainakin oli tuota mieltä...

3. ...ja tuota.

4. Mattis tekee noin.

5. Miksi pelkästään alueen? Miksei ajan, poliittisen tilan, talouden, kyberavaruuden...

6. Omille vai vieraille? Oli kumpaa tahansa niin vastaus on sama: sellainen tila, jossa hyökkääjällä, vastahyökkääjällä, puolustajalla... on käytössään vähintään yksi dimensio enemmän.

7. Kts. edellinen vastaus.

8. Riippuu siitä, onko päällystöstä ja alipäällystöstä edes osa opetettu ajattelemaan vai ei. Enkä tarkoita sitä, että osaavatko ajatella vaan sitä, että onko koulutettu huomaamaan, huomioimaan, ylittämään, ohittamaan ja sivuuttamaan oman ajattelunsa sokeat täplät ja sudenkuopat - menettämättä kuitenkaan laitostuneen ajattelun luomaa yhteisesti jaettua tieto-, ymmärrys- ja menettelytaparakennetta.

9. Kumman puolen ollessa hyökkääjä - omien vai vieraiden?

10. Eikä ole. Se on pieni tekijä. Se ratkaisee kaiken, mutta se on silti pieni tekijä.

Ei pidä erehtyä luulemaan että koko kävelee käsi kädessä asian merkittävyyden kanssa. Ei ratkaiseva asia muutu isoksi siksi että se on ratkaiseva.

11. Olemalla nopeampi. Olemalla etuajassa. Olemalla pro- eikä reaktiivinen.

Panostamalla ajatteluun ja hyödyntämällä sekä kehittämällä ajattelemista.
 
Idea on siinä, että katkaistaan tie mahdollisimman vähän aikaa ennen vihollisen saapumista alueelle. Toki asvaltti aiheuttaa ongelmia, mutta isot estetyöt paljastuvat ja koko pointti tehdä ne estetyöt katoaa, jos vihollinen ehti valita kiertotien tai tuoda jostain takaa pioneerejä rauhassa ja eikä saavuteta aikavoittoa tai aiheiteta tappioita. Ehtiihän tarvittaessa koko hulapaloon tekemään ehkä 10-15min, kun kaikki on valmisteltuna ja saatavilla. Riittävä määrä routapanoksia, jotain pienempiä panoksia mitkä tunkea kapeaan reikään isomman tekemiseksi ja jotain hävityspanoksia tai vast. koko tien muuttamiseksi kraatereiksi.

Minun pointti vaan on se, että teet tarpeeksi mantua sen näköiseksi, että siellä on estetöitä tehty ainakin jossakin määrin, joten vihollinen etenee vain silloin kun sillä on pioneerit välittömässä valmiudessa juuri sille väylälle vaikka tiedetään, että on hyvät mahkut, että 50-90% tunnetuista sulutteista on feikkejä tai niiden tarkoitus on jokin muu kuin mitä tiedustelutiedoista voi päätellä ja ihan joka tapauksessa se sulute on todellisuudessa huomattavasti suppeampi kuin miltä näyttää.
 
Foorumin innovatiivisimmista ideoista on vastannut tähän saakka eräs jäsen, joka on esitellyt niin karttaruutupommit kuin sisävesijäänmurtajanuottakalustonkin.

Onkohan sodankäynti innovoitu jo tuhansia vuosia sitten tappiinsa? Teknologian kehittyminen on sitten vain tuonut uusia mausteita peliin? Historia ja tarusto on pullollaan erinomaisia ja juonikkaita sotatemppuja. Kenties kelaamalla historiaa löytäisi oivallisia temppuja?

Räjähtävä tyhjyys - käsite, tuo tieten jo nykyään paheksuttu paketti kaikenlaista saattaa nykyoloihin sovellettuna ja nykyteknologiaa hyödyntäen tarjota aarreaitan jopa hybridin torjuntavoittamistavoittelussakin. Mikään yksittäinen -miten miinoitan lumilingon- ei ole mitään, mutta kokonaisen alueen käsittäminen Tyhjyytenä, joka on tunkeutujalle huippisvaarallinen tarkoittaa jotain.

Millainen alusta luo esim. vastahyökkäykselle oivat edellytykset? Tai millainen on tila, jossa alivoimainen puolustaja kykenee suorittamaan tehtävänsä? Sopiiko tuohon puolustajan tilaan epätyypillistä valmistelua? Miten esim. voidaan vaikuttaa siihen aikaan, joka kuluu hyökkääjältä selvitä pulmalaatikosta? Aika, se vahvistettua Nato-tikitystä naputtava juttu on ylen epäseksikäs aihe, mutta saattaa erityisoloissamme olla ISO tekijä, todella iso. Mitään ymmärtämättömältä reservipohjalta olen joskus mätvehtinyt Aikaa. Hyökkääjällä on taatusti aikaraaminsa, se ikkuna, mihin sovittaa operaationsa. Miten tärvellä tuo aikataulu?
Historiaa toistaa itseään eikä varsinkaan sodankäynti ole tästä poikkeus.

Meidän uudistettu tst-tapa on oikeastaan melko perinteistä alivoimaisen taktiikkaa silloin, kun jostain syystä ei voida luottaa kiinteiden linnoitusten turvaan. Pyritään välttämään suoraa yhteenottoa ja sen sijaan aiheutetaan tappioita käyttämällä hyväksi olosuhteita ja vihollisen marssijärjestystä sekä etsimällä ne pehmeämmät iskukohdat ja avainosat joiden kautta aiheutetaan kokonaisuudelle suurempaa vahinkoa. Historiallisia vertailukohtia löytyy vaikka kuinka. Germaanit Teutoburgin metsässä, venäläiset Napoleonia vastaan, suomalaiset Raatteen tiellä ja Talebanit Afganistanissa on käyttäneet samaa taktiikkaa. Mikään hopealuoti tämä ei ole, vaan pyrkimys tasoittaa puntteja taktisin keinoin.

Maastosta ei voida odottaa valtavasti apua kun taistellaan hyvien teiden halkomassa Suomessa mekanisoitua vihollista vastaan. Samasta syystä taistelukentän syvyys on olematon. Kotikenttäetu meillä kuitenkin on, ja taistelutilaa valmistelemalla voidaan tehdä vihollisen etenemisestä erittäin epämiellyttävää. Itse uskon että perinteisen tienvarsiylläköinnin on muututtava, koska hyvillä sensoreilla varustetut lennokit huomaa nämä ennalta ja ohjaa tulta väijyttäjien niskaan. Miehet tulee pitää taustalla ja korvata heidät tienvarressa teknologialla eli sensoreilla, räjähteillä, aseilla ja harhautuksilla joiden läpi vihollinen joutuu puskemaan heti Vaalimaalta alkaen.
 
Itse uskon että perinteisen tienvarsiylläköinnin on muututtava, koska hyvillä sensoreilla varustetut lennokit huomaa nämä ennalta ja ohjaa tulta väijyttäjien niskaan.

Kuinka helppo tai vaikea tiedustelulennokin on havaita kaivautunut 1-3 hengen poppoo, jonka ainoa tavoite on possauttaa sopivasta paikasta kranaatti, ohjus tms. panssaroidun ajoneuvon herkkään kohtaan?

Pointtini on siinä, että juuri kentällä tapahtuvan tiedustelun nykyinen tarkkuus saattaa hyvinkin johtaa siihen, että tehokkain porukka johonkin yksittäiseen tehtävään ei olekaan se, jonka suorituskyky on suurin vaan se, jonka kyky pysyä havaitsemattomissa on suurin. Samoin siinä, että kaivautumisen pääpointti ei välttämättä olekaan enää tulivaikutukselta vaan havaituksi tulemiselta suojautuminen.

Mutulla heitän hatusta sellaisen oletuksen, että kun sensoreilta piiloutumaan pyrkivän poppoon koko kasvaa lineaarisesti, niin sen havaittavuus kasvaa eksponentiaalisesti.
 
Kuinka helppo tai vaikea tiedustelulennokin on havaita kaivautunut 1-3 hengen poppoo, jonka ainoa tavoite on possauttaa sopivasta paikasta kranaatti, ohjus tms. panssaroidun ajoneuvon herkkään kohtaan?

Pointtini on siinä, että juuri kentällä tapahtuvan tiedustelun nykyinen tarkkuus saattaa hyvinkin johtaa siihen, että tehokkain porukka johonkin yksittäiseen tehtävään ei olekaan se, jonka suorituskyky on suurin vaan se, jonka kyky pysyä havaitsemattomissa on suurin. Samoin siinä, että kaivautumisen pääpointti ei välttämättä olekaan enää tulivaikutukselta vaan havaituksi tulemiselta suojautuminen.

Mutulla heitän hatusta sellaisen oletuksen, että kun sensoreilta piiloutumaan pyrkivän poppoon koko kasvaa lineaarisesti, niin sen havaittavuus kasvaa eksponentiaalisesti.
Juuri tuota tarkoitin, eli partion tai ryhmän on mahdollista pysyä piilossa, mutta joukkueen tai useamman vahvuisen ylläkön toteuttaminen salassa on jo vaikeampaa.

Tällöin asevaikutukseen eivät riitä väijyttävän joukon omat aseet, vaan ensisijaisesti tarvitaan epäsuoraa, miinoitteita, IED:tä ja mitälie tuhovoimaa.
 
Pointtini on siinä, että juuri kentällä tapahtuvan tiedustelun nykyinen tarkkuus saattaa hyvinkin johtaa siihen, että tehokkain porukka johonkin yksittäiseen tehtävään ei olekaan se, jonka suorituskyky on suurin vaan se, jonka kyky pysyä havaitsemattomissa on suurin. Samoin siinä, että kaivautumisen pääpointti ei välttämättä olekaan enää tulivaikutukselta vaan havaituksi tulemiselta suojautuminen.

Ja kun tekniikan kehittyminen ei suinkaan lopu vielä tänään, niin sitä suurempi on tuo esittämäsi pointti. Nykyaikainen ryhmittyminen ei voi enää olla sukua 2. ms:n aikuisille jutuille.
 
Back
Top