Käytöstä poistettujen vermeiden muistelua

[John Hilly]

Minun tietääkseni ainoastaan AUTOITPTRI:lla, eli Sergei pultattuna Masin lavalle, oli kauhakuormaaja(t).

Lohtajalla muuten asemia vaihdettiin joka yö ja sillä välin kaivuri oli käynyt panemassa edellisten kaivamat asemat sileäksi! Arvaa harmittiko?

Tästä vielä sen verran, että AUTITPTRI:t, siis 35mm ITK 58-88 sijoitetaan SA-tilanteessa yleensä pioneerien jo nyt linnoittamiin asemiin.

 

[John Hilly]

Milles varusmieserälle jaettiin viimeiseksi jalkarätit? Itselle ainakin alokkaana 1991, tosin ei niitä kukaan opettanut käyttämään.

Minulle muinoin ryhmänjohtajat opettivat ohjesäännön mukaista rättien käärimistä. Se oli hankalaa. Menin ruokatunnilla uimaan ja jalkarättejä taiteillessani paikalle pölähti Patteriston komentaja EVL Auvo Villanen, joka näytti minulle kuinka ne sodan aikana syylinkien kanssa nopeasti käärittiin.

Keino oli mainio ja käytin jalkarättjä saappaiden kannsa koko intin ajan, eikä yhtään rakkoa tullut.

 

[JR49]

Tästä vielä sen verran, että AUTITPTRI:t, siis 35mm ITK 58-88 sijoitetaan SA-tilanteessa yleensä pioneerien jo nyt linnoittamiin asemiin.

Aivan. Reservinurani liittyi pitkälti erääseen kohteeseen, ja sen ympäristöstä löytyy kai tänäkin päivänä betoniset asemat tälle vehkeelle, eli 57 ITK 60, toiselle AUTITPRRI:n kalustotyypille. Tai näin meille ainakin asiantuntevalta taholta kerrottiin.
Milloinkohan nämä muuten siirtyivät lusikkaosastolle?

 

[Iso-Mursu]

Remelitetsari oli mielestäni v-maisin varusesine varusmiesaikanani.
Onneksi RAuK:ssa kuuluimme erään luutnantin tutkimusporukkaan, jossa selvitettiin pärjääkö it-tykkimies ilman Tst-liiviä. Arvatkaa pärjäsimmekö!



Se oli kyllä varsinainen taikaviitta, mutta käytettävä sitä oli, vaikka sillä ei mitään tehnytkään. Ja tuskin se sitä ydinlaskeumaakaan olisi yhtään estänyt. Taisi olla yritys kohentaa moraalia, eli poistaa pelkoja ydinhyökkäyksen suhteen...

Edit panovirheitä.

Taikaviitan ideahan on se että kun ydinlaskeuman tuhka on satanut päälle, niin se säteilevä tuhka on helppo pestä pois päältä.

Ilman taikaviittaa se tuhka olisi persvaossa, niskassa jne. Jolloin pois peseminen olisi vaikeampaa ja säteilyn lähteet jää helpommin kaverin iholle

 

[Erkki]

Milloinkohan nämä muuten siirtyivät lusikkaosastolle?

Nikolai lähti vuosituhannen vaihteen kieppeillä.

 

[YliKoo]

Kas tässä, jokaiselle halukkaalle taisteluvyö m/60: http://swat.fi/keraily/keraily-militaria?product_id=4962. Itse en ole muita tetsareita pitänytkään, joten minulle nuo ovat ne parhaat mahdolliset. En osaa valittaa.

Lämpöliivi

 

[Fremen]

Aivan. Reservinurani liittyi pitkälti erääseen kohteeseen, ja sen ympäristöstä löytyy kai tänäkin päivänä betoniset asemat tälle vehkeelle, eli 57 ITK 60, toiselle AUTOITPRRI:n kalustotyypille. Tai näin meille ainakin asiantuntevalta taholta kerrottiin.
Milloinkohan nämä muuten siirtyivät lusikkaosastolle?

Hyvä kuva, jos muistan tilanteen oikein !

 

[Old Boy]

57 ITK 60, toiselle AUTOITPRRI:n kalustotyypille

Siinä oli ase, jota ei meille koskaan olisi pitänyt hankkiakaan! Ahti Lappi on dokumentoinut tarkkaan kaikki sodanjälkeiset kaupat, mutta tästä mainitsee ainoastaan, että hankinta tehtiin hyvin
nopeasti. Olisiko sitten ollut nuorena upseerina itsekin mukana projektiryhmäsä.

Ja miksi sitten ei. Se ampui tykkimiesten kielellä ns yhdensuuntaisella viuhkalla. Tarkoittaa: tutka mittasi maalin sijainnin ja keskuslaskin kalkyloi ampumasuunnat patterin keskipisteen suhteen.
Mutta tämä suunta oli kaikille tykeille sama!!! Eli edelleen it-kielellä ns kantakorjausta ei voinut tehdä. Ominaisuus johtui toisaalta siitä, että järjestelmä oli vuosimallia 1950. Ja myös siitä, että
tykki oli suunniteltu korkealla lentävien pommikonelauttojen torjumiseen. Jos 4-tykkinen Nikolai -patteri ampui teoreettisesti oikein, saattoi maalina oleva yksittäinen lentokone liihotella turvalli-
sesti kranaattien räjähdellessä symmetrisesti 40-50 m etäisyydellä.

Tästä ominaisuudesta ei hiiskuttu aselajin ulkopuolelle ennen kaluston poistamista käytöstä. Hankintaakaan ei koskaan virallisesti julkistettu eikä Nikolaita nähty alkuvuosina paraateissa. Itekin
ihmettelin mikä vehje tämä on, kun v 1977 törmäsin 57ItK60:een PV:n sisäisessä esittelyssä. Oma lukunsa oli Nikolain nimike ItK60. Ilmeisesti ei kehdattu laittaa v 1976 näkyviin todellista vuosi-
mallia 1950 vaan "modernisoitiin" 10 v nappaamalla nimike venäläisestiä tyyppinumerosta S-60. Ulkomaisesta kirjallisuudesta oikea vuosi tietysti selvisi.

Kun tätä juttua seurasi silloin ja myöhemmin kirjallisuudesta, ei voi välttyä vaikutelmalta, että It:n tarkastaja esikuntineen nautti isäntien vieraanvaraisuudesta kalustoon tutustuttaessa ja tärkeät
kysymykset jäivät esittämättä. Yhdensuuntainen viuhka selvisi luultavasti vasta, kun henkilöstö oli Nliitossa koulutuksessa. Tasapuolisuuden vuoksi on tosin todettava, että analoginen laskin antoi
kyllä hyvän hajonnan ja siis osumia silloinkin kun se oli onnistuttu säätämään optimaaliseksi. Ja monesti ei onnistuttu. Vaikutus tuli silloin kuitenkin ainoastaan yhdestä aseesta mikä oli aivan eri
juttu, kun samaan pisteeseen kaikki tykit suuntaavalla Oerlikonilla.

 

[Rannari]

Siinä oli ase, jota ei meille koskaan olisi pitänyt hankkiakaan! Ahti Lappi on dokumentoinut tarkkaan kaikki sodanjälkeiset kaupat, mutta tästä mainitsee ainoastaan, että hankinta tehtiin hyvin
nopeasti. Olisiko sitten ollut nuorena upseerina itsekin mukana projektiryhmäsä.

Ja miksi sitten ei. Se ampui tykkimiesten kielellä ns yhdensuuntaisella viuhkalla. Tarkoittaa: tutka mittasi maalin sijainnin ja keskuslaskin kalkyloi ampumasuunnat patterin keskipisteen suhteen.
Mutta tämä suunta oli kaikille tykeille sama!!! Eli edelleen it-kielellä ns kantakorjausta ei voinut tehdä. Ominaisuus johtui toisaalta siitä, että järjestelmä oli vuosimallia 1950. Ja myös siitä, että
tykki oli suunniteltu korkealla lentävien pommikonelauttojen torjumiseen. Jos 4-tykkinen Nikolai -patteri ampui teoreettisesti oikein, saattoi maalina oleva yksittäinen lentokone liihotella turvalli-
sesti kranaattien räjähdellessä symmetrisesti 40-50 m etäisyydellä.

Tästä ominaisuudesta ei hiiskuttu aselajin ulkopuolelle ennen kaluston poistamista käytöstä. Hankintaakaan ei koskaan virallisesti julkistettu eikä Nikolaita nähty alkuvuosina paraateissa. Itekin
ihmettelin mikä vehje tämä on, kun v 1977 törmäsin 57ItK60:een PV:n sisäisessä esittelyssä. Oma lukunsa oli Nikolain nimike ItK60. Ilmeisesti ei kehdattu laittaa v 1976 näkyviin todellista vuosi-
mallia 1950 vaan "modernisoitiin" 10 v nappaamalla nimike venäläisestiä tyyppinumerosta S-60. Ulkomaisesta kirjallisuudesta oikea vuosi tietysti selvisi.

Kun tätä juttua seurasi silloin ja myöhemmin kirjallisuudesta, ei voi välttyä vaikutelmalta, että It:n tarkastaja esikuntineen nautti isäntien vieraanvaraisuudesta kalustoon tutustuttaessa ja tärkeät
kysymykset jäivät esittämättä. Yhdensuuntainen viuhka selvisi luultavasti vasta, kun henkilöstö oli Nliitossa koulutuksessa. Tasapuolisuuden vuoksi on tosin todettava, että analoginen laskin antoi
kyllä hyvän hajonnan ja siis osumia silloinkin kun se oli onnistuttu säätämään optimaaliseksi. Ja monesti ei onnistuttu. Vaikutus tuli silloin kuitenkin ainoastaan yhdestä aseesta mikä oli aivan eri
juttu, kun samaan pisteeseen kaikki tykit suuntaavalla Oerlikonilla.

Jos reunaehtoina oli kaluston hankinta itänaapurista ja siellä taas tarjolla ainoastaan tämä yksi tyyppi niin valintahan oli helppo. Ei tarvitsee turhaan pähkiä onko värkki hyvä vai ei

Eikö 70-luku ollut naapurillakin jo niin vahvasti ohjusaikaa että valikoimaa ei tykkien puolella hirveästi ollut.

 

[Old Boy]

Jos reunaehtoina oli kaluston hankinta itänaapurista ja siellä taas tarjolla ainoastaan tämä yksi tyyppi niin valintahan oli helppo

Voitaisiin palauttaa mieliin, millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa valinta v 1976 tehtiin. Maassa oli UKK:n "runnoma" hätätilahallitus ja silloisissa oloissa suuri 100.000 hengen työttömyys.
Neuvostoliitto osti suunnilleen kaiken mitä sinne tarjosimme mutta bilateraalikaupan johdosta piti saman verran heiltä ostaa. Suuren inflaation johdosta oli valtion budjetissa liikkumavaraa ja
on hyvin voinut käydä niin että aloite ostaa jotain onkin tullut poliittiselta taholta tyyliin "ainahan armeijassa aseita tarvitaan". Tähän viittaa Lapin kertoma hankeaikataulu: esittely messuilla
huhtikuussa ja kaupat marraskuussa 1976.

Oerlikonin lisähankinnat olisi tietysti ollut oikea ratkaisu, mutta jos edellä spekuloimani rahoitus meni noin niin tämä raha ei olisi ollut käytettävissä. Itähankinnathan käytännössä toivat työtä
kuten ostot kotimaasta. Valinnanvaraa idässä ei tainut ollut muuta kuin ZSU-23-4 mutta sen ulottuvuus ei ollut riittävä. Eikä ole varmaa olisiko sitä vielä 70 -luvulla meille myyty. Toisaalta
57 mm tykistä oli jo 15 v kokemukset T54:n alustale asennettuna. Tällä tykillä ei kyllä osunut edes senkään vertaa kun huonosti kalibroidulla automaatilla, kun vaunuun sijoitettu Nikolai oli
veivimalli.

Joku voi tietysti kuitata nämä pohdinnat pelkkänä spekuna. Sitähän ne on mutta Tampella pelattiin 60-luvulla pois PV:n tykkikaupoista juuri tällaisella poliittiselta taholta tulleella "pikarahalla".
Se tosin saattoi olla hyväkin juttu. Toisaalta A Lapin muuten erinomaisessa it:n kalustokirjassa vain ohimennen mainitaan 57 ItK:n yhdensuuntainen viuhka mutta ei kerrota mitä se käytännössä
tarkoittaa osumatarkkuden kannalta.

 

[John Hilly]

Aivan. Reservinurani liittyi pitkälti erääseen kohteeseen, ja sen ympäristöstä löytyy kai tänäkin päivänä betoniset asemat tälle vehkeelle, eli 57 ITK 60, toiselle AUTOITPRRI:n kalustotyypille. Tai näin meille ainakin asiantuntevalta taholta kerrottiin.
Milloinkohan nämä muuten siirtyivät lusikkaosastolle?

Sinullakin menivät AUTO- Ja AUTITPTRI:t sekaisin. Et ole ensimmäinen. Minä sähläsin näiden kanssa HÄMSLE:n kertausharjoituksessa aselajitoimistossa.

Oli muuten sattumalta paikalla, kun Nikolailla ammuttiin viimeisen kerran Lohtajalla. Vuotta en muista, mutta jossain välillä 2000-2004 se oli.

Ainoa mitä it-miehet jäivät Nikolaissa kaipaamaan oli sen ammunnan mahtava jyrinä. Siinä oli jylhä ja komea ääni. Yhdensuuntainen viuhka oli todellakin sen surkea vika.

Vuonna 1979 reserviläisporukka ampui Nikolailla pussin alas, mutta siinä tuli vaijeria mukana varmaan sata metriä, eli ei se maaliin osunut... Ja ammunnat loppuivat siihen, vaikka meille oli luvattu, että nyt saatte tänään ampua oikein kunnolla. (Siis Bofors -Sergei Ptri).

 

[JR49]

Sinullakin menivät AUTO- Ja AUTITPTRI:t sekaisin.

Seison korjattuna, kuten jalkaväkimies vain iitee-asioista puhuttaessa pystyy .

Tämä on ollut silmiä avaava ketju. Eli meillähän on ollut takavuosina ihan surkea tilanne iiteen suhteen, tällainen kuva ainakin jäi näiden Nikolaiden ja Galileo-tykkien kanssa. Nehän kuitenkin lukumääräisesti eivät olleet suinkaan pienessä roolissa?

 

[Old Boy]

Hauska case ikäänkuin vahvistaa asian: tutka mittasi pussin heijastimeen ja vaijeri katkesi sadan metrin päässä...

Elektroninen osuman (tai ohituksen) ilmaisin varmaan vähän kärsi "ilmavoitosta" vaikka varmaan löytyikin.

 

[Old Boy]

Nikolailla ammuttiin viimeisen kerran Lohtajalla. Vuotta en muista, mutta jossain välillä 2000-2004 se oli

Ahti Lapin kalustokirja kertoo poiston tapahtuneen v 2000. Veli @JR49 voi muistella tärkeän kohteen tykkipoteroiden keskinäisiä etäisyyksiä niin siitä saa ampumakuvion muodon ja koon taivaalla.
Vielä voisi irvistellä, että jos Nikolai olisi modernisoitu nykyaikaisella digitaalisella tutkalla ja laskimella, olisi tuloksena saatu asejärjestelmä, jolla ei osu teoriassa eikä käytännössä. Nyt sentään käy-
tännössä joskus vaikka teoriassa ei pitäisikään osua.

 

[John Hilly]

Tämä on ollut silmiä avaava ketju. Eli meillähän on ollut takavuosina ihan surkea tilanne iiteen suhteen, tällainen kuva ainakin jäi näiden Nikolaiden ja Galileo-tykkien kanssa. Nehän kuitenkin lukumääräisesti eivät olleet suinkaan pienessä roolissa?

Galileoita ei onneksi ollut paljon, mutta tosi asia on, että it:n tila oli tosi surkea ennen ensimmäisiä ohjushankintoja ja Sergeiden lisäostoja.
Oerlikonit ja ZSU-57 olivat Sergeiden ohella ainoita suht. moderneja aseita.

 

[Rannari]

Voitaisiin palauttaa mieliin, millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa valinta v 1976 tehtiin. Maassa oli UKK:n "runnoma" hätätilahallitus ja silloisissa oloissa suuri 100.000 hengen työttömyys.
Neuvostoliitto osti suunnilleen kaiken mitä sinne tarjosimme mutta bilateraalikaupan johdosta piti saman verran heiltä ostaa. Suuren inflaation johdosta oli valtion budjetissa liikkumavaraa ja
on hyvin voinut käydä niin että aloite ostaa jotain onkin tullut poliittiselta taholta tyyliin "ainahan armeijassa aseita tarvitaan". Tähän viittaa Lapin kertoma hankeaikataulu: esittely messuilla
huhtikuussa ja kaupat marraskuussa 1976.

Oerlikonin lisähankinnat olisi tietysti ollut oikea ratkaisu, mutta jos edellä spekuloimani rahoitus meni noin niin tämä raha ei olisi ollut käytettävissä. Itähankinnathan käytännössä toivat työtä
kuten ostot kotimaasta. Valinnanvaraa idässä ei tainut ollut muuta kuin ZSU-23-4 mutta sen ulottuvuus ei ollut riittävä. Eikä ole varmaa olisiko sitä vielä 70 -luvulla meille myyty. Toisaalta
57 mm tykistä oli jo 15 v kokemukset T54:n alustale asennettuna. Tällä tykillä ei kyllä osunut edes senkään vertaa kun huonosti kalibroidulla automaatilla, kun vaunuun sijoitettu Nikolai oli
veivimalli.

Joku voi tietysti kuitata nämä pohdinnat pelkkänä spekuna. Sitähän ne on mutta Tampella pelattiin 60-luvulla pois PV:n tykkikaupoista juuri tällaisella poliittiselta taholta tulleella "pikarahalla".
Se tosin saattoi olla hyväkin juttu. Toisaalta A Lapin muuten erinomaisessa it:n kalustokirjassa vain ohimennen mainitaan 57 ItK:n yhdensuuntainen viuhka mutta ei kerrota mitä se käytännössä
tarkoittaa osumatarkkuden kannalta.

Ei varmaan olisi ilmatorjuntatoimistosta kuulunut vastalauseita jos olisi käynyt käsky mennä ja ostaa vaikkapa toiset 16kpl Oerlikoneja. Nyt oli sitten tyytyminen siihen mitä idästä sattui olemaan tarjolla. 35ITK on ainakin käyttövuosista päätellen ollut nappihankinta joten keskimäärin homma on mennyt hyvin.

 

[John Hilly]

Hauska case ikäänkuin vahvistaa asian: tutka mittasi pussin heijastimeen ja vaijeri katkesi sadan metrin päässä...

Elektroninen osuman (tai ohituksen) ilmaisin varmaan vähän kärsi "ilmavoitosta" vaikka varmaan löytyikin.

Kantoivat ylpeänä sitä pussia ja vaijeria nämä Nikolai -miehistöt.

 

[Old Boy]

Oerlikonit ja ZSU-57 olivat Sergeiden ohella ainoita suht. moderneja aseita.

Tarkoittiko ZSU-57 ehkä Marksmania, jossa tosin on Oerlikon -tykki. Sillä eihän ZSU-57 ollut nykyaikainen oikeastaan edes hankinta-aikana 60 -luvulla, vaan 2-tykkinen veiviversio Nikolaista
T-55 alustalla. Nikolai -patterin RPK tulenjohtolaite/tutka taas oli sirkusvaunun kokoinen eikä sitä olisi saanut asennettu minkään telavehkeen päälle yhdessä aseiden kanssa.

 

[JR49]

Ahti Lapin kalustokirja kertoo poiston tapahtuneen v 2000. Veli @JR49 voi muistella tärkeän kohteen tykkipoteroiden keskinäisiä etäisyyksiä niin siitä saa ampumakuvion muodon ja koon taivaalla.
Vielä voisi irvistellä, että jos Nikolai olisi modernisoitu nykyaikaisella digitaalisella tutkalla ja laskimella, olisi tuloksena saatu asejärjestelmä, jolla ei osu teoriassa eikä käytännössä. Nyt sentään käy-
tännössä joskus vaikka teoriassa ei pitäisikään osua.

Mielenkiintoinen lisätieto!
Asemat muuten näkyvät satelliittikuvissa, kun äsken tarkistin, jos tietää mitä etsiä. Muoto ja etäisyys selvillä .
@John Hilly , montakos tykkiä yhdessä jaoksessa on noilla? Onkohan Repekalla ollut oma suoja-asemansa?

 

[Erkki]

Oerlikon-patterissa oli vain kaksi 35-millistä, kun taas Nikolaita oli neljä. Kaiketi määrällä yritettiin korvata laatua? Molempiin patterityyppeihin kuului kai myös Sergei-jaos.