Kamppailulajit sotilastaitona ja reservin harrastuksena

"Jokaiselle hevoselle löytyy kengittäjä."

Kyllä. Ei ole hevosta, jolle ei ajajaa löydy. Pitää lopettaa ajoissa, jos haluaa jäädä pois mestarina.

Kovinkaan sparraus ei auta jos kaverilla on paha asennevamma. Turpiin tulee jossain vaiheessa varmasti treenasit ihan mitä vaan.

Turpiin tulee jossain vaiheessa. Koettu on salielämässä tämä uho, nousu ja tuho. Minulla on tästä henkilökohtainen kokemus. On ollut aika, jolloin olin huipulla ja pyyhin edellisvuotisilla lattian. Miltei kaksi vuotta olin omalla salillani ja ainakin alueellisesti jopa suvereeni. Eräässä syksyisessä ottelussa, jossa toinen oli nuorempi, vahvempi, motivoitunut ja ennen kaikkea huomattavasti enemmän harjoitellut (samaan aikaan kun itse olin laiskistunut ja alkanut jo jäähdytellä). Oli huomattava, että yhtäkkiä ei ollutkaan mitään jakoa. On muuten henkisesti rankkaa tajuta saavansa pataan ihan huolella vielä kun kellossa on aikaa jäljellä.

Tästä on aikaa kolmattakymmentä vuotta, mutta en unohda fiilistä, kun olet kuristusotteessa, josta et pääse, ja häviät puhtaalla ipponilla, joka samuraiden aikaan merkitsi kuolemaa.

Lisäksi ottelun jälkeen molempien polvieni ulkopuoliset kierukat olivat hajalla ja ne operoitiin peräjälkeen. Vielä kerran yritin, mutta jomotus siitä tuli, raakki mikä raakki. Käyn kuntosalilla ja saatan tehdä jotain katoja yksin, mutta fyysisesti olen enää ollut mukana kun olen joskus harvakseltaan ollut poikien pyynnöstä rastilla harjoituttamassa kuljetusotteita ja hallintaotteita vapaaehtoisissa harjoituksissa.

Karjalainen sananlasku oli: "tasavalta tappelussa". Elias Lönnrot muuten toi karjalan kielestä suomen kieleen sanan tasavalta nimeksi valtiomuodoille, joissa ei ole pysyvää päämiestä. Sanan alkuperäinen merkitys kuvaa hyvin sanan osuvuutta.
 
Ajoissa lopettamisesta.

Rocco Francis Marchegiano oli vain 179-senttinen tunkrahvi. Hän harrasti painonnostoa ja baseballia, kunnes meni armeijaan vuonna 1943. Fort Devensissa hän osallistui joukko-osastonsa nyrkkeilykilpailuihin. Ei hänelle pärjätty. Kaverinsa Allie Colombo alkoi valmentaa ja hoitaa asioita. Kun Marchegiano eräässä amatööriturnauksessa tyrmäsi neljässä ottelussa kaikki vastustajansa, Colombo otti yhteyttä New Yorkin nyrkkeilyväkeen. Samaan aikaan Marchegiano sai kutsun Chicaco Clubsin baseball-edareihin, mutta hylkäsi tarjouksen. Nyrkkeily kiinnosti.

20-vuotiaana nyrkkeilyn aloittanut ja tekniikaltaann epävarma Marchegiano hävisi vielä neljä otteluaan kahdestatoista. Mutta sitten hän ryhtyi ammattilaiseksi ja sai ammattimaista ohjausta.

Hän otti nimekseen Rocky Marciano. Seitsenkertainen raskaan sarjan maailmanmestari lopetti voittamattomana häviämättä yhtä ainoaa ammattilaisottelua. 49 ottelua, 43 tyrmäystä ja kuusi pistevoittoa.

Hän oli lyhyt ja painoi vain 83 kiloa. Hän luotti iskuvoimaansa ja omaan iskunkestävyyteensä. Hänen lyömistään iskuista suurin osa meni vastustajan ohi, mutta tyrmäämiseen hän tarvitsi useimmiten yhden tai vain muutaman hyvän osuman.

Hän lopetti omien sanojensa mukaan, koska ei halunnut enää nousta aikaisin lenkille ja rehkiä.
 
Vuosia Taekwondoa treenanneena en kertaakaan käyttänyt jv hommassa mitään Tkd tekniikoita, siihen oli omat jutut joita treenattiin, Tkd toimii neliössä ei mielestäni ip tilanteissa mitenkään,kilpalajihan se on, siinäkin kyllä opetetaan ip juttuja, ne vaan ei toimi tositilanteessa, tuo jv homma opetti paljon,nyt osaa eri tavalla varautua väkivalta tilanteeseen. Itselle jäi kova luotto Defendo Blue koulutukseen, ne jutut vain toimi, hyvin yksinkertaista mutta toimivaa.

Taekwondoa en ole reenannu, mitä joskus tuli testailtua nyrkkeily sparria taekwondoa harrasteneiden kanssa ja oli kyllä yllättävän hyvää vaikka kyseessä on potkupainotteinen laji.
Defendolta lienee se green versio mikä on tarkoitettu sotilaille. Sen verran tarkennan että sotilaan itsepuolustus ja turvallisuusalan voimankäyttö on erinlaista koulutukseltaan.
 
Blue versio oli se jot treenattiin, meitä oli siellä poliiseja, vanginvartijoita, sekä turva-alalla työskenteleviä, maahanvienti ja raudoitus on vaan hyvä siinä.
 
Ja olen testannut tuota monen asiakkaan kanssa, kertaakaan ei jääny ranteet raudoitta kun siihen lähdettiin, ei tullut mulle kengittäjää,kait sekin sitten olis sattunut kohdalle jossain vaiheessa. Naama on kyllä kolhuilla ollut, sitä en kiellä.
 
Mainitsematta taisi jäädä mpk kurssit missä on tuota ns lähitaistelua....
 
Pakko kertoa...

Elettiin 80-luvun loppua. Olin judoturnauksessa Kotkassa. Paikalla oli 5 Neuvostoliiton edustajaa, joista yksi oli omassa sarjassani (+91kg osallistujia 2). Siihen aikaan tapoihin kuului, että kuuluttaja ilmoitti ottelijoiden meriitit matolle tullessa. Allekirjoittaneen osalta kerrottiin mahtava saavutus SM3 (5 osallistujaa). Sitten oli vuoro idän ihmeen astua tatamille, Seuraava kuulutus kaikui korvissani:

"Ja vastaan asettuu... 4X Neuvostoliiton nuorten mestari, 2x nuorten Euroopan mestari ja 1 x maailmanmestari..."

Ottelu oli viihdyttävä. 50.sek pääsin juoksemaan karkuun ja sitten minut saatiin kiinni...

Vuotta myöhemmin vaihdoin lajia karateen. Ottelin Suomen ensimmäisessä virallisessa täyskontaktiottelussa. Omasin vihreän vyön. Vastaan asettui Kim Waenerberg...

Kaikkien näiden vuosien jälkeen muistan noita kahta ottelua suurella ilolla. On ollut suuri ilo ja kunnia nähdä ja kokea, mitä tarkoittaa maailman huippu.
 
Veli @inscout , samoja kokemuksia itselläni thai-nyrkkeilystä... joskus on ihan helvetin hienoa tietää, miten huipulla tuulee. Kyyti oli karua, mutta siitä selvisin.
Tässä tämänä päivän ryssä...

 
Veli @inscout , samoja kokemuksia itselläni thai-nyrkkeilystä... joskus on ihan helvetin hienoa tietää, miten huipulla tuulee. Kyyti oli karua, mutta siitä selvisin.
Tässä tämänä päivän ryssä...


Voi taivas! Osanottoni! Pelkkä ajatus joutua tuollaiseen tilanteeseen thai-ottelussa saa minut melkein oksentamaan silkasta pelosta.

Mutta todellakin kokemuksena ja oppina aivan mahtavia tilanteita jälkikäteen ajatellen..
 
Voi taivas! Osanottoni! Pelkkä ajatus joutua tuollaiseen tilanteeseen thai-ottelussa saa minut melkein oksentamaan silkasta pelosta.

Mutta todellakin kokemuksena ja oppina aivan mahtavia tilanteita jälkikäteen ajatellen..
Jep olin siis ihan sali-/ piiritason miehenä tulevaa SM-tason kaveria vastassa... silloinhan sitä ei arvannut, mutta äkkiäpä tuo selvisi.

"Ei Sollu-Suitsalla ole mitään asiaa Päitsille..."
 
Jep olin siis ihan sali-/ piiritason miehenä tulevaa SM-tason kaveria vastassa... silloinhan sitä ei arvannut, mutta äkkiäpä tuo selvisi.

"Ei Sollu-Suitsalla ole mitään asiaa Päitsille..."

Onneksi näin. Jäin käsitykseen että päädyit jonkun noista videolla esiintyneiden herrojen kanssa kehään...

Mutta niin tai näin. Kova tasoero tekee kipeää:).
 
Vuotta myöhemmin vaihdoin lajia karateen. Ottelin Suomen ensimmäisessä virallisessa täyskontaktiottelussa. Omasin vihreän vyön. Vastaan asettui Kim Waenerberg...
.

Tunnen tapauksen. Kim on ikätoverini. Hän taisi voittaa SM-kultaa kaikkiaan viidellä vuosikymmenellä eli ensimmäinen tuli 1970-luvulla. :) EM kolmonen, mutta on hänellä viisi maailmanmestaruuttakin poliisien ja palomiesten MM-kisoissa. Hän on Finavian palomestari.

Minun painoluokkani judossa oli aloittaessani alle 60 ja siitä ehdinkin sitten siirtyä pari kilokymmentä eteenpäin.

Mielenkiintoisia vuosia.

Muuten...

Tietenkin voi olla, että muistini pätkii, mutta mutta... puhut judosta nyrkkeilytermein eli onko se nyt alemmasta raskassarjasta käyttäessäsi lukua +91. Raskassarja taas = ei painorajaa eli judossa avoin luokka, joka poistettiin suurista arvokisoista 1984, koska oli nähty, että käytännössä oli menty isojen miesten nojailuksi.

Näissä muistiasioissa on toki aina vähän huojuntaa itse kullakin. Miesten kilpailupainoluokat tämän päivän judossa ovat -60kg, -66kg, -73kg, -81kg, -90kg, -100kg. Muistelen kuitenkin hämärästi, että 1980-luvun lopulla kyllä oli vielä alle 95 ja yli 95 -sarjat ja että omani oli 78 eikä nykyinen -81, kuten nyt painoraja on. Eli minulla oli ensin -71 ja sitten -78. Henkilökohtainen ottelupainoni heilui siis 75-77 tai ainakin piti yrittää pitää alle 78.

Näitä on siis muutettu moneen kertaan. Pasi Lind hääri näissä painoluokissa. British Open hopeaa ja kultaa, EM viitonen, PM-kultaa. Heikki Arpiainen oli toinen erittäin hyvä. Juha "Pupu" Salonen oli kolmas yli ysivitosissa. Kaikki pärjäsivät ihan ketä tahansa neuvostoliittolaista vastaan. Pupulla taitaa olla vielä tänäänkin paras olympiasijoitus Soulista 1988.

Luokkaa +91 judossa ei ainakaan tuolloin 1980-luvulla ollut, vaan se oli joko -95 tai yli tai avoin. Lopetin judon 1987 ja siirryin myöskin eteenpäin budon tiellä.
 
Viimeksi muokattu:
Ensitapaaminen ex-tyttöystävän kanssa oli ikimuistoinen... Treenitapaaminen eri kamppailulajien välillä..sain pariksi 165cm brassi/ranskalaisen naisen jenkeistä. Ajattelin että "tuo nyt ei lyö lujaa"...kuuluisat viimeiset sanat. Koitin jotain erikoista liikettä ja heräsin siihen että nainen taputtelee poskelle ja kysyy "are you alright?" :D

Sattui olemaan 1. dan Kyokushinkai karatessa... :p :D Tuli nimittäin niin vastapalloon etten ole koskaan noin tyrmätty...ja meistä tuli pariskunta useaksi vuodeksi.
 
Siinä on jotain niin herkkää kun nainen tempaisee oikein kunnolla leukaan. Tavattiin vaimon kanssa karaten merkeissä ja sparratessa on tullut välillä ihan perille asti.
 
Tunnen tapauksen. Kim on ikätoverini. Hän taisi voittaa SM-kultaa kaikkiaan viidellä vuosikymmenellä eli ensimmäinen tuli 1970-luvulla. :) EM kolmonen, mutta on hänellä viisi maailmanmestaruuttakin poliisien ja palomiesten MM-kisoissa. Hän on Finavian palomestari.

Minun painoluokkani judossa oli aloittaessani alle 60 ja siitä ehdinkin sitten siirtyä pari kilokymmentä eteenpäin.

Mielenkiintoisia vuosia.

Muuten...

Tietenkin voi olla, että muistini pätkii, mutta mutta... puhut judosta nyrkkeilytermein eli onko se nyt alemmasta raskassarjasta käyttäessäsi lukua +91. Raskassarja taas = ei painorajaa eli judossa avoin luokka, joka poistettiin suurista arvokisoista 1984, koska oli nähty, että käytännössä oli menty isojen miesten nojailuksi.

Näissä muistiasioissa on toki aina vähän huojuntaa itse kullakin. Miesten kilpailupainoluokat tämän päivän judossa ovat -60kg, -66kg, -73kg, -81kg, -90kg, -100kg. Muistelen kuitenkin hämärästi, että 1980-luvun lopulla kyllä oli vielä alle 95 ja yli 95 -sarjat ja että omani oli 78 eikä nykyinen -81, kuten nyt painoraja on. Eli minulla oli ensin -71 ja sitten -78. Henkilökohtainen ottelupainoni heilui siis 75-77 tai ainakin piti yrittää pitää alle 78.

Näitä on siis muutettu moneen kertaan. Pasi Lind hääri näissä painoluokissa. British Open hopeaa ja kultaa, EM viitonen, PM-kultaa. Heikki Arpiainen oli toinen erittäin hyvä. Juha "Pupu" Salonen oli kolmas yli ysivitosissa. Kaikki pärjäsivät ihan ketä tahansa neuvostoliittolaista vastaan. Pupulla taitaa olla vielä tänäänkin paras olympiasijoitus Soulista 1988.

Luokkaa +91 judossa ei ainakaan tuolloin 1980-luvulla ollut, vaan se oli joko -95 tai yli tai avoin. Lopetin judon 1987 ja siirryin myöskin eteenpäin budon tiellä.

Jep. Muistan kun Kisahallissa oteltiin kutsuturnaus "vanhat mestarit vs. nykyiset" Vanhoissa oli mm. Kim ja muistaakseni Pirttioja jne. Jos muistan oikein Kim oli ainoa "vanha" mestari joka hävisi ottelunsa. Hän nimittäin tyrmäsi vastustajansa liian kovalla kontaktilla ja tuli diskatuksi. Pari vuotta myöhemmin hänelle kävi samoin Malesian MM-kisoissa joissa semeissä tyrmäsi vastustajan ja sai lopuksi pronssia. Aika hyvin mieheltä, joka oli lopettanut jo vuosia aiemmin. Näitä Suomen urheilun sankaritekoja, joista ei ole julkisuudessa paljon hehkutettu:cry:.

Noista painoluokkista. Sinä olet ilmeisesti jopa itseäni vanhempi metusalemi:). Minä olin tuohon aikaan teknisesti A-juniori jossa painorajat olivat hieman erilaiset kuin aikuisilla. Ikäraja oli 20 tai 21v joskin monet ottelivat molemmissa luokissa ja käytännössä muistaakseni +95 sarjaa käytettiin aikuisten kisoissa eikä aina niissäkään. Lindin Pasin (kova kaveri kun pääsi onnettomuuden jälkeen niin pitkälle!) sarja oli nuorempana -91 ja "Pupu" Salonen oli vanhempi joten hän oli aikuisissa jo vuosia ennen minun aikaani. Ongelma raskaassa sarjassa oli se, että ottelijoita oli vähän, joten joskus sarjoja yhdisteltiin. Yhdessä nuorten SM-kisassa raskain sarja oli +86. Nämä painoluokat eivät olleet niin tarkkoja muuten kuin aikuisten SM-kisoista lähtien ja kv-puolella joskin sielläkin raskaita sarjoja hieman sovellettiin ellei kyseessä ollut titteliturnaus. Sinä olet sitten ollut haastavissa sarjoissa. Noissa painoissa oli aina eniten otteluita. Toisaalta etpä joutunut juoksemaan kisoissa tyhjän takia. Kumarrusvoitto 500km kisamatkan jälkeen ei oikein motivoi... Mutta en muista enää itsekään joka turnauksen painorajoja kovin tarkkaan. Minulla kun se oli joka tapauksessa raskain joka listasta löytyi niin aihe ei paljoa kiinnostanut:).

Nykyinen kilpajudo ei muistuta 80-luvun judoa oikein millään lailla. Ja jo 90-luvulla pukujen kanssa sählääminen ja sääntöjen rukkaaminen alkoivat kyllä nakertaa lajia pahasti. Mutta itsekin olin jo silloin vaihtanut lajia.
 
Terve @hillhead , ja McGregorilla aika huono iltapuhde... näytti isommalta ukolta vielä punnituksissa, mene tiedä. Toi Combat Sambo on selkeästi jotain mihin "länsi-thaimaa -leireilijät" eivät ammattilaisinakaan ole oikein tottuneet, ja nyt se jatkuva prässi ei ollutkaan siellä, vaan taktisesti hyvin oteltu muslimi-vastustajalta. Joka dominoi.
Ja hävisin pari sataa vedonlyönnissä... noh, semmoista sattuu.
Voitin kyllä isosti Holly vs. Rhonda ja Garbrandt vs. Dom Cruz matseista, mutta ne rahat alkaa jo haihtumaan... kaipaan Jon Bones Jonesia, ja muita persoonallisuuksia takaisin, että löytyisi edes jotain oddseja joilla kannattaa killingeillään osallistua.
Ottelulajit toki aina lähellä sydäntä, niinkuin meillä kaikilla. Kukaan ei suoraan sanottuna treenaa otteluringissä 5 vuotta thainyrkkeilyä, jollei tykkää väkivallasta. Tai sitten on kovin luupää jonka Suomi on ikinä synnyttänyt :).
 
Terve @hillhead , ja McGregorilla aika huono iltapuhde... näytti isommalta ukolta vielä punnituksissa, mene tiedä. Toi Combat Sambo on selkeästi jotain mihin "länsi-thaimaa -leireilijät" eivät ammattilaisinakaan ole oikein tottuneet, ja nyt se jatkuva prässi ei ollutkaan siellä, vaan taktisesti hyvin oteltu muslimi-vastustajalta. Joka dominoi.
Ja hävisin pari sataa vedonlyönnissä... noh, semmoista sattuu.
Voitin kyllä isosti Holly vs. Rhonda ja Garbrandt vs. Dom Cruz matseista, mutta ne rahat alkaa jo haihtumaan... kaipaan Jon Bones Jonesia, ja muita persoonallisuuksia takaisin, että löytyisi edes jotain oddseja joilla kannattaa killingeillään osallistua.
Ottelulajit toki aina lähellä sydäntä, niinkuin meillä kaikilla. Kukaan ei suoraan sanottuna treenaa otteluringissä 5 vuotta thainyrkkeilyä, jollei tykkää väkivallasta. Tai sitten on kovin luupää jonka Suomi on ikinä synnyttänyt :).


Noo välttämättä lajina sambo ei ollut sata varma ratkaisu voittoihin ;) , vaan vahvuudet ja heikkoudet olivat tällä kertaa khabibin puolella.
Toiset näkevät kamppailu-urheilussa väkivaltaa , minä näen shakkia ;)
 
Back
Top