Kävely, hölkkä ja juoksu

Peiper

Kapteeni
Kamppailulajeissa tosiaan harvoin tehdään pitkiä, matalatehoisia treenejä. Ei oikein kuulu lajikulttuuriin. Siitä kuitenkin on ollut ottelijoille hyötyä, ainakin heille keitä olen valmentanut. Ihmisen fysiologia on sama, oli ihmisen harrastama laji mikä tahansa. Usein lajikulttuurit vaan ovat niin vahvoja että totuttuja treenimetodeja on vaikea kyseenalaistaa, saati lähteä niitä rikkomaan - tai ei tulla edes ajatelleeksi että niitä voisi rikkoa. Usein se kuitenkin kannattaa, lajissa kuin lajissa :)
Niin, pointti uskoakseni on se että pitkä pk-harjoitus vie aikaa pois lajitreeneiltä koska kamppailulajeissa tekninen taito, pelisilmä, lajikunto (otellaan ikään kuin intervailleissa, eli on erätaukoja) ovat niitä joissa fokuksen pitää olla, kun taas PK-harjoituksilla luodaan pohjaa sille että lajitreeniä voidaan tehdä mahdollisimman paljon (tämäkin riippuu kaudesta, koska ottelijalla on kilpakautta, peruskuntokautta jne.). Eli uskoisin syyn olevan lähinnä harjoittelun optimoinnissa kyseiseen lajiin. En siis väheksy peruskuntoharjoittelun merkitystä, päin vastoin, mutta peruskuntoharjoittelu ei ole itse substanssi, se on tukevaa harjoittelua.

Eräs valmentajistani, kun treenasin pienellä paikkakunnalla jossa lajitreeniä ei saanut tarpeeksi, sanoi että koska ei ole mahdollista panostaa tarpeeksi lajitreeniin, panosta tukeviin harjoitteisiin eli kuntopiiriin ja lenkkeilyyn, koska kehässä hyvällä kunnolla voi voittaa teknisesti paremman vastustajan sillä, että pystyy pitämään kovaa tempoa yllä pidempään.
 

Kapiainen

Respected Leader
Niin, pointti uskoakseni on se että pitkä pk-harjoitus vie aikaa pois lajitreeneiltä koska kamppailulajeissa tekninen taito, pelisilmä, lajikunto (otellaan ikään kuin intervailleissa, eli on erätaukoja) ovat niitä joissa fokuksen pitää olla, kun taas PK-harjoituksilla luodaan pohjaa sille että lajitreeniä voidaan tehdä mahdollisimman paljon (tämäkin riippuu kaudesta, koska ottelijalla on kilpakautta, peruskuntokautta jne.). Eli uskoisin syyn olevan lähinnä harjoittelun optimoinnissa kyseiseen lajiin. En siis väheksy peruskuntoharjoittelun merkitystä, päin vastoin, mutta peruskuntoharjoittelu ei ole itse substanssi, se on tukevaa harjoittelua.

Eräs valmentajistani, kun treenasin pienellä paikkakunnalla jossa lajitreeniä ei saanut tarpeeksi, sanoi että koska ei ole mahdollista panostaa tarpeeksi lajitreeniin, panosta tukeviin harjoitteisiin eli kuntopiiriin ja lenkkeilyyn, koska kehässä hyvällä kunnolla voi voittaa teknisesti paremman vastustajan sillä, että pystyy pitämään kovaa tempoa yllä pidempään.
Totta!
Useimmiten harrastajilla treeniaika on rajallinen ja siksi on priorisoitava mihin sitä rajallista aikaa käyttää. Tämä koskee vähän lajia kuin lajia.
Esim. kestävyysurheilupuolella harrastajalla saattaa olla puutteita vaikkapa voimaominaisuuksissa, mutta koska treeniaika on rajallinen niin kaikkea ei pysty tekemään.
Kamppailupuolella olen tuon PK-homman toteuttanut siten että kun urheilijalla on ollut noin vuosi aikaa siihen hetkeen kun on oltava iskussa, niin parina ensimmäisenä kuukautena selvästi painopiste peruskestävyysominaisuuksiin ja sen jälkeen se puoli ylläpitävänä harjoitteluna mukana. PK ylläpitävänä toimii teholajeissa mukavasti myös palauttavana harjoitteluna. Näissä tapauksissa kyseessä on myös olleet kokeneet ottelijat joilla on jo paljon kokemusta, lajinsa tekniikkapuoli kunnossa ja harjoitusaika ei ole ongelma.

Mutta oli miten oli - laji kuin laji kamppailuista kestävyysurheiluun ja kaikkeen siltä väliltä - suosittelen vahvasti etsimään fysiikkavalmennukseen uusia näkökulmia rohkeasti.
Se on varsinkin vanhempien, pidempään olemassa olleiden lajien heikkous että niihin on kehittynyt suhteellisen vahva lajikulttuuri myös harjoittelun/harjoitusmetodien suhteen. Tarkoitan sitä helposti ei nähdä metsää puilta, uraudutaan ja menetetään kyky olla innovatiivisia.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Mitä pidempi matka...

Nykyään on muotia, että vaativissa tehtävissä työskentelevät johtajat harrastavat rasittavaa tavoitteellista urheilua, kuten maratonjuoksua tai triathlonia.
Liika kestävyystreeni uuvuttaa aivot ja vaikuttaa päätöksentekoon – ”Ihmettelen ajokoirajohtajia”, sanoo suomalainen asiantuntija
Harjoituskuorman lisääminen hyydytti urheilijoiden etuotsalohkon ja sai tekemään lyhytjänteisiä valintoja.

...sitä tyhmempi jätkä tms.
 

Helikopteri

Kersantti
Mitä pidempi matka...



Liika kestävyystreeni uuvuttaa aivot ja vaikuttaa päätöksentekoon – ”Ihmettelen ajokoirajohtajia”, sanoo suomalainen asiantuntija
Harjoituskuorman lisääminen hyydytti urheilijoiden etuotsalohkon ja sai tekemään lyhytjänteisiä valintoja.

...sitä tyhmempi jätkä tms.
Olisko muuten kellään mahdollisuutta copypasteta tuota artikkelia tänne, kun sattuu olemaan maksullisten puolella?

Ja itse asiasta sen verran, että ei todellakaan yllätä, että kestävyysurheilu ylikuntoon vietynä lahottaa aivot. Myös pidempikestoiseen ylikuntoon viedyllä voimaharjoittelulla saa aikaan adrenaliini-uupumuksen ja vähän koko ukko hajoaa.

Toisaalta järkevästi mitoitettu liikunta tekee suorastaan ihmeitä aivoille: pidempikestoiset suoritukset saavat aivot erittämään BNDF(Brain Derived Growth Factor) :ää, joka saa uusia aivosoluja syntymään hippokampuksessa. Perusvoima/bodaus-treenillä on vastaava vaikutus, sillä niiden yhteydessä lihassoluista erittyvät IGF-1 (Insulin Like Growth Factor -1) variantit läpäisevät aivo-veriesteen ja niillä on myös vastaava vaikutus aivoissa.

Kestävyysurheilusta vielä se huomio, että erityisesti pidemmät matkat mittaavat fyysisen kunnon lisäksi paljon myös henkistä kanttia ja kivunsietokykyä. Kypsempään ikään ehtineet kestävyysurheilijat tyypillisesti siirtyvät pidempikestoisiin lajeihin, koska niissä iän myötä heikentynyt hapenottokyky kompensoituu oivallisesti kokemuksen tuomalla henkisellä kestävyydellä.

Maanpuolustuskontekstiin vietynä, kestävyysharjoittelu kasvattaa fyysisen kunnon lisäksi kykyä jatkaa, vaikka tekisi mieli lopettaa:

Lisäksi sekä voima, että kestävyysurheilulla on omat hyvät vaikutuksensa kivun kanssa toimimiseen. Voimaharjoittelu kasvattaa kipukynnystä, eli sitä, mikä ärsyke yleensäkään koetaan kipuna ja kestävyysurheilu kasvattaa kivunsietokykyä.

Eli monipuolinen liikunta järkevästi annosteltuna on paras :)
Ei varmaan yllättänyt ketään :D
 

Tetra

Respected Leader
Asuinkompleksistani löytyy hyvin varusteltu kuntosali. Juoksumatolla juokseminen on yllättävän mukavaa; monet juoksijat pitävät dreadmillejä tylsinä, mutta itse en ole muutaman viikon säännöllisen juoksumattojuoksemisen aikana tälläistä huomannut.
 
Juoksu ja reipas hölkkä ovat ainoat liikuntamuodot, josta olen todella nauttinut. Aika tavalla nakersi kun nivelet rupesi jokunen vuosi sitten paukkumaan (nivelrikkoa).
Kyllähän mä olen noi korvannut sotkemisella ja hiihtämisellä, mutta ei niissä pääsee samoihin fiiliksiin.

Kyllähän sitä edelleen pystyy jonkin verran korvessa juoksentelemaan, mutta jos lähtis vetää joka toinen päivä puolimaratonin, niin ei onnistu.

Noin 99% kaikesta juoksemisesta tapahtui enintään pehmeällä hiekkatiellä, että tuskinpa niveliä juoksemisella kulutin, vaan rasvanahkaamisella huonoissa työasennoissa, hankalissa työkohteissa.
On kyllä kaikki paikat muuttuneet ihan hitosti jäykemmiksi juoksemisen jäätyä vähemmälle, raato erityisesti.

Mitään reumatismiin viittavaa ei tosin ole esim. magneettikuvauksessa löytynyt, mutta tosiaan nivelissä, erityisesti polvissa kulumaa, joka aiheuttaa rasituksen seurauksena ihan seminihkeät kivut.

Mutta tosiaan, kävellä voi edelleen ja parinkympin marssit ei tunnu parinkymmenen kilon kantamusten kanssa niveliä nakertavan. Tyytyminen lie jalkojen osalta siihen.
 

miheikki

Respected Leader
Minä luulin tuota päivänselväksi asiaksi kun hönkäillään hiiltä ulos suusta.



Kun ihminen laihtuu, mihin katoaa läski? Tutkijat löysivät vastauksen, joka yllättää jopa asiantuntijat
27.6.202009:09
LÄÄKETIETEEN ERIKOISALAT
Lähes kukaan lääkäreistä, ravitsemusterapeuteista ja personal trainereista ei tiennyt kysyttäessä, mitä kautta laihdutettu rasva häviää ihmiskehosta.


Juttu on julkaistu alunperin 18.3.2018.

Australialaiset tutkijat Ruben Meerman ja Andrew Brown ovat tutkimuksessaan selvittäneet, miten rasva häviää ihmisen kehosta laihtumisen yhteydessä. Osana tutkimustaan he testasivat myös terveysalan asiantuntijoiden tietämystä aiheesta.

Paljastui, että 150:stä lääkäristä, ravitsemusterapeutista ja personal trainerista vain 3 tiesi oikean vastauksen kysymykseen.

Suurin harhakäsitys on tutkimuksen mukaan se, että rasva muuttuisi kehossa energiaksi. Tämä ei heidän mukaansa ole kuitenkaan mahdollista, sillä teoria rikkoisi massan säilymislakia, jota kaikkien kemiallisten reaktioiden on todettu noudattavan. Lain mukaan aineen massa ei muutu riippumatta siitä, miten rakenteet järjestäytyvät.

Jotkut ammattilaisista taas esittivät, että rasva muuttuisi lihakseksi. Sen australialaistutkijat taas tyrmäävät yksinkertaisesti "mahdottomana". Oikein ei ole sekään luulo, että rasva poistuisi kehosta suoliston kautta.

Sen sijaan Meerman ja Brown kertovat, että laihtumisen yhteydessä rasva poistuu kehosta samoin, kuin suurin osa muistakin ihmisen syömistä hiiliyhdisteistä: uloshengityksen mukana.

"Rasva muuntuu hiilidioksidiksi ja vedeksi", tutkijat kirjoittavat aiheesta julkaisemassaan tekstissä.

"Hengität ulos hiilidioksidin, ja vesi sekoittuu verenkiertoosi, kunnes se poistuu virtsana tai hikenä."

Tutkijoiden mukaan 10 kilogramman laihtumisesta 8,4 kiloa tulee kehosta ulos hengitysteitä pitkin, ja loppuosa muuntuu vedeksi. Toisin sanoen lähes kaikki painonpudotus häviää kehosta keuhkojen kautta.

"Jokainen sulattamasi hiilihydraatti ja lähes kaikki rasvat muuntuvat hiilidioksidiksi ja vedeksi", tutkijat toteavat.

Sama pätee myös alkoholiin ja proteiineihin, joskin proteiineista osa poistuu kehosta virtsan kuona-aineina.
 
Jumaliste! Minähän olen sitten kovemmanluokan hiilinielu ja kaikki laihduttajat taas ekoterroristeja. Turha tulla kenenkään enää mussuttamaan, että en muka tee osuuttani ilmastonmuutosta vastaan.
Juuri näin. Laihduttaminen on ehdottomasti kiellettävä ilmastonmuutoksen jarruttamiseksi. Pitäisi säätää haittavero/laihdutettu kilo.
 
Top