Olen itse YYA-ajan lapsi ja olen kantanut minulle syötettyä proosaa "itsenäinen ja liittoutumaton" lapsesta saakka. Sitä on syötetty kouluissa, kodissa ja kirkoissa aikanaan niin että YYA:sta tuli pyhä sana joka takasi suomen tulevaisuuden. Olen herännyt vasta vuoden-parin aikana kun maailma on muuttunut ympärillä ja ajatellut paljon tätä asiaa ja todennut että minä ja aikalaiseni olemme tietyllä tavalla suomettumisen propagandan uhreja.
Sitä propagandaa viljeltiin avoimesti koska muusta ei saanut puhua 1980-luvulla. NATO ja EY olivat tuntemattomia ja kaukaisia sanoja joilla ei ollut merkitystä suomelle. Oli pakko selvitä ja puhua asioista jotka olivat soveliaita....jollekkin toiselle.
Joidenkin hämäläisten, ruotsinkielisten ja karjalaisten oli varmaan vielä toissa (viime?) vuosisadalla vaikea ymmärtää miksi joku Suomi-niminen valtio pitäisi perustaa ja ovatko he suomalaisia. Hynttyiden lyöminen yhteen ja sitä kohtaava muutosvastarinta on ihan normaalia. Tulevaisuudessa voi olla EU-nationalisteja.
Allekirjoitan tuon väitteen kollektiivisella tasolla, suomalaiset kansana olivat ja ovat edelleen suomettumisen uhreja. Paras esimerkki suomettumisen länsäolevaisuudesta on tietenkin tässä asiassa jo legendaariseksi noussut Keskustapuolue. Pahin kaikista on kuitenkin IPU. Keskustan poliitikoissa on todella suomettuneita henkilöitä kuten Väyrynen ja Kääriäinen. Samoin kepu-lähtöinen Korhonen joka tässä vaalien alla on nostettu täälläkin esiin ja tietty monet muut. Modernia suomettuneisuutta leimaa tyypillisesti maalaisuus. Tää on pannut mut kysymään onko tyytymättömyyden todellinen lähde maaseudun virikeköyhässä elämässä ja oloissa sekä keskustalaisen vireän maaseudun ajatuksen epäonnistumisessa? Ruuhkasuomi ja kaupungistuminen voitti. Siis että (kieltämättä todella paskaa) hallituspolitiikkaa vastaan oireillaan ja kapinoidaan näin? Nykyiset nuoret aikuiset ovat lähes täysin urbaaneja eivätkä tule luopumaan enää makeasta "kaupunkikulttuurista". Sama jakolinja tulee jakamaan pitkälti menestyjät ja syrjäytyjät. Lähes varmasti julkisesti suomettunut poliitikko edustaa ylpeästi sellaisia paikkakuntia kuten Paltamo tai Kihniö. Varsinkin väestömäärään nähden merkillepantavan harvoin näitä suomettumisen oodeja kuullaan Uudeltamaalta, Varsinais-Suomesta, Tampereelta, Vaasasta, Helsingistä, Turusta tai Maarianhaminasta.
Oon huomannut, että mulla ei ole passin lisäksi mitään yhteistä näiden kainuun semiryssien kanssa. Ei mitään. Maa on paljon enemmän jakautunut tässä suhteessa kuin tajutaan. Yleinen maalaisuus eli kainuulaisuus, lappalaisuus ja "itäsuomalaisuus", pro-Venäjä-asenne, arvokonservatiivisuus ja yleinen junttius kietoutuvat kepulaisena ajatteluna ja äärimuodoissaan IPUlaisuutena. Tätä paskaa kannattaa n. neljännes äänestysikäisistä.
Mielestäni Suomi on epäonnistunut karmealla tavalla. Venäjä vaikuttaa jo hyvinkin kulissien takana Suomen politiikkaan epäsuorasti. Epäonnistujina ovat olleet hallituspuolueet, suurimpina SDP ja Kokoomus. Kepu on paha siksi, koska se on ainoa joka on julkisesti suomettuneiden puolue, jossa suomettuneet puheet saavat paljon näkyvyyttä ja suomettuneet asenteet ymmärrystä. Kokoomus on ollut vaarallinen koska se on demareiden kanssa sallinut venäläisen rahan salakavalasti ostaa maata vääriltä paikoilta (tässä asiassa olen muuttanut mieltäni, tässä olin väärässä) sekä ryhtymällä täysin järjettömään atomivoimalahankkeeseen venäläistenkanssa. Kirjoitan tätä Paavo Väyrysen ministeriyden aattona, pahoittelen katkeruuttani. BTW, olen katkera muuten ihan avoimesti em. syistä. Suomea on johdettu huonosti ja Suomen johtajat ovat epäonnistuneet tehtävässään. Sen johdosta kepu on nousemassa pääministeripuolueeksi ja sen myötä Suomen länsimaa-asema heikentyy karvan verran, ja se on pahinta kaikista mulle.
Haluan vaan sanoa, että kuitenkaan kaikki YYA-ajan propagandalle altistuneet eivät tulleet sen uhreiksi. Vaikkapa mä en tullut ja toinen mitä haluan sanoa on se, että maa ei ole siten yhtenäinen kuin luullaan. Venäjän uhkaan suhtautuminen jakaa suomalaisia noin osapuilleen sen saman jakolinjan mukaan kuin minkä mukaan suomalaiset ovat jakaantuneet muutenkin. Uusi tilanne voimistaa jakoa edelleen. Kuten YYA-ajan propaganda ja sen uhrit, suomettuneet ovat olleet mulle punainen vaate, myös kepu on ollut se jota oon aina vihannut, en vasta nyt. Myös sen suhteen näyttää siltä, että syytä on ollutkin. En voi mitenkään sanoa olevani tyytyväinen siitä, että "oon ollut oikeassa"...