Jatkossa ehkä kannattaa miettiä vähän tarkemmin mitä postaa. Sekä Ruotsissa että Britanniassa, kuten myös suurimmassa osassa asevelvollisuudesta luopuneita maita on käytössä vapaaehtoisiin pohjautuva reserviläisjärjestelmä.
Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi alkaa 2.9.2013
- Viestiketjun aloittaja roopeluhtala
- Aloitus PVM
Jatkossa ehkä kannattaa miettiä vähän tarkemmin mitä postaa. Sekä Ruotsissa että Britanniassa, kuten myös suurimmassa osassa asevelvollisuudesta luopuneita maita on käytössä vapaaehtoisiin pohjautuva reserviläisjärjestelmä.
fulcrum
Greatest Leader
Ja kuten totesin aikaisemmin (ehkä kannattaisi lukea ketju kokonaan...?), Britannian järjestelmällä Suomessa olisi 15 000 miehen reservi.
Jos olisi. Meinaan, että poliitikot alkaisivat miettiä, että mitä tuollaisella menoerällä oikein tekee ja sitten alkaisivat rationalisoida valtion menoja. Ja koskapa kenellekään ei olisi epäselvää mitä tuollaisella joukolla oikeasti tekee, niin mahtaisivatkohan edes liittyä.
koponen
Kenraali
Tyhmempiäkin asioita on ajettu läpi pelkästään kyllästämällä viestintäkanavat. roopeluhtala tekee asiansa eteen arvokasta työtä. Tämä foorumi on ehkä haastavahko ympäristö, mutta tänne ryhtymällä on pelkkää voitettavaa. Jos keskustelijat eivät jaksa vääntää, ohion-kanta "voittaa", jos taas tulee kuokkaan, niin "asenteellisella foorumilla näin tietenkin käy, mutta ehkä siemen jäi jollekulle".
Roopen mainostamat talousteoriat pätevät erittäin pienten asevoimien tapauksessa. Jokunen prosentti väestöstä on ehdoton maksimi, jotta hänen esittämät teoriat jotenkin pätevät. Hänen esittämissään talousteorioissa ei ole myöskään eroteltu sotilaiden eroja. On verrattu vain henkilöiden taloudellista suorituskykyä siviilissä. Sodankäynnin saralla älyllisten erojen merkitys on jopa siviiliä suurempi. Teoria menee totaalisesti metsään, kun värvättävien sotilaiden älykkyyttä ei huomioida. Sata valkoista miestä vastaa helposti tuhatta neekeriä ja tämä ei johdu naaman väristä.
Palkallinen työharjoittelu on toki mahdollista, mutta useilla aloilla ei ainoatakaan työharjoittelujaksoa ole ainakaan näillä seuduin päässyt kukaan 15 vuoteen suorittamaan palkallisena.
Kaikille opiskeleminen ei ole enää nykyisellään oma valinta. Opintovelvoiteikää juuri nostettiin. Lisäksi jo jonkun aikaa on ollut nuorilla edellytyksenä hakea yhteishaussa opiskelupaikkaa ja ottaa saamansa paikka vastaan.
En itsekään kannata aukupuolierottelua maanpuolustusvelvollisuuden suhteen ja näkisin järkevänä muuttaa monen osalta tuon suorittamistavan joksikin muuksi kuin asevelvollisuudeksi. Nykyinen siviilipalvelus ei kuitenkaan ole sellainen vaihtoehto.
Minä en näe syytä purkaa maanpuolustuvelvollisuutta, aivan kuten ei oppivelvoitetta tai verovelvoitettakaan. Kehittämisen varaa niissä olisi kuitenkin kaikissa ja paljon.
Eikö lastensairaala ole HUS:n alainen instanssi? Juuri oli uutinen jossa joku professori totesi, että HUS on tarkoituksellisesti jättänyt rahoituksen pois nimenomaan lastensairaalalta, koska sille on helpointa saada keräysrahaa. Jollekin alkoholistiparantolalle (vaikka sekin palvelisi koko maata) ei keräysrahaa juuri heruisi.
Vahvana arvauksena sanoisin, että HUS:n rahoitus kerätään normaalisti kokonaan Helsingin-Uudenmaan sairaanhoito piirin alueelta, mutta keräyksen tuotosta tulee puolet ulkopuolelta. Arvata kun voi mitä vaan.
Deeiii
Eversti
Aivan. Luhtala esittää tässä tauotta, että riittävän suuren reservin rakentaminen vapaaehtoispohjalta olisi mahdollista ja jopa halvempaa kuin nykyjärjestelmässä. Iso-Britannia on nähdäkseni nimenomaan esimerkki siitä, miten haastavaa riittävän suuren reservin rakentaminen on jopa silloin, kun sen tavoitekoko suhteessa asukaslukuun on merkittävästi pienempi.
Näin yleisesti ottaen, yhden ainoan tutkimuksen toistaminen pääasiallisena todisteena on melko köyhää argumentointia, varsinkin kun keskustelussa kritisoidaan toistuvasti kyseisen tutkimuksen premissien ja lähtöoletusten realistisuutta ja yleistettävyyttä Suomen tilanteeseen. On tunnettua, että vaikka logiikka olisi oikein, johtopäätökset ovat vääriä jos premissit ovat väärin, joten saman tutkimuksen toistelu ei ole mikään varsinainen vastaus esitettyihin argumentteihin.
yrjö
Ylipäällikkö
^Lisäksi ainakin mun mahdollisuutta uskoa tähän heikentää se, että Suomessa vain Poutvaara on tästä pitänyt akateemista tai muuten uskottavaa mökää. Onhan akateemisia jotka vastustavat ja argumentoivat ilmastonmuutostakin vastaan. Silti valtaosa uskottavista tahoista on sitä mieltä, että ihmisen aiheuttama muutos on todellinen. Mua ei liikuta ns. paskan vertaa joku jenkki- tai brittitutkimus sanoo jotain. Nuo ovat ihan erilaisia yhteiskuntia ja fundamentaalisesti aivan erilaisessa geopoliittisessa asemassa. Tässä kontekstissa noilla tutkimuksilla ei mun silmissä ole mitään argumentaatioarvoa. Siten ainoa todellinen mitä esitetty on, on Panu Poutvaara.
En tiedä mitä länsimaiset tiedemiehet asiasta sanovat, mutta elämä on opettanut sen, että kun velvollisuus muuttuu vapaaehtoisuudeksi, niin liha osoittautuu heikoksi. Jotta nuo erilaiset kirjoitukset saisi käymään toteen, täytyisi Suomeen luoda kunnollinen ryysyköyhälistö, josta voisi tempaista markkinaehtoisesti 500 euron korvauksella per kk jantterit kehiin. Vaihtoehtona kummituselämä siviilissä, nälkä ja asunnottomuus. Tulijoita riittäisi. Mutta entäs sitten, olisiko jalon kansan parhaat voimat valjastettu taistohon? Eppäillä soppii. Lähestymiskulma on siis pielessä. Jos taas homma menisi niin, että kutsunnoissa arvon raati perkaisi 10 tuhatta sopivinta per ikäluokka palvelukseen ja loput kouluttamattomaan reserviin, se palvelisi maanpuolustusta de facto ja parhaiten. Miten sitten korvata näille 10 tuhannelle sanotaan vuoden palvelus? Rahalla ja jollain edulla? Veroton auto? Siitä voisi aloittaa...tai hyvä kotiuttamisraha, jolla lähtee opiskelun alkuun? Tarjolla hyvä kh-kierto, jota voisi verrata esim. kesätöihin jne.? Vaihtoehtoja on varmasti, halua toteuttamiseen ja kehittämiseen on vain kovin vähän. Ai ni, rahastahan se on kiinni.....
Olisikos sinulla esittää taloustieteellisiä tutkimuksia, jotka todistavat asevelvollisuuden kustannustehokkaaksi tavaksi hankkia maanpuolustuksessa tarvittava työvoima? Olen ollut siinä käsityksessä, että taloustieteilijät pitävät lähes yksimielisesti asevelvollisuutta kalliina ratkaisuna.
Vihje: Ennenkuin joku esittää ns. Siilasmaan raporttia, niin kannattaa lukea mitä Honkiatukia omassa raportissaan, johon Siilasmaan raportin kustannuslaskelmat siis perustuvat, kirjoitti.
Deeiii
Eversti
Taloustieteen lähestymistavan ongelmallisuutta tässä kysymyksessä onkin jo käsitelty. Analyyttisesti ratkeavissa olevat mallit rajoittuvat vahvasti tapauksiin, joissa on yksi, kaksi tai äärettömän monta toimijaa; ne eivät ole kovin hyviä vastaamaan esim. tässä ketjussa esitettyihin hyviin kysymyksiin siitä, ketkä tarkkaan ottaen muodostaisivat tuon yhtä suuren mutta vapaaehtoisen reservin.
Ihan kuriositeettina sekä vapaaehtois- että orja-armeija olisi tehokkaampi järjestää pätkissä, kesäisin ja loma-aikoina (hiihtolomalla selviydytään valkeissa olosuhteissa). Terve mies ei tarvitse lepoa. Tosin tässä mallissa olisi se ongelma, että PV joutuisi hankkimaan pitkän keston vuoksi kaksi kertaa enemmän varusteita, koska maastopukuleikki pätkissä helposti venyisi vuosiin. Jo nyt tuottaa ongelmia jakaa varusteita saapumiserien vaihteessa koska kaikki ovat pesussa... Kengätkin? 
Myös opitun varmistamiseksi hommassa voisi jäädä luokalleeen. Jos ei mene 3000 m cooperissa niin luokalle saatana!
Myös opitun varmistamiseksi hommassa voisi jäädä luokalleeen. Jos ei mene 3000 m cooperissa niin luokalle saatana!
D
Deleted member 24
Guest
Ei pitäisi nyt käyttää aikaani tähän mutta, kun tuosta miehistön saatavuudesta vapaaehtoispohjalta on kyse, niin ketjussa aiemmin esittämääni haasteeseen ei nähdäkseni kukaan ole vieläkään vastannut argumentoiden.
Ensin taloustieteellisistä analyyseistä:
Ottamatta lainkaan kantaa spesifeihin tutkimuksiin on aina muistettava, että taloustieteelliset analyysit pohjaavat siihen olettamukseen, että verrattavat mallit pystyvät kaikki minimitasolla vastaamaan samaan tarpeen esittämään vaateeseen. Tämä pakko olettaa, jotta vertailu ylipäätään olisi edes lähtökohtaisesti mielekäs. Ei ole mielekästä vertailla kumpi on Suomessa kansantaloudellisesti yhteiskunnalle optimaalisempaa: käyttää vaatteita vai ei. Vaatetus vastaa tarpeeseen jolle ei ole mielekkäitä vaihtoehtoja. Vaatteita pitäisi tehdä ja käyttää, vaikka taloudellisen vaihdon mahdollisuus olisi suljettu pois. Taloudellisen vaihdon ala on pienempi kuin inhimillisen toiminnan ala.
Tehdyt pohjaoletukset eivät kuitenkaan välttämättä aina täsmää vallitsevien tosiasioiden kanssa, vaan vallitsevien tosiasioiden totuuden määrittäminen metodeineen on useimmiten taloustieteen kentän ulkopuolella. On tietenkin triviaalia edes sanoa tätä, mutta kaikkiin kysymyksiin taloustieteellä ei ole relevanttia vastausta ja tämä pätee kaikkiin muihinkin tieteisiin. Taloustieteellisissä analyyseissä joudutaan olettamaan, että asevelvollisuudelle vaihtoehtoiset järjestelmät ovat aidosti vaihtoehtoisia eli pystyvät vastaamaan samoihin tarpeisiin kuin asevelvollisuuskin. Lisäksi vaihtoehtoisen mallin aiheuttama muutos analyysin suhteen sekundäärisissä järjestelmissä, kuten kulttuurissa, feedbackvaikutuksineen ei ole taloustieteen keinoin ratkaistavissa, joten se jää analyysistä ulos. Nämä kannattaa pitää mielessä aina, kun lukee tieteellistä raporttia: rajaus, premissit, metodit. Kaikki vaikuttavat siihen mitä raportti todella tarkoittaa.
Voidakseen nähdä, mikä on analyysin pätevä ala, on nähtävä sen lähtökohdat, rajat ja toteuttamiseen valitut keinot. Edelleen: tämä on tietenkin itsestään selvää mutta jotenkin tuntui, että se pitää nyt kirjoittaa auki tähän.
Sitten itse aiemmin esittäneeseeni haasteeseen:
Kehittyneissä länsimaisissa demokrtatioissa vapaaehtoisen henkilöstön saatavuus näyttää noin 30 vuoden perspektiivillä asettuvan tuohon noin 7-8 promilleen väestöstä. Tämä on siis se määrä väestöstä, joka on muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Ranskassa on saatu pidettyä asevoimissa - reservi mukaanlukien. Kaikissa maissa väestä on tiettävästi ollut pulaa ja jos jonkinlaisia keinoja, useimmiten melko kalliita, on jouduttu käyttämään jotta ruodut ovat pysyneet siedettävän näköisinä.
Suomi ei nähdäkseni ole niin erilainen yhteiskuntarakenteeltaan, etteikö sama vapaaehtoisuuden rakenteellinen taso pätisi myös omaan väestöömme.
Vai onko se? Jos on, niin miten?
Jos ja kun Suomi, kuten uskon, muistuttaa syvärakenteeltaan ja kulttuuriltaan edellämainittuja länsimaisia demokratioita, eikö todella noin 20-30 vuoden aikajänteellä asevelvollisuuden purkamisesta meillä olisi vastassa tilanne, jossa yhteiskunnastamme noin 40 000 ihmistä (7,5 promilleä) on valmis asepalvelukseen vapaaehtoispohjalta.
Olettakaamme argumentin vuoksi, että tilanteemme on hieman parempi ja meillä jonkinlainen syvääkin syvempi kulttuuripiirre, kutsutaan sitä vaikka humoristisesti geneettiseksi hurmahenkisyydeksi, jonka takia vapaaehtoispotentiaalimme kykenee säilymään epänormaalin korkeana. Jos meillä olisikin rakenteellisesti kaksinkertainen määrä ihmisiä valmiina vapaaehtoiseen palvelukseen, kulttuurinormien muiltaosin muututtua, saamme kasaan 1,5 % väestöstä asevoimiin. Se kuulostaa hurjalta mutta tarkoittaa 80 000 henkeä. Tämäkään ei riitä alkuunkaan realististen sotilaallisten uhkien haastamiseen edes valtavalla rahan lisäpanostuksella. Kolminkertainenkaan määrä ei riitä.
Toistan siis aiemmat kysymykseni:
Tähän voisi vielä lisätä neljänneksi sen miten lisääntyvän yksilöllisyyden megatrendin alla yhteisön palvelukseen asettuminen saataisiin puhuttelemaan noin kolmannesta vuosiluokasta ilman päätöstä tukevia yhteiskunnallisia rakenteita? Henkilökohtaiseti en näe asevelvollisuudesta luopumista järkevänä vaihtoehtona tasavallallemme ennen kuin nämä kysymykset saadaan realistisella ja suunnitelmallisella tavalla onnellisesti ratkaistua.
Äh. Mulla ei ollut aikaa tähän eikä varmaan ole aikaa paljon osallistua mutta pitipä taas päästä ääneen.
Ensin taloustieteellisistä analyyseistä:
Ottamatta lainkaan kantaa spesifeihin tutkimuksiin on aina muistettava, että taloustieteelliset analyysit pohjaavat siihen olettamukseen, että verrattavat mallit pystyvät kaikki minimitasolla vastaamaan samaan tarpeen esittämään vaateeseen. Tämä pakko olettaa, jotta vertailu ylipäätään olisi edes lähtökohtaisesti mielekäs. Ei ole mielekästä vertailla kumpi on Suomessa kansantaloudellisesti yhteiskunnalle optimaalisempaa: käyttää vaatteita vai ei. Vaatetus vastaa tarpeeseen jolle ei ole mielekkäitä vaihtoehtoja. Vaatteita pitäisi tehdä ja käyttää, vaikka taloudellisen vaihdon mahdollisuus olisi suljettu pois. Taloudellisen vaihdon ala on pienempi kuin inhimillisen toiminnan ala.
Tehdyt pohjaoletukset eivät kuitenkaan välttämättä aina täsmää vallitsevien tosiasioiden kanssa, vaan vallitsevien tosiasioiden totuuden määrittäminen metodeineen on useimmiten taloustieteen kentän ulkopuolella. On tietenkin triviaalia edes sanoa tätä, mutta kaikkiin kysymyksiin taloustieteellä ei ole relevanttia vastausta ja tämä pätee kaikkiin muihinkin tieteisiin. Taloustieteellisissä analyyseissä joudutaan olettamaan, että asevelvollisuudelle vaihtoehtoiset järjestelmät ovat aidosti vaihtoehtoisia eli pystyvät vastaamaan samoihin tarpeisiin kuin asevelvollisuuskin. Lisäksi vaihtoehtoisen mallin aiheuttama muutos analyysin suhteen sekundäärisissä järjestelmissä, kuten kulttuurissa, feedbackvaikutuksineen ei ole taloustieteen keinoin ratkaistavissa, joten se jää analyysistä ulos. Nämä kannattaa pitää mielessä aina, kun lukee tieteellistä raporttia: rajaus, premissit, metodit. Kaikki vaikuttavat siihen mitä raportti todella tarkoittaa.
Voidakseen nähdä, mikä on analyysin pätevä ala, on nähtävä sen lähtökohdat, rajat ja toteuttamiseen valitut keinot. Edelleen: tämä on tietenkin itsestään selvää mutta jotenkin tuntui, että se pitää nyt kirjoittaa auki tähän.
Sitten itse aiemmin esittäneeseeni haasteeseen:
Kehittyneissä länsimaisissa demokrtatioissa vapaaehtoisen henkilöstön saatavuus näyttää noin 30 vuoden perspektiivillä asettuvan tuohon noin 7-8 promilleen väestöstä. Tämä on siis se määrä väestöstä, joka on muun muassa Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Ranskassa on saatu pidettyä asevoimissa - reservi mukaanlukien. Kaikissa maissa väestä on tiettävästi ollut pulaa ja jos jonkinlaisia keinoja, useimmiten melko kalliita, on jouduttu käyttämään jotta ruodut ovat pysyneet siedettävän näköisinä.
Suomi ei nähdäkseni ole niin erilainen yhteiskuntarakenteeltaan, etteikö sama vapaaehtoisuuden rakenteellinen taso pätisi myös omaan väestöömme.
Vai onko se? Jos on, niin miten?
Jos ja kun Suomi, kuten uskon, muistuttaa syvärakenteeltaan ja kulttuuriltaan edellämainittuja länsimaisia demokratioita, eikö todella noin 20-30 vuoden aikajänteellä asevelvollisuuden purkamisesta meillä olisi vastassa tilanne, jossa yhteiskunnastamme noin 40 000 ihmistä (7,5 promilleä) on valmis asepalvelukseen vapaaehtoispohjalta.
Olettakaamme argumentin vuoksi, että tilanteemme on hieman parempi ja meillä jonkinlainen syvääkin syvempi kulttuuripiirre, kutsutaan sitä vaikka humoristisesti geneettiseksi hurmahenkisyydeksi, jonka takia vapaaehtoispotentiaalimme kykenee säilymään epänormaalin korkeana. Jos meillä olisikin rakenteellisesti kaksinkertainen määrä ihmisiä valmiina vapaaehtoiseen palvelukseen, kulttuurinormien muiltaosin muututtua, saamme kasaan 1,5 % väestöstä asevoimiin. Se kuulostaa hurjalta mutta tarkoittaa 80 000 henkeä. Tämäkään ei riitä alkuunkaan realististen sotilaallisten uhkien haastamiseen edes valtavalla rahan lisäpanostuksella. Kolminkertainenkaan määrä ei riitä.
Toistan siis aiemmat kysymykseni:
- Miksi meille, toisin kuin muille kehittyneille länsimaisille demokratioille, kertyisi vapaaehtoisuuden pohjalta asevoima, jonka pääluku olisi suurempi kuin tuo noin 40 000 henkeä, kun tuo 7-8 promillea, joka tuntuu olevan länsimaisen demokratian luonnollinen asevoiman henkilöstöpotentiaali?
- Asepalveluksessa on ikävät aspektinsa. Asepalveluksessa opetellaan monia moraalisesti ambivalentteja taitoja joista monille tulee tahrautunut olo ja siellä tulee kylmä, märkä ja nälkä, siellä lika tarttuu ja sattuukin välillä ja joutuu tekemään mitä käsketään vaikkei haluaisi ja sitten hatuttaa. Jos kulttuurinormiksi asetetaan tilanne jossa kenenkään ei tarvitse edes ajatella alistuvansa tähän ellei halua, jossa kansalainen ei joudu edes pohtimaan palveluksen ideaa hetkeäkään, miten asevelvollisuuden palauttaminen sujuu mikäli sitä tarvitaankin taas vaikkapa 10 vuoden kuluttua?
- Miten valikoivaa asevelvollisuutta estetään muuttumasta vapaaehtoisuuteen perustuvaksi rekrytoinniksi edellisen kohdan tekijöiden aiheuttamien paineiden valossa 20-30 vuoden perspektiivillä? Onko se todella mahdollista ja miten siitä saadaan radikaali varmuus? (Vaadin radikaalia varmuutta tässä asiassa, varmuutta jossa epäsuotuisan kehityksen todennäköisyys lähenee nollaa.)
Tähän voisi vielä lisätä neljänneksi sen miten lisääntyvän yksilöllisyyden megatrendin alla yhteisön palvelukseen asettuminen saataisiin puhuttelemaan noin kolmannesta vuosiluokasta ilman päätöstä tukevia yhteiskunnallisia rakenteita? Henkilökohtaiseti en näe asevelvollisuudesta luopumista järkevänä vaihtoehtona tasavallallemme ennen kuin nämä kysymykset saadaan realistisella ja suunnitelmallisella tavalla onnellisesti ratkaistua.
Äh. Mulla ei ollut aikaa tähän eikä varmaan ole aikaa paljon osallistua mutta pitipä taas päästä ääneen.
Se että useissa maissa asevoimiin ei ole rekrytoitu enempää kuin alle prosentti kansalaisista, ei ole todiste siitä etteikö suurempi osuus olisi mahdollista rekrytoida.
Suomessa on virkamiehiä n. 10% kansalaisista, ja enemmänkin pystyttäisiin haluttaessa rekrytoimaan. Sama pätee asevoimiin, työntekijöitä löytyy kunhan vain työpaikat laitetaan avoimeen hakuun. Sekä virkamiesten että asevoimissa palveluksessa olevien palkoista syntyy luonnollisesti kuluja, mutta kansantaloudellisessa mielessä palkkojen maksamatta jättäminen ei ole säästö, vaan tulonsiirto työntekijöiltä työstä hyötyville.
D
Deleted member 24
Guest
Se, että väestä on ollut pulaa tarkoittaa sitä, että paikkoja on jäänyt tyhjiksi. Se taas tarkoittaa, että organisaatioihin ei ole saatu sitä määrää väkeä kuin olisi haluttu. Tämä taas johtunee siitä, että halukasta väkeä ei ole enempää. Tasapainotila muuttuu tietenkin parametrejä vaihtamalla mutta nyt on niin, että Yhdysvaltojen, Ranskan ja Britannian taloudellisen panostuksen tasolla henkilöt potentiaalin maksimipiste on tuossa. Jos ajattelet, että meillä on suhteessa enemmän rahaa käytössä niin tuo potentiaaoi tuosta jonkun verran nousee tietenkin. Millä panostuksella BKT:stä henkilöstäpooli nyt vaikka kolminkertaistuu, kun nuo muut ewittämäni kysymykset huomioidaan eikä niitä yritetä vaieta kuoliaiksi?
neme
Kapteeni
Paheksun itseäni kirjoittaessani tämän, mutta haluan olla rehellinen. Roope Huhtalalla ei ole ensimmäistäkään älyllistä perustetta mielipiteilleen. Suomelle sopii vain ja ainoastaan nykyinen malli, jolla saadaan rajavartiosto mukluk 156 000 sotilasta käytännössä juoksemaan metsissä. Se lienee kokolailla minimi tämänkokoiselle maalle itänaapuri huomioiden. Ammattiarmeija... nykyisellä 2,3 miljardin budjetilla saadaan 10-15 000 sotilasta + kalusto meri- ja ilmavoimille. Tosiasiassa joudutaan tinkimään rutosti. Suomella ei ole mitään muuta älyllistä vaihtoehtoa, kuin nostaa budjetti tulevaisuuden uhkakuvat huomioiden 4-5 miljardiin euroon ja panostaa kotimaiseen teollisuuteen. Muu on vähä-älyistä.
Slammer
Kenraali
On, mutta hallintosuhteista riippumatta lastensairaalaan tulee vakavasti sairaita lapsia ympäri maata. Mitä uutiseen tulee, niin se on käsittääkseni spekulaatio. Voi toki olla tottakin.
"Kolmannes vuodeosastopotilaista tulee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) ulkopuolelta."
http://www.hs.fi/kotimaa/Miksi+uusi...Eikö+vanhaa+voisi+vain+korjata/a1377244470766
Muiden mielipiteiden älyllisyyden kritisoiminen tuntuu vähän kyseenalaiselta jos arvioissaan ei ota huomioon edes sitä, että ammattiarmeijakin voi muodostaa reservin jos niin halutaan. Ammattiarmeijan koon ei siis tarvitse olla se mikä kerralla palkkalistoilla olevien sotilaiden määrä on.
fulcrum
Greatest Leader
Ehkä pystyvät, ehkä eivät. Kokonaan toinen juttu on, haluavatko.
Tiedämme sekä ulko- että kotimaisesta kokemuksesta että harva nainen, saati kotiäiti, lähtee asepalvelukseen. Yhdysvaltain asevoimien vahvuudesta n. 14.5% on naisia. Tällä perusteella voisi arvella että Suomesta olisi värvättävissä ehkä 3000-4000 naissotilasta. Sillä ei suoranaisesti täytetä kymmenien-satojen tuhansien miesten vajetta reservistä.
Muut ryhmät vaikuttavat vielä toivottomammilta. Ne miehet jotka eivät Suomessa suorita asepalvelusta (muista että heitä on vähemmistö!) ovat yleensä joko sellaisia että he eivät fyysisiltä tai henkisiltä kyvyiltään pysty sitä suorittamaan, tai heidän luonteensa ei sovellu armeijan olosuhteisiin, tai sitten he ovat ideologisesti sotapalvelusta vastaan. Ikuinen, liturgisluonteinen iskulause "Sodankäynnin teknistyminen" ei poista kokonaan sotilaalle asetettavia vaatimuksia. Niinkin kevyt homma kuin vaikkapa viesti- tai tutkakonsolioperaattori vaatii kuitenkin kohtuullista kuntoa sillä joukot joutuvat siirtymään toistuvasti, toimimaan päiviä/viikkoja huonoilla unilla, sopeutumaan armeijan kuriin jne. Henkilön jolla on vakavia fyysisiä rajoitteita, tai jokin psyykkinen sairaus, on vaikea selvitä tällaisesta - ja todennäköisesti häntä ei kiinnosta edes yrittää.
Entäpä sitten aseistakieltäytyjät? On mahdollista että joukossa on joitakin jotka kieltäytyvät 'orjatyöstä' mutta lähtisivät mukaan jos maksettaisiin palkkaa. Heitä luultavasti on kuitenkin vain joitain yksittäisiä yksilöitä. Suurin osa aseistakieltäytyjistä on pasifisteja. Tiedetään että jäykkäniskaisimpia aseistakieltäytyjiä ei ole sota-aikana saatu riviin edes kuoleman uhalla: on aika selvää ettei tämä porukka tule liikahtamaan kuukausipalkalla. Sitten on niitä jotka yksinkertaisesti pelkäävät sotaa ja armeijaa: edelleen, on aika epätodennäköistä että he lähtisivät armeijaan mistään summasta.
Sotilaspalveluksen rekrytointikynnystä ei voi verrata useimpiin palkkatöihin. Tiedämme että pieni joukko ihmisiä lähtisi armeijaan aivan ilmaiseksi (historiallisesti, jotkut ovat jopa maksaneet siitä, huomattaviakin summia). Osa värväytyisi kohtuullisesta palkasta tai muusta värväytymiskannustimesta. Mutta kun nämä kaksi ryhmää on saatu palvelukseen, nousee kynnysarvo eksponentiaalisesti. Seuraavalle ryhmälle pitää maksaa jo aika paljon että heidät saataisiin riviin. Sitten löytyy vielä vähän muita jotka voisivat lähteä jostain absurdista summasta (tyyliin miljoona euroa vuodessa). Ja lopulta osa ei lähtisi mistään hinnasta. Toisin on sanokaamme ravintolakokin ammatti: hyvin harva tekisi sitä täysin ilmaiseksi. Intohimoisimmat lähtisivät minimipalkalla, sitten suuri joukko olisi valmis lähtemään hommaan jos toimeentulo olisi sillä turvattu, vaikkei se ehkä niin nappaisikaan. Jollain varsin kohtuullisella summalla saataisiin todennäköisesti melkein kenet tahansa ryhtymään kokiksi (ellei heillä olisi ennestään vielä parempipalkkaista hommaa).