Jos uusi pula-aika tulee?

Markkinatalous on tehokkain tapa tasapainottaa kysyntä ja tarjonta, valitettavasti se tarvitsee vapaat markkinat toimiakseen. Olettaen että työmarkkinoilta häipyy 150 000 duunaria, polttoaineen, sähkön ja rehun maahantuonti takkuaa ja kansantaloudesta otetaan X% maanpuolustuksen ylläpitoon niin vapaa markkiinatalous nikottelee aika nopeasti.
Nämä ovat täysin erillisiä asioita. Ei 150K duunarin poistuminen vaikuta markkinoiden vapauteen mitenkään. Tuotannon ja hyödykkeiden jakelun millä tahansa resurssimäärällä joko annetaan järjestäytyä vapaasti (= markkinatalouden keinoin) tai ei (= aletaan ohjailemaan sitä suunnitelmatalouden keinoin).

Toisella tapaa sanoen: Jos maataloudessa seuraa katovuosi, jolloin vilja- ja perunasato jää huonoksi, ei se tarkoita, että markkinatalous ei jotenkin toimisi. Puhumattakaan siitä, että valtion pitäisi puuttua asiaan säännöstelyllä tai muilla komentotalouden toimilla.

Rahalla kompensointi pitää kyllä olla sitten laajaa, että perushyödykkeet saa ilman tilin tyhjenemistä.
Markkinoiden pitäminen vapaana tarkoittaa, että kaupankäynti pysyy valtion silmien alla, jolloin siitä mm. maksetaan verot. Kun sianliha maksaa satasen kilo, siitä varakas ostaja maksaa jo verojakin reippaasti. Näillä veroilla voidaan maksaa vähävaraiselle perheenäidille tukea, jotta hänellä on varaa ostaa kaninlihaa 18€/kg. Jos mennään säännöstelyyn ja kuponkeihin, saadaan kaikki ne lieveilmiöt jotka kuvasin ja muutama lisää.
 
Viimeksi muokattu:
Maailmankauppa edellyttää kansainvälisen pankki- ja rahajärjestelmän toimimista. Sen toimiminen edellyttää luottamusta vastapuoliin ja rahan arvon säilymiseen. Esim. hyperinflaation oloissa on vaikea saada mistään mitään. Venezuelalla ei ole varaa edes painattaa lisää seteleitä, koska ulkomaiset setelipainot eivät hyväksy Venezuelan höpörahaa maksuksi. Jos luottamus euroon ja/tai dollariin katoaa, millä maksetaan laivayhtiöille, millä maksetaan tavarantoimittajille? Miten rahat välitetään myyjälle, jos pankit eivät voi luottaa siihen, että ulkomainen kirjeenvaihtajapankki pysyy pystyssä? Jos homma menee tavaroiden vaihtokaupaksi, kansainvälisen kaupan määrä romahtaa murto-osaan nykyisestä.

Tällaisen tilanteen syntyminen ei vaadi ydinsotaa. Esim. keskuspankkien leikittely nolla- ja miinuskoroilla, helikopterirahalla ja muilla suunnitelmatalouden keinoilla, saattaa johtaa arvaamattomiin seurauksiin.
Öh, minusta hyperinflaatio on nykymaailmassa erittäin epätodennäköinen asia, kun puhutaan kehittyneistä talouksista. Joissain Venezuelassa tai Zimbabwessa, jossa ei ole mitään itsenäistä keskupankkia, jonka tärkein tehtävä on hintavakaus (joka se on etenkin EKP:llä, mutta myös pitkäklti BoE:llä ja FEDillä). Luottamus Venezuelan rahaan on kadonnut siksi, ettei kukaan luota, että Venezuela tuottaa mitään sellaista, jota sillä rahalla voisi ostaa (johtuen ennen kaikkea alhaisesta öljyn hinnasta). On erittäin epätodennäköistä, että Euroopassa jouduttaisiin tällaiseen. Kehittyneitä talouksia on ennemminkin piinannut deflaation uhka.
 
Nämä ovat täysin erillisiä asioita. Ei 150K duunarin poistuminen vaikuta markkinoiden vapauteen mitenkään. Tuotannon ja hyödykkeiden jakelun millä tahansa resurssimäärällä joko annetaan järjestäytyä vapaasti (= markkinatalouden keinoin) tai ei (= aletaan ohjailemaan sitä suunnitelmatalouden keinoin).

toisella tapaa sanoen: Jos maataloudessa seuraa katovuosi, jolloin vilja- ja perunasato jää huonoksi, ei se tarkoita, että markkinatalous ei jotenkin toimisi. Puhumattakaan siitä, että valtion pitäisi puuttua asiaan säännöstelyllä tai muilla komentotalouden toimilla.

Viljan suhteen valtio on tasannut hintaa ostamalla ja myymällä satovuosien mukaan, lisäksi maatalous on yksi tuetuimmista ja säännöstellyimmistä elinkeinoista jota perustellaan nimenomaisesti elintarvikehuollon turvaamisella. Tuotannon ja hyödykkeiden jakelu voi järjestäytyä vapaasti tehokkaasti, mutta moniko ehtii kuolla nälkään siinä välissä.

Poikkeusoloissa valtio ei myöskään osta niiden 150 000 ukon kaurapuurotarpeita vapailta markkinoilta. Eli markkinoilla on silloin vakava häiriö joka vinouttaa niiden toimintaa vakavasti.

Kuten sanottu, pula-ajan säännöstely oli tehoton, mutta tulevaisuuden häiriössä valtio luultavasti pyrkii takaamaan jokaiselle kansalaiselle perusturvan, samoin kuin rauhan aikanakin. Sodan aikana sossun tili saattaisi muuttua sossun ostokortiksi jolla saa kaurapuuroa ja nötköttiä joiden tuotanto turvataan ohjaustoimenpitein. Jos se ei maistu niin voi ostaa sitä mitä on tarjolla hintaan johon on varaa.
 
Mitenkäs rahatalous toimisi sähkön ollessa poikki?
Meinaan, kun nyt on pitkiä sähkökatkoja, pankit pistävät ovensa kiinni, koska varashälyttimet eivät toimi. Kaupat lakkaavat myymästä, kun kortit eivät toimi. Harvat käteisvarat äkkiä kulutettu.
En ole julkisuudessa nähnyt juuri mitään selventävää näihin kysymyksiin, tietävätkö veljet tarkemmin?
Myrskyt ovat nimittäin opettaneet, mitä kaikkea pitkien sähkökatkojen aikana voi tapahtua.
 
Öh, minusta hyperinflaatio on nykymaailmassa erittäin epätodennäköinen asia, kun puhutaan kehittyneistä talouksista. ...On erittäin epätodennäköistä, että Euroopassa jouduttaisiin tällaiseen.
Keskuspankkien taseet ja liikkeellä olevan rahan määrä kasvaa eksponentiaalista vauhtia. Rajusti kasvava rahamäärä jahtaa lähes ennallaan pysyvää tavaramäärää -> inflaatio ennen pitkää. Inflaatiota on jo pitkään vähätelty hatusta vedetyillä BKT-deflaattorikorjauksilla ja aiemmista poikkeavilla tilastointitavoilla.

Tällä hetkellä inflaatiota ei näy, mutta tilanne voi muuttua nopeasti. Jos ja kun voimakasta inflaatiota alkaa esiintyä, keskuspankit eivät uskalla/kykene tarvittaviin koronnostoihin, koska kaikki (= valtiot, yritykset, yksityishenkilöt) ovat veloissa korviaan myöten. Allaoleva graafi kertoo, että tärkeimpien kehittyneiden maiden keskuspankkien taseet suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat kolminkertaistuneet (keskiarvona) vain vuosikymmenessä. Japani on aivan omilla lukemillaan, ei enää tästä maailmasta. Euroopassakin EKP ostelee jo yritysten joukkolainoja, jotta kaikki näyttäisi kivalta. Ultralöysä rahapolitiikka tulee väistämättä joskus maksettavaksi. Historiasta oppien se on tapahtunut yllättäen ja nopeasti.

totalcentralbankassetsgdp-1184x629.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Mitenkäs rahatalous toimisi sähkön ollessa poikki?
Meinaan, kun nyt on pitkiä sähkökatkoja, pankit pistävät ovensa kiinni, koska varashälyttimet eivät toimi. Kaupat lakkaavat myymästä, kun kortit eivät toimi. Harvat käteisvarat äkkiä kulutettu.
En ole julkisuudessa nähnyt juuri mitään selventävää näihin kysymyksiin, tietävätkö veljet tarkemmin?
Myrskyt ovat nimittäin opettaneet, mitä kaikkea pitkien sähkökatkojen aikana voi tapahtua.

Haluan uskoa, että tähän on varauduttu. Suomessa kenties heikommin kuin monessa paikassa (Suomen markat on kuulemma tuhottu... näin ainakin julkisessa keskustelussa muistaakseni puhuttiin, kun pohdittiin aikanaan eurosta eroamista / euro-järjestelmän hajoamista). Jotakin suunnittelua uskon kyllä olevan, vaikka siitäkin on kyllä saatettu tinkiä...

Sakuilla oli kylmän sodan aikana kahdeksan miljardia markkaa käteisenä maan alla:

http://www.dailymail.co.uk/news/art...lion-emergency-money-case-nuclear-attack.html
 
Maidon kokonaistuotanto on Suomessa painunut jo selvästi alle sodanjälkeisen säännöstelykauden, ns. pulavuosien.

Lehmät lypsivat maitoa viime vuonna yhteensä 2,4 miljardia litraa, kun kokonaistuotanto oli pula-ajan lopulla, olympiavuonna 1952 selvästi suurempi 2,9 miljardia litraa.

http://yle.fi/uutiset/maitoa_tuotet...aarassa_jos_maatalouden_kriisi_jatkuu/8926686

Neljännes viljelijöistä on 60:ä. Toivotaan maatalouden kurssin kääntyvän, jatkajia tässä kannattavus tilanteessa ei tahdo löytyä.
Jos viljelijät loppuu, elintarvikkeiden omavaraisuudelle saadaan heittää hyvästit.
 
Tuli tätä lukiessa mieleen että jos pula-ajan talous toimisi vapaasti niin eikö joku rikas voisi periaatteessa ostaa kauppojen hyllyt tyhjäksi ja ryhtyä sitten myymään näitä ruokia vieläkin korkeampaan hintaan ihmisille, joiden olisi pakko ostaa kun kauppa myy eioota? Ehdittäisiinkö/pystyttäisiinkö tuotantoa lisäämään tarpeeksi nopeasti ettei tällainen keinottelu onnistuisi?
 
Neljännes viljelijöistä on 60:ä. Toivotaan maatalouden kurssin kääntyvän, jatkajia tässä kannattavus tilanteessa ei tahdo löytyä.
Jos viljelijät loppuu, elintarvikkeiden omavaraisuudelle saadaan heittää hyvästit.

Venäjällä on yritetty melkein 30 vuotta rakentaa maidon tuotantoa uudelleen eikä siellä ole päästy puusta pitkään, koko tuotantoketju pitää rakentaa uudelleen, alkaen rehun tuotannosta, lehmäkannan jalostuksesta, maodontuotannon tietotaidosta, maidonkeruuketjusta ja meijereistä. Kun infra ja tietotaito on mennyt niin sitä ei hetkessä rakennetakaan uudelleen.

Omavaraisuuden tavoittelu ei normioloissa taloudellisesti kannata, mutta haja-asutusalueella asumisessa on puolensakin. Voi kokeilla kaikenlaista pöljää. Tässä omia kokemuksia.
  • Perunat ja juurekset: 100 neliön läntti tarjoaa nelihenkiselle perheelle juurekset suurimmaksi osaksi vuotta
  • Hedelmät ja marjat: Pari omenapuuta, pari viinimarjapuskaa, pari karviaispuskaa ja vitamiinien saanti on turvattu.
  • Metsistä on saatavilla marjoja ja sieniä
  • Kalastus: Monet Suomen järvet ovat kipeästi hoitokalastuksen tarpeessa, muutamaa verkkoa uittamalla saa niin paljon ahventa ja haukea kuin jaksaa syödä.
  • Mehiläisten hoito: Jos talviruokasi voidaan antaa sokeria saa yhdestä mehiläisyhdyskunnasta 40 kg hunajaa/vuosi, mikäli sokeria ei ole saatavilla ja ruokintaan pitää käyttää hunajaa, laskee vuosituotanto karkeasti ottaen puoleen, lisäksi talvitappiot kasvavat.
  • Kanit ovat helppohoitoisia elukoita, jos joku suostuu niitä syömään.
Ylläripylläri 50-60 luvuilla omakotitalot ja niiden tontit kaavoitettiin nimenomaisesti kasvimaata ja hedelmätarhaa varten. Nykyisellä omakotitalotontilla ei voi käydä ulkona kusella roiskimatta naapurin puolelle. Mikäli isompi häiriö iskee, kestää ainakin vuoden ennenkuin perheet saavat merkittävän määrä ruoastaan omin voimin, siksi valtion varmuusvarastojen purkaminen huolestuttaa.

Houkuttelevia mutta työläitä ovat
  • Vuohien pito. Kuttu vaatii laadukasta heinää vuoden ympäri ja sen hankkiminen vaatii muutakin kuin viikatteen. Jos heinää ja rehua on saatavilla lypsää kuttu maitoa paremmalla teholla kuin lehmä.
  • Lampaat. Sotien aikana kesäpässien pito oli suosittua. Lampaiden kasvatus on Suomessa pienimuotoista ja kausiluonteista, lähinnä pääsiäistä varten. Olettaen että karitsantuotantoa saataisiin rajusti lisättyä, niin kesäpässin pito vaatii lähinnä pirun tiheän vesakon, koska lampaat syövät lehtikasveja.

Riistan varaan ei kannata paljon laskea, sen riittävyys on pisara meressä ja jatkosodan aikana hirvet taidettiin Suomesta metsästää sukupuuttoon.
 
Tuli tätä lukiessa mieleen että jos pula-ajan talous toimisi vapaasti niin eikö joku rikas voisi periaatteessa ostaa kauppojen hyllyt tyhjäksi ja ryhtyä sitten myymään näitä ruokia vieläkin korkeampaan hintaan ihmisille, joiden olisi pakko ostaa kun kauppa myy eioota?
Toki. Mutta siinä saisi se kauppias sekä ostaja aika nopeasti luodista kun ensimmäinen lapsi menee nälkäiseksi.
 
Iltalehti

Viime vuodet on tunnuttu elävän kriisistä kriisiin. Osaltaan tämä varmasti johtuu yhä nopeutuvasta ja sensaatiohakuisemmasta uutissyklistä, toisaalta globalisaatiosta, joka sitoo niinkin syrjäisen ja pienen maan kuin Suomen tiiviisti maailman tapahtumiin. Väkisinkin rupeaa mietityttämään, miten me pärjäämme, jos pahin tapahtuu.
 
Jos jollekin ei ole survivalismi.com foorumi tuttu, niin sieltä löytyy jonkunverran vinkkejä omavaraisuuden kehittämiseen ja ylläpitoon. Totuus kuitenkin on että jos homman haluaa saada kunnolla pelittämään, on haja-asutusalue lähes ainoa vaihtoehto.
 
Venäjällä on yritetty melkein 30 vuotta rakentaa maidon tuotantoa uudelleen eikä siellä ole päästy puusta pitkään, koko tuotantoketju pitää rakentaa uudelleen, alkaen rehun tuotannosta, lehmäkannan jalostuksesta, maodontuotannon tietotaidosta, maidonkeruuketjusta ja meijereistä. Kun infra ja tietotaito on mennyt niin sitä ei hetkessä rakennetakaan uudelleen.

Omavaraisuuden tavoittelu ei normioloissa taloudellisesti kannata, mutta haja-asutusalueella asumisessa on puolensakin. Voi kokeilla kaikenlaista pöljää. Tässä omia kokemuksia.
  • Perunat ja juurekset: 100 neliön läntti tarjoaa nelihenkiselle perheelle juurekset suurimmaksi osaksi vuotta
  • Hedelmät ja marjat: Pari omenapuuta, pari viinimarjapuskaa, pari karviaispuskaa ja vitamiinien saanti on turvattu.
  • Metsistä on saatavilla marjoja ja sieniä
  • Kalastus: Monet Suomen järvet ovat kipeästi hoitokalastuksen tarpeessa, muutamaa verkkoa uittamalla saa niin paljon ahventa ja haukea kuin jaksaa syödä.
  • Mehiläisten hoito: Jos talviruokasi voidaan antaa sokeria saa yhdestä mehiläisyhdyskunnasta 40 kg hunajaa/vuosi, mikäli sokeria ei ole saatavilla ja ruokintaan pitää käyttää hunajaa, laskee vuosituotanto karkeasti ottaen puoleen, lisäksi talvitappiot kasvavat.
  • Kanit ovat helppohoitoisia elukoita, jos joku suostuu niitä syömään.
Ylläripylläri 50-60 luvuilla omakotitalot ja niiden tontit kaavoitettiin nimenomaisesti kasvimaata ja hedelmätarhaa varten. Nykyisellä omakotitalotontilla ei voi käydä ulkona kusella roiskimatta naapurin puolelle. Mikäli isompi häiriö iskee, kestää ainakin vuoden ennenkuin perheet saavat merkittävän määrä ruoastaan omin voimin, siksi valtion varmuusvarastojen purkaminen huolestuttaa.

Houkuttelevia mutta työläitä ovat
  • Vuohien pito. Kuttu vaatii laadukasta heinää vuoden ympäri ja sen hankkiminen vaatii muutakin kuin viikatteen. Jos heinää ja rehua on saatavilla lypsää kuttu maitoa paremmalla teholla kuin lehmä.
  • Lampaat. Sotien aikana kesäpässien pito oli suosittua. Lampaiden kasvatus on Suomessa pienimuotoista ja kausiluonteista, lähinnä pääsiäistä varten. Olettaen että karitsantuotantoa saataisiin rajusti lisättyä, niin kesäpässin pito vaatii lähinnä pirun tiheän vesakon, koska lampaat syövät lehtikasveja.

Riistan varaan ei kannata paljon laskea, sen riittävyys on pisara meressä ja jatkosodan aikana hirvet taidettiin Suomesta metsästää sukupuuttoon.
Mökillä oli lapsena hanhia/ ankkoja... kesäankat/ hanhet (en kuollaksenikaan muista kumpia olivat, aggressiivisia valkoisia penteleitä!) olivat syömäkunnossa syksyllä, ravinnokseen vaativat lähinnä ruohoa pihanurtsilta.
Suomen luonnossa oman kokemukseni mukaan lähinnä hiilarien saanti on haastavaa, siihen pitäisi jotain keksiä.
 
Jos jollekin ei ole survivalismi.com foorumi tuttu, niin sieltä löytyy jonkunverran vinkkejä omavaraisuuden kehittämiseen ja ylläpitoon. Totuus kuitenkin on että jos homman haluaa saada kunnolla pelittämään, on haja-asutusalue lähes ainoa vaihtoehto.

Kaupungeissa viljely- ja siirtolapuutarhapalstoilla käy varkaita ja ilmivallantekijöitä ihan rauhanaikanakin, kuinkas sitten jos nälkä kurnii?
 
Keskuspankkien taseet ja liikkeellä olevan rahan määrä kasvaa eksponentiaalista vauhtia. Rajusti kasvava rahamäärä jahtaa lähes ennallaan pysyvää tavaramäärää -> inflaatio ennen pitkää. Inflaatiota on jo pitkään vähätelty hatusta vedetyillä BKT-deflaattorikorjauksilla ja aiemmista poikkeavilla tilastointitavoilla.

Voitko hieman vääntää lisää tuosta "ennen pitkää". Selvästikään tuo teoriasi ei toimi tällä hetkellä, vaan inflaatio on hyvin alhaalla, monessa paikkaa jopa alempana kuin targetit. Esim. mainitsemassasi Japanissa tilanne on ollut päällä jo hyvin pitkään. Mikä olisi se tekijä, mikä yhtäkkiä saisi inflaation laukkaamaan? Tai toisin sanoen, mikä on tekijä, joka pitää inflaation nyt kurissa, jos tuo "kasvava rahamäärä jahtaa lähes ennallaan pysyvää tavaramäärää" pätee ja mikä saisi tuon tekijän katoamaan?

Ultralöysä rahapolitiikka tulee väistämättä joskus maksettavaksi. Historiasta oppien se on tapahtunut yllättäen ja nopeasti.

Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Jos tällä hetkellä tilanne on se, että valtioilla on paljon velkaa, jonka velkakirjat pääosin lojuvat (valtioiden omistamien) keskuspankkien holveissa, niin kuka tässä joutuu kenen maksajaksi? Minusta termi "maksettavaksi" on muutenkin varsin huono tällaisessa yhteydessä, kun arkielämässä "maksaminen" viittaa siihen, että jollekin pitää antaa rahaa ja ainakaan siitä ei voi olla kyse, jos ongelmana on liian suuri rahamäärä.
 
Mikä olisi se tekijä, mikä yhtäkkiä saisi inflaation laukkaamaan?
Luottamuksen menettäminen. Fiat-rahan, eli pelkkään keskuspankin lupaukseen perustuvan rahan arvo on 100% kansalaisten luottamuksen varassa. Jos luottamus menee, seteleillä on loppupelissä paperin arvo. Näin on nyt käynyt Venezuelassa. Sielläkin kehitys kulki "ensin hitaasti, sitten nopeasti".

Jos tällä hetkellä tilanne on se, että valtioilla on paljon velkaa, jonka velkakirjat pääosin lojuvat (valtioiden omistamien) keskuspankkien holveissa, niin kuka tässä joutuu kenen maksajaksi? Minusta termi "maksettavaksi" on muutenkin varsin huono tällaisessa yhteydessä...
Ehkä "maksajien" sijaan on parempi puhua "häviäjistä"; niistä, jotka tässä kehityksessä menettävät. Alkuvaiheessa ("hidas kehitys") entisen elintason ylläpitäinen vaikeutuu. Julkisia palveluita karsitaan, muutetaan maksullisiksi, palkkakehitys on huonoa, työn löytäminen aiempaa vaikeampaa (etenkin nuorille), ruoka ja muu välttämätön kallistuu. Loppuvaiheessa kaikki kärjistyy potenssiin kaksi, plus säästöjen arvo romahtaa. Suomi on vielä viattomassa vaiheessa veneveroineen, eläkeiän nostoineen ja sakkojen tuplaamisineen.

Inflaation kiihtyminen, sitten kun se tapahtuu, iskee kipeimmin keskiluokkaan ja siitä alaspäin. Finanssiomistukset suojaavat varakkaita hieman. Tällä hetkellä säästöjä nakerretaan negatiivisilla koroilla, mutta se ei vielä näy tavalliselle kansalle. Mutta esim. eläkelaitosten on vaikea hankkia tuottoja eläkevaroille, kun korot ovat nollassa tai negatiiviset.

Taloustiede ei ole tiede lainkaan, muistuttaa joiltakin osin enemmän uskontoa. Mutta esim. allaolevaa pidän totena. Suomikaan ei pystynyt välttymään Suomen Pankin 1980-luvun holtittoman rahapolitiikan seurauksilta. Nyt on jälleen rakennettu kupla, mutta aiempia paljon vaarallisempi.

quote-there-is-no-means-of-avoiding-the-final-collapse-of-a-boom-brought-about-by-credit-expansion-ludwig-von-mises-57-17-67.jpg
 
Viimeksi muokattu:
(otettu Maatalous -ketjusta)
Kyllä tässä ovat kaikki konstit tarpeen. Jalostajien sopimukset kauppojen kanssa ovat taas syksyllä katkolla.
Kuulin puskaradiosta, että kaupat ovat vaatimassa taas -10-15%:n hinnan alennusta ennestäänkin surkeisin jalostajien hintoihin.
No mitä tämä merkitsee tuottajahintoihin. Eipä mitään hyvää.

Tuottajahinnat ei nouse, ennen kuin konsultti nimeltä nälkä alkaa uhata tavallista kuluttajaa.
Oma tuotanto lopetaan, koska se ei kannata. Alasajo on nyt meillä menossa ja jatkuu kiihtyvällä vauhdilla.
Maailmalla isoilla tuotantoalueilla sattuu säähäiriö tai muu mullistus, siinäpä sitä ollaan.
Tuotantoa ei ajetakaan hetkessä ylös, eläimet ja kalusto myyty, tuotantorakennukset rapistuneet, ammattitaitoiset viljelijät ikääntyneitä.
Lähinnä rollaattori kunnossa.

Tuottajahinnat nousee kuin hissi. Mutta tyhjästä on paha nyhjästä, ainakaan nopeasti, kiristellään vöitä ja kasvatetaan kaneja.
Kalastus, marjastus, sienestys ja muut reippaat ulkoilma harrasteet nousevat arvoon arvaamattomaan. Pahoin pelkään, että enää siinä vaiheessa on vara hirviäkään susille syöttää.
Tajusinpa tässä lopulta laskeskella että jos mustikkaakin aikoo vetää 1dl päivässä, niin sehän tekee vuotta kohti pyöreästi 40L per ihminen. Sillähän ei tietenkään elä vaan sama keruuoperaatio pitäisi toteuttaa varmaan väh. 5:lle muulle ruoka-aineelle. Miten lie metsien (eli sienien ja marjojen kasvupaikkojen) pinta-ala riittää? Pikainen haku osoittaa että mustikkaa voi saada "17-18kg hehtaarilta" tai "jopa yli 25kg". Litra mustikkaa painaa lienee 700g.
 
Luottamuksen menettäminen. Fiat-rahan, eli pelkkään keskuspankin lupaukseen perustuvan rahan arvo on 100% kansalaisten luottamuksen varassa. Jos luottamus menee, seteleillä on loppupelissä paperin arvo. Näin on nyt käynyt Venezuelassa. Sielläkin kehitys kulki "ensin hitaasti, sitten nopeasti".

Onko väitteesi nyt siis se, että Venezuelan taloudenpidossa ei ole mitään eroa länsimaihin, minkä vuoksi siellä laukkaava inflaatio on länsimaillakin edessä. Venezuelan talous meni kuralle ennen kaikkea siksi, että öljyn hinta laski. Korkea öljynhinta oli mahdollistanut huonon taloudenpidon, koska rahaa tuli silti joka tuutista. Kun se rahantulo loppui, meni kaikki kuralle. Tämä ei päde länsimaihin. Niissä hyvinvointi perustuu ennen kaikkea ihmisten työlle. Tämä ei katoa mihinkään yhtäkkiä. Tietenkin pidemmällä aikavälillä robotit tulevat korvaamaan ihmiset, mutta tämä muutos tulee olemaan hidas, ei yhtäkkinen, mikä mahdollistaa sen, että talousjärjestelmiä on mahdollista rukata eri muotoon siinä kehityksen aikana.

Ehkä "maksajien" sijaan on parempi puhua "häviäjistä"; niistä, jotka tässä kehityksessä menettävät. Alkuvaiheessa ("hidas kehitys") entisen elintason ylläpitäinen vaikeutuu. Julkisia palveluita karsitaan, muutetaan maksullisiksi, palkkakehitys on huonoa, työn löytäminen aiempaa vaikeampaa (etenkin nuorille), ruoka ja muu välttämätön kallistuu. Loppuvaiheessa kaikki kärjistyy potenssiin kaksi, plus säästöjen arvo romahtaa. Suomi on vielä viattomassa vaiheessa veneveroineen, eläkeiän nostoineen ja sakkojen tuplaamisineen.

Mikä tuossa on tuon kehityksen aiheuttaja? Tai sanotaan niin, että mitä tekemistä EKP:n rahapolitiikalla on minkään tuon kanssa? Palkkakehitys seuraa pidemmällä aikavälillä aina tuottavuuden kehitystä. Tämä linkki voi murtua vain sillä, että tulonjakoa maassa muutetaan pääoman ja työn välillä. Jos taas tuottavuus ei kasva, niin se on se pääongelma, ei joku EKP:n rahan painaminen. En ymmärtänyt, miten veneverot liittyvät tähän mitenkään.

Inflaation kiihtyminen, sitten kun se tapahtuu, iskee kipeimmin keskiluokkaan ja siitä alaspäin.

Edelleenkin sinulla on selittämättä se, mikä sen inflaation saisi vaikka euroalueella kiihtymään. Joku Venezuela ei kelpaa tässä esimerkiksi, koska euroalueen talous ei ole riippuvainen yhden luonnonvaran myynnistä ja sitä kautta sen maailmanmarkkinahinnasta.

Finanssiomistukset suojaavat varakkaita hieman. Tällä hetkellä säästöjä nakerretaan negatiivisilla koroilla, mutta se ei vielä näy tavalliselle kansalle. Mutta esim. eläkelaitosten on vaikea hankkia tuottoja eläkevaroille, kun korot ovat nollassa tai negatiiviset.

Mutta niin on inflaatiokin. Se, että lainaaminen on halpaa, haittaa joitain, mutta auttaa joitain toisia, ennen kaikkea investoijia.

Taloustiede ei ole tiede lainkaan, muistuttaa joiltakin osin enemmän uskontoa. Mutta esim. allaolevaa pidän totena. Suomikaan ei pystynyt välttymään Suomen Pankin 1980-luvun holtittoman rahapolitiikan seurauksilta. Nyt on jälleen rakennettu kupla, mutta aiempia paljon vaarallisempi.

1980-luvulla inflaatio oli todellakin paljon korkeammalla kuin nyt. Kyse ei ollut mistään kuplan kasvattamisesta ja sitten sen puhkeamisesta, vaan inflaatio laukkasi pysyvästi paljon korkeammalla tasolla kuin nykyisin. Tähän taas syynä oli se, että oltiin syklissä, jossa välillä devalvoitiin ja välillä sitten neuvoteltiin ylisuuret palkankorotukset, koska hinnat olivat devalvaatioiden vuoksi laukanneet ylöspäin, mikä taas johti sitten devalvaatiotarpeeseen jne. Toisin kuin EKP:ssä, 1980-luvun Suomen pankissa ei noudatettu sitä, että olisi asetettu inflaatiotargetti ja pyritty kohti sitä.
 
Sillähän ei tietenkään elä vaan sama keruuoperaatio pitäisi toteuttaa varmaan väh. 5:lle muulle ruoka-aineelle. Miten lie metsien (eli sienien ja marjojen kasvupaikkojen) pinta-ala riittää?
Jos ajatellaan todellista kriisiä, niin ei riitäkään. Monet ajattelevat elävänsä pahan kriisin tullen luonnon antimilla. Kauanko riittää hirviä, pienriistaa, kaloja, marjoja ja sieniä, kun "metsämarkettiin" pelmahtaa esim. puoli miljoonaa uutta nälkäistä asiakasta? Omavaraisuus ruoassa olisi helpompi saavuttaa pienen peltotilkun/puutarhan +kanojen, sikojen tms. avulla. Nämäkin vaativat kovaa työtä.
 
Back
Top