Maastossa sen varmaan näkee, mutta eniten pelkäisin sitä, että joukkueeni lyötäisiin erillistaisteluissa, eristettyinä.
Ennen sanottiin, että hyökkääjällä pitää olla kolminkertainen ylivoima menestyäkseen. Voidaan tietysti luoda paikallinen ylivoima, eli käyttää joukkoja fiksusti. Hyökkääviä kärkikomppanioita pitää lyödä niin lujaa, että lähtee puhti pois. Sitten pitäisi saada vaunuihin osumia ja vaurioita.
Aineksesta riippuu, millaisia fyysisiä suorituksia omilta voi vaatia. Pitää vaatia. Toiminta-alueella on pystyttävä siirtymään vaikka viisi kilometriä.
Irtautumisesta mietin, että terästä voi varmaan jonkin verran ajaa ohi, kun vain miesten kynsi kylmenee. Parilla tankilla on vittumaista ajella eristettynä vihollisalueella. Mutta jos koko pataljoonan iskuvoima menee ohi, tuli komppanialle kyllä kiire etsiytyä joen taakse ja hieman taas lännemmäksi.
Viisi päivää komppanian on estettävä vastuualueen kautta kulku. On taisteltava. Ei voi heti juosta Usinsuon tai joen taakse. Yhtä kuuma siellä tulee.
Elävä voima on tuhottava ja tietysti kalustoakin, mielellään jo tiedusteluosasta ja tietysti ensi portaasta.
Itse kyllä mietin heti alkuun tuota tuonne Uusinsuon ja Mäntysuon taakse hyviin asemiin vetäytymistä. Oma taistelufilosofiani lähtee siitä, että yhtään ylimääräisiä tappioita ei vähäisillä joukoillamme ole varaa kärsiä, rakkaalla vihollisellamme tilanne on taas täysin päinvastainen. Aina pitäisi pystyä tuottamaan viholliselle enemmän tappioita kuin omille joukoille, myös uusi taistelutapa korostaa tätä alueiden pitämisen sijaan. Siksi suhtaudun hieman varauksellisesti kokonaisen komppanian loppuun kuluttamiseen puolustettaessa jotain merkityksetöntä suonlaitaa.
Tehtävänanto on mitä se on, mutta vallitsevassa yleistilanteessa mietin, että olisiko kuitenkin järkevämpää vetää erillinen 15. JvK osaksi 25. alueellisen taisteluosaston patteriston suojausta ja ylipäätään johtaa sitä osana koko taisteluosaston taistelua? Tässä on vaarana se, että käymme yksittäisillä joukkueilla ja komppanioilla erillissotaa vihollisen pataljoonia vastaan, jolloin kyseiset komppaniat on melko helppo joko tuhota yksitellen tai kiertää kokonaan. Pointtina siis se, että jos haluamme saavuttaa ratkaisevia voittoja ja saada vihollisen hyökkäyksen oikeasti pysäytettyä, niin voimaa täytyy uskaltaa myös sopivissa paikoissa keskittää. Muutoin vaarana on, että koko toiminta jää vain vihollista ärsyttäväksi "kärpäsen ininäksi"...
Mutinat sikseen ja tehtävän kimppuun. Kuten alussa totesin, niin sijoittaisin 1. ja 2. joukkueet asemiin Uusinsuon ja Mäntysuon länsipuolelle. 3. joukkue olisi asemissa Hursmanmäen maastossa ja komppanian huolto- ja komento-osat suoja-asemassa Summanjoen länsipuolella. Kranaatinheitinjoukkue myös asemissa Summanjoen länsipuolella, mistä se pystyy vaikuttamaan Uusinsuon ja Mäntysuon väliseen kapeikkoon, sekä Pieksemäen eteläpuolelle. Miinoitetut murrosteet maalipisteineen Uusinsuon ja Mäntysuon väliin ja Pieksämäen kylän eteläpuolelle. Tarkka-ampujapartio ja Pst-ohjusryhmä sijoitetaan Suurenahonmäelle, sekä tiedusteluryhmä Mäkisen kylään Pieksämäen lounaispuolelle. Tiedusteleryhmän tarkoituksena antaa ennakkovaroitus mahdollisesta vihollisen koukkauksesta etelästä, jolloin 2J pääsee siirtymään ajoissa vara-asemaan Pieksemäen eteläpuoliselle murrosteelle.
Komppanian taistelusuunnitelman pääajatuksena, on pysäyttää Uusinsuon Mäntysuon väliselle tieosuudelle, jonne se saarrostetaan. Vihollinen päästetään etenemään Pieksemäen itäpuoliselle murrosteelle, jonne tilataan yllättävä epäsuoran tuli-isku. Tämän jälkeen 1J ja 2J avaavat Saaramaantien pohjois- ja eteläpuolisista valmistelluista asemistaan suora-ammuntatulen kaikilla aseillaan murrosteeseen pysäytettyä vihollista vastaan. Samanaikaisesti 3J suorittaa hyökkäyksen murrosteeseen pysähtyneen vihollisen selustaan lähtöasemastaan Hursmanmäeltä. TA-partio ja Pst-OhjR kuluttavat murrosteeseen pysäytettyä vihollista tulellaan, sekä viivyttävät mahdollisia vihollisen lisävoimia yhdessä 3J:n kanssa. Tavoitteena on siis saattaa vihollisen pääjoukko komppanian kaikkien aseiden keskotettyn tulen alle lähes 360º sektorista, ja motittaa se tilapäisesti Uusinsuon ja Mäntysuon väliselle alueelle. Keskitetyllä tulenkäytöllä pyritään lamauttamaan vihollinen ja
saavuttamaan hetkellinen ylivoima ja psykologinen yliote, jonka aikana viholliselle tuotetaan mahdollisimman suuret tappiot.
Kun murrokseen pysäytetty vihollinen on joko tuhottu tai vihollisen lisävoimat saapuvat alueelle, irtautuvat komppanian taistelevat osat toisiaan tukin valmisteltuihin vara-asemiin Summanjoen länsipuolelle.
Minulla ei ole mitään kokemusta komppanian johtamisesta, mutta tällaisen suunnitelmanpoikasen sain häthätää kyhättyä. Piirrosta tulossa myöhemmin kunhan kerkiän sellaisen väsäämään...
