Tarkastaja
Alikersantti
Ah! Niitä suunnitelmia alkaa olemaan ikävä.
Jouduin ongelmiin Venäjän turvallisuusviranomaisten kanssa Suomessa
- Viestiketjun aloittaja henri_k
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- vakoilutoiminta
Solidsnake
Respected Leader
Asuuko packalen tehtaankadulla?
MeriTJ
Ylipäällikkö
Minulla on ollut "läheltä piti" tilanne tästä Venäjän painostamisesta aktiivisen reserviläisen kohdalla. Oli sellainen yleisesti hankaloittava fiilis kaikkeen tekemiseen ja ihan normaalissa arjen tekemisissäkin alkoi olemaan hankausta. Asia sitten eskaloitui sotilasmarssiin osallistumisen myötä mutta selvisi kun menin lääkäriin joka totesi peräpukamat.
skärdis
Respected Leader
En tiedä, mutta sellaiseksi häntä on sanottu. Eikä poliisikaan pitänyt sitä edustajan kunniaa loukkaavana.Asuuko packalen tehtaankadulla?
Kansanedustaja Tom Packalén: Pyydän poliisia selvittämään, onko Ilta-Sanomien toimittaja syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen
Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén ei ole mielissään kommentista, jossa hänestä puhutaan ns. ”Tehtaankadun miehenä”.
www.iltalehti.fi
Lapinukko
Respected Leader
aj77
Greatest Leader
Ei jumalauta kahlasin neljä sivua tekstejä läpi odottaen että kerrot vähän enemmän. Tahdon sen ajan takaisin. Mutta onnittelut hyvästä trollauksesta. Aika vähän kirjoituksesi aloituksen jälkeen on liittynyt siihen aloitukseen missä ovelasti lupailit kaikenlaista. Paljonko muuten palkka on ruplissa? Osaat kuitenkin suomea, niin siitä saa varmaan jonkun kielilisän? Ainakin pitäisi saada. Kannattaa mennä lähiesimiehen puheille jos ei kielilisää ole.
Viimeksi muokattu:
Tällä palstalla saattaa olla Venäjätrolleja. Yleensä kun olen aiheesta jotain yrittänyt kirjoittaa, niin heitä on ennen pitkää ilmaantunut kommentoimaan. Mielestäni en ole kommentoinut varsinaisesti aiheen vierestä. Tästä ilmiöstä voi tosin kirjoittaa yleisellä tasolla, tai sitten henkilökohtaisella tasolla. Näin ollen odotusarvoisesti pidän kommentoijia todennäköisesti trolleina, minusta se on aika yleistä, ja Venäjällä lienee Suomesta melko hyvä ote, ja kontaktiverkostot täällä taitavat olla aika laajat. En sitten tiedä mistä syystä sinä pidät muita ihmisiä trolleina, mutta kun ilmiö kuitenkin yleinen on, niin eikai se toisaalta ihmekään ole.
Kuuntelin youtubesta sellaisen kylmän sodan aikaisen loikkarin haastatteluja kuin Yuri Bezmenov. Bezmenovin kommenteista sai sellaisen käsityksen, että Venäjällä pidetään tätä vakoilutoimintaan korkeampana sodankäynnin muotona. Tosin siinä kontekstissa jossa hän tätä fraasia käytti, hän viittais Breznevin aikaiseen ns. "ideologisen subversion" käsitteeseen, mutta toisaalta tämä toimintamalli kuului KGB:lle. No sen varmaan voi kuka tahansa katsoa jos haluaa täsmentää sanamuotoja.
No tässä kysymys palstalaisille: Kuinka paljon luulisitte Suomen olevan Venäjän hallinnassa epäsuoraan tällaisten kontaktien kautta? Onko tilanne yhtä paha kuin kylmän sodan aikana - Vai huomattavasti parempi? Miten laajaa näkisitte tämän yhteiskunnallisen tunkeutumisen olleen kylmän sodan aikana?
Viimeksi muokattu:
Coffee Man
Respected Leader
Sensei142
Majuri
Liitteet
Tiedän tapauksen, että yhtä vakoilun/suomettumisen tutkijaa olisi uhkailtu, joten kaipa se on mahdollista.
Jos ajatellaan, että tuhannet suomalaiset ovat kuitenkin ottaneet kantaa esim. Naton puolesta tai kommentoineet Venäjän ihmisoikeustilannetta, niin kyllä tässä maassa voi puhua aika vapaasti. Itsesensuuri on sensuurin pahin muoto.
Jos ajatellaan, että tuhannet suomalaiset ovat kuitenkin ottaneet kantaa esim. Naton puolesta tai kommentoineet Venäjän ihmisoikeustilannetta, niin kyllä tässä maassa voi puhua aika vapaasti. Itsesensuuri on sensuurin pahin muoto.
"Tällä palstalla saattaa olla Venäjätrolleja. Yleensä kun olen aiheesta jotain yrittänyt kirjoittaa, niin heitä on ennen pitkää ilmaantunut kommentoimaan." eli tekaisit toisen tunnuksen ihan tätä vitjaa varten?
Vaikea sanoa kuinka paljon Venäjä hallitsee Suomea kontakti(agentti)verkon kautta, ne jotka asiasta tietänee, ei tätä tietoa kauheasti levittele. Onhan kuiten yleisesti tiedossa että ihan valtion korkeimman johdon tasolle Venäjän vaikutuksessa olevia henkilöitä on päässyt.
Julkisistä lähteistä voinet tutustua kansallisen turvallisuuden katsaukseen, jossa vakoilua ja vaikuttamista käsitelty.
Viimeksi muokattu:
skärdis
Respected Leader
Vladimir tai Ludmila on turhan selvä peitenimi. Väinö tai Tuulikki menee täydestä.
Itse ottaisin salakähmyhommiin nimimerkikseni vaikkapa GRU-Sergei. Kukaanhan ei voi olla niin tyhmä että paljastaa itsensä heti kirjautuessa
Huhta
Greatest Leader
Vai onko?
P.S. Mihin muuten Vlad katosi? Allekirjoituksessa lukee, että tili on kaapattu, mutta sitten taas tämä joku Marko kirjoittaa blogisfäärissä hyvin aktiivisesti Venäjästä ja Ukrainasta.
skärdis
Respected Leader
En tiedä, enkä halua kenenkään nimimerkin tilannetta spekuloida,mutta ulkovaltiollisten toimijoiden lisäksi myös antenniosaston kavereilla on täällä vankka edustus.
Laitan tähän lainauksen kirjasta "Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945 - 2018" kirj. Jukka Seppinen.
s. 347-348
"
KGB:n toiminta puolilaillistuu
KGB:n asemaa Suomessa täytyy yhä syventää, sillä Supo rajasi 1980-luvulla enenevässä määrin KGB:n poliittisen tiedusteluun ja vaikuttamiseen liittyneen toiminnan rajojensa ulkopuolelle. Suomettumisproblematiikan kannalta poliittisen tiedustelun ja vaikuttamisen rajautuminen sallituksi toiminnaksi, siinä laajuudessa kuin se tapahtui Suomessa 1960-luvulta alkaen, on erittäin tärkeä asia. KGB:n poliittinen tiedustelu ja vaikuttaminen laajenivat 1970-luvulla niin suuriksi, että suojelupoliisi joutui nostamaan niiden osalta kädet pystyyn. Pian Tiitisen kauden alettua Supon vastavakoilu laati laajan yhteenvetomuistion, joka oli päivätty 18.1.1979. Osioita siitä on sijoitettava eri kohtiin tekstissä, siksi syvällisesti muistio kertoo vallinneesta todellisuudesta. Siinä suojelupoliisi totesi, että
tiedustelutoiminnan ja normaalin kanssakäymisen rajat ovat usein kovin tulkinnanvaraisia; monesti molemmat toiminnot voivat tapahtua rinnakkainkin käyttäen esim. liikesuhteita tai poliittista asemaa peitteenä tiedustelutoiminnalle. Tämän vuoksi on usein käytännön mahdottomuus selvittää sitovasti jonkin kanssakäymisen todelliset tarkoitusperät [...] KGB:n ei tarvitse välttämättä klassisen kaavan mukaan värvätä henkilöpalvelukseensa tai toimia kirjaimellisesti edes lakiemme vastaisesti pyrkiessään päämääriinsä. Suomalaisessa yhteiskunnassa epäilemättä näyttelevät tärkeää roolia, erityisesti poliittisen toiminnan suhteen, kahdenkeskiset kanssakäymiset KGB:n edustajien ja suomalaisten vaikuttajien välillä. Vaikka suomettaminen on virallisesti tuomittu termi, se kuitenkin lienee valitettavan usein kuvaava termi yhteydenpidon tarkoitukselle. Suomen allergisessa ilmastossa virkamiehen tai vastaavan on monesti ylivoimaisen vaikeata perustella usein kovin härskisti painostavalle ystävälleen, miksi hän tai hänen edustamansa laitos ei toimi Neuvostoliittoa miellyttävällä tavalla. Toisaalta, koska poliittisella virkauralla etenemiselle on suureksi hyödyksi, ellei suorastaan edellytys, että henkilökohtaiset suhteet itään ovat kunnossa, on esimerkiksi suomalaisen virkamiehen avuliaisuus monesti liioiteltua, liikutaan aroilla alueilla. Toisaalta yhteiskunnassamme näyttää vaikuttavan jonkinasteinen vaikuttaja-agentti-järjestelmä: arvostetussa asemassa olevat henkilöt eri syistä antavat lausunnoillaan ja muulla toiminnallaan pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, viranomaisten toimintaan tai yksityisiin henkilöihin KGB:n haluamalla tavalla.
Suojelupoliisi Arvi Koli onnistui tässä muistiossa kiteyttämään oleellisen. Poliittinen tiedustelu oli jokapäiväistä toimintaa, vähintään puolilaillista tiedustelua ja laillista vaikuttamista. Se alkoi siis jo 1970-luvun lopulla olla varsin vapaata ja riskitöntä juridisessa mielessä. KGB-verkosto oli niin laaja ja mittava, että käytännön esitutkintatoimiin oli jokseenkin mahdotonta ryhtyä. Siinä olisi pitänyt aloittaa niin korkealta ja kovan luokan kommunisteista, kuten Taisto Sinisalosta, että siihen ei Suomesta löytynyt rahkeita. Kuitenkin Sinisalo pyrki vallankumoukseen ilman naamiota.
Suojelupoliisi totesi, että KGB:n poliittinen osasto on toiminnaltaan laajamittainen, ja ylivoimaisen vaikea valvottava (kurs. JS). Sen lonkerot olivat käytännöllisesti katsoen levinneet yhteiskunnassamme kaikkialle, jokaiseen järjestöön, yhteisöön ja elimeen, jolla voitiin katsoa oleen yhteiskunnallista merkitystä. Poliittisella osastolla oli noin 20 asiamiestä eli upseeria, sillä KGB oli organisoitu sotilaallisesti. Teknis-tieteellinen osasto oli suurin, siinä oli jopa 65 asiamiestä. Lisäksi hieman yli 20 asiamiestä työskenteli sisäisessä valvonnassa ja erilaisissa tukitoimintatehtävissä.
Puolueiden suhde KGB:hen oli karua todellisuutta. Ne olivat KGB:n keskeinen toimintasektori. Suojelupoliisin ytimekäs tiivistys kuului: "Suuret puolueet Keskustapuolue, Sdp, kokoomus ja Skp ovat kauttaaltaan miehitetty." KGB oli rakentanut pienistä puolueista suhteita Rkp:hen ja Liberaaliseen kansanpuolueeseen.
Toinen tärkeä sektori oli valtionhallinto. KGB:llä oli kiinteät suhteet tasavallan presidentin kansliaan, valtioneuvoston kansliaan sekä eri ministeriöihin. Ulkoasiainministeriö oli suojelupoliisin arvion mukaan erityisasemassa, sillä yhteydenpito siihen oli laajinta. Suomen Pankin kansantalousosasto herätti myös KGB:ssä mielenkiintoa.
Suomessa suhde KGB:hen muuttui jatkuvasti yhä sallitummaksi. Supoa vaivasi resurssien puute, joiden kasvattaminen eduskunnassa näissä oloissa oli poliittisesti hankalaa, ellei mahdotonta. KGB:n hyödyllisyys urakehitykselle niin politiikassa, hallinossa kuin erilaisissa immateriaalisissa yhteyksissä laajensi neuvostoroolin Suomessa valtaviin mittoihin. Vastine, KGB:n tukema urakehitys, ei ollut mitattavissa suoraan aineellisesti, mutta moraalin se rapautti. KGB mustamaalasi joitakin suomalaisia ja sai nämä hyökkäämään sekä ylenkatsomaan KGB:n kritisoimia Suomen kansalaisia.
KGB:n palvelukset eivät olleet ilmaisia: pelissä oli Suomen henkinen itsenäisyys, joka rapautui 1950-luvun jälkeen huolestuttavalla tavalla. KGB ei tarvinnut varsinaisia värvättyjä vakoilijoita poliittisella sektorilla pitkiin aikoihin, joskin niitäkin oli. Vaikuttaminen syveni: moni yhteisö alkoi toimia omaehtoisesti KGB:n toivomaksi luullulla tavalla. Pieni vihje KGB:ltä aikaansai toimintamuutoksia.
"
s. 347-348
"
KGB:n toiminta puolilaillistuu
KGB:n asemaa Suomessa täytyy yhä syventää, sillä Supo rajasi 1980-luvulla enenevässä määrin KGB:n poliittisen tiedusteluun ja vaikuttamiseen liittyneen toiminnan rajojensa ulkopuolelle. Suomettumisproblematiikan kannalta poliittisen tiedustelun ja vaikuttamisen rajautuminen sallituksi toiminnaksi, siinä laajuudessa kuin se tapahtui Suomessa 1960-luvulta alkaen, on erittäin tärkeä asia. KGB:n poliittinen tiedustelu ja vaikuttaminen laajenivat 1970-luvulla niin suuriksi, että suojelupoliisi joutui nostamaan niiden osalta kädet pystyyn. Pian Tiitisen kauden alettua Supon vastavakoilu laati laajan yhteenvetomuistion, joka oli päivätty 18.1.1979. Osioita siitä on sijoitettava eri kohtiin tekstissä, siksi syvällisesti muistio kertoo vallinneesta todellisuudesta. Siinä suojelupoliisi totesi, että
tiedustelutoiminnan ja normaalin kanssakäymisen rajat ovat usein kovin tulkinnanvaraisia; monesti molemmat toiminnot voivat tapahtua rinnakkainkin käyttäen esim. liikesuhteita tai poliittista asemaa peitteenä tiedustelutoiminnalle. Tämän vuoksi on usein käytännön mahdottomuus selvittää sitovasti jonkin kanssakäymisen todelliset tarkoitusperät [...] KGB:n ei tarvitse välttämättä klassisen kaavan mukaan värvätä henkilöpalvelukseensa tai toimia kirjaimellisesti edes lakiemme vastaisesti pyrkiessään päämääriinsä. Suomalaisessa yhteiskunnassa epäilemättä näyttelevät tärkeää roolia, erityisesti poliittisen toiminnan suhteen, kahdenkeskiset kanssakäymiset KGB:n edustajien ja suomalaisten vaikuttajien välillä. Vaikka suomettaminen on virallisesti tuomittu termi, se kuitenkin lienee valitettavan usein kuvaava termi yhteydenpidon tarkoitukselle. Suomen allergisessa ilmastossa virkamiehen tai vastaavan on monesti ylivoimaisen vaikeata perustella usein kovin härskisti painostavalle ystävälleen, miksi hän tai hänen edustamansa laitos ei toimi Neuvostoliittoa miellyttävällä tavalla. Toisaalta, koska poliittisella virkauralla etenemiselle on suureksi hyödyksi, ellei suorastaan edellytys, että henkilökohtaiset suhteet itään ovat kunnossa, on esimerkiksi suomalaisen virkamiehen avuliaisuus monesti liioiteltua, liikutaan aroilla alueilla. Toisaalta yhteiskunnassamme näyttää vaikuttavan jonkinasteinen vaikuttaja-agentti-järjestelmä: arvostetussa asemassa olevat henkilöt eri syistä antavat lausunnoillaan ja muulla toiminnallaan pyrkivät vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, viranomaisten toimintaan tai yksityisiin henkilöihin KGB:n haluamalla tavalla.
Suojelupoliisi Arvi Koli onnistui tässä muistiossa kiteyttämään oleellisen. Poliittinen tiedustelu oli jokapäiväistä toimintaa, vähintään puolilaillista tiedustelua ja laillista vaikuttamista. Se alkoi siis jo 1970-luvun lopulla olla varsin vapaata ja riskitöntä juridisessa mielessä. KGB-verkosto oli niin laaja ja mittava, että käytännön esitutkintatoimiin oli jokseenkin mahdotonta ryhtyä. Siinä olisi pitänyt aloittaa niin korkealta ja kovan luokan kommunisteista, kuten Taisto Sinisalosta, että siihen ei Suomesta löytynyt rahkeita. Kuitenkin Sinisalo pyrki vallankumoukseen ilman naamiota.
Suojelupoliisi totesi, että KGB:n poliittinen osasto on toiminnaltaan laajamittainen, ja ylivoimaisen vaikea valvottava (kurs. JS). Sen lonkerot olivat käytännöllisesti katsoen levinneet yhteiskunnassamme kaikkialle, jokaiseen järjestöön, yhteisöön ja elimeen, jolla voitiin katsoa oleen yhteiskunnallista merkitystä. Poliittisella osastolla oli noin 20 asiamiestä eli upseeria, sillä KGB oli organisoitu sotilaallisesti. Teknis-tieteellinen osasto oli suurin, siinä oli jopa 65 asiamiestä. Lisäksi hieman yli 20 asiamiestä työskenteli sisäisessä valvonnassa ja erilaisissa tukitoimintatehtävissä.
Puolueiden suhde KGB:hen oli karua todellisuutta. Ne olivat KGB:n keskeinen toimintasektori. Suojelupoliisin ytimekäs tiivistys kuului: "Suuret puolueet Keskustapuolue, Sdp, kokoomus ja Skp ovat kauttaaltaan miehitetty." KGB oli rakentanut pienistä puolueista suhteita Rkp:hen ja Liberaaliseen kansanpuolueeseen.
Toinen tärkeä sektori oli valtionhallinto. KGB:llä oli kiinteät suhteet tasavallan presidentin kansliaan, valtioneuvoston kansliaan sekä eri ministeriöihin. Ulkoasiainministeriö oli suojelupoliisin arvion mukaan erityisasemassa, sillä yhteydenpito siihen oli laajinta. Suomen Pankin kansantalousosasto herätti myös KGB:ssä mielenkiintoa.
Suomessa suhde KGB:hen muuttui jatkuvasti yhä sallitummaksi. Supoa vaivasi resurssien puute, joiden kasvattaminen eduskunnassa näissä oloissa oli poliittisesti hankalaa, ellei mahdotonta. KGB:n hyödyllisyys urakehitykselle niin politiikassa, hallinossa kuin erilaisissa immateriaalisissa yhteyksissä laajensi neuvostoroolin Suomessa valtaviin mittoihin. Vastine, KGB:n tukema urakehitys, ei ollut mitattavissa suoraan aineellisesti, mutta moraalin se rapautti. KGB mustamaalasi joitakin suomalaisia ja sai nämä hyökkäämään sekä ylenkatsomaan KGB:n kritisoimia Suomen kansalaisia.
KGB:n palvelukset eivät olleet ilmaisia: pelissä oli Suomen henkinen itsenäisyys, joka rapautui 1950-luvun jälkeen huolestuttavalla tavalla. KGB ei tarvinnut varsinaisia värvättyjä vakoilijoita poliittisella sektorilla pitkiin aikoihin, joskin niitäkin oli. Vaikuttaminen syveni: moni yhteisö alkoi toimia omaehtoisesti KGB:n toivomaksi luullulla tavalla. Pieni vihje KGB:ltä aikaansai toimintamuutoksia.
"
Oma ehdotukseni keskustelun pitämiseksi järkevänä, on että jätettäisiin nämä syytökset suuntaan jos toiseen vähän pienemmälle roolille, sekä pyrittäisiin asialliseen ja älylliseen keskusteluun ilman turhaa aggressiivisuutta ja frustraatiota. Mielestäni aihealue on maanpuolutuksen kannalta tärkeä, ja asiasta keskusteleminen ja tietoisuuden nostaminen siihen liittyvistä seikoista, mielestäni palvelee ensisijaisesti Suomen etua. Asiaa tosin vaikeuttaa se että, ainakin mielestäni, on vaikeaa tietää mikä milloinkin pitää paikkansa. Ja vaikka minulla on joitain rajattuja omia kokemuksia asiasta, niiden suhteen kärsin tällaista uskottavuusongelmasta, on vaikeaa esittää joitakin näkemyksiä, jos niitä ei voi oikein perustella millään; Tämä puolestaan johtuu siitä, että syyt, jotka johtopäätöksiin ovat vieneet, perustuvat osaltaan näihin Venäläisten käyttämiin toimintamenetelmiin, joiden sisältö puolestaan on tarkoituksen mukaisesti suunniteltu vähentämään kohdeihmisen uskottavuutta ja vaikeuttaa viranomaisten mahdollisuuksia puuttua asioihin.