Erittäin hyvän tuntuinen ase käyttää.
Ihan samat kokemukset, mutta jo varusmiehenä. Ei tosin saanut ampua kuin hyppysellisen pateja. Sen kantamisestaan ei ole negatiivisia muistoja ja patruunoiden lataaminenkin oli helppoa. Lahti-
Saloranta taas oli paljon kolhompi käsitellä ja täräytti ikävästi ampuessa, tosin tuloksia en enää muista. Ehkä oli ennakkoasennekin, kun jo silloin olin myös sotahistorian harrastaja.
En mä vaan osta tuota Maxim -juttua ellei jotain todistetta löydy. Asiakirjathan ovat vielä salaisia. Eikä kyse ole pelkästään lähipuolustuksesta vaikka sillä nimellä harjoiteltiin. Jos puolustustaistelu olisi
mennyt huonoon suuntaan (vaikka kuten Summassa 2.1940) niin vastaiskuja olisivat tehneet myös tykistön miehet, joita siihen aikaan oli tuliasemissa enenmmän kuin nyt. Ennen v 1998 ei ollut joukko-
tuotantoa vaan sotilaspiirin kortistosta (myöh ATK:sta) koottiin miehet sa-yksiköihin. Muiden aselajien jämätaistelijat (ps-miehet, laivasto, ilmavoimat) haalittiin miehistötehtäviin, koska ne tykistössä
oppii hetkessä. Maxim -miehiä ei sen sijaan olisi saatu mistään, koska vm -koulutus vimpaimella oli lopetettu jo ajat sitten.
Itekin voisin kertoa myös tarinan:
Jo muualle muuttaa ehtinyt lapsuudenkaverini sattui samaan jaokseen RUK:ssa. Hänen kansakoulunopettajaisänsä, joka oli käynyt kaksi sotaa joukkueenjohtajana, halusi välttämättä roudata poikansa
RUK -museoon. Siellä sitten kaksin katsastivat KIV39 Ukko Pekan, Suomi- sekä Sten-kp:t ja vielä Emman sekä L-S pikakiväärin. Esittelyn päätyttyä täysin palvellut JJoht kääntyi poikansa puoleen sanoen:
"Tällaisilla aseilla me jouduimme sodat käymään." Mitähän isä mahtoi ajatella, kun poika vastasi: "Niin joudumme mekin." Sodasta oli sentään kulunut jo yli 30 vuotta.
