Jääkäriryhmän taistelutekniikka

Oisko heittää esimerkkejä miyä käyttäisit, Tuollaisenaan hyvä teksi jää vähän vajaaksi. "Suottaahan niitä menetelmiä olla erillaissii, tai suottaa olla et myö jiähään tähä" ;) :)
Tämä lanka näyttää hyvin kuinka haastavaa ryhmän johtaminen on ja kuinka huonosti aktiivi reservimme sen osaa! Pahinta on että tätä osaamattomuutta ei uskalleta tunnustaa. Tässä langassa oikeasti asiasta keskustelee 3 henkilöä... Muut eivät uskalla avata suutaan ettei todellinen osaamattomuudesta paljastu laukoen pelkkiä ympäripyöreitä toteamuksia "tilanteen vaikutuksesta". Eipä näy MAAKK aktiiveja kertomassa näkemystään taisteluteknisen tasan asioista vaikka osataan kyllä kertoa kaikki PV strategisen tasan virheet.

Ryhdistäytykäähän. Ei ole olemassa tyhmiä taktisia ratkaisuja; on vain olemassa niitä jotka kuolevat kun eivät tee mitään ratkaisua.
 
Tämä lanka näyttää hyvin kuinka haastavaa ryhmän johtaminen on

Ressun käymästä aukista tai rukista on vähän sietämättömän pitkä matka siihen, että sotilas on valmennettu sotilasopetuslaitoksissa ja joukko-osastoissa. Ei siitä vaan pääse mihinkään. Menneillä muistoilla ja hypetyksillä -ryhmäkään- ei johtaudu. Kyllä sinä tämän tiedät varsin hyvin.

Olen ainakin 88 kertaa kysynyt, "miten hyvin" sota-alueilla hankittu johtamisoppi valuu organisaatiossa eteenpäin näkyen esim. juuri ryhmänjohtamisosaamisena. Aina mulle on vastattu: hyvin. Mutta älä säikähdä, kun paljastan kuinka minua ei yllätä se, että jo rj-tason osaamisessa on haasteita. Eivätkä ne haasteet vähene yhtään, kun siirrytään jj-tasalle. Ja sitten täällä haaveillaan komppanianpäällikkyyksistäkin.
 
Olen ainakin 88 kertaa kysynyt, "miten hyvin" sota-alueilla hankittu johtamisoppi valuu organisaatiossa eteenpäin näkyen esim. juuri ryhmänjohtamisosaamisena.

Oma näkemys on, että vaihtelevasti. Riippuu henkilöistä eikä niinkään organisaatiosta. Luutnantti käy puoli vuotta Lipskeissä ottamassa arskaa, palaa aukin kurssinjohtajaksi tai joukkueenjohtajaksi. Ehtii kouluttaa ehkä erän tai kaksi ja menee satujen saarelle eikä ikinä palaa kouluttamaan veijareta.
 
Mitä ryhmätason äksiisiin ja manöövereihin tulee, niin tuskin niissä PTM:issä on mitään salattavaa tai uutta yhtään kenellekkään. Samaa tulta, liikettä, tukea, tähystystä ja kommunikointia se on jokaisella toimijalla. Ei ne tavan kiväärimiehen hommat tavallisessa kiväärijalkaväessä niin hirveästi lopulta eroa toisistaan eri maiden kesken. Perusprinsiipitkin ovat olleet samoja jo... varmaan 80 vuotta? ;)

Pahasti epäilisin, että päiväsaikaan käytävässä taistelussa kokenut ensimmäisen maailmansodan loppupuolen joukkue (mistä maasta tahansa) olisi vastus minkä maan armeijalle hyvänsä. Olettaen että heille olisi annettu muutama päivä aikaa perehtyä uusiin aseisiin.
 
Näin aselajijoukkojen edustajana en oikein usko, että torjuntaosastossa ilman pidempiä treenauksia pystyisin käyttämään varusmiesajoilta hämäriä muistikuvia omaavan ryhmän kanssa mitään muuta etenemismuotoja kuin avorivi ja avojono, niissäkin ongelmana varmasti sumppuuntuminen. Uskoisin, että ryhmänjohtajan tärkein tehtävä on olla jäätymättä.

Suurimpana haasteena sitten kovassa tilanteessa perustamisen jälkeen olisi pitää huolta siitä, että myös jv-taitoja treenattaisiin - kun niitä päätoimialan tehtäviä olisi aivan riittävästi.
 
Viimeksi muokattu:
Pahasti epäilisin, että päiväsaikaan käytävässä taistelussa kokenut ensimmäisen maailmansodan loppupuolen joukkue (mistä maasta tahansa) olisi vastus minkä maan armeijalle hyvänsä. Olettaen että heille olisi annettu muutama päivä aikaa perehtyä uusiin aseisiin.

Veikkaan että nykyinen ryhmä saisi kuitenkin otettua nopeasti tuliylivoiman itselataavilla aseilla. Yksi ryhmä nykypäivän aseistuksella vastaa helposti varmaan kahta joukkuetta sen ajan kiväärijalkaväkeä. Toisin sanoen, WW1 aikainen ryhmä jää helposti alakynteen nykypäivän partiolle.

Jalostan ajatusta. Kokenut saksalainen jalkaväkiryhmä toisen maailmansodan loppupuolelta, aseistuksena 2x MG42, parilla miehellä MP40 ja muilla Stg44:t. Tasaväkisempi nykypäivään verrattuna, jos ei optiikkaa käytössä.
 
Veikkaan että nykyinen ryhmä saisi kuitenkin otettua nopeasti tuliylivoiman itselataavilla aseilla. Yksi ryhmä nykypäivän aseistuksella vastaa helposti varmaan kahta joukkuetta sen ajan kiväärijalkaväkeä. Toisin sanoen, WW1 aikainen ryhmä jää helposti alakynteen nykypäivän partiolle.

Jalostan ajatusta. Kokenut saksalainen jalkaväkiryhmä toisen maailmansodan loppupuolelta, aseistuksena 2x MG42, parilla miehellä MP40 ja muilla Stg44:t. Tasaväkisempi nykypäivään verrattuna, jos ei optiikkaa käytössä.

Juu, unohdin mainita että olettaen tuolle 1MS ryhmälle/joukkueelle annettavan nykyaikaiset aseet, ts. rynnäkkökiväärit ja kvkk:t ja niihin muutama päivä aikaa perehtyä.

Uskoisin optiikan merkityksen olevan kuitenkin melko lailla marginaalinen verrattuna siihen, että fiktiivisellä 1MS porukalla olisi tulikaste läpikäytynä ja kokemus siitä, miltä tuntuu olla kun ammutaan kohti, luottamus omiin aseisiin ja taitoihin ja johtajilla realistinen näkemys siitä miten johtaa toimintaa tulen alla. Ts. mitkä temput toimivat, mitkä eivät.
 
Viimeksi muokattu:
Juu, unohdin mainita että olettaen tuolle 1MS ryhmälle/joukkueelle annettavan nykyaikaiset aseet, ts. rynnäkkökivääri ja kvkk:t, ja niihin muutama päivä aikaa perehtyä.

Et unohtanut kirjoittaa, minä en huomannut lukea!:p

Optiikka, sillä on kyllä omasta mielestä suuri merkitys, etenkin kokeneiden käsissä.
 
Oma näkemys on, että vaihtelevasti. Riippuu henkilöistä eikä niinkään organisaatiosta. Luutnantti käy puoli vuotta Lipskeissä ottamassa arskaa, palaa aukin kurssinjohtajaksi tai joukkueenjohtajaksi. Ehtii kouluttaa ehkä erän tai kaksi ja menee satujen saarelle eikä ikinä palaa kouluttamaan veijareta.
Katsot asiaa liian kapea katseisesti perusyksikönkouluttajan lasien läpi. Pointti on siinä että se luutnantti saa puoli vuotta toimia johtajana kouluttajana toimimisen sijaan. Se on kokemus joka tuo näkemystä. Se on sitten yksilöstä kiinni osaako tuota kokemusta hyödyntää.

Oikeista kovista missioista tulee sitten vähän muutakin näkemystä. Ei kannata väheksyä sitä faktaa että meillä on iso läjä oikeasti tulen alla toimineita ukkoja rullissa. Noista kovista missioista saatua kokemusta myös PV hyödyntää ihan säännönmukaisesti ja tuo kova kokemus vaikuttaa jo konkreettisesti mm. koulutukseen.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä lanka näyttää hyvin kuinka haastavaa ryhmän johtaminen on ja kuinka huonosti aktiivi reservimme sen osaa! Pahinta on että tätä osaamattomuutta ei uskalleta tunnustaa. Tässä langassa oikeasti asiasta keskustelee 3 henkilöä... Muut eivät uskalla avata suutaan ettei todellinen osaamattomuudesta paljastu laukoen pelkkiä ympäripyöreitä toteamuksia "tilanteen vaikutuksesta". Eipä näy MAAKK aktiiveja kertomassa näkemystään taisteluteknisen tasan asioista vaikka osataan kyllä kertoa kaikki PV strategisen tasan virheet.

Ryhdistäytykäähän. Ei ole olemassa tyhmiä taktisia ratkaisuja; on vain olemassa niitä jotka kuolevat kun eivät tee mitään ratkaisua.

tätä minä vähän epäilin, kun ketjun aloitin. Yksi tavoite tässä täyttyikin, mutta koska uskon että tätäkin ketjua lukee useita, jotka ovat MAAKK aktviiveja taikka muuten SA sijoitettuja, ei tänne kirjoitukset vallu mielestäni hukkaan, vaan annetaan heille pelimerkkejä ktköä eivät uskalla keskusteluun osallistua. Toivonkin kaikkilta kirjoittajilta malttia, ettei toisten ajatuksia tyrmätä, ainakaan ilman perusteita, jotta saataisiin ketjun opetukset painumaan mieliin.

Ei ole muuten mitenkään helpppoa suomenmaassa kerrata JV-taisteluakaan. Kuten @CV9030FIN sanoi uusin opus on suojatasoltaan virkakäyttöön eikä muuta materiaalia oikeastaan ole, kuin yleisteoksia. Olen kahlannut läpi joukko-osasto lehtiä, kaikki julkiset lähteetsuomesta eikä ryhmän taistelua juuri käsitellä. Pidetäänkö sitä liian itsestään selvänä asiana? Kun joitain vuosia sitten hakeuduin reserviläis kouluttajaksi MPK:lle oli mulla ajatus että tätä kautta pääsisi käsiksi uudempaan materiaaliin, jotta osaisin itse paremmin omanhommani ja siinä sivussa jakaa omaa tietoa muille. Toki omaksi ei materiaalia saa, mutta onneksi olen parempi lukemaan, kuin kirjottamaan :D

Lisäksi hyviä lähteitä on ollut myös jenkkien asevoimien field-manuaalit. eihän ne ihan meidän juttuja ole, mutta ainakin ajatuksia sieltä saa ja näkökulmia.

Jatketaan harjoituksia.

ps. Karttapohjaa tulossa, ruetaan seuraavaksi miettimään väijytyksiä ja puollustusta. jaa näköjään menee tod näk tiistaille karttapohja.
 
Viimeksi muokattu:
Niin joo lähestyin syksyllä Suomen sotilas lehteäkin että voisivatko kirjoittaa aiheesta mutta yllättäen ei kuulema ole kirjoittajia aiheesta...
Mit vit... suurin osa sotilaista olivatpa ressuja tai ammattilaisia on jälkäväkeä eikä aiheesta löydy kirjoittajia Suomenmaasta. Historiasta, HX- ja Laivue 2020hankkeista kyllä löytyy...

Sen ymmärrän ettei joukko-osasto lehdistä niin löydykään kun tavalla ovat vähän eritarkoitukseen...
 
[QUOTE="vastarannankiiski, post: 563544, member: 255] Kokenut saksalainen jalkaväkiryhmä toisen maailmansodan loppupuolelta, aseistuksena 2x MG42, parilla miehellä MP40 ja muilla Stg44:t. Tasaväkisempi nykypäivään verrattuna, jos ei optiikkaa käytössä.[/QUOTE]
En lähde vertaamaan eri aikakausien sotilaiden suorituskykyjä. Sopivissa olosuhteissa spartalainen hopliittiryhmä peittoaa sekä saksalaisen ryhmän että nykypäivän ryhmän.
Kiinnitän huomion kuitenkin tuohon saksalaiseen ryhmään. Heillä homma rakentui hyvin vahvasti konekiväärien ympärille. Wehrmachtin koulutus- ja taisteluohjeissa ja myös käytännössä ryhmä purettiin jos siitä konekiväärit syystä tai toisesta poistuivat käytöstä.
Nykyään hyvin usein näkee konekivääriä käytettävän kuin RK:ä. Se on mielestäni raaka virhe. Konekiväärit ovat useimmissa olosuhteissa ryhmän tärkeimmät työkalut halutun tuloksen saavuttamiseksi. Niitä ei kuitenkaan oikein osata käyttää.
 
tätä kautta pääsisi käsiksi uudempaan materiaaliin, jotta osaisin itse paremmin omanhommani ja siinä sivussa jakaa omaa tietoa muille. Toki omaksi ei materiaalia saa
Sijoitettuun reserviin kuuluvalla on toinenkin keino nähdä tarvitsevansa ohjesäännöt ja oppaat. Tee tietopyynto aineistosta, se käsitellään ja oikeus usein myönnetään.
 
Sijoitettuun reserviin kuuluvalla on toinenkin keino nähdä tarvitsevansa ohjesäännöt ja oppaat. Tee tietopyynto aineistosta, se käsitellään ja oikeus usein myönnetään.
Tää onkin uus juttu mulle. Miten toimii käytännössä? Kenelle tietopyyntö tehdään? Omaan aluetoimiston vai mihin?
 
Nykyään hyvin usein näkee konekivääriä käytettävän kuin RK:ä. Se on mielestäni raaka virhe. Konekiväärit ovat useimmissa olosuhteissa ryhmän tärkeimmät työkalut halutun tuloksen saavuttamiseksi. Niitä ei kuitenkaan oikein osata käyttää

Tämä. Kokoonpanoihin on tuotu kaksi kk per ryhmä. Ja myönnän sulin käsin sen, että kahden jyrykk:n tulivoiman hyödyntäminen on ainakin minulle asia, joka panee suun muotoon O.

Miten liikuttaa ryhmää, että kk:t ovat parhaiten hyödynnettävissä? Puolustukseen ne nyt varmasti on helpompi sijoittaa paikoilleen, mutta liikkeessä....tämä jäi ainakin mulle hyvin harmaaksi. On enemmän kuin hölmöä, jos ryhmän tulivoiman sielut jäävät vajaalle hyödyntämiselle...se ei varmasti ole ollut tarkoitus.

Kaksi pitkän paukun kk:ä on tulivoimaa. Miten johtaa niitä? Okei, tuoreimman koulutuksen väellä on varmasti ihan perustemppuna tämä, wanhemmalle wäelle ei ehkä niinkään selvää.
 
Tämä. Kokoonpanoihin on tuotu kaksi kk per ryhmä. Ja myönnän sulin käsin sen, että kahden jyrykk:n tulivoiman hyödyntäminen on ainakin minulle asia, joka panee suun muotoon O.

Miten liikuttaa ryhmää, että kk:t ovat parhaiten hyödynnettävissä? Puolustukseen ne nyt varmasti on helpompi sijoittaa paikoilleen, mutta liikkeessä....tämä jäi ainakin mulle hyvin harmaaksi. On enemmän kuin hölmöä, jos ryhmän tulivoiman sielut jäävät vajaalle hyödyntämiselle...se ei varmasti ole ollut tarkoitus.

Kaksi pitkän paukun kk:ä on tulivoimaa. Miten johtaa niitä? Okei, tuoreimman koulutuksen väellä on varmasti ihan perustemppuna tämä, wanhemmalle wäelle ei ehkä niinkään selvää.
Täh? Enkös mä sanonut ihan samaa jo pari sivua sitten. Pointti on tuottaa maksimaaliset tappiot viholliselle: siihen KK on omiaan ja RK:ien tehtävä on mahdollistaa tämä. Simppeliä tuo on: Aina KK:t tulikantaan ja RK-miehillä operoidaan ts. tehdään peliliikeet (koukut, metsästetään tankit, jne). Sillon tulivoima ja liike maksimoidaan. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista mutta tähän PITÄÄ pyrkiä.
 
Viimeksi muokattu:
Ei se mihinkään ole muuttunut. Tuli ja liike. 4x heppuja tukee liikettä (2 kk), 4 liikkuu, ehken poisluettuna tukiampuja.

Liikkuva osa varmistaa seuraavan tasan, ja sitten tulitukipuoli siirtyy sinne.
 
@CV9030FIN

"The maximum use of force is in no way incompatible with the simultaneous use of the intellect."
-Carl v. Clausewitz

:D

Eli jopa ryhmän taistelussa ei ole sellaista asiaa kuin "overkill".

Tämä kannattaa katsoa jos ei ole ollut "kaksisuuntaisella ampumaradalla". Ammuksia ei säästellä.

 
Lisään vielä, että KK:n toinen tarkoitus tappioiden tuottamisen lisäksi on ns. "supressive fire". Ja tuo jätkä videolla osaa tuon. Mutta PPCLI onkin aikalailla eliittiyksikkö.
 
Back
Top