Käytöstä poistettujen vermeiden muistelua

[JR49]

Suomalaisittain ajanmukaiseksi. Tai ainakin käyttökelpoinen-luokitukselle.

Iso osa tosin ehti olla vain muutaman vuoden rivissä kun Stenan pata jo kutsui. Muistaakseni panssarikalusto ainakin saatiin kokonaisuudessaan riviin vasta 90-luvun loppuvuosina. Ja poisto tuli jo 2005. Toisaalta muutamalla jv-prikaatilla oli vielä 90-luvulla 76mm tykistöä...

Minua on aina kiinnostanut saada tietää tarkemmin näistä prikaateista, jotka olisi pitänyt varustella jämäkalustolla. Mitäköhän niillä aivan tarkkaan ottaen on ollut? Tulee mieleen se komentajan puhe, jossa hän kertoi jostain prikaatista, jonka keski-ikä oli 45-vuotta, ja puuttuikohan siltä nyt iitee kokonaan ja mitä kaikkea.

Kuulostaa ihan sellaiselta ikäkokoonpanolta, mihin MPnettiläiset ryntäisivät vapaaehtoisesti vakaasti päättäneenä tehdä kaikkensa isänmaan eteen. Tulinen luoko lankeaisi vihulaisen keskelle Maximeista ja Steneistä...

 

[EK]

Pahoittelen epätarkkuutta ensimmäisessä viestissä. Kyse 45-millisestä venäläisestä.
Hotelli Herttuassa Kerimäellä oli joskus seikkaperäinen asenäyttely, ja 37-millisistä todettiin, että poistettin aikaisemmin kuin neljävitoset. 80-luvulla joskus, vuosilukuja en muista kummankaan hylkäyksestä.

45-milliset säilyivät pitempään, koska niiden sirpalekranaatti oli tehokkaampi kuin 37-millisen.

 

[JR49]

Eli alkuperäinen tykki oli 152/45 Canet ja niitä modattiin jo silloin sotien aikaan jolloin saatiin lisää kantamaa. Hidastin/palautin koneisto siirrettiin putken yläpuolelle. Myöhemmin sitten Tampella uudelleen putkitti aseet ja tuli nimitys 152/50 T. Aseet saivat myös suojakilvet ylleen. 90-luvulla taidettiin vaihtaa viimeisiin tykkeihin putket. Viimeinen ammunta vuonna 2002

Noita on vielä runsaasti jäljellä saaristossa.

Muistelen muuten siitä kadonneesta historiikista, että tuo suojakilpi tehtiin napalm-hyökkäyksestä selviämismielessä. Kyse ei siis olisi mistään panssarikuvusta. Oliko siinä ylipainettakin vielä?

 

[JR49]

45-milliset säilyivät pitempään, koska niiden sirpalekranaatti oli tehokkaampi kuin 37-millisen.

Luin joskus Kansa Taisteli -lehdestä kertomuksen, jossa 45-millisillä varustettu pst-tykkiryhmä/joukkue viivyttää 1944 vihollisen jalkaväkeä. Kertojalla on sana hallussaan, ja sirpalekranaatin teho on suorastaan huikea. Se oli teurastusta, kun piiskat laskettelivat keskelle hyökkääviä aaltoja.

 

[Erkki]

Toisaalta muutamalla jv-prikaatilla oli vielä 90-luvulla 76mm tykistöä...

Suomen kenttätykistön historia-teoksen (1991) mukaan jv-prikaatien keveiden patteristojen kalustona oli joko 105 H 61-37 tai 122 H 63, paikallisjoukkojen tykistö kylläkin tuota 75- ja 76-millistä.

 

[peelo]

Muistelen muuten siitä kadonneesta historiikista, että tuo suojakilpi tehtiin napalm-hyökkäyksestä selviämismielessä. Kyse ei siis olisi mistään panssarikuvusta. Oliko siinä ylipainettakin vielä?

Olen tuollaisessa tykkiasemassa käynyt ja jotenkin sellainen muistikuva että se ei ollut umpinainen tai tiivis. Siis todella yksinkertainen viritys ja eiköhän se jonkinlaisilta sirpaleiltaka toki suojannut.

 

[JR49]

Suomen kenttätykistön historia-teoksen (1991) mukaan jv-prikaatien keveiden patteristojen kalustona oli joko 105 H 61-37 tai 122 H 63, paikallisjoukkojen tykistö kylläkin tuota 75- ja 76-millistä.

Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918-1995 sanoo, että 76 K 36 oli varauslistoilla pitkälle 1990-lukua. Niitä oli 73 kpl. Ammuspaino 6,4 kiloa ja kantama 3-13,6 km.

 

[EK]

Luin joskus Kansa Taisteli -lehdestä kertomuksen, jossa 45-millisillä varustettu pst-tykkiryhmä/joukkue viivyttää 1944 vihollisen jalkaväkeä. Kertojalla on sana hallussaan, ja sirpalekranaatin teho on suorastaan huikea. Se oli teurastusta, kun piiskat laskettelivat keskelle hyökkääviä aaltoja.

Suomalaiset laittoivat muistaakseni myös Vickersseihin 45-milliset sotasaalistykit.

Siis T-26 oli neuvostoliiton kopio Vickerssistä ja varustettu tietenkin 45-millin tykillä (=kopio saksalaisten 37-millisestä, kuten esim. 85-millinen IT-tykki oli kopio Flak 88:sta). Suomeen Vickerssit ostettiin ilman tykkejä (säästösyistä) ja talvisodan aikana varustettiin 37-millisellä, mutta jatkosotaa varten vaunuihin asennettiin 45-milliset. Syynä valintaan oli huollon yksinkertaistaminen ja sirpalekranaatin parempi teho. Läpäisy panssarikranaatilla oli samaa luokkaa ja sitä luultiin riittäväksi jatkosodan syttyessä, kunnes Sotkat ja Klimit kohdattiin.

Lehväslaiho kuvaa, kuinka yksi vaunu torjui puna-armeijan jv-pataljoonan hyökkäyksen peltoaukean yli. Miehistö oli hiljaista poikaa, kun teurastus päättyi, eikä paljon kehuista perustanut.

 

[Rannari]

Suomen kenttätykistön historia-teoksen (1991) mukaan jv-prikaatien keveiden patteristojen kalustona oli joko 105 H 61-37 tai 122 H 63, paikallisjoukkojen tykistö kylläkin tuota 75- ja 76-millistä.

Pääosin näin. Sitten oli muutamia prikaateja joilla ei ollut kuin yksi vähintään 100-millinen patteristo. Mikään päämenetelmä tuo 76-millinen ei ollut. Niitä oli kuitenkin joku 200kpl rivissä vielä 90-luvulla. Tuokin kannattaa muistaa kun kuuntelee tykistömme suitsutusta. Vaikka tykkejä oli paljon oli kalusto erittäin vanhaa ja kevyttä. Siitä taas seuraa lyhyt kantama ja heikko teho sekä tietysti huollon painajaiset.

 

[Rannari]

Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918-1995 sanoo, että 76 K 36 oli varauslistoilla pitkälle 1990-lukua. Niitä oli 73 kpl. Ammuspaino 6,4 kiloa ja kantama 3-13,6 km.

Ja sitten oli vielä isompi määrä tykkiä 76 K 02. Tosin useampana versiona. Laajalti käytössä leiritykkinä.

 

[Sardaukar]

Olihan se aika karskia, kun varusmiehenä v -92 pistettiin pystyyn prikaatin esikunnan viestikeskusta a la JvPr 80....varmaan 100 kg painavia kaukokirjoittimia... Sähkötysradioita...(yhtään salattua viestiä ei sitä kautta saatu läpi, aina oli vastaanottovirheitä ) tms.

 

[Erkki]

Itsenäisen Suomen kenttätykit 1918-1995 sanoo, että 76 K 36 oli varauslistoilla pitkälle 1990-lukua. Niitä oli 73 kpl. Ammuspaino 6,4 kiloa ja kantama 3-13,6 km.

Tuo oli paras ja modernein 76- millisistä, joten se palveli varmaan niistä pisimpään, viimeiseksi leiritykkinä Rovajärvellä.

 

[Rannari]

Olen tuollaisessa tykkiasemassa käynyt ja jotenkin sellainen muistikuva että se ei ollut umpinainen tai tiivis. Siis todella yksinkertainen viritys ja eiköhän se jonkinlaisilta sirpaleiltaka toki suojannut.

Alkuperäinen ajatus tiiviistä kuvusta ja NBC-suojauksesta ei tosiaan toteutunut.

 

[Old Boy]

Nykyään siviilikäytössä olevia paikkoja joissa 100 TK Rannikkopattereita ovat esim. Tulliniemi (Hanko), Kirkonmaa, Vallisaari ja Ormskär

Nämähän piti purkaa käytöstä poistamisen jälkeen. Eli jäljellä on ainostaan teräslevy kalliossa entisen tornin paikalla. Vallisaaressa on deaktivoituina neljä tornia. Olivat viime kesänä lämpösuojien alla. Tosin ennakkotieto
kertoo, että eteläpäähän tulee liikkumiskielto, joten vartijaan sielläkin saattaa törmätä. Vuoroveneliikenne alkaa vapun jälkeen, joten paikalle on helppo päästä. Kuivasaaren museoalueella on jäljellä täydellinen
patteri ja osa tykeistä ampumakunnossakin. Paikalle järjestetään käyntejä muutaman kerran kesässä.

152/50T, muutama säilyi vuoteen 2002 käytössä. Kokemuksia kenelläkään, minulla on kirja, jossa tuo T-merkintä liittyisi jotenkin torjuntaan, mutta tarkemmin

Rannikkotykistön asenimikkeissä yhdistyy maavoimien ja laivaston parhaat (lue pahimmat) perinteet. Canet tykin alkuperäinen nimike oli sama kuin venäläiset käytti, T tarkoitti tosiaan Tampellaa. Muissa aseissa käytössä oli myös esimerkiksi E (englantilainen) ja V (venäläinen). Hyvä lähde sodanjälkeiseen RT:n on Ove Enqvistin Kell saaret selät on hallussaan...Siitä löytyy juttua tornitykeistä ja paljon lähteitä, mm todella
laaja kirjallisuusluettelo aselajista. Mainitun opuksen mukaan Kirkonmaahan piti tulla 130 TK-patteri, mutta PE pelkäsi Nliiton reaktioita ja siksi siellä säilyi Tampella-Canet. Täytyy joskus tutkia minkä verran tykissä
on jäljellä alkuperäisestä 1890 -luvun Canet´ sta. Kyseessä on PV:n pisimpään käytössä ollut ase, kun jättää modernisoinnit huomiotta. Käyttäikä kohtuulliset 84 v.

 

[EK]

Olihan se aika karskia, kun varusmiehenä v -92 pistettiin pystyyn prikaatin esikunnan viestikeskusta a la JvPr 80....varmaan 100 kg painavia kaukokirjoittimia... Sähkötysradioita...(yhtään salattua viestiä ei sitä kautta saatu läpi, aina oli vastaanottovirheitä ) tms.

Vuonna 2006 eräs kapiainen kertoi minulle kertausharjoituksissa, että ei ole mahdollista, että olisin käyttänyt vuonna 1995 Neuvostovalmisteista kenttäpuhelinta Suomen Puolustusvoimain palveluksessa.

 

[Erkki]

Pääosin näin. Sitten oli muutamia prikaateja joilla ei ollut kuin yksi vähintään 100-millinen patteristo. Mikään päämenetelmä tuo 76-millinen ei ollut. Niitä oli kuitenkin joku 200kpl rivissä vielä 90-luvulla. Tuokin kannattaa muistaa kun kuuntelee tykistömme suitsutusta. Vaikka tykkejä oli paljon oli kalusto erittäin vanhaa ja kevyttä. Siitä taas seuraa lyhyt kantama ja heikko teho sekä tietysti huollon painajaiset.

Itseasiassa on prikaatitykistössä voinut olla sittenkin 76-millistäkin, koska mainitsemani historiikin mukaan nuo 105-122- milliset olivat pääkalustoa, mistä voisi päätellä jotain muutakin olleen vähemmistönä.

 

[peelo]

Nämähän piti purkaa käytöstä poistamisen jälkeen. Eli jäljellä on ainostaan teräslevy kalliossa entisen tornin paikalla. Vallisaaressa on deaktivoituina neljä tornia. Olivat viime kesänä lämpösuojien alla. Tosin ennakkotieto
kertoo, että eteläpäähän tulee liikkumiskielto, joten vartijaan sielläkin saattaa törmätä. Vuoroveneliikenne alkaa vapun jälkeen, joten paikalle on helppo päästä. Kuivasaaren museoalueella on jäljellä täydellinen
patteri ja osa tykeistä ampumakunnossakin. Paikalle järjestetään käyntejä muutaman kerran kesässä.



Rannikkotykistön asenimikkeissä yhdistyy maavoimien ja laivaston parhaat (lue pahimmat) perinteet. Canet tykin alkuperäinen nimike oli sama kuin venäläiset käytti, T tarkoitti tosiaan Tampellaa. Muissa aseissa käytössä oli myös esimerkiksi E (englantilainen) ja V (venäläinen). Hyvä lähde sodanjälkeiseen RT:n on Ove Enqvistin Kell saaret selät on hallussaan...Siitä löytyy juttua tornitykeistä ja paljon lähteitä, mm todella
laaja kirjallisuusluettelo aselajista. Mainitun opuksen mukaan Kirkonmaahan piti tulla 130 TK-patteri, mutta PE pelkäsi Nliiton reaktioita ja siksi siellä säilyi Tampella-Canet. Täytyy joskus tutkia minkä verran tykissä
on jäljellä alkuperäisestä 1890 -luvun Canet´ sta. Kyseessä on PV:n pisimpään käytössä ollut ase, kun jättää modernisoinnit huomiotta. Käyttäikä kohtuulliset 84 v.

Todella iso osa 100 TK tykeistä on edelleen asemissa tai ainakin viime kesänä vielä. Selviää ihan julkisista lähteistä. Osa tykeistä poistettiin silloin 2006-2008 paikkeilla ja olikohan 4 patteria mitkä jäi käyttöön. Nekin sitten lopulta poistui vahvuuksista. Vai poistuiko?

Ainakin 7 patterin tornit edelleen paikallaan.

 

[Rannari]

Itseasiassa on prikaatitykistössä voinut olla sittenkin 76-millistäkin, koska mainitsemani historiikin mukaan nuo 105-122- milliset olivat pääkalustoa, mistä voisi päätellä jotain muutakin olleen vähemmistönä.

90-luvulla nuo prikaatien aseistukset julkistettiin Klenbergin komentajakaudella muutaman vuoden aikana ja sieltä saattoi päätellä tilanteen kun vahvuudesta puuttuu useammankin prikaatin kohdalla patteriston verran kalustoa. Silti oli tiedossa että prikaateille oli määrävahvuinen tykkikalusto olemassa. Melkoinen sillisalaatti oli tuo 105-millinenkin kalusto. Olikohan alatyyppejä yhteensä kymmenen? Ehkei ihan mutta monta kuitenkin.

 

[JR49]

@peelo , nyt se kirja löytyi, jääkaapin päältä...
Polttotaisteluaineiden kasvanutta uhkaa ja tykin kasvanutta suupainetta vastaan , 152 50 T, kehitettiin noin 4000 kiloa painava kupukilpi, joka tarjosi jossakin määrin myös sirpalesuojaa. Ei ollut hermeettisesti suljettu ulkoilmasta. Paineistusjärjestelmä kehitettiin vähentämään ongelmia ruutikaasujen kanssa.

Se torjuntapatteri-juttu lukeekin 152/45 C:n kohdalla. Nämä siis modernisoitiin tuoksi 150:ksi, mutta osa jätettiin ensiselleen ja ...niiden käyttötarkoitus muutettiin melkein poikkeuksetta torjuntapatteriksi.
Ove Enqvist: Itsenäisen Suomen rannikkotykit 1918-1998

 

[Rannari]

Todella iso osa 100 TK tykeistä on edelleen asemissa tai ainakin viime kesänä vielä. Selviää ihan julkisista lähteistä. Osa tykeistä poistettiin silloin 2006-2008 paikkeilla ja olikohan 4 patteria mitkä jäi käyttöön. Nekin sitten lopulta poistui vahvuuksista. Vai poistuiko?

Ainakin 7 patterin tornit edelleen paikallaan.

Kyllä sellainen maininta on jossain näkynyt että ne neljä (?) viimeistä patteria olisi heivattu 2012. 14 patteria eli 56 tykkiä oli ilmeisesti täysi vahvuus.

 

[JR49]

Vuonna 2006 eräs kapiainen kertoi minulle kertausharjoituksissa, että ei ole mahdollista, että olisin käyttänyt vuonna 1995 Neuvostovalmisteista kenttäpuhelinta Suomen Puolustusvoimain palveluksessa.

TA-57? Viestimiehen käsikirja vuodelta 1999 ei enää tunne puhelinta, aikaisemmat versiot kylläkin. Muistelen muuten, ettät tuon sisuskalut oli lakattu kosteuden sietämistä varten.
Kyllä minä olen nähnyt noita ison kuormalavallisen vielä 2000-luvun alussa.