Kävely, hölkkä ja juoksu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Huhta
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
baikal kirjoitti:
Vai tuleeko kamppailutreeneissä tuo räjähtävyys vasta harjoittelun myötä? Toki lämpöinen kroppa antaa enemmän, mutta tuovatko vasta toistot siihen SEN?

Toistot ja henkiset valmiudet. Eli harjoittelun myötä alkaa löytää sen oikean -mielentilan- ja -piiloagression-:cool: joiden avuin hommaan syntyy ns.läikyä? Harjoittelun myötä kehittyy se putki, jossa tapahtuu ja nopeasti. Oikean asennon ottaminen ja hampaiden pureminen yhteen voi esim. olla SE, joka auttaa saavuttamaan oikean mielentilan ja sopiva pruiskaus adrenaliiniakin ilmestyy kehiin.

En ole mikään kamppailumestari, mutta jotenkin tuollainen käsitys itselleni kehittyi, kun malliksi :rolleyes:harjoittelin aikanaan jotain.

Joka tapauksessa lämpöisenä harjoittelu taitaa pienentää vammariskiä melkoisesti. Ehkä mm. jäsen @Bodyguard voi halutessaan kertoa aiheesta syvemmin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Noh, ainakin thai-nyrkkeilyssä se "räjähtävyys" (lainausmerkeissä koska itseäni vaivaa perintötekijöinä saadut turbo-diiseli -geenit, eli hidas mutta taloudellinen) tulee nimenomaan kokemuksesta, josta seuraa rentous ottelutilanteessa... silloin potkut lähtevät kuin ruoska, tai piiska, pakottamatta... samoin lyönnit ikäänkuin 'heitellään', eikä työnnetä. Englanniksi se on hyvästä syystä "throwing punches", pitää olla rentoutta, ja nopeat palautukset, jos haluaa seistä minuutin päästä vielä omilla jaloillaan siis, eikä istua takamuksellaan :) .
Mutta tottakai lämmöt pitää ottaa alussa, ja venyttelyt vasta lopussa. Siinäpä se lihashuollon ydin taitaa olla, ja KKK (kylmä-koho-kompressio) jos/ kun homma menee ei niin putkeen... tosin tuosta kompressiosta luovuin kyllä itse, koska siitä ei ollut varsinkaan sääriluiden hiusmurtumissa mitään hyötyä, pikemminkin haittaa. Ja sattui aivan peevelin penteleesti.
 
Mitä tulee juoksusta seuraaviin (toivottavasti ei) rasitusmurtumiin, penikkatautiin jne., kun laskin toissa talvena 45-vuotiaana uusilla minisuksilla puuta päin ja mursin peukalostani nivelkupin, noin viidettä kertaa, toipuminen ei kestänyt 3 vko, kuten parikymppisenä, vaan 6 viikkoa. Ikä ei tule yksin, eikä tuolle mahda mitään, jollei ole tuttua lääkäriä joka määräisi reuma-potilaille tarkoitettua kortiko-steroidia kuukauden kuurin, ja mahan puskurointilääkettä. Sen kuurin jos vetää viiteen päivään, seuraukset ovat aika uskomattomat. Olo on kuin nuorella sonnilla, ja elimistö palautuu kaikista pikku kiusoista joita vanhempana treenaamisesta seuraa.
Kovin usein noita ei kyllä kannata ottaa, vaikka kyse ei mistään anabolisista tai testosta olekaan, noihin jälkimmäisiin ei ole mitään syytä ainakaan itsellä mennä. Tosin ainakin Virosta kuulemma saa lääkärin lausunnon TRT:hen, eli testosterone replacement therapy, jossa elimistöön uitetaan yli ajan hyvin pientä lisämäärää testosteronia, joka parantaa sitten jo vaikka mitä kipua ja halua (tai sen puutetta)... vaihtoehtoiskustannuksena aggressiivisuus, joten ei välttämättä liene vaivan väärti.
 
Fremen kirjoitti:
Mitä tulee juoksusta seuraaviin (toivottavasti ei) rasitusmurtumiin, penikkatautiin jne., kun laskin toissa talvena 45-vuotiaana uusilla minisuksilla puuta päin ja mursin peukalostani nivelkupin, noin viidettä kertaa, toipuminen ei kestänyt 3 vko, kuten parikymppisenä, vaan 6 viikkoa. Ikä ei tule yksin, eikä tuolle mahda mitään, jollei ole tuttua lääkäriä joka määräisi reuma-potilaille tarkoitettua kortiko-steroidia kuukauden kuurin, ja mahan puskurointilääkettä. Sen kuurin jos vetää viiteen päivään, seuraukset ovat aika uskomattomat. Olo on kuin nuorella sonnilla, ja elimistö palautuu kaikista pikku kiusoista joita vanhempana treenaamisesta seuraa.
Kovin usein noita ei kyllä kannata ottaa, vaikka kyse ei mistään anabolisista tai testosta olekaan, noihin jälkimmäisiin ei ole mitään syytä ainakaan itsellä mennä. Tosin ainakin Virosta kuulemma saa lääkärin lausunnon TRT:hen, eli testosterone replacement therapy, jossa elimistöön uitetaan yli ajan hyvin pientä lisämäärää testosteronia, joka parantaa sitten jo vaikka mitä kipua ja halua (tai sen puutetta)... vaihtoehtoiskustannuksena aggressiivisuus, joten ei välttämättä liene vaivan väärti.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pakko kommentoida tähän pari juttua, eli kortisonin kanssa kannattaa sitten pitää maltti, koska se blokkaa kollageenisynteesiä eli heikentää jänteitä ja muita sidekudoksia.
Ei hyvä, vaikka kaikenmaailman tulehdukset tietysti lakkaa siihen paikkaan.

Mitä miesten hirmonikorvaushoitoon (trt) tulee, niin kyllähän siihen pääsee suomessakin, mikäli perusteet on, eli oma tuotanto esim. iän vuoksi nuukahtanut.

Trt siis palauttaa testosteroniarvot normaalille tasolle, joten vertailukohdaksi voi muistella itseään parikymppisenä tms.

Kannattaa vaan ottaa selvää asiasta, ennen kuin tuohon ryhtyy. Siinä on sitten harrastetta loppuelämäksi ja kenttäkelpoisuuskin voi hiukan kärsiä, jos kunto romahtaa ilman testopiikkiä..
 
Helikopteri kirjoitti:
Pakko kommentoida tähän pari juttua, eli kortisonin kanssa kannattaa sitten pitää maltti, koska se blokkaa kollageenisynteesiä eli heikentää jänteitä ja muita sidekudoksia.
Ei hyvä, vaikka kaikenmaailman tulehdukset tietysti lakkaa siihen paikkaan.

Mitä miesten hirmonikorvaushoitoon (trt) tulee, niin kyllähän siihen pääsee suomessakin, mikäli perusteet on, eli oma tuotanto esim. iän vuoksi nuukahtanut.

Trt siis palauttaa testosteroniarvot normaalille tasolle, joten vertailukohdaksi voi muistella itseään parikymppisenä tms.

Kannattaa vaan ottaa selvää asiasta, ennen kuin tuohon ryhtyy. Siinä on sitten harrastetta loppuelämäksi ja kenttäkelpoisuuskin voi hiukan kärsiä, jos kunto romahtaa ilman testopiikkiä..
Klikkaa laajentaaksesi...
Erittäin hyviä huomioita, jotka yritin itsekin tuoda esiin tuossa, ehken riittävän selkeästi... eli kaikella on hintansa.
Olen ollut tuolla kortisoni-kuurilla, koska kärsin Hortonin neuralgiasta. Kortisoni "yliannoksina" mahdollisesti toimii profylaktisena hoitona, tosin valitettavasti ei toiminut minulle... mutta koska treenaan, huomasin sen muut edut saman tien. Vaikutus oli todella yllättävä.
Siis erittäin merkittävä ero normaaliin toipumiseen treenistä, ja kaikista pikku kivuista ja säryistä... tyyliin neljäs päivä putkeen on melkein kuin eka päivä, sen tasoinen ero.

fi.wikipedia.org

Hortonin syndrooma – Wikipedia

fi.wikipedia.org fi.wikipedia.org
 
Fremen kirjoitti:
Erittäin hyviä huomioita, jotka yritin itsekin tuoda esiin tuossa, ehken riittävän selkeästi... eli kaikella on hintansa.
Olen ollut tuolla kortisoni-kuurilla, koska kärsin Hortonin neuralgiasta. Kortisoni "yliannoksina" mahdollisesti toimii profylaktisena hoitona, tosin valitettavasti ei toiminut minulle... mutta koska treenaan, huomasin sen muut edut saman tien. Vaikutus oli todella yllättävä.
Siis erittäin merkittävä ero normaaliin toipumiseen treenistä, ja kaikista pikku kivuista ja säryistä... tyyliin neljäs päivä putkeen on melkein kuin eka päivä, sen tasoinen ero.

fi.wikipedia.org

Hortonin syndrooma – Wikipedia

fi.wikipedia.org fi.wikipedia.org
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo kyllä kuulostaa saatanalliselta vaivalta.
”kuin joku poraisi silmää”
"Monet kuvaavat kipua kovimmaksi mitä he ovat koskaan kokeneet."

Tuollaisen päänsärky-sarjan jälkeen ei sellaiset pienet kolotukset taida tuntua oikein missään..
 
Helikopteri kirjoitti:
Tuo kyllä kuulostaa saatanalliselta vaivalta.
”kuin joku poraisi silmää”
"Monet kuvaavat kipua kovimmaksi mitä he ovat koskaan kokeneet."

Tuollaisen päänsärky-sarjan jälkeen ei sellaiset pienet kolotukset taida tuntua oikein missään..
Klikkaa laajentaaksesi...
Eipä tunnu... onneksi on vain 18kk välein. Kipu on ikäänkuin sin-käyrä, jossa piikki 1,5 sekunnin välein. 3 tuntia, 2-3 kertaa vuorokaudessa. Ikäänkuin omat aivot ovat keksineet kaikkein perkeleellisimmän tavan rakentaa tuskaa, jotain tekemistä tri-geminaali -hermon kanssa, mutta ei ole periytyvää, eikä rakenteellista, eikä ympäristötekijöitä... eli kukaan ei tiedä mistä tämä johtuu.
Onneksi on noi triptaani-injektorit, sellaisen täräyttää reiteen tai olkavarteen niin se leikkaa pahimman piikin siitä noin 5-30 minuutissa, vaihtelee aika häkellyttävästi itse asiassa, tosin toi kipu johtaa aikamoiseen aika-dilataatioon, joten tää vain perustuen entisten naisystävien huomioille kuinka kauan sitä aikuisen miehen kirkumista pitää kuunnella.
Mutta joillain on toi kroonisena, joka päivä. Joten olen onnekas siinä mielessä.
Jenkit kutsuvat tätä nimellä suicide headache, syystä.
 
Fremen kirjoitti:
Hieno suoritus, onnittelut sen läpiviennistä! Itse en ole koskaan juossut maratonia, jos saan kysyä niin mitkä on fiilikset nyt? Paikat kestivät, toivottavasti, eikä mitään häikkää... millaista on palautua noin pitkästä juoksu suorituksesta? Oliko asvaltilla/ kovalla alustalla koko matka?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiitos vaan. Juoksua on tullut harrastettua säännöllisen epäsäännöllisesti pitkään. Joskus menee 3 lenkkiä viikossa, joskus kuukausikin juoksematta välissä. Viimeinen vuosi jotenkuten viikottain, kun vuosi sitten päätettiin ilmoittautua mukaan.

Aikaisemmin on tullut juostua muutama puolimaraton, ja silloin kokomatka tuntui kaukaiselta. Oikeastaan vasta nyt tähän treenatessa, ja pikkuhiljaa pitkien lenkkien pituutta nostaessa rupesi jollain tapaa uskomaan tästä selviytymiseen. Enemmänhän maratonissa on siitä kyse, että pystyy juoksemaan useamman tunnin putkeen, vauhdista riippumatta.

Eilen kävin ekaa kertaa muutaman kilsan kokeilulenkillä. Hyvin kulki ja palauduttu on. Itseasiassa ei mennyt kuin pari päivää jalkoja kipuillessa, eli yllättävänkin iisiä.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:

Väärä sykealue voi pilata koko harjoituksen.​


yle.fi

Haluatko kasvattaa kuntoasi ja voida hyvin? Unohda maksimikestävyys ja ota nämä asiat huomioon

Miksi tavallisen kuntoilijan pitäisi olla kiinnostunut sykkeestään? Siksi, että väärä sykealue voi pilata koko harjoituksen.
yle.fi yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Muutoin ihan kiinnostava artikkeli, mutta nykymuodin mukaiset nettijutut, jossa kuvia pitää selailla metrikaupalla että pääsee asiaan, on rasittavaa. Näyttävää ehkä, mutta luettavuuselataan kehnoa.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
Katso liite: 71899
Klikkaa laajentaaksesi...
Uskoisin että sama vaikutus on myös takapuolien tuijottelulla, sopii paremmin juoksutreeneihin ja etenkin -tapahtumiin. Itselläni on jo pitkään ollut juoksutapahtumastrategiana valita omaa kuntotasoani vastaava naistakapuoli peesattavaksi. Mitä timmimpi ahteri sitä kovempi peesi. Harmillista kyllä iän kertymisen myötä nämä peesit on pikku hiljaa alkaneet levitä.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:

Väärä sykealue voi pilata koko harjoituksen.​


yle.fi

Haluatko kasvattaa kuntoasi ja voida hyvin? Unohda maksimikestävyys ja ota nämä asiat huomioon

Miksi tavallisen kuntoilijan pitäisi olla kiinnostunut sykkeestään? Siksi, että väärä sykealue voi pilata koko harjoituksen.
yle.fi yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Eikö saatana mitään voi enää tehdä ilman teknisdigitaalisnettiseurantaa?
Jos ei jotain pysty tekemään 100 pros teholla niin on parempi kun ei tee mitään,aina pitää olla joku vempele joka kertoo sulle milloin voit tehdä sitä ja tätä koska nykyjamppa ei vittu tiedä tekeekö nyt mieli juosta vai ei.
 
Justin Case kirjoitti:
Eikö saatana mitään voi enää tehdä ilman teknisdigitaalisnettiseurantaa?
Jos ei jotain pysty tekemään 100 pros teholla niin on parempi kun ei tee mitään,aina pitää olla joku vempele joka kertoo sulle milloin voit tehdä sitä ja tätä koska nykyjamppa ei vittu tiedä tekeekö nyt mieli juosta vai ei.
Klikkaa laajentaaksesi...
On totta, että itsensä seuraaminen digitaalisesti alkaa menemään jo vähän liiallisuuksiin. Onhan sitä aikaisemminkin kuntoa kohotettu ilman tarkkaa digiseurantaa.
Tuo YLEn juttu oli mielestäni tavoitteellisille kuntoilijoille. Ja omaa sykettään voi seurata ihan tavallisen kellon kanssa jos haluaa sykettään seurata. Ei siihen kummoisia digihärpäköitä tarvitse.
Oikeastaan pääpointti tuossa jutussa on se, että kaikkia harjoituksia ei pidä vetää 100% superteholla. Suurin osa harjoittelusta pitäisi tehdä peruskestävyystasolla.
Joskus muistan lukeneeni, että Lasse Viren kertoi omasta harjoittelemisestaan niin, että viikossa saa olla enintään kaksi oikein kovaa juoksuharjoitusta. Muut harjoitukset sitten rauhallisempia.
 
Kustaanmiekka kirjoitti:
On totta, että itsensä seuraaminen digitaalisesti alkaa menemään jo vähän liiallisuuksiin. Onhan sitä aikaisemminkin kuntoa kohotettu ilman tarkkaa digiseurantaa.
Tuo YLEn juttu oli mielestäni tavoitteellisille kuntoilijoille. Ja omaa sykettään voi seurata ihan tavallisen kellon kanssa jos haluaa sykettään seurata. Ei siihen kummoisia digihärpäköitä tarvitse.
Oikeastaan pääpointti tuossa jutussa on se, että kaikkia harjoituksia ei pidä vetää 100% superteholla. Suurin osa harjoittelusta pitäisi tehdä peruskestävyystasolla.
Joskus muistan lukeneeni, että Lasse Viren kertoi omasta harjoittelemisestaan niin, että viikossa saa olla enintään kaksi oikein kovaa juoksuharjoitusta. Muut harjoitukset sitten rauhallisempia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näinpä juuri. Sykemittari on vain työkalu apuna. Vanha kunnon PPP on toinen vaihtoehto - tosin yksin lenkkeillessä vastaantulijat voivat tuijottaa hivenen jos itselleen höpöttää.
 
Pzgnrl kirjoitti:
Näinpä juuri. Sykemittari on vain työkalu apuna. Vanha kunnon PPP on toinen vaihtoehto - tosin yksin lenkkeillessä vastaantulijat voivat tuijottaa hivenen jos itselleen höpöttää.
Klikkaa laajentaaksesi...
PPP:lläkin ongelma on se, että tuppaa pidemmissä lenkeissä sekin on liian korkea taso. Ei noilla mittareilla siis ole merkitystä jos kolmesti viikossa käyt alle tunnin saunalenkillä.

Kun yksi lenkki alkaa olemaan kolme-neljätuntinen ja niitä tulee viisi viikossa ja päälle salit, 1) kropan vetää piippuun parissa viikossa 2) jos edes koskaan pääsee tuollaisiin treenimääriin.
 
Norppa kirjoitti:
PPP:lläkin ongelma on se, että tuppaa pidemmissä lenkeissä sekin on liian korkea taso. Ei noilla mittareilla siis ole merkitystä jos kolmesti viikossa käyt alle tunnin saunalenkillä.

Kun yksi lenkki alkaa olemaan kolme-neljätuntinen ja niitä tulee viisi viikossa ja päälle salit, 1) kropan vetää piippuun parissa viikossa 2) jos edes koskaan pääsee tuollaisiin treenimääriin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo tarkoittaisi jotain 30-40 km lenkkiä ja eli viikkoluokkaa 150-200 km. Ultramaratooniharjoittelun luokkaa. Ei ihme, että kroppa kyykkää. Jo pelkästään kalorimäärässä aletaan puhua 4k pelkkään lenkkiin, yhteensä päiväkulutus taitaisi olla jotain 6k. Monilla kroppa kyykkäisi jo siihen, ettei jaksa syödä tuollaista määrää!
 
Pzgnrl kirjoitti:
Tuo tarkoittaisi jotain 30-40 km lenkkiä ja eli viikkoluokkaa 150-200 km. Ultramaratooniharjoittelun luokkaa. Ei ihme, että kroppa kyykkää. Jo pelkästään kalorimäärässä aletaan puhua 4k pelkkään lenkkiin, yhteensä päiväkulutus taitaisi olla jotain 6k. Monilla kroppa kyykkäisi jo siihen, ettei jaksa syödä tuollaista määrää!
Klikkaa laajentaaksesi...
Kestävyyslajeissa SM-tasolle ei ole asiaa alle 500h vuositahdilla. Siihen parin kuukauden vuositauko, lepoviikot ja vauhtikauden pienemmät tunnit kovemmilla tehoilla, niin tuo on ihan tavallinen kova peruskuntoviikko.

Lajithan voi vaihtua, eikä nyt puhuta pelkästä juoksusta, mutta ajatuksena oli tuoda esille se mittaamisen tärkeys. Tuollainen viikko olisi vajaa 200km pyörällä ja rapiat 100km luisteluhiihtoa ja aivan naurettavan pienillä sykkeillä.
 
Norppa kirjoitti:
Kestävyyslajeissa SM-tasolle ei ole asiaa alle 500h vuositahdilla. Siihen parin kuukauden vuositauko, lepoviikot ja vauhtikauden pienemmät tunnit kovemmilla tehoilla, niin tuo on ihan tavallinen kova peruskuntoviikko.

Lajithan voi vaihtua, eikä nyt puhuta pelkästä juoksusta, mutta ajatuksena oli tuoda esille se mittaamisen tärkeys. Tuollainen viikko olisi vajaa 200km pyörällä ja rapiat 100km luisteluhiihtoa ja aivan naurettavan pienillä sykkeillä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuolle tasolle päässee ehkä 5% väestöstä. Jo pelkästään ajallinen vaatimus on kova kunkin arkeen. Harva ressukaan taitaa noin kovaa treenata. Mutta niin, mitä korkeammalle mennään, niin sitä enemmän mitataan. Voluumin ja intensiteetin vaihtelua, oli kyseessä kestävyyslaji tahi voima. Itselleni amatöörijuoksijana tuon tarpeeksi hitaan tahdin oppiminen ns. luonnostaan ilman sykemittaria on ollut todella vaikeaa. Koko ajan tuntuu, että pitäisi mennä kovempaa, kuin vanhalla ravihevosella. Vaikka silloin kun olen sen osannut tehdä, niin 20 km päivälenkit ovat taittuneet ilman ylikuntoa ja rasitusvammoja. Mutta on se silti vaikeaa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top