Kävely, hölkkä ja juoksu

Peiper

Kapteeni
Kamppailulajeissa tosiaan harvoin tehdään pitkiä, matalatehoisia treenejä. Ei oikein kuulu lajikulttuuriin. Siitä kuitenkin on ollut ottelijoille hyötyä, ainakin heille keitä olen valmentanut. Ihmisen fysiologia on sama, oli ihmisen harrastama laji mikä tahansa. Usein lajikulttuurit vaan ovat niin vahvoja että totuttuja treenimetodeja on vaikea kyseenalaistaa, saati lähteä niitä rikkomaan - tai ei tulla edes ajatelleeksi että niitä voisi rikkoa. Usein se kuitenkin kannattaa, lajissa kuin lajissa :)
Niin, pointti uskoakseni on se että pitkä pk-harjoitus vie aikaa pois lajitreeneiltä koska kamppailulajeissa tekninen taito, pelisilmä, lajikunto (otellaan ikään kuin intervailleissa, eli on erätaukoja) ovat niitä joissa fokuksen pitää olla, kun taas PK-harjoituksilla luodaan pohjaa sille että lajitreeniä voidaan tehdä mahdollisimman paljon (tämäkin riippuu kaudesta, koska ottelijalla on kilpakautta, peruskuntokautta jne.). Eli uskoisin syyn olevan lähinnä harjoittelun optimoinnissa kyseiseen lajiin. En siis väheksy peruskuntoharjoittelun merkitystä, päin vastoin, mutta peruskuntoharjoittelu ei ole itse substanssi, se on tukevaa harjoittelua.

Eräs valmentajistani, kun treenasin pienellä paikkakunnalla jossa lajitreeniä ei saanut tarpeeksi, sanoi että koska ei ole mahdollista panostaa tarpeeksi lajitreeniin, panosta tukeviin harjoitteisiin eli kuntopiiriin ja lenkkeilyyn, koska kehässä hyvällä kunnolla voi voittaa teknisesti paremman vastustajan sillä, että pystyy pitämään kovaa tempoa yllä pidempään.
 

Kapiainen

Ylipäällikkö
Niin, pointti uskoakseni on se että pitkä pk-harjoitus vie aikaa pois lajitreeneiltä koska kamppailulajeissa tekninen taito, pelisilmä, lajikunto (otellaan ikään kuin intervailleissa, eli on erätaukoja) ovat niitä joissa fokuksen pitää olla, kun taas PK-harjoituksilla luodaan pohjaa sille että lajitreeniä voidaan tehdä mahdollisimman paljon (tämäkin riippuu kaudesta, koska ottelijalla on kilpakautta, peruskuntokautta jne.). Eli uskoisin syyn olevan lähinnä harjoittelun optimoinnissa kyseiseen lajiin. En siis väheksy peruskuntoharjoittelun merkitystä, päin vastoin, mutta peruskuntoharjoittelu ei ole itse substanssi, se on tukevaa harjoittelua.

Eräs valmentajistani, kun treenasin pienellä paikkakunnalla jossa lajitreeniä ei saanut tarpeeksi, sanoi että koska ei ole mahdollista panostaa tarpeeksi lajitreeniin, panosta tukeviin harjoitteisiin eli kuntopiiriin ja lenkkeilyyn, koska kehässä hyvällä kunnolla voi voittaa teknisesti paremman vastustajan sillä, että pystyy pitämään kovaa tempoa yllä pidempään.
Totta!
Useimmiten harrastajilla treeniaika on rajallinen ja siksi on priorisoitava mihin sitä rajallista aikaa käyttää. Tämä koskee vähän lajia kuin lajia.
Esim. kestävyysurheilupuolella harrastajalla saattaa olla puutteita vaikkapa voimaominaisuuksissa, mutta koska treeniaika on rajallinen niin kaikkea ei pysty tekemään.
Kamppailupuolella olen tuon PK-homman toteuttanut siten että kun urheilijalla on ollut noin vuosi aikaa siihen hetkeen kun on oltava iskussa, niin parina ensimmäisenä kuukautena selvästi painopiste peruskestävyysominaisuuksiin ja sen jälkeen se puoli ylläpitävänä harjoitteluna mukana. PK ylläpitävänä toimii teholajeissa mukavasti myös palauttavana harjoitteluna. Näissä tapauksissa kyseessä on myös olleet kokeneet ottelijat joilla on jo paljon kokemusta, lajinsa tekniikkapuoli kunnossa ja harjoitusaika ei ole ongelma.

Mutta oli miten oli - laji kuin laji kamppailuista kestävyysurheiluun ja kaikkeen siltä väliltä - suosittelen vahvasti etsimään fysiikkavalmennukseen uusia näkökulmia rohkeasti.
Se on varsinkin vanhempien, pidempään olemassa olleiden lajien heikkous että niihin on kehittynyt suhteellisen vahva lajikulttuuri myös harjoittelun/harjoitusmetodien suhteen. Tarkoitan sitä helposti ei nähdä metsää puilta, uraudutaan ja menetetään kyky olla innovatiivisia.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Mitä pidempi matka...

Nykyään on muotia, että vaativissa tehtävissä työskentelevät johtajat harrastavat rasittavaa tavoitteellista urheilua, kuten maratonjuoksua tai triathlonia.
Liika kestävyystreeni uuvuttaa aivot ja vaikuttaa päätöksentekoon – ”Ihmettelen ajokoirajohtajia”, sanoo suomalainen asiantuntija
Harjoituskuorman lisääminen hyydytti urheilijoiden etuotsalohkon ja sai tekemään lyhytjänteisiä valintoja.

...sitä tyhmempi jätkä tms.
 

Helikopteri

Kersantti
Mitä pidempi matka...



Liika kestävyystreeni uuvuttaa aivot ja vaikuttaa päätöksentekoon – ”Ihmettelen ajokoirajohtajia”, sanoo suomalainen asiantuntija
Harjoituskuorman lisääminen hyydytti urheilijoiden etuotsalohkon ja sai tekemään lyhytjänteisiä valintoja.

...sitä tyhmempi jätkä tms.
Olisko muuten kellään mahdollisuutta copypasteta tuota artikkelia tänne, kun sattuu olemaan maksullisten puolella?

Ja itse asiasta sen verran, että ei todellakaan yllätä, että kestävyysurheilu ylikuntoon vietynä lahottaa aivot. Myös pidempikestoiseen ylikuntoon viedyllä voimaharjoittelulla saa aikaan adrenaliini-uupumuksen ja vähän koko ukko hajoaa.

Toisaalta järkevästi mitoitettu liikunta tekee suorastaan ihmeitä aivoille: pidempikestoiset suoritukset saavat aivot erittämään BNDF(Brain Derived Growth Factor) :ää, joka saa uusia aivosoluja syntymään hippokampuksessa. Perusvoima/bodaus-treenillä on vastaava vaikutus, sillä niiden yhteydessä lihassoluista erittyvät IGF-1 (Insulin Like Growth Factor -1) variantit läpäisevät aivo-veriesteen ja niillä on myös vastaava vaikutus aivoissa.

Kestävyysurheilusta vielä se huomio, että erityisesti pidemmät matkat mittaavat fyysisen kunnon lisäksi paljon myös henkistä kanttia ja kivunsietokykyä. Kypsempään ikään ehtineet kestävyysurheilijat tyypillisesti siirtyvät pidempikestoisiin lajeihin, koska niissä iän myötä heikentynyt hapenottokyky kompensoituu oivallisesti kokemuksen tuomalla henkisellä kestävyydellä.

Maanpuolustuskontekstiin vietynä, kestävyysharjoittelu kasvattaa fyysisen kunnon lisäksi kykyä jatkaa, vaikka tekisi mieli lopettaa:

Lisäksi sekä voima, että kestävyysurheilulla on omat hyvät vaikutuksensa kivun kanssa toimimiseen. Voimaharjoittelu kasvattaa kipukynnystä, eli sitä, mikä ärsyke yleensäkään koetaan kipuna ja kestävyysurheilu kasvattaa kivunsietokykyä.

Eli monipuolinen liikunta järkevästi annosteltuna on paras :)
Ei varmaan yllättänyt ketään :D
 
Top