Kävely, hölkkä ja juoksu

Voitko tarkentaa mitä kaikkea "säätöhäiriöt" tarkoittaa?

Yritän, mutta anna armoa:). En ole mikään ekspertti alalla millään tavalla.

Eli taustaa. Jokainen ihminen on fysiologisesti uniikki. Lihassolut ovat hitaita tai nopeita, jänteiden venyvyys on omanlaisensa, luiden rakenne on huokoisempi tai kiinteämpi, hermosto on nopeampi tai hitaampi, jäsenet ovat pitkät tai lyhyet suhteessa vartaloon jne. jne. jne.

Tämä johtaa siihen, että kunkin ihmisen keho sopeutuu harrastettavaan lajiin (sinun tapauksessasi juoksu, minun kamppailulajit ja jollain kolmannella vaikka uinti tai pesäpallo) omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa mukaisesti. Eli fysiikka määrittää suoritustapaa. Ohjatussa harrastuksessa / kilpaurheilussa valmentaja sitten muokkaa tätä suoritustapaa kohti kunkin lajin optimitilaa. Tämä ei ole helppoa ja hyvä valmentaja osaa sovittaa valmennettavan fyysiset ominaisuudet lajin vaatimuksiin kun taas huono valmentaja vain vääntää valmennettavan tekniikan oppikirjan mukaiseksi ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vammautumisen kun fysiikka ei toimi yhteen mekaanisen vaatimuksen kanssa.

Jokainen ihminen myös "kuluu" ajan mittaa. Nivelet kuluvat, jänteet menettävät elastisuuttaan, fascia jäykistyy, Lihasten voima heikkenee jne. jne. Eli aivan samoin kuin moottorin osat kuluvat, ihminen kuluu, eli vanhenee. Tämä kuluminen ei kuitenkaan tapahdu tasaisesti. Joitain osia käytetään enemmän kuin toisia ja genetiikka puolestaan määrittää asiaa omalta osaltaan. Joka tapauksessa perussääntö on, että mitä enemmän osaa käytetään, sitä enemmän se kuluu.

Tätä kulumista on vaikea huomata. Mitä kovempaa treenaat, sitä helpommin sen huomaa. Varsinkin jos yrität ylittää aikaisempia suoritusarvoja tai pyrit toimimaan lähellä omaa maksimitasoasi. Taso vain pikku hiljaa hiipuu etkä enää pääse samaan kuin ennen. Eikä selitystä löydy kun et välttämättä "tunne" mitään erikoista. Kuluminen voi sitten tulla esiin myös yhtäkkisenä oireena, kuten kipuna tai suoranaisena vammautumisena.

Otan yhden klassisen esimerkin. Juoksijoiden perivihollisen eli plantaarifaskiitin. Otetaan esimerkiksi nuori ja vetreä @KIM 15v. Hän aloittaa juoksuharrastuksen. Kone (=keho) on tuliterä ja täydessä iskussa. Juokset kuin juoppo pappi viinisammion perässä! Kukaan ei ohita sinua ja ennätykset paukkuvat. No tätä sitten kestää 15 vuotta ja 30-vuotiaana alat hiljentelemään. Mutta jatkat juoksemista. Yhtäkkiä kantapääsi kipeytyy. Voi Paska! Plataarifaskiitti on tulehtunut ja sattuu. Eipä hätää. Pidät pienen tauon, venyttelet ja vähän hierontaa jalkapohjaan. Ehkäpä tennispallolla kuten suositellaan. Ja kipu menee ohi ja taas juoksu maistuu. Paitsi että kipu tulee takaisin pian. Ja pahempana. Nyt sitten järeämpiä konsteja! Jäätä ja kortisonipiikkiä! Kipu katoaa taas, mutta palaa yhä uudelleen ja nopeammin. Ja sitten 40 ikävuoden kohdalla juoksut onkin sitten juostu.

Todellisuudessa nuorella KIM:illä on pieni säätöhäiriö/virhe. Uransa alussa fysiikastaan johtuen KIM alkoi juoksemaan "kantapää edellä". Tämä tyyli aikaansaa vuosien mittaan kroonisen pohjelihaksen krampin (näkyy kesäisin kun on sortsit päällä ja pohje värähtelee itsekseen ilman mitään rasitusta) joka ei tunnu itsessään miltään. Todellisuudessa monesti plantaarifaskiitin tulehdus on vain heijastuma pohjelihaksen ongelmista. Sen lisäksi vuosikymmenten harjoittelu liian kovalla alustalla tai kovilla kengillä ovat luoneet pohjan tilanteelle joka laukeaa kun iän myötä pohjelihas ei pysty enää kuluessaan palautumaan jatkuvasta väärinkohtelustaan vaan laukaisee oireita muualla kehossa. Eli sinulla on ongelma, joka on ollut olemassa koko urasi ajan, mutta et ole huomannut sitä missään vaiheessa ennen kuin se kaataa sinut kokonaan.

Hyvä valmentaja/lääkäri/osteopaatti tai vastaava pystyisi näkemään juoksutyylistä ongelman perussyyn ja ihan yksinkertaisesti hieman säätämällä treenimenetelmiä korjaamaan ongelman. Tuollaisessa tapauksessa jopa pelkkä kengän vaihto pehmeämmäksi voisi ratkaista ongelman tai harjoittelun siirtäminen kadulta maastoon tms.. Riippuen kuinka paha tilanne on.

Tässä nyt hieman pitkähkö sepustus aiheesta. Toivottavasti saat jotain selvää siitä, mitä yritin sanoa. En ole millään tavalla asiantuntija, mutta monesti on tullut nähtyä, miten pienestä ja mitättömästäkin syystä voivat urheilu-urat katketa ja harrastukset loppua kun ei ole asiantuntijaa kertomassa mikä on ongelman perussyy.
 
Yritän, mutta anna armoa:). En ole mikään ekspertti alalla millään tavalla.

Eli taustaa. Jokainen ihminen on fysiologisesti uniikki. Lihassolut ovat hitaita tai nopeita, jänteiden venyvyys on omanlaisensa, luiden rakenne on huokoisempi tai kiinteämpi, hermosto on nopeampi tai hitaampi, jäsenet ovat pitkät tai lyhyet suhteessa vartaloon jne. jne. jne.

Tämä johtaa siihen, että kunkin ihmisen keho sopeutuu harrastettavaan lajiin (sinun tapauksessasi juoksu, minun kamppailulajit ja jollain kolmannella vaikka uinti tai pesäpallo) omien heikkouksiensa ja vahvuuksiensa mukaisesti. Eli fysiikka määrittää suoritustapaa. Ohjatussa harrastuksessa / kilpaurheilussa valmentaja sitten muokkaa tätä suoritustapaa kohti kunkin lajin optimitilaa. Tämä ei ole helppoa ja hyvä valmentaja osaa sovittaa valmennettavan fyysiset ominaisuudet lajin vaatimuksiin kun taas huono valmentaja vain vääntää valmennettavan tekniikan oppikirjan mukaiseksi ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vammautumisen kun fysiikka ei toimi yhteen mekaanisen vaatimuksen kanssa.

Jokainen ihminen myös "kuluu" ajan mittaa. Nivelet kuluvat, jänteet menettävät elastisuuttaan, fascia jäykistyy, Lihasten voima heikkenee jne. jne. Eli aivan samoin kuin moottorin osat kuluvat, ihminen kuluu, eli vanhenee. Tämä kuluminen ei kuitenkaan tapahdu tasaisesti. Joitain osia käytetään enemmän kuin toisia ja genetiikka puolestaan määrittää asiaa omalta osaltaan. Joka tapauksessa perussääntö on, että mitä enemmän osaa käytetään, sitä enemmän se kuluu.

Tätä kulumista on vaikea huomata. Mitä kovempaa treenaat, sitä helpommin sen huomaa. Varsinkin jos yrität ylittää aikaisempia suoritusarvoja tai pyrit toimimaan lähellä omaa maksimitasoasi. Taso vain pikku hiljaa hiipuu etkä enää pääse samaan kuin ennen. Eikä selitystä löydy kun et välttämättä "tunne" mitään erikoista. Kuluminen voi sitten tulla esiin myös yhtäkkisenä oireena, kuten kipuna tai suoranaisena vammautumisena.

Otan yhden klassisen esimerkin. Juoksijoiden perivihollisen eli plantaarifaskiitin. Otetaan esimerkiksi nuori ja vetreä @KIM 15v. Hän aloittaa juoksuharrastuksen. Kone (=keho) on tuliterä ja täydessä iskussa. Juokset kuin juoppo pappi viinisammion perässä! Kukaan ei ohita sinua ja ennätykset paukkuvat. No tätä sitten kestää 15 vuotta ja 30-vuotiaana alat hiljentelemään. Mutta jatkat juoksemista. Yhtäkkiä kantapääsi kipeytyy. Voi Paska! Plataarifaskiitti on tulehtunut ja sattuu. Eipä hätää. Pidät pienen tauon, venyttelet ja vähän hierontaa jalkapohjaan. Ehkäpä tennispallolla kuten suositellaan. Ja kipu menee ohi ja taas juoksu maistuu. Paitsi että kipu tulee takaisin pian. Ja pahempana. Nyt sitten järeämpiä konsteja! Jäätä ja kortisonipiikkiä! Kipu katoaa taas, mutta palaa yhä uudelleen ja nopeammin. Ja sitten 40 ikävuoden kohdalla juoksut onkin sitten juostu.

Todellisuudessa nuorella KIM:illä on pieni säätöhäiriö/virhe. Uransa alussa fysiikastaan johtuen KIM alkoi juoksemaan "kantapää edellä". Tämä tyyli aikaansaa vuosien mittaan kroonisen pohjelihaksen krampin (näkyy kesäisin kun on sortsit päällä ja pohje värähtelee itsekseen ilman mitään rasitusta) joka ei tunnu itsessään miltään. Todellisuudessa monesti plantaarifaskiitin tulehdus on vain heijastuma pohjelihaksen ongelmista. Sen lisäksi vuosikymmenten harjoittelu liian kovalla alustalla tai kovilla kengillä ovat luoneet pohjan tilanteelle joka laukeaa kun iän myötä pohjelihas ei pysty enää kuluessaan palautumaan jatkuvasta väärinkohtelustaan vaan laukaisee oireita muualla kehossa. Eli sinulla on ongelma, joka on ollut olemassa koko urasi ajan, mutta et ole huomannut sitä missään vaiheessa ennen kuin se kaataa sinut kokonaan.

Hyvä valmentaja/lääkäri/osteopaatti tai vastaava pystyisi näkemään juoksutyylistä ongelman perussyyn ja ihan yksinkertaisesti hieman säätämällä treenimenetelmiä korjaamaan ongelman. Tuollaisessa tapauksessa jopa pelkkä kengän vaihto pehmeämmäksi voisi ratkaista ongelman tai harjoittelun siirtäminen kadulta maastoon tms.. Riippuen kuinka paha tilanne on.

Tässä nyt hieman pitkähkö sepustus aiheesta. Toivottavasti saat jotain selvää siitä, mitä yritin sanoa. En ole millään tavalla asiantuntija, mutta monesti on tullut nähtyä, miten pienestä ja mitättömästäkin syystä voivat urheilu-urat katketa ja harrastukset loppua kun ei ole asiantuntijaa kertomassa mikä on ongelman perussyy.

Lihasten, jänteiden ja kalvojen osalta sekä juoksuasentojen osalta sait selvennettyä. Ja kun peilasin omiin koettelemuksiin, niin pitäis varmaan opetella askeltamaan päkiällä. Pohkeet nimittäin usein kireät ja kipeät. Ja pari kertaa vuodessa meinaa jalka pettää alta kun tulee joku hermotushäiriö pohkeessa. Kokeilin n. 3 vuotta sitten päkiäaskellusta. Pystyin parin viikon treenin jälkeen juoksemaan päkiällä jo 10 km lenkin jäätiköllä. Sitten sählyssä repesi akillesjänteen kiinnityskohta kantapäässä ja päkiäjuoksu jäi siihen. Maastossa toki pahimmat nousut menen päkiöillä. Täytyy koittaa taas vähän kevyemmällä aloituksella päkiöitä.

Entäs verenkierto ja keuhkot? Voiko pitää paikkansa, että minulla olisi verisuonisto sellainen, että se laajenee hitaasti kuormituksen aloituksen jälkeen. Ja sen takia kulkee vasta joskus yli tunnin jälkeen?

Juoksin jo 13-14 vuotiaana yli 3500 cooperissa... Ja valmentajaa ei ole ollut koskaan.

Nykyiset juoksukaverit väittivät, että mun pitäisi saada lantiota enemmän eteenpäin. No kun sitä kokeilin muutaman kerran niin peruuttivat neuvon. Vauhti kuulemma nousee aina liikaa kun mä koneilin sitä. Varmaan jo 40 vuotta sitten alkaneet mun asentovirheet. Minulla on kyllä kropassa useita onnettomuuksista tulleita vammoja, jotka saattavat pakottaa johonkin tiettyyn "virheasentoon".
 
Lihasten, jänteiden ja kalvojen osalta sekä juoksuasentojen osalta sait selvennettyä. Ja kun peilasin omiin koettelemuksiin, niin pitäis varmaan opetella askeltamaan päkiällä. Pohkeet nimittäin usein kireät ja kipeät. Ja pari kertaa vuodessa meinaa jalka pettää alta kun tulee joku hermotushäiriö pohkeessa. Kokeilin n. 3 vuotta sitten päkiäaskellusta. Pystyin parin viikon treenin jälkeen juoksemaan päkiällä jo 10 km lenkin jäätiköllä. Sitten sählyssä repesi akillesjänteen kiinnityskohta kantapäässä ja päkiäjuoksu jäi siihen. Maastossa toki pahimmat nousut menen päkiöillä. Täytyy koittaa taas vähän kevyemmällä aloituksella päkiöitä.

Entäs verenkierto ja keuhkot? Voiko pitää paikkansa, että minulla olisi verisuonisto sellainen, että se laajenee hitaasti kuormituksen aloituksen jälkeen. Ja sen takia kulkee vasta joskus yli tunnin jälkeen?

Juoksin jo 13-14 vuotiaana yli 3500 cooperissa... Ja valmentajaa ei ole ollut koskaan.

Nykyiset juoksukaverit väittivät, että mun pitäisi saada lantiota enemmän eteenpäin. No kun sitä kokeilin muutaman kerran niin peruuttivat neuvon. Vauhti kuulemma nousee aina liikaa kun mä koneilin sitä. Varmaan jo 40 vuotta sitten alkaneet mun asentovirheet. Minulla on kyllä kropassa useita onnettomuuksista tulleita vammoja, jotka saattavat pakottaa johonkin tiettyyn "virheasentoon".

Verenkierto ja keuhkot ovat hankalia asioita ja niiden selvittäminen vaatii monesti ammattilaisen silmää. Yksi asia, mihin itse törmäsin aikanaan, oli rintalastan alueella olevien kylkiluulihasten kramppaaminen. Sitä ei huomaa itse helposti ja se on aika yleistä nykyään päätetyötä tekevien keskuudessa. Mutta myös urheilijoilla asento voi aiheuttaa sitä kun hartiat painuvat eteenpäin varsinkin väsyneenä. Sitä voi yrittää testata menemällä selälleen vaikka sohvalle tai lattialle ja etsimällä sormilla niitä lihaksia varsinkin rintalihasten yläpuolelta ja välistä ja hieromalla niitä. Jos päällä on oikein kunnollinen tulehdus ja sattuu osumaan hyvään kohtaan niin sieltä sohvalta saattaa yhtäkkiä nousta aika äkkiä:). Vähän sama kuin kramppaaviin pohkeisiin tehdään oikein kunnon syväkudoshierontaa. Kyllä maistuu!

Itsellä aikanaan osteopaatti joka todellakin tunsi asiansa aukoi minulla noita jumeja muutaman vuoden ajan. Tulokset olivat sellaiset, että en olisi uskonut jos joku olisi sellaisista kertonut. Varsinkin tuo rintalastan avaaminen oli aikamoinen kokemus. Tuntui kuin hengityskapasiteetti olisi kasvanut 20% hetkessä. Ja monta muuta erikoisuutta seurasi sen lisäksi. Rytinä oli kyllä melkoinen kun kaveri rusautti paikkoja kohdilleen.

Verisuonisto voi olla todella kinkkinen toimissaan ja senkin toiminta voi muuttua jonkin perussairauden tai ylirasituksen seurauksena. Sellaisen selvittäminen on sitten ammattilaisten hommaa.
 
Verenkierto ja keuhkot ovat hankalia asioita ja niiden selvittäminen vaatii monesti ammattilaisen silmää. Yksi asia, mihin itse törmäsin aikanaan, oli rintalastan alueella olevien kylkiluulihasten kramppaaminen. Sitä ei huomaa itse helposti ja se on aika yleistä nykyään päätetyötä tekevien keskuudessa. Mutta myös urheilijoilla asento voi aiheuttaa sitä kun hartiat painuvat eteenpäin varsinkin väsyneenä. Sitä voi yrittää testata menemällä selälleen vaikka sohvalle tai lattialle ja etsimällä sormilla niitä lihaksia varsinkin rintalihasten yläpuolelta ja välistä ja hieromalla niitä. Jos päällä on oikein kunnollinen tulehdus ja sattuu osumaan hyvään kohtaan niin sieltä sohvalta saattaa yhtäkkiä nousta aika äkkiä:). Vähän sama kuin kramppaaviin pohkeisiin tehdään oikein kunnon syväkudoshierontaa. Kyllä maistuu!

Itsellä aikanaan osteopaatti joka todellakin tunsi asiansa aukoi minulla noita jumeja muutaman vuoden ajan. Tulokset olivat sellaiset, että en olisi uskonut jos joku olisi sellaisista kertonut. Varsinkin tuo rintalastan avaaminen oli aikamoinen kokemus. Tuntui kuin hengityskapasiteetti olisi kasvanut 20% hetkessä. Ja monta muuta erikoisuutta seurasi sen lisäksi. Rytinä oli kyllä melkoinen kun kaveri rusautti paikkoja kohdilleen.

Verisuonisto voi olla todella kinkkinen toimissaan ja senkin toiminta voi muuttua jonkin perussairauden tai ylirasituksen seurauksena. Sellaisen selvittäminen on sitten ammattilaisten hommaa.
Itsellä työfyssari auko kanssa rintakehän, kun oli jumissa ja olkapäät edessä. Eka kerran kun se tökkäs sormella tonne maksan seudulle, hyvä etten hypännyt hoitopöydältä karkuun. Aivan totaalisen jumissa. Tunnin kun se oli kiduttanut, olo oli todella omituinen, tuntu että päässä heittää yms kun verikierti ja ei ollut jumissa.
 
Lihasten, jänteiden ja kalvojen osalta sekä juoksuasentojen osalta sait selvennettyä. Ja kun peilasin omiin koettelemuksiin, niin pitäis varmaan opetella askeltamaan päkiällä. Pohkeet nimittäin usein kireät ja kipeät. Ja pari kertaa vuodessa meinaa jalka pettää alta kun tulee joku hermotushäiriö pohkeessa. Kokeilin n. 3 vuotta sitten päkiäaskellusta. Pystyin parin viikon treenin jälkeen juoksemaan päkiällä jo 10 km lenkin jäätiköllä. Sitten sählyssä repesi akillesjänteen kiinnityskohta kantapäässä ja päkiäjuoksu jäi siihen. Maastossa toki pahimmat nousut menen päkiöillä. Täytyy koittaa taas vähän kevyemmällä aloituksella päkiöitä.

Entäs verenkierto ja keuhkot? Voiko pitää paikkansa, että minulla olisi verisuonisto sellainen, että se laajenee hitaasti kuormituksen aloituksen jälkeen. Ja sen takia kulkee vasta joskus yli tunnin jälkeen?

Juoksin jo 13-14 vuotiaana yli 3500 cooperissa... Ja valmentajaa ei ole ollut koskaan.

Nykyiset juoksukaverit väittivät, että mun pitäisi saada lantiota enemmän eteenpäin. No kun sitä kokeilin muutaman kerran niin peruuttivat neuvon. Vauhti kuulemma nousee aina liikaa kun mä koneilin sitä. Varmaan jo 40 vuotta sitten alkaneet mun asentovirheet. Minulla on kyllä kropassa useita onnettomuuksista tulleita vammoja, jotka saattavat pakottaa johonkin tiettyyn "virheasentoon".
Nyt näin kun en ole juoksuasi ja liikkumistasi nähnyt, niin kaikki on vain valistunutta arvausta.
Aloitan pohkeista. Jos ja kun ne ovat helposti kireät, niin juoksutekniikkasi saattaa olla sellainen että se kuormittaa pohkeita normaalia enemmän. Päkiävoittoinen tekniikka ja siihen ehkä vähän tarpeettoman voimakas "kuopaisu" tai "sivallus" askeleen kontaktivaiheessa ja pohkeet ovat kovilla. Varsin tyypillistä kilpajuoksun puolella päkiävoittoisesti juoksevilla urheilijoilla. Saatat tiedostamattasi juosta luonnostaan päkiävoittoisesti ja/tai voimakkaalla "kuopaisulla".

Lantion asennosta sen verran että kaverisi ovat todennäköisesti oikeassa arvioissaan lantiosi asennosta. Itse sitä on joskus vaikea hahmottaa, kaverin silmä näkee paremmin.
Tyypillisiä lantion virheasentojen aiheuttajia ovat lihaskireydet selässä, taka- ja etureisissä ja myös pakaroissa. Kun tila jatkuu riittävän kauan, alkaa kroppa toisinaan kompensoimaan tilannetta mm. muuttamalla lihasten supistumisjärjestystä. Juoksuliikkeessä lihasten kuuluu toimia tietyssä järjestyksessä ja jos supistumisjärjestys muuttuu, asettaa se juoksemisen taloudellisuudelle ja nopeudelle rajoja. Sinänsä se ei ehkä lantion asentoon vaikuta, mutta kireydet jotka aiheuttavat lantion virheasentoja voivat kieliä myös siitä että lihasten hermotus ei toimi oikein.
Neuvoisin sinua menemään juoksemisen biomekaniikkaan perehtyneen FT:n juttusille. Sitä kautta homma todennäköisesti lähtee aukeamaan.
Verisuoniston osalta sinulla tuskin on mitään poikkeavaa, olettaen että terveytesi on ok. Ongelmat useimmiten ovat lihastason ongelmia, edellyttäen tietysti että ihminen on harjoitellut riittävästi. Sinun kohdallasi kyse ei varmaankaan ole siitä, mutta yllättävän usein törmään myös ihmisiin jotka kokevat etteivät kehity ja etsivät siihen ties mitä elimellisiä syitä. Totuus paljastuu sitten kun tarkastellaan rehellisesti harjoittelun sisältöä ja toteutusta.
 
tungenpa väliin tekemään kysymyksen josko joku osaisi neuvoa. Poden menieren tautia. Ja hölkkäilen ja teen salitreeniä; siis hikoilen. Tarvitsen suolaa, mutta se pahentaa huimausta ja korvaongelmia. Nyt kun vähensin suolan käytön minimiin, niin pohkeet kramppaa juostessa. Mistä apua?
 
tungenpa väliin tekemään kysymyksen josko joku osaisi neuvoa. Poden menieren tautia. Ja hölkkäilen ja teen salitreeniä; siis hikoilen. Tarvitsen suolaa, mutta se pahentaa huimausta ja korvaongelmia. Nyt kun vähensin suolan käytön minimiin, niin pohkeet kramppaa juostessa. Mistä apua?

Magnesiumvalmisteet saattavat auttaa, mutta niistä ei oikein ole tieteellistä näyttöä tässä asiassa.
 
Lihas kuuluu tiettyihin juttuihin...esim. taistelusukeltajille.

Se on hieman vaatimus noissa....maan elävillä taas leopardivartalo elää.

No jos katsoo kuvia noista ameriikan erikoisjoukkosotilaista tai vaikka ihan ammattisotilaista Suomessakin, niin tendenssi tuntuu olevan se että sitä lihastakin on, eli sekin puoli kunnosta on kohdillaan. Ei sillä vinttikoiralookilla pitkälle pötkitä kuin shortseissa. Kummasti ne maastavedot, rinnallevedot, kyykyt sun muut helpottaa jo ihan tst-varustuksessa liikkumista ;)
 
No jos katsoo kuvia noista ameriikan erikoisjoukkosotilaista tai vaikka ihan ammattisotilaista Suomessakin, niin tendenssi tuntuu olevan se että sitä lihastakin on, eli sekin puoli kunnosta on kohdillaan. Ei sillä vinttikoiralookilla pitkälle pötkitä kuin shortseissa. Kummasti ne maastavedot, rinnallevedot, kyykyt sun muut helpottaa jo ihan tst-varustuksessa liikkumista ;)

Totta kai...mutta show-kehonrakentajan vartalo ei sitten enää toimikkaan.
 
SAS-kaverin fysiikka.

rb-composite-twin-up-ant-middv2.jpg
 
Briteillähän on pitkään ollut ongelma A-maassa, että sotilaat laihtuu liikaa. Pitkät marssit varusteilla yms, niin porukan paino tippuu 6 alkaviin numeroihin ja sit ei jerkku riitä lihaskuntoa vaativiin hommiin. Suomennettuna, eivät syö tarpeeksi.
 
Koska ruoka on paskaa, nimenomaan siis jalkaväkikulilla. Lisäksi on otettava huomioon, että britit ovat hoikki poikia alun perinkin vaikkapa amerikan läskeihin verrattuna.
 
Briteillähän on pitkään ollut ongelma A-maassa, että sotilaat laihtuu liikaa. Pitkät marssit varusteilla yms, niin porukan paino tippuu 6 alkaviin numeroihin ja sit ei jerkku riitä lihaskuntoa vaativiin hommiin. Suomennettuna, eivät syö tarpeeksi.

Eikä pitäsi tulla briteille yllätyksenä tämä. Kun katsoo Chinditien kuvia Burmasta isosta kakkosesta niin partasuisia laiheliinejä niissä kuvissa kurkkii.
 
Onko täällä muuten ketään muuta kun minä, joka sauvakävelee säännöllisesti muun harjoittelun lomassa?

Kokeilkaa jos ei ole tuttua. Oikein mukava parittaa sauvomista juoksuun siten että raskaamman juoksutreenin päälle tekee seuraavana päivänä sauvalenkin.
 
Onko täällä muuten ketään muuta kun minä, joka sauvakävelee säännöllisesti muun harjoittelun lomassa?

Kokeilkaa jos ei ole tuttua. Oikein mukava parittaa sauvomista juoksuun siten että raskaamman juoksutreenin päälle tekee seuraavana päivänä sauvalenkin.
En ole kokeillut, mutta varmasti yksi parhaita kuntoilumuotoja. Pääsee varmaan aika kivasti poluillakin vauhdilla. Itse en ole vielä kehdannut, ehkä sitten kun on 50 mittarissa..
 
En ole kokeillut, mutta varmasti yksi parhaita kuntoilumuotoja. Pääsee varmaan aika kivasti poluillakin vauhdilla. Itse en ole vielä kehdannut, ehkä sitten kun on 50 mittarissa..

Mä aloitin 36-vuotiaana. Tekee hyvää myös hartioille, käsivarsille ja rinnalle. Hartiat rennnoiksi ja rintakehä auki. Omat kävelysauvat on periaatteessa huonot, koska ne ovat raskaat. Lentokonealumiinista tehdyt teleskooppimalliset vaellussauvat säädettävällä pituudella. Raskaat, mutta kestävät ja monikäyttöiset. Voi käyttää vaellussauvoina, kävelysauvoina ja niihin saa myös lumisompat kiinni. Helppo ottaa myös reissuun mukaan kun teleskooppirakenteen ansiosta menevät sellaisiksi 40-50cm pätkiksi.

Erityisen hyvin sauvominen sopii yhteen reppujen kanssa mitä foorumitoveri @Sardaukar suosittelee. Sauvomalla ja juoksemalla saa aika helposti 40km täyteen viikossa.
 
No jos katsoo kuvia noista ameriikan erikoisjoukkosotilaista tai vaikka ihan ammattisotilaista Suomessakin, niin tendenssi tuntuu olevan se että sitä lihastakin on, eli sekin puoli kunnosta on kohdillaan. Ei sillä vinttikoiralookilla pitkälle pötkitä kuin shortseissa. Kummasti ne maastavedot, rinnallevedot, kyykyt sun muut helpottaa jo ihan tst-varustuksessa liikkumista ;)

Lisään vielä, että jenkeistä ei välttämättä kannata ottaa erikoisjoukkojutuissa kaikessa mallia. Kun suosivat kaikella muulla tavalla liikkumista kuin jalkaisin. Briteillä taas wanha kunnon "tabbing/yomping" on edelleen vahva perinne.

Tähän tulee mieleen oman liikuntakouluttajan sanonta: "Ei ole hyvä jos treenaa vain sitä osaa mikä näkyy baaritiskin yli".

Esim. vuoristossa korkealla suuri ylävartalon lihasmassa on enemmän haitaksi, kuluttaa enemmän happea kuin on saatavilla. Kokemuspohjaisesti kaverit olivat Kilimanjarolla ja kertoivat, että sieltä kärrättiin ylhäältä lihaksikkaita heppuja alas...ja sitten vaan kuivankälpeät "mummot" jaksoivat porskuttaa.

Kaikessa tietysti kohtuus, eihän kukaan "kukkakeppikään" ihan pärjää pitkään jos päällä on kymmeniä kiloja taisteluvarustusta tms.
 
Viimeksi muokattu:
Lisään vielä, että jenkeistä ei välttämättä kannata ottaa erikoisjoukkojutuissa kaikessa mallia. Kun suosivat kaikella muulla tavalla liikkumista kuin jalkaisin. Briteillä taas wanha kunnon "tabbing/yomping" on edelleen vahva perinne.

Tähän tulee mieleen oman liikuntakouluttajan sanonta: "Ei ole hyvä jos treenaa vain sitä osaa mikä näkyy baaritiskin yli".

Esim. vuoristossa korkealla suuri ylävartalon lihasmassa on enemmän haitaksi, kuluttaa enemmän happea kuin on saatavilla. Kokemuspohjaisesti kaverit olivat Kilimanjarolla ja kertoivat, että sieltä kärrättiin ylhäältä lihaksikkaita heppuja alas...ja sitten vaan kuivankälpeät "mummot" jaksoivat porskuttaa.

Kaikessa tietysti kohtuus, eihän kukaan "kukkakeppikään" ihan pärjää pitkään jos päällä on kymmeniä kiloja taisteluvarustusta tms.
Tottakai balanssi tässäkin asiassa. Bodarin fysiikka ei ole ideaali taistelutehtävissä sotilaalle, mutta ei mikään ihan kukkakeppikään. Jos jaksaa mut evakuoida täydessä tst-varustuksessa palomiesotteella jonkin kymmenen metriä, niin riittää mulle ;)

Paino vähän heittelee, mutta päästään varmaan yli 120:n kilon kun on kamat päällä. :)
 
Back
Top