Jatkosotaan liittyvää

baikal kirjoitti:
Jotkut -politrukit- olivat jo sodan kestäessä tuoreeltaan sitä mieltä, että sotilaille ei saa valehdella, eikä asioita pimittää. Asioiden tarkoituksellinen kaunistelu ei suinkaan heidän mielestään satanut positiivisesti laariin vaan päinvastoin. Jotkut -politrukit- pitivät sietämättömänä sotilaiden aliarviointia mitä tuli heidän kykyynsä arvioida mm. sotatapahtumia laajemmin.

Tämä sotatapahtumien laajempi arviointi tuli esille mm. silloin, kun -suursaksa alkoi oikaista rintamalinjojaan- säännöllisesti. Miehet osasivat korsujen nurkissa lukea karttoja ja ymmärsivät -rintamalinjojen oikaisuista- paljon oleellista. He käänsivät asiat suomalaiskansalliseen tapaan huumoriksi eli louskuttivat leukojaan hyvin ikävästi tavoilla, jotka saattoivat loukata niitä, joilla usko lopulliseen voittoon oli vahvin.

Monissa korsuissa puhuttiin asioista hyvinkin tarkasti tietäen, missä mennään. Kuunneltiin radio-lontoota ja tiedettiin tarkoin Afrikan sotaretken kulminoitumisesta, Stalingradista, Italian maihinnousuista jne.jne. Ymmärrettiin tarkoin se, mihin suuntaan myötäsotijuus oli menossa.....

Tuo Linnan romaanissa mainittu: timosenko pistää SSää matalaksi donin rostovissa -- ei ollut mikään kirjailijan päähänpisto vaan tuo puheenaihe mainitaan monissa raporteissa. Ja suomalaiskansalliseen tapaan sillä on mälvätty ja reposteltu -sopimattomalla tavalla-.....ohhoijjaa.

Luulen jäsen @EK lla olevan jotain pintaa tähän aiheeseen?
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyviä pointteja. Linnan Väiskillä oli varmasti henk.koht. kosketuspintaa tähänkin teemaan kun kuvaa sitä osuvasti Tuntemattomassa. Tuossa mainitsemassani päiväkirjassa sotasensuurin mielialatarkkailija muuten manailee sitä että suomalaiset kuuntelivat sangen mielellään BBC:n suomenkielisiä uutislähetyksiä. Yksi pääsyy oli se, että niiden katsottiin tarjoavan sotatapahtumista todenmukaista tietoa.
 
Monissa kertomuksissa mainitaan jonkun yksittäisen vähän hönömmän sotilaan usko saksalaisten ihmeaseisiin tai siihen, että he kohta tekevät suurin piirtein vedestä bensiiniä. Nämä ovat ehkä saaneet säälinsekaisia katseita loppuaikoina.

Kyllähän maailman tapahtumia saattoi lukea vaikka lehdistä. Ei siihen mitään BBC:tä periaatteessa tarvittu, mutta brittien radiossa mahdollisesti taistelun lopputulos meni sentään oikein. Tämä taistelu oli ensimmäinen läntisten liittoutuneiden suuri voitto, ja tavallaan yksi käännekohdista.

1077_nimetön64457.jpg
 
baikal kirjoitti:
Jotkut -politrukit- olivat jo sodan kestäessä tuoreeltaan sitä mieltä, että sotilaille ei saa valehdella, eikä asioita pimittää. Asioiden tarkoituksellinen kaunistelu ei suinkaan heidän mielestään satanut positiivisesti laariin vaan päinvastoin. Jotkut -politrukit- pitivät sietämättömänä sotilaiden aliarviointia mitä tuli heidän kykyynsä arvioida mm. sotatapahtumia laajemmin.

Tämä sotatapahtumien laajempi arviointi tuli esille mm. silloin, kun -suursaksa alkoi oikaista rintamalinjojaan- säännöllisesti. Miehet osasivat korsujen nurkissa lukea karttoja ja ymmärsivät -rintamalinjojen oikaisuista- paljon oleellista. He käänsivät asiat suomalaiskansalliseen tapaan huumoriksi eli louskuttivat leukojaan hyvin ikävästi tavoilla, jotka saattoivat loukata niitä, joilla usko lopulliseen voittoon oli vahvin.

Monissa korsuissa puhuttiin asioista hyvinkin tarkasti tietäen, missä mennään. Kuunneltiin radio-lontoota ja tiedettiin tarkoin Afrikan sotaretken kulminoitumisesta, Stalingradista, Italian maihinnousuista jne.jne. Ymmärrettiin tarkoin se, mihin suuntaan myötäsotijuus oli menossa.....

Tuo Linnan romaanissa mainittu: timosenko pistää SSää matalaksi donin rostovissa -- ei ollut mikään kirjailijan päähänpisto vaan tuo puheenaihe mainitaan monissa raporteissa. Ja suomalaiskansalliseen tapaan sillä on mälvätty ja reposteltu -sopimattomalla tavalla-.....ohhoijjaa.

Luulen jäsen @EK lla olevan jotain pintaa tähän aiheeseen?
Klikkaa laajentaaksesi...
Jotain pientä. Hairinen - Lindgren - Nordberg Talvisodan Ässärykmentti -teoksessa oli myös tuosta @Vonka mainitsemasta SAT/VIA-toiminnasta pidempi selostus. Teoksen olen näköjään lahjoittanut koulun kirjastoon, kun ainakaan pikaisella haulla en sitä hyllystä löydä.

Tuosta mainitsemastasi talvisotaa edeltäneestä ja sen aikaisesta mielialatarkkailusta on yllättävän vähän mainintoja oikeastaan missään. Ja sitten kun sen tähän kirjoitan, niin joku kaivaa esille useammankin tutkimuksen aiheesta... Mutta tarkoitan siis, että yleensä siitä ei populaarihistorioissa tai romaaneissa puhuta mitään. Mieleen tulee poikkeuksena Lennart Hoffrenin erinomainen Tykkieskadroona, jossa eräs alikersantti kertoo tuohtuneena, miten häntä on kyseiseen tehtävään pyydetty.

Valistuneena arvauksena väitän, että YH:n aikana ja ennen YH:ta pidennettyä asevelvollisuuttaan suorittaneiden keskuudessa mielialojen tarkkailua on suoritettu järjestelmällisesti ja "riittävästi". Tuolloin oltiin ihan oikeasti huolestuneita siitä, taistelevatko "tavalliset" reserviläiset. Joulukuun alkupuolella, kun tilanne suunnilleen vakiintui ja nähtiin, että sotilaat taistelevat, varmaan keskityttiin tähdellisempiin asioihin. Jo YH:n aikana, talvisodan ajasta puhumattakaan (poislukien se alkuvaihe, noin ensimmäinen viikko, jolloin oltiin vielä tottumattomia) Neuvostoliiton toiminta nähtiin yksinkertaisesti niin röyhkeänä ja epäoikeudenmukaisena, että käytännössä mitään protestointia ei esiintynyt. Kannattaa muistaa, että SKP oli pyrkinyt organisoimaan massaloikkauksia ja Kuusisen kansanarmeijaa olikin tarkoitus vahvistaan merkittävissä määrin näillä loikkareilla. Kuitenkin Rentola kirjassaan Kenen joukoissa seisot? kuvaa hyvin, miten SKP:n aktivistit myöhemmin kertoivat, ettei YH:n aikana auttanut agitoida yhtään, koska toiset ilmiantoivat välittömästi. Lisäksi monet puolueaktiiveista olivat täysin rinnoin puolustamassa Suomea laitonta hyökkäystä vastaan.

Sitten taas välirauha ja jatkosota olivat ihan eri asioita. Kyllä se valtakunnan ja puolustusvoimien johdossakin ymmärrettiin, että erilaisia vaihtoehtoja toteutetulle politiikalle olisi ollut ja kansalaiset niistä keskustelivat. Tähän tarpeeseen sitten syntyivät nuo SAT ja VIA. Ja mitä mälväämiseen tulee, niin nimenomaisesti sitä on korsuissa harjoitettu ankarasti. Ei leikitöntä paikkaa ole ollut ja tuo on sitten tietenkin ottanut kirkasotsaisia ja puhdasoppisia päähän niin mahdottomasti.
 
Useimmille res.ups. tuo -tiedottajan- pesti oli sitä ihtiään. Aika moni käsittääkseni tajusi, että virallisen liturgian toistaminen ei ole SE vaan korostettiin oman ryhmän ja joukkueen asemaa. Käsittääkseni nimenomaan -ketään ei jätetä- syntyi reserviupseerien hengentuotteena ja se oli mielestäni rehellinen, oikeaan osunut ja taitava teesi. Eli tuotiin se vastuu tällä otsikolla sinne ravintopyramidin alakertaan.

Reserviupseerien osuus Suomen taistelussa itää vastaan....mielestäni sitä ei ole ainakaan liikaa korostettu. Minusta res-ups olisi ansainnut vielä nähtyä jykevämmän tunnustuksen. Kahtokkeehan tapahtumia ja joukkojen tst-kykyä ja -halua koskevia asioita siitä näkökulmasta: millä eri keinoin res.ups. pitivät hommaa ns. hanskassa. Taitavasti, rehellisesti ja alaisiaan kunnioittaen. Heidän roolinsa ja panoksensa oli painava.
 
baikal kirjoitti:
Useimmille res.ups. tuo -tiedottajan- pesti oli sitä ihtiään. Aika moni käsittääkseni tajusi, että virallisen liturgian toistaminen ei ole SE vaan korostettiin oman ryhmän ja joukkueen asemaa. Käsittääkseni nimenomaan -ketään ei jätetä- syntyi reserviupseerien hengentuotteena ja se oli mielestäni rehellinen, oikeaan osunut ja taitava teesi. Eli tuotiin se vastuu tällä otsikolla sinne ravintopyramidin alakertaan.

Reserviupseerien osuus Suomen taistelussa itää vastaan....mielestäni sitä ei ole ainakaan liikaa korostettu. Minusta res-ups olisi ansainnut vielä nähtyä jykevämmän tunnustuksen. Kahtokkeehan tapahtumia ja joukkojen tst-kykyä ja -halua koskevia asioita siitä näkökulmasta: millä eri keinoin res.ups. pitivät hommaa ns. hanskassa. Taitavasti, rehellisesti ja alaisiaan kunnioittaen. Heidän roolinsa ja panoksensa oli painava.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tärkeä asia.

Historiasta muistan yhden korostuksen. Se tuli kyllä varsin arvovaltaiselta taholta. Ylisanat kun riisuu pois, kova rauta näkyy.

Kiitän teitä kaikkia, upseereita, aliupseereita ja miehistöä, mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein, mutta se on annettu ilolla ja horjumattomalla velvollisuudentunnolla.

(C. G. E. Mannerheim, Ylipäällikön päiväkäsky N:o 34, 14.3. 1940)
 
Tehtävä, joka ei alkuaan ollut heidän, tarkoittaa sitä, että tehtävä kuului tavallaan niille kantahenkilökunnan johtamille suojajoukoille, jotka tulivat talvisodassa Kannaksella miltei lentämällä reservistä kootun kenttäarmeijan syliin. Ne kaksi Ö:tä olivat miettineetkin talvisodan sotimista pelkillä suojajoukoilla, koska "ei huonosti varustetuista ja koulutetuista reserviläisistä ole moderniin sotaan".

Muistelmateoksissa esiintyvistä tuntemattomista ja tunnetuista reserviläisistä parhaat esitaistelijat ovat olleet miehistöä tai aliupseereita. Viljam Pylkäs ei ollut yksin. Niitä oli monta sellaista.

Talvisodan Taipaleessa ollut kersantti Ylimys oli ylimaallisen hyvä joukkueenjohtaja, ainakin vänrikki Sistolan kirjan perusteella.

Joukkueenjohtajia meni mielestäni sen vuoksi paljon, että he joutuivat joskus tilanteen ollessa päällä välillä hyppelemään aika lailla ryhmiensä välillä. Lisäksi porukka oli temmattava eteenpäin.
 
Vonka kirjoitti:
mutta tahdon erikoisesti painostaa reserviupseerien uhrautuvaa uljuutta, heidän velvollisuudentuntoaan ja etevyyttään, millä he ovat täyttäneet tehtävän, joka ei alkuaan ollut heidän. Niinpä on heidän uhrinsa prosenttimäärältään sodan korkein
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä, Iso M antoi tämän tunnustuksen. Mutta ehkä liian harvoin sen jälkeen keneltäkään.....

Eikä pidä väheksyä kansanarmeijalaissotamiestäkään lainkaan. Kukin temmattiin siviilistä hoitamaan sotilastehtäviä. Kirvesmiehen piti taipua laulattamaan taitavasti konekivääriä, pienviljelijän käsissä konepistoolista piti sukeutua työkalu.....pikakiväärin piti kaataa vihollisluokoa, kaupunkilaisten piti oppia mehtäsotilaiksi, kansakoulunopettajan piti tarvittaessa johtaa komppaniaa ja k-lähikauppiaan hevoshuoltokolonnaa.

Aika isot saappaat meille jälkipolville jätettiin, oikeasti.
 
baikal kirjoitti:
Eikä pidä väheksyä kansanarmeijalaissotamiestäkään lainkaan. Kukin temmattiin siviilistä hoitamaan sotilastehtäviä. Kirvesmiehen piti taipua laulattamaan taitavasti konekivääriä, pienviljelijän käsissä konepistoolista piti sukeutua työkalu.....pikakiväärin piti kaataa vihollisluokoa, kaupunkilaisten piti oppia mehtäsotilaiksi, kansakoulunopettajan piti tarvittaessa johtaa komppaniaa ja k-lähikauppiaan hevoshuoltokolonnaa.
Klikkaa laajentaaksesi...


Niin ja se vain unohdetaan ( tai sitä ei saa sanoa ääneen).
Että se mies joka tarttui aseeseen, saattoi olla sosialidemokraatti, kommunisti tai jopa entinen punakaartilainen.
 
Rannikon puolustaja Nro 1/1994. Sivulla 28 on artikkeli Kellomäen järeästä (10-tuumainen) rannikkotykistöpatterista. Joitain omia ihmetyksen aiheitani:
-patteri rakennettiin varsin lähelle etulinjaa, n. 10 kilometrin päähän. Ilmeisesti tavoitteena oli pystyä tulittamaan Kronstadtin linnakkeita? Linnakkeiden tykistöylivoima oli suuri joten tällainen kaksintaistelu ei olisi voinut päättyä meidän kannaltamme hyvin.
-ilmeisesti juuri tästä syystä patteri oli koko asemasotavaiheen ampumakiellossa (!). Tykkien kokeilemattomuus kostautui sitten häiriöinä
-artikkelissa ei käy ilmi missä määrin venäläiset tiesivät patterista. Ilmeisesti tiesivät, koska sen avattua tulen kesäkuun 10. päivän aamuna, vastatykistötuli alkoi 5 minuutin sisällä.
-vetäytyessä AK kielsi tykkien räjäyttämisen. Miksi? Ajateltiinko että ne vallattaisiin takaisin reippaalla vastahyökkäyksellä? Ainakin yksi tykeistä ehdittiin räjäyttää käskystä huolimatta.
-lopullinen vetäytyminen tehtiin varsin viime tingassa, patteri oli jo lähes saarroksissa.
 
Viimeksi muokattu:
fulcrum kirjoitti:
Rannikon puolustaja Nro 1/1994. Sivulla 28 on artikkeli Kellomäen järestä (10-tuumainen) rannikkotykistöpatterista. Joitain omia ihmetyksen aiheitani:
-patteri rakennettiin varsin lähelle etulinjaa, n. 10 kilometrin päähän. Ilmeisesti tavoitteena oli pystyä tulittamaan Kronstadtin linnakkeita? Linnakkeiden tykistöylivoima oli suuri joten tällainen kaksintaistelu ei olisi voinut päättyä meidän kannaltamme hyvin.
-ilmeisesti juuri tästä syystä patteri oli koko asemasotavaiheen ampumakiellossa (!). Tykkien kokeilemattomuus kostautui sitten häiriöinä
-artikkelissa ei käy ilmi missä määrin venäläiset tiesivät patterista. Ilmeisesti tiesivät, koska sen avattua tulen kesäkuun 10. päivän aamuna, vastatykistötuli alkoi 5 minuutin sisällä.
-vetäytyessä AK kielsi tykkien räjäyttämisen. Miksi? Ajateltiinko että ne vallattaisiin takaisin reippaalla vastahyökkäyksellä? Ainakin yksi tykeistä ehdittiin räjäyttää käskystä huolimatta.
-lopullinen vetäytyminen tehtiin varsin viime tingassa, patteri oli jo lähes saarroksissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kas vain, mielenkiintoinen tarina, kiitos jakamisesta. Mikähän - näin jälkikäteen ajatellen - hölmön tölväys oli rakentaa noinkin voimaks RT-patteri VT-linjan etupuolelle ?
 
Ottoville kirjoitti:
Niin ja se vain unohdetaan ( tai sitä ei saa sanoa ääneen).
Että se mies joka tarttui aseeseen, saattoi olla sosialidemokraatti, kommunisti tai jopa entinen punakaartilainen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jaa, missähän se on unohdettu tai kielletty sanomasta? Asevelisosialisti kun on tietääkseni aivan yleinen käsite. Kommunistien kohdalla tilanne on toinen, koska vaikka melkoinen joukko tuon aatemaailman kannattajia palvelikin kelvollisesti rintamalla, niin puolueaktiivit eivät sitä todellakaan tehneet. Kokemukset Pärmin pataljoonasta kertovat, mitä valtiota kohtaan tuon porukan isänmaallisuus suuntautui, eikä se valtio ollut Suomi.
 
Ottoville kirjoitti:
Niin ja se vain unohdetaan ( tai sitä ei saa sanoa ääneen).
Että se mies joka tarttui aseeseen, saattoi olla sosialidemokraatti, kommunisti tai jopa entinen punakaartilainen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mielestäni heitä ei ole unohdettu kieltämisestä puhumattakaan. Päinvastoin asevelisosialistit olivat kunnioituksen arvoisia sankareita, joilla oli merkittävä rooli isänmaan puolustamisessa myös vaaran vuosina.
 
arix kirjoitti:
Varmasti tehdään vieläkin. Taistolaisuuden kovimpina aikoina ymmärtääkseni estettiin pahimpien tapausten eteneminen intin koulutusputkessa ja tämä siis rauhan aikana.
Klikkaa laajentaaksesi...
70-luvun alkupuolella alikessuna palvellut sukulainen toisaalta kertoi myös, että esim. palvelukseen astumassa olevat alokkaat oli "esimerkitty" jo ennen palveluksen alkua nimilistoihin siten, joissa toisten kohdalla luki "mahdollista upseeriainesta". Pääasiassa ylioppilaita tai upseerien lapsia. Mutta tosiaan siis jo ennen kuin olivat palvelukseen edes astuneet.
 
Ottoville kirjoitti:
Tarkoitin sitä miten foorumilla pitää/joutuu, tätä asiaa käsitellä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ok, mielestäni voit sanoa ihan niin kuin haluat.
Todellisuudessahan miestä oli moneen junaan, osa uhrasi ainokaisensa, osa loikkasi vihollisen puolelle, osa hoiti hommansa hyvin, joku lusmuili ja jostakusta tuli sankari.
Foorumilla asia tunnustetaan ja jos katsoit kirjoittelua, yhtää kriittistä kirjoitusta ei tullut.
 
Kuvatunnistustehtävä. Tunnistaako kukaan kuvan everstin ? Lähdetietojen mukaan kuva olisi vuodelta 1942 ja lisäksi ko. upseerilla olisi taustaa Rajavartiolaitoksesta.

mallikuva.jpg
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top