ITO 90M korvaaminen

[Rannari]

Ongelma ei välttämättä ole mitään tekemistä itse ampumisen kanssa, vaan enemmän mekaaninen luonteeltaan. Siis ajattele vaikka ITKK:n kehälavettia jos ajoneuvo on kallellaan.

Ohjuslavetissa on todella raskaita liikkuvia osia. Jos paketti ei olisi vaaterissa pitäisi kääntömekanisminkin olla hirmuinen murikka ja homma olisi silti huomattavan levotonta. Nämä ovat tarkkuusinstrumentteja eikä mitään kyläsepän vehkeitä. Järjestelmällä pitää olla tarkka käsitys siitä mihin suuntaan ohjus lähtee tai ajoaineet palavat korjausliikkeissä ja maalia ei koskaan saavuteta.

 

[Tähystäjä]

Ohjuslavetissa on todella raskaita liikkuvia osia. Jos paketti ei olisi vaaterissa pitäisi kääntömekanisminkin olla hirmuinen murikka ja homma olisi silti huomattavan levotonta. Nämä ovat tarkkuusinstrumentteja eikä mitään kyläsepän vehkeitä. Järjestelmällä pitää olla tarkka käsitys siitä mihin suuntaan ohjus lähtee tai ajoaineet palavat korjausliikkeissä ja maalia ei koskaan saavuteta.

Mites nämä merelliset ilmatorjuntaohjukset sitten toimivat?

Laivat kun sattuvat harvemmin olemaan täydellisesti vaaterissa...

 

[Rannari]

Mites nämä merelliset ilmatorjuntaohjukset sitten toimivat?

Laivat kun sattuvat harvemmin olemaan täydellisesti vaaterissa...

Jostain syystä laivoissa on viime aikoin suosittu siilolaukaisua. En tiedä miten joku Standardin tai Sea Sparrowin laukaisu on aikanaan järjestetty. Ehkä jotain vakautusta löytyy tai sitten ohjus ei vain lähde ennen kuin suuntaus on otollinen. Kyllähän se ylämäkeen kääntäminenkin täysin mahdollista on. Raakaa voimaa vaan peliin. Koneiston voima vain näkyy sitten lavetin koossa ja painossa. Vaaterissa olevalle lavetille pitänee jollain konstilla mitata suunta. Kellillään olevalle pitäsi mitata suunta ja kallistus sekä kallistuksen suunta.

 

[SJ]

Mites nämä merelliset ilmatorjuntaohjukset sitten toimivat?

Laivat kun sattuvat harvemmin olemaan täydellisesti vaaterissa...

Laivaan saa helposti jonkinlaisen asentosensorin. Koukkulavassa se taas olisi yksi rikkoutuva osa lisää.

 

[Jukkis]

Laivaan saa helposti jonkinlaisen asentosensorin. Koukkulavassa se taas olisi yksi rikkoutuva osa lisää.

Laivassa on myös voimaa tarjolla ihan eri mittakaavassa, ja kääntömekanismikin voi painaa tonnikaupalla kunhan purkki ei ihan pikkuinen ole.

 

[HaBa]

Usa:ssa käytettiin vuoteen 2005 asti tällaisia MK26-laukaisukiskoja laivoissa. Tuosta linkistä alla voipi vähän kokoa ja massoja ihmetellä (viimeisin versio painaa vaatimattomat 265 t). Tosin tuo ampuu mm. RIM-66-ohjuksia, jotka ovat melko isoja (pit. 5m tms.)

http://www.alternatewars.com/BBOW/Weapons/Mk26_GMLS.pdf

 

[Rannari]

Usa:ssa käytettiin vuoteen 2005 asti tällaisia MK26-laukaisukiskoja laivoissa. Tuosta linkistä alla voipi vähän kokoa ja massoja ihmetellä (viimeisin versio painaa vaatimattomat 265 t). Tosin tuo ampuu mm. RIM-66-ohjuksia, jotka ovat melko isoja (pit. 5m tms.)

http://www.alternatewars.com/BBOW/Weapons/Mk26_GMLS.pdf

Jostain syystä tuollaista ei ole rakennettu siirtolavalle

 

[TT]

Meteorissa on boosteri sisäänrakennettuna. Kiinteä rakettipolttoaine on ramjetin sisällä. Se kiihdyttää ohjuksen ramjetille optimaaliseen nopeuteen. Kun rakettiruuti loppuu, ramjet käynnistyy. Ilman tuota boosteria ohjus ei pääsisi yli mach 1:n jos se laukaistaan sitä hitaammasta vauhdista. Ramjetin työntövoima vaan on niin surkea hitaissa nopeuksissa. Ilmanvastuskin kun on pahimmillaan äänennopeuden kohdalla niin joudutaan turvautumaan kikkoihin.

Mutta riittääkö tuon boosterin teho nollanopeudesta (maasta) laukaisuun? Voi olla että Meteorille on jokin (kuljettavan koneen) miniminopeus laukaisuun, josta boosteri sitten nostaa sen patopainemoottorin toimintanopeusalueelle, mikä se taas sitten tuossa onkaan.

Ronklaus: kappas, Mustaruuti tuohon jo laittelikin...

 

[min3mat]

Aloitan uuden keskustelun koskien ilmatorjuntaa ja tulevaa ITO 90M -korvaajaa.

Vuoden 2012 itsenäisyyspäivän aikaan muistelen nähneeni haastattelun jossa joku korkea-arvoinen upseeri tilitti kuinka 2020-luvulla meillä ei ole muita kohdetorjuntaan kykeneviä, ajanmukaisia järjestelmiä kuin ITO 05/05M jos siis rahaa ei löydy.

Tulevaisuudessakin lienee tarpeellista että meillä on tehokas ja ajanmukainen it kohteiden puolustamiseen ympäri valtakuntaa. Nykyinen Crotale NG -järjestelmä on päivityksestään huolimatta vanhanaikaista tekniikkaa edustava ohjusjärjestelmä jonka puutteina on tietääkseni ainakin:

- Puoli-aktiivinen tutkahakeutuminen (vaatii tulenjohtotutkan lukituksen maaliin)
- hakeutumistavasta johtuva haavoittuvuus vastatoimille (helposti havaittava, aktiivinen)
- ei kykene monimaalitorjuntaan (1 ohjus komento-ohjauksessa kerrallaan) vaikka tutka kykenee seuraamaan useita maaleja.
- Järjestelmän taistelunkestävyys on heikko: tutka, joke ja ohjuslavetti on kerralla tuhottavissa.
- ei kykene tehokkaaseen risteilyohjusten torjuntaan

varmaankin 20 sivun keskustelun jälkeen kannattaa korjata hieman aloitusviestin täysin vääriä oletuksia k. järjestelmästä

Ito90 on myös ensimmäisiä toisen sukupolven kohdeilmatorjuntajärjestelmiä Kanadassa käytössä olevan ADATS:in ohella. ItO 90 Crotale on käytännössä järjestelmäkokonaisuus jossa on

• valvontatutka sekä omatunnistuslaite
• tulenjohtojärjestelmä
• laukaisuvalmiit ohjukset säiliöissä
• ammunnanhallintajärjestelmä
• johtajan näyttölaite
• viesti- sekä tiedonjakojärjestelmiä
• ajoneuvoalusta (pasi 181)
• paikannus- ja tuliasemapäätteistö

Järjestelmän tutka on dopplertutka, mittausetäisyys 18km ja ominaisuuksiin kuuluu mm. taajuushyppely, cfar (constant false alarm rate) häirinnäntunnistusjärjestelmä ja doppler-suodattimet. Samanaikaisesti voidaan havaita 20 maalia joista 8 uhkaavinta on automaattisessa seurannassa, häirintää vastaan löytyy monia eri häirinnänväistömenetelmiä. Lähetyssignaalin vaiheistusta pystytään myös muuttamaan jolloin voidaan käyttää kahta lähetyskeilaa, mikä käytännössä tarkoittaa että tutkalla voidaan lähettää ohjaussignaalia kahdelle ohjukselle samanaikaisesti.

Sensoreina järjestelmässä on tulenjohtotutka, tv-kamera ja lämpökamera. Näistä kaikilla voidaan seurata maaleja, ja tulenjohtotutkalla ohjata yhtä tai kahta ohjusta samanaikaisesti, sekä lämpökameralla ohjata yhtä ohjusta (passiivinen laukaisu ja ohjaus). Tutkan mittausetäisyys on noin 20 kilometriä, kameroiden nähdessä noin 15km päähän optimioloissa.

Johtajan näyttölaitteella näkyy mm. valvontatutkan kuvan lisäksi suojattava kohdealue ja muiden it-yksiköiden asemat. Viestivälineissä löytyy myös automaattisesti muiden ItO-järjestelmien kanssa tietoja vaihtava järjestelmä, jolloin k. järjestelmä voi olla hyvinkin hajautettu mutta silti tehokkaasti johdettu.


Näinollen

• - Puoli-aktiivinen tutkahakeutuminen (vaatii tulenjohtotutkan lukituksen maaliin)
  • -on argumenttina väärä sillä lämpökameralla tapahtuva tulitoiminta on mahdollista (tosin yhdellä ohjuksella kerrallaan)

• - hakeutumistavasta johtuva haavoittuvuus vastatoimille (helposti havaittava, aktiivinen)
  • -on argumenttina väärä sillä järjestelmässä on monia eri häirinnän vastakeinoja sekä tunnistejärjestelmiä että mahdollisuus täysin passiiviseen seuranta- ja tulitoimintaan.

• - ei kykene monimaalitorjuntaan (1 ohjus komento-ohjauksessa kerrallaan) vaikka tutka kykenee seuraamaan useita maaleja.
  • On argumenttina väärä sillä tutka pystyy ohjaamaan kahta ohjusta kerrallaan, sekä kamera yhtä

• - Järjestelmän taistelunkestävyys on heikko: tutka, joke ja ohjuslavetti on kerralla tuhottavissa.
  • On argumenttina järjetön sillä patterin jokainen yksikkö pystyy autonomiseen toimintaan sekä verkottumaan muiden ilmatorjuntajärjestelmien kanssa. Järjestelmä on kuitenkin hyvin liikkumiskykyinen sekä nopeasti ampumavalmis

• - ei kykene tehokkaaseen risteilyohjusten torjuntaan
  • On argumenttina totta, harva tämän hintaluokan järjestelmä on.

Yleisesti ottaen henk. koht mielipide on että järjestelmän korvaaminen on täyttä hulluutta tällä vuosikymmenellä, sillä järjestelmä on toimiva, tehokas, verkostoitunut ja erittäin hajauttamiskykyinen. Lisäksi järjestelmä on helposti päivitettävissä. Sivumainintana ohjus pystyy myös tekemään 90 asteen käännöksen heti laukaisun jälkeen, johtopäätöksiä tästä voi jokainen vetää itse

Lähteinä on Rauli Korpelan (entinen LapItR komentaja) Kirjoitukset sekä Ahti Lapen Ilmatorjuntaohjukset Suomessa, ja tutkamieskilta RY:n tutkan taipaleelta- kirjanen

 

[SJ]

• - ei kykene monimaalitorjuntaan (1 ohjus komento-ohjauksessa kerrallaan) vaikka tutka kykenee seuraamaan useita maaleja.
  • On argumenttina väärä sillä tutka pystyy ohjaamaan kahta ohjusta kerrallaan, sekä kamera yhtä

Tietääkseni systeemi ei kykene ampumaan kuin yhtä maalia kerrallaan, max kaksi ohjusta per maali. Mutta tästä huolimatta testeissä on todettu, että systeemi kykenee torjumaan neljä maalia minuutissa, johtuen ohjuksien nopeudesta.

 

[min3mat]

Tietääkseni systeemi ei kykene ampumaan kuin yhtä maalia kerrallaan, max kaksi ohjusta per maali. Mutta tästä huolimatta testeissä on todettu, että systeemi kykenee torjumaan neljä maalia minuutissa, johtuen ohjuksien nopeudesta.

Voi se olla näinkin, kuitenkin Rauli Korpelan sanavalinta mielestäni tarkoittaa että järjestelmän tulenjohtotutkalla on kyky ohjata kahta ohjusta kahteen eri kohteeseen.

"lähetyssignaalin vaiheistusta muuttamalla kyetään muodostamaan kaksi eri lähetyskeilaa. Ampuja voi konsolistaan valita käytetäänkö ylä- vai alakeilaa tai antennikerroksittain vaihtuen molempia vuorotellen""

Jokatapauksessa lämpökameralla voidaan myös ohjata yhtä ohjusta. Loppujenlopuksi kuitenkin sanoisin että ohjuksien massa-ampuminen on jotakuinkin harvinainen tapahtuma k. järjestelmän tutkan mittausetäisyyden sekä ohjuksen kantomatkan mielessäpitäen.

 

[peelo]

Niin ja vaikka kyettäisiinkin torjumaan kahta maalia kerrallaan niin niiden pitää kyllä olla hyvin lähellä toisiaan (tai samassa suunnassa). TJ-tutka ja optiikka osoittavat samaan suuntaan.

 

[Talvela]

varmaankin 20 sivun keskustelun jälkeen kannattaa korjata hieman aloitusviestin täysin vääriä oletuksia k. järjestelmästä

Ito90 on myös ensimmäisiä toisen sukupolven kohdeilmatorjuntajärjestelmiä Kanadassa käytössä olevan ADATS:in ohella. ItO 90 Crotale on käytännössä järjestelmäkokonaisuus jossa on

• valvontatutka sekä omatunnistuslaite
• tulenjohtojärjestelmä
• laukaisuvalmiit ohjukset säiliöissä
• ammunnanhallintajärjestelmä
• johtajan näyttölaite
• viesti- sekä tiedonjakojärjestelmiä
• ajoneuvoalusta (pasi 181)
• paikannus- ja tuliasemapäätteistö

Järjestelmän tutka on dopplertutka, mittausetäisyys 18km ja ominaisuuksiin kuuluu mm. taajuushyppely, cfar (constant false alarm rate) häirinnäntunnistusjärjestelmä ja doppler-suodattimet. Samanaikaisesti voidaan havaita 20 maalia joista 8 uhkaavinta on automaattisessa seurannassa, häirintää vastaan löytyy monia eri häirinnänväistömenetelmiä. Lähetyssignaalin vaiheistusta pystytään myös muuttamaan jolloin voidaan käyttää kahta lähetyskeilaa, mikä käytännössä tarkoittaa että tutkalla voidaan lähettää ohjaussignaalia kahdelle ohjukselle samanaikaisesti.

Sensoreina järjestelmässä on tulenjohtotutka, tv-kamera ja lämpökamera. Näistä kaikilla voidaan seurata maaleja, ja tulenjohtotutkalla ohjata yhtä tai kahta ohjusta samanaikaisesti, sekä lämpökameralla ohjata yhtä ohjusta (passiivinen laukaisu ja ohjaus). Tutkan mittausetäisyys on noin 20 kilometriä, kameroiden nähdessä noin 15km päähän optimioloissa.

Johtajan näyttölaitteella näkyy mm. valvontatutkan kuvan lisäksi suojattava kohdealue ja muiden it-yksiköiden asemat. Viestivälineissä löytyy myös automaattisesti muiden ItO-järjestelmien kanssa tietoja vaihtava järjestelmä, jolloin k. järjestelmä voi olla hyvinkin hajautettu mutta silti tehokkaasti johdettu.


Näinollen

• - Puoli-aktiivinen tutkahakeutuminen (vaatii tulenjohtotutkan lukituksen maaliin)
  • -on argumenttina väärä sillä lämpökameralla tapahtuva tulitoiminta on mahdollista (tosin yhdellä ohjuksella kerrallaan)

• - hakeutumistavasta johtuva haavoittuvuus vastatoimille (helposti havaittava, aktiivinen)
  • -on argumenttina väärä sillä järjestelmässä on monia eri häirinnän vastakeinoja sekä tunnistejärjestelmiä että mahdollisuus täysin passiiviseen seuranta- ja tulitoimintaan.

• - ei kykene monimaalitorjuntaan (1 ohjus komento-ohjauksessa kerrallaan) vaikka tutka kykenee seuraamaan useita maaleja.
  • On argumenttina väärä sillä tutka pystyy ohjaamaan kahta ohjusta kerrallaan, sekä kamera yhtä

• - Järjestelmän taistelunkestävyys on heikko: tutka, joke ja ohjuslavetti on kerralla tuhottavissa.
  • On argumenttina järjetön sillä patterin jokainen yksikkö pystyy autonomiseen toimintaan sekä verkottumaan muiden ilmatorjuntajärjestelmien kanssa. Järjestelmä on kuitenkin hyvin liikkumiskykyinen sekä nopeasti ampumavalmis

• - ei kykene tehokkaaseen risteilyohjusten torjuntaan
  • On argumenttina totta, harva tämän hintaluokan järjestelmä on.

Yleisesti ottaen henk. koht mielipide on että järjestelmän korvaaminen on täyttä hulluutta tällä vuosikymmenellä, sillä järjestelmä on toimiva, tehokas, verkostoitunut ja erittäin hajauttamiskykyinen. Lisäksi järjestelmä on helposti päivitettävissä. Sivumainintana ohjus pystyy myös tekemään 90 asteen käännöksen heti laukaisun jälkeen, johtopäätöksiä tästä voi jokainen vetää itse

Lähteinä on Rauli Korpelan (entinen LapItR komentaja) Kirjoitukset sekä Ahti Lapen Ilmatorjuntaohjukset Suomessa, ja tutkamieskilta RY:n tutkan taipaleelta- kirjanen

Hyvä yhteenveto, järjestelmä sopii hyvin joukkojen suojaamiseen yhdessä ITO 05 ja ITO 15 kanssa.

 

[RistoJ]

Korjauksena, että ITO90M ei käytä puoliaktiivista hakeutumista vaan on komento-ohjattu. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjukselle lähetetään ohjauskomennot, eikä se hakeudu maalista heijastuvaan tutkasäteilyyn. Tuota vastaan on erittäin vaikea keksiä vastakeinoja, koska ohjuksessa komennot vastaanottavat antennit ovat pyrstössä ja ne kuuntelevat vain taaksepäin (sinne mistä ohjaus aina tulee). Tulenjohtotutkan ei tietääkseni tarvitse olla lukittuna maaliin, vaan maalitieto voidaan saada myös lämpökameralta, päivänvalokameralta tai toiselta ITO90M-vaunulta. Tuota ohjauslinkkiä on myös todella vaikea havaita, sillä se lähettää hyvin pienillä tehoilla suunnatusti ja tietääkseni tehoa käytetään ensin vähän ja lisätään kun ohjus lentää kauemmas.


Mielestäni ITO90M:lle ei oikein ole olemassa hyvää korvaajaa tällä hetkellä. Ehkä kannattaisi ostaa vain lisää NASAMS:ja tuota varten.

 

[Raveni]

MEADS voisi olla myös mielenkiintoinen lisä... Tukisi Nasamsia mielestäni hyvin. On samallalailla verkottunut myöskin.

 

[min3mat]

Korjauksena, että ITO90M ei käytä puoliaktiivista hakeutumista vaan on komento-ohjattu. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjukselle lähetetään ohjauskomennot, eikä se hakeudu maalista heijastuvaan tutkasäteilyyn. Tuota vastaan on erittäin vaikea keksiä vastakeinoja, koska ohjuksessa komennot vastaanottavat antennit ovat pyrstössä ja ne kuuntelevat vain taaksepäin (sinne mistä ohjaus aina tulee). Tulenjohtotutkan ei tietääkseni tarvitse olla lukittuna maaliin, vaan maalitieto voidaan saada myös lämpökameralta, päivänvalokameralta tai toiselta ITO90M-vaunulta. Tuota ohjauslinkkiä on myös todella vaikea havaita, sillä se lähettää hyvin pienillä tehoilla suunnatusti ja tietääkseni tehoa käytetään ensin vähän ja lisätään kun ohjus lentää kauemmas.


Mielestäni ITO90M:lle ei oikein ole olemassa hyvää korvaajaa tällä hetkellä. Ehkä kannattaisi ostaa vain lisää NASAMS:ja tuota varten.

Äärettömän fiksu ostos se aikoinaan oli. Aluksi suunnitelmissa olikin n. 40-50 kpl ostaminen Suomeen mutta se sitten jäi erinäisistä syistä noin puoleen tuosta, ja tätä paikattiin myöhemmin asrad-järjestelmän ostoksilla.

Erityisesti tuoTutkan taipaleelta- kirjan sivumaininta 90 asteen käännöskyvystä heti laukaisun jälkeen on todella mielenkiintoinen, sillä se tarkoittaisi että k. järjestelmä voitaisiin esim. pitää maastosuojassa, käyttäen datalinkkiä tilannekuvan muodostamiseen sekä ulkoista lämpökamerajärjestelmää (Suomesta löytyy X määrä näitä) lähimaaston kohokohdassa maalittamiseen, täysin passiivisesti. Toisaalta se myös tarkoittaa todella hyvää lähitorjuntakykyä nopeasti syntyneissä tilanteissa. Missään nimessä näin hajautettavaa, toimintakykyistä ja tehokasta kalustoa ei kuitenkaan (ainakaan tällä vuosikymmenellä) kannata lähteä poistamaan.

Korjauksena myös, Päivävalokameralla ei pystytä ohjuksia maalittamaan, vaan se on mahdollista ainoastaan flir-lämpökameralla ja tulenjohtotutkalla. Kameralla pystytään kuitenkin seuraamaan maalia, tai eri maaleja kuin mitä muilla järjestelmillä on seurannassa. Syytä en tiedä eikä sitä oltu kirjassa mainittu.

 

[SJ]

Korjauksena, että ITO90M ei käytä puoliaktiivista hakeutumista vaan on komento-ohjattu. Tämä tarkoittaa sitä, että ohjukselle lähetetään ohjauskomennot, eikä se hakeudu maalista heijastuvaan tutkasäteilyyn. Tuota vastaan on erittäin vaikea keksiä vastakeinoja, koska ohjuksessa komennot vastaanottavat antennit ovat pyrstössä ja ne kuuntelevat vain taaksepäin (sinne mistä ohjaus aina tulee). Tulenjohtotutkan ei tietääkseni tarvitse olla lukittuna maaliin, vaan maalitieto voidaan saada myös lämpökameralta, päivänvalokameralta tai toiselta ITO90M-vaunulta. Tuota ohjauslinkkiä on myös todella vaikea havaita, sillä se lähettää hyvin pienillä tehoilla suunnatusti ja tietääkseni tehoa käytetään ensin vähän ja lisätään kun ohjus lentää kauemmas.


Mielestäni ITO90M:lle ei oikein ole olemassa hyvää korvaajaa tällä hetkellä. Ehkä kannattaisi ostaa vain lisää NASAMS:ja tuota varten.

Eikös tuo ohjauslinkki ja myös se tulenjohtotutka ole hyvin kapea keilaisia , joten niihin on myös siksi vaikea vaikuttaa, kun häirinnän ja mahdollisten ARM:ien pitäisi tulla suoraan siltä maalilta?

Mitenkäs sitten tämä Crotale Mk.3 niin eikö se kykenisi korvaamaan entiset? Vai vaatiiko nykyaikainen taistelukenttä välttämättä pitempikantamaista?

 

[peelo]

Erityisesti tuoTutkan taipaleelta- kirjan sivumaininta 90 asteen käännöskyvystä heti laukaisun jälkeen on todella mielenkiintoinen, sillä se tarkoittaisi että k. järjestelmä voitaisiin esim. pitää maastosuojassa, käyttäen datalinkkiä tilannekuvan muodostamiseen sekä ulkoista lämpökamerajärjestelmää (Suomesta löytyy X määrä näitä) lähimaaston kohokohdassa maalittamiseen, täysin passiivisesti.

Tuo ulkoinen maalinsosoitin MOS on käsittääkseni tarkoitettu vain suuntaamaan ohjuslavetti oikeaan suuntaa pikatilanteissa. Esimerkiksi ohjuslavetilla 180-asteen valvonta/ampuma-ala tiettyyn suuntaan jolloin sitten MOS asennetaan katveen puolelle vähentämään yllätyksellisiä tilanteita. Eli ei pysty ohjaamaan ohjuksia maaliin. Jokaisen Crotale-ryhmän mukana kulkee tällainen.

Korjauksena myös, Päivävalokameralla ei pystytä ohjuksia maalittamaan, vaan se on mahdollista ainoastaan flir-lämpökameralla ja tulenjohtotutkalla. Kameralla pystytään kuitenkin seuraamaan maalia, tai eri maaleja kuin mitä muilla järjestelmillä on seurannassa. Syytä en tiedä eikä sitä oltu kirjassa mainittu.

Toi kuulostaa kyllä hyvin omituiselta.

Eikös tuo ohjauslinkki ja myös se tulenjohtotutka ole hyvin kapea keilaisia , joten niihin on myös siksi vaikea vaikuttaa, kun häirinnän ja mahdollisten ARM:ien pitäisi tulla suoraan siltä maalilta?

Mitenkäs sitten tämä Crotale Mk.3 niin eikö se kykenisi korvaamaan entiset? Vai vaatiiko nykyaikainen taistelukenttä välttämättä pitempikantamaista?

Paitsi eikös ITO 90M ole varustettu uudemmalla versiolla VT1 ohjuksesta ja kantama on pidempi kuin alkuperäinen 10-11 km.

 

[SJ]

Paitsi eikös ITO 90M ole varustettu uudemmalla versiolla VT1 ohjuksesta ja kantama on pidempi kuin alkuperäinen 10-11 km.

Käsittääkseni modernisaatio tapahtui lähinnä vain tietokonepuolelle. Olin toki asiasta aikoinaan toiveikas, mutta ilmeisesti uusia ohjuksia ei ole tullut.

 

[peelo]

Käsittääkseni modernisaatio tapahtui lähinnä vain tietokonepuolelle. Olin toki asiasta aikoinaan toiveikas, mutta ilmeisesti uusia ohjuksia ei ole tullut.

Jos järjestelmä on hankittu 90-luvun alussa niin ohjuksia on ollut pakko ostaa. Mikä olisi ollut oivallisin hetki siihen? Toki eihän sitä tiedä kuinka monessa erässä VT-1 ohjuksia on tullut.