Karsin tästä vähän tangentin suuntaan lähteneitä rönsyjä.
fulcrum kirjoitti:
Jaaha, jälleen oli siis kyse tyypillisestä "ihmiset ovat tällaisia, paitsi minä" -heitosta. Jostain syystä nettikeskusteluissa kirjoittajat löytävät aina yleisiä negatiivisia luonteenpiirteitä ihmisistä, mutta maagisesti nämä eivät koskaan koske heitä itseään.
Minä olen ihan samanlainen kuin muutkin - eri asioiden suhteen vain.
Niin, minun pointtini oli se, että kun ihmiset esittävät jotain siitä, miten ihmiset yleisesti toimivat, he eivät itse
koskaan kuulu siihen ryhmään, joka toimii niin (kun puhutaan negatiivisesta asiasta, positiivisiin asioihin he taas lähes poikkeuksetta kuuluvat). Tällä he välttävät sen ikävän jatkokysymyksen, että miksi toimit noin, jos se sinusta on väärä ja typerä toimintatapa. Koska he eivät itse siis toimi sillä tavalla, kuin väittävät ihmisten yleisesti toimivan ja mikä on heidän mielestään typerä tapa toimia, he implikoivat, että ovat fiksumpia kuin ihmiset yleensä. Se, mikä minua siis rassaa näissä (negatiivisissa) yleistyksissä, jotka eivät koske itse niiden esittäjää, on se, että niiden perusteella suunnilleen kaikki ihmiset ovat fiksumpia kuin kaikki ihmiset. Ja juuri tästä syystä en yleensä niille juurikaan korvaani lotkauta.
Jos katsotaan maailman armeijoiden tehokkuutta, väittäisin, että top kymmenestä tuskin löytyy asevelvollisuusarmeijaa. Vai onkohan Venäjällä vielä? No, vaikka olisi, niin se ei joka tapauksessa ole yleinen asevelvollisuus siinä, missä Suomessa, vaan intin käy pieni osa miesväestöstä.
Israel, Etelä-Korea, Turkki, Sveitsi, Iran. Onhan noita.
Mikä noista kuuluu maailman top 10:een? Israel ja Etelä-Korea ovat muuten tilanteensa vuoksi sellaisessa jamassa, että nillä onkin perusteltua pyörittää asevelvollisuutta. Jos Suomella olisi naapurina maa, joka olisi sotatilassa Suomen kanssa kuten arabimaat ovat Israelin kanssa tai P-Korea E-Korean kanssa, niin sitten varmaan minäkin kannattaisin asevelvollisuutta.
Selitin jo. Asevoimien tarkoitus on suorittaa tietty tehtävä. Jos tehtävä epäonnistuu, ei ole paljon väliä kuinka kustannustehokkaasti se epäonnistui. Firmoilla ei ole vastaavanlaisia "kiinteitä" tavoitteita. Ei ole väliä onko markkinaosuus 20 vai 40%, jos se tuottaa silti hyvin voittoa.
Niin, mutta kun se onnistuu, niin sillä on merkitystä, kuinka kustannustehokkaasti se on tehty. Ei kai kukaan lähde Suomen maanpuolustusta suunnittelemaan siltä pohjalta, että maanpuolustus epäonnistuu. Minusta kyse on siitä, että PV:n pitää tuottaa julkishyödyke nimeltään "uskottava puolustus". Tähän on erilaisia keinoja ja niillä on erilaiset kustannukset kansantuotteelle. Minusta on järkevintä valita niistä keinoista se, jonka kustannus on vähäisin.
Mihin tämä perustuu? Minusta tuo ei mitenkään ilmiselvästi päde. Armeijalle voisi hyvinkin olla parempi saada enemmän fyrkkaa aseiden ostoon sen sijaan, että se saa miehiä. Ymmärrätkö, että nämä ovat kansantalouden kannalta toisiinsa vaihdettavia asioita?
Mutta MAANPUOLUSTUKSELLISESTI ne eivät välttämättä ole! Jälleen kerran putoat samaan sudenkuoppaan mihin sinä ja kaikki muutkin saman suunnan argumentoijat. Ajattelet vain rauhan aikaa, että armeija saa saman 2.1% kansantuotteesta hamaan harmageddoniin asti, ja on aivan sama saako se sen suoraan rahana vai 1.2% rahana ja 0.9% pakkotyönä.
En oleta, että armeija saa saman osuuden kansantuotteesta sodan aikana kuin saa rauhan aikana. Ainoa, mitä oletan, on, että armeija itse tietää, että jos sille annetaan X määrä kansantuotetta nyt ja Y sodan aikana, niin miten se tuottaa tehokkaimman puolustuksen. Ja tässä laskennassa ei ole järkeä laskea pakkotyötä eri tavoin verrattuna vapaaehtoiseen työhön. Rahan avulla voidaan vapaaehtoista työtä ostaa niin paljon kuin tarvitaan. Tämä raha vastaa sitä kustannusta, mitä pakkotyön teettäminen tarkoittaa.
Jos minut pakotetaan ilmaiseksi tekemään asia X, jonka suostuisin tekemään vapaaehtoisesti, jos minulle maksettaisiin siitä Y, niin kustannus X:n tuottamiseksi minun pakkotyöllä on juuri tuo Y. Laskennallisesti voidaan ihan hyvin ajatella asia niin, että teetetään minulla työ X, maksetaan siitä Y ja sen jälkeen verotetaan minulta Y. Lopputulos on sama. Nyt vain reilussa yhteiskunnassa Y:n kustannus jaetaan tasan kaikkien veronmaksajien kesken sen sijaan, että minut pakotetaan maksamaan se yksin.
Mutta armeija on olemassa kriisitilannetta varten, ja silloin yhteiskunnan prioriteetit muuttuvat. Jos sodanuhka kasvaa niin yhteiskunta voi siihen reagoida nostamalla valmiutta ja satsaamalla enemmän puolustusmäärärahoihin.
ja luuletko, ettei PV:n päättäjät tätä tiedä? Luuletko tosiaan, että kun valtiojohto pyytää heitä suunnittelemaan tehokkaimman tavan tuottaa maanpuolustus, niin he eivät osaa ottaa tuota huomioon? Minun ajamani ehdotus tässä ketjussa on perustunut juuri reserviläisyyteen perustuvaan armeijaan, ei puhtaaseen ammattiarmeijaan juuri tuosta mainitsemastasi syystä. Tämä reserviläisarmeija olisi vain vapaaehtoinen nykyisen pakollisen sijaan. Jos siinä palveleville varusmiehille pitää maksaa korkeaa palkkaa ennen kuin he suostuvat palvelukseen, niin maksetaan sitten.
Ei ole myöskään sanottua että aseiden ja miesvoiman välinen vaihtosuhde olisi lineaarinen: varmastikaan se ei ole vaan siinä on optimitiloja erilaisissa olosuhteissa. Tietyssä pisteessä, jos armeijan lukumäärä on liian pieni, henkilöstön paremmalla varustelulla ei enää saada vastaavaa tehollista lisäarvoa: tulee vastaan ilmiö jota lontoon kielellä kutsutaan nimellä "diminishing returns". Toisessa ääripäässä jos taas sotilaat ovat liian huonosti varustettuja, niin on ihan sama kuinka paljon heitä on, he eivät pysty tehokkaaseen vastarintaan. Näiden kahden ääripään välissä sijaitsee optimitila johon tulisi pyrkiä.
Juuri noin. Nykysysteemissä ei juuri etsitä tuota optimia, koska miesmäärä on käytännössä vakio. Jos tehokkain armeija ei synnykään sillä nykyisellä varusmiesten koulutusmäärällä, niin PV ei voi mitenkään vähentää miesmäärää ja ostaa sillä kansantaloudelle säästyvällä rahalla aseita. Eikä myöskään toisin päin. Jos nykyinen miesmäärä ei ole riittävä (vaan riviin pitäisi saada nykyisten varusmiesten lisäksi sivareita ja naisia, vaikka tämä johtaisi asehankintamenojen laskuun), niin armeija ei voi tähänkään suuntaan joustaa.
Käytännössä armeijalta on siis viety yksi tärkeä työkalu mahdollisimman tehokkaan puolustuksen saavuttamiseksi mahdollisimman vähillä resursseilla. Jos meillä olisi vapaaehtoinen systeemi, armeija voisi paremmin päättää itse, millä hinnalla se on valmis vaihtamaan miehiä aseisiin ja toisin päin. Toki sitten jäisi edelleen muun yhteiskunnan päätettäväksi, kuinka paljon maanpuolustukseen satsataan verrattuna muihin asioihin ja se, mihin tämä asettuisi, kertoisi oikeasti siitä kansan maanpuolustustahdosta, koska siinä oikeasti kansalaiset luopuisivat muista asioista (joko muista julkisista palveluista tai sitten omasta kulutuksesta, jos veroja korotettaisiin).
Edes se Tetran ehdottama nykyisen systeemin rukkaus siihen malliin, että varusmiehille maksettaisiin reilua palkkaa (sanotaan 3000 e/kk), jonka PV saisi halutessaan käyttää johonkin muuhun, mutta sen pitäisi sitten vapauttaa palveluksesta enemmän väkeä, olisi hyvä askel siihen suuntaan, että PV arvottaisi oikein miesmäärän ja muun puolustusmenon hintaa koko yhteiskunnalle.
Ei tuo muuta mihinkään asiaa. Jos puutarhan hoitaminen olisi kriittistä, niin silloin puutarhan hoitaja olisi tietenkin valmis maksamaan sille nörtille jopa enemmän kuin sen 4000 e/kk.
Mutta mitäpä jos se puutarha ehtii lakastua siinä välissä kun nörtti ei vielä osaa hommiaan, hän kun ei ole tutustunut aiheeseen ollenkaan ennenkuin lukaisi Turun Sanomista ilmoituksen että tuosta hommasta tienaisi vielä paremmin kuin koodiorjana?
Puutarhuri (PV) tietää varmasti parhaiten, kuinka paljon niitä nörttejä kannattaa etukäteen kouluttaa ja millä hinnalla, jotta puutarha ei lakastu. Jos puutarhurin mielestä on niin, että puutarhan lakastumisen estämiseksi on järkevää maksaa sille nörtille 4000 e/kk siitä hyvästä, että hänet on koulutettu tekemään puutarhahoitotyötä tilanteessa, jossa puutarha voisi lakastua, niin sitten maksakoon. Siitähän tässä on kyse, että monen mielestä se hinta ei ole noin korkea ja siksi nörtin kannattaa pysyä nörttihommissa ja puutarhurin ostaa vaikkapa sadetin.
Ei varmaan punnitse. Kenenkään köyhän ei olisi mikään pakko mennä vapaaehtoiseen armeijaan, jos se touhu ei kiinnosta.
Ja miksi kiinnostaisi, jos häntä ei motivoisi sen paremmin kansallistunne kuin palkkakaan?
No, koita nyt päättää, ovatko suomalaiset maanpuolustushenkisiä vai ei. Toiseksi, miksei palkka motivoisi, jos se on tarpeeksi korkea (ja se rikas maksaa)?
Tiedämme reaalimaailman esimerkeistä, ettei vapaaehtoisuuteen perustuva armeija tyypillisesti nauti kansalaisten keskuudessa suurempaa arvostusta kuin asevelvollisuusarmeijakaan. Päinvastoin, yleensä vähemmän.
Mihin tämä perustuu? Tuo pätee kyllä diktatuureihin, mutta onko demokratioiden välillä tuossa juurikaan mitään eroa? Ainakin jos USA:n poliitikkojen retoriikkaa kuuntelee, niin siellä vedotaan sotilaiden uhrauksiin kansakunnan puolesta vähintään yhtä tiheään kuin Suomessa.
Toiseksi, nythän puhutaan palvelusta siellä armeijassa, ei niinkään siitä, miten armeijan muuhun touhuiluun suhtaudutaan. Jos itse asiaa ajattelen, niin arvostaisin enemmän henkilöä, joka on vapaaehtoisesti mennyt inttiin kuin sellaista, joka on mennyt sinne, koska valtio on vankilalla uhaten pakottanut. Edellinen on oikeasti tehnyt vapaaehtoisesti päätöksen uhrautua yhteiskunnan hyväksi, jälkimmäinen tekee niin vain, koska on siihen pakotettu.
Vähän samalla tavoin arvostan enemmän sitä, että ihmiset antavat vaikkapa hyväntekeväisyyteen kuin sitä, että he vain maksavat veronsa sen mukaan, miten laissa on määrätty. Verojen maksaminen on oletustila, jossa ei ole mitään ihmeellistä. Hyväntekeväisyyteen antava taas itse vapaaehtoisesti tekee jotain toisten hyväksi.
En minä ehdota, että vapaaehtoisia alettaisiin värvätä siinä vaiheessa, kun panssarikolonnat jo vyöryvät kohti pääkaupunkia, vaan sitä, että jos teet vapaaehtoisen palvelusopimuksen, niin tämä sitoo sinua kyllä vähintään samassa määrin kuin asevelvollisuus nykyisinkin (eli sinut voidaan heittää vankilaan sotilaskarkuruudesta).
Mutta silloin se ei ole kuitenkaan enää kovin vapaata markkinataloutta. Koulutetun sotilaan arvo on sota-aikana suurempi, muttei hän saa siitä sen kummempaa palkkaa.
Miksei olisi vapaata markkinataloutta? Tietenkin on. Jokainen voi vapaasti valita sitoutuuko siihen, että sodan aikana voidaan kutsua riviin vai ei. Jos ei tuollaiseen halua sitoutua, niin sitten ei värväydy sinne vapaaehtoisarmeijaan ja jää ilman siellä maksettavaa palkkaa.
Mitä tuohon hinnan muodostukseen tulee, niin ajattele vaikkapa asuntolainoja. Sanotaan, että teet asuntolainasopimuksen kiinteällä korolla. Sitten markkinakorot nousevat. Ei sinun pankkisi voi tulla vaatimaan sitä korkoasi nostettavaksi vain tuolla perusteella, ellei lainasopimuksessa ole mitään sellaista pykälää, vaikka sen sinun lainasi arvo pankille on tietenkin laskenut. Ja tietenkin sama toisin päin. Jos markkinakorot laskevat, ja sinä haluat eroon korkeakorkoisesta lainastasi, niin joudut todennäköisesti maksamaan jotain sakkomaksuja sopimuksen irtisanomisesta ennen aikojaan.
Ja minun pointtini on se että Poutvaara argumentoi väärää asiaa. En minä väitä että saamme asevelvollisuusarmeijalla halvemman armeijan, vaan paremman armeijan.
No, vastaa siihen Tetran kysymykseen, jos varusmiesten päivärahoihin tehtäisiin korotus, joka maksaisi miljardi euroa ja tällä heidän saamansa korvaus maanpuolustustyöstä tulisi paremmin vastaamaan sen työn oikeaa hintaa, niin olisiko sinusta edelleenkin PV:n järkevää kouluttaa se miesmäärä, minkä se kouluttaa vai olisiko järkevämpää panna osa siitä miljardista johonkin muuhun? Jos vastaus on, ettei olisi, niiin silloin emme todellakaan saa samoilla resursseilla nykysysteemissä parempaa armeijaa, vaan huonomman.
