s91 kirjoitti:
Niin, minun pointtini oli se, että kun ihmiset esittävät jotain siitä, miten ihmiset yleisesti toimivat, he eivät itse koskaan kuulu siihen ryhmään, joka toimii niin (kun puhutaan negatiivisesta asiasta, positiivisiin asioihin he taas lähes poikkeuksetta kuuluvat). Tällä he välttävät sen ikävän jatkokysymyksen, että miksi toimit noin, jos se sinusta on väärä ja typerä toimintatapa. Koska he eivät itse siis toimi sillä tavalla, kuin väittävät ihmisten yleisesti toimivan ja mikä on heidän mielestään typerä tapa toimia, he implikoivat, että ovat fiksumpia kuin ihmiset yleensä.
Älykkyys ei ole sama kuin järkevyys. Minullakin on vaikka mitä asioita mitä minun pitäisi tehdä, mutten tee koska se ei juuri nyt tunnu minusta akuutilta, vaikka se oikeasti luultavasti olisikin. Epäilen että niin on sinullakin: sinun ehkä pitäisi lopettaa tupakointi, vaihtaa ne kuluneet renkaat, tarkistaa ruokavaliota, hankkia se palovakuutus tai jotain muuta vastaavaa.
Näin ihmiset yksinkertaisesti toimivat. Jos se ei ole suoraan nenän edessä niin ei sitä ajatella.
Jos katsotaan maailman armeijoiden tehokkuutta, väittäisin, että top kymmenestä tuskin löytyy asevelvollisuusarmeijaa. Vai onkohan Venäjällä vielä? No, vaikka olisi, niin se ei joka tapauksessa ole yleinen asevelvollisuus siinä, missä Suomessa, vaan intin käy pieni osa miesväestöstä.
Israel, Etelä-Korea, Turkki, Sveitsi, Iran. Onhan noita.
Mikä noista kuuluu maailman top 10:een? Israel ja Etelä-Korea ovat muuten tilanteensa vuoksi sellaisessa jamassa, että nillä onkin perusteltua pyörittää asevelvollisuutta. Jos Suomella olisi naapurina maa, joka olisi sotatilassa Suomen kanssa kuten arabimaat ovat Israelin kanssa tai P-Korea E-Korean kanssa, niin sitten varmaan minäkin kannattaisin asevelvollisuutta.
Hetkinen, nyt olen hämmentynyt, onko asevelvollisuus sittenkin joissain tilanteissa järkevä ratkaisu? Eikö markkinataloudessa työn hinnan vapaan muodostumisen pitäisi olla yleispätevä sääntö?
Em. armeijoista maailman top-10 armeijoita ovat varmaan kaikki, no ehkä Sveitsi ja Iran putoavat sinne top 15:een. Oikeasti voimakkaita armeijoita maailmassa omaavat Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet (näistäkin Britannia alkaa olla jo siinä ja siinä), Intia, Pakistan, Japani, Saksa ja edellämainitut.
Selitin jo. Asevoimien tarkoitus on suorittaa tietty tehtävä. Jos tehtävä epäonnistuu, ei ole paljon väliä kuinka kustannustehokkaasti se epäonnistui. Firmoilla ei ole vastaavanlaisia "kiinteitä" tavoitteita. Ei ole väliä onko markkinaosuus 20 vai 40%, jos se tuottaa silti hyvin voittoa.
Niin, mutta kun se onnistuu, niin sillä on merkitystä, kuinka kustannustehokkaasti se on tehty. Ei kai kukaan lähde Suomen maanpuolustusta suunnittelemaan siltä pohjalta, että maanpuolustus epäonnistuu. Minusta kyse on siitä, että PV:n pitää tuottaa julkishyödyke nimeltään "uskottava puolustus". Tähän on erilaisia keinoja ja niillä on erilaiset kustannukset kansantuotteelle. Minusta on järkevintä valita niistä keinoista se, jonka kustannus on vähäisin.
Mutta kun me emme etukäteen TIEDÄ millaisella panostuksella menestyksekäs maanpuolustus onnistuu. Se onnistuu todennäköisemmin suuremmalla panostuksella: siksi alhaisempi mutta kustannustehokkaampi panostus voi hyvinkin olla huonompi, koska jos se epäonnistuu niin panostus on mennyt täysin hukkaan, riippumatta siitä kuinka kustannustehokas se on. Sen sijaan kaupallinen yritys voi tuottaa voittoa vaikka se ei pääsisikään johonkin kiinteään tavoitteeseen.
En oleta, että armeija saa saman osuuden kansantuotteesta sodan aikana kuin saa rauhan aikana. Ainoa, mitä oletan, on, että armeija itse tietää, että jos sille annetaan X määrä kansantuotetta nyt ja Y sodan aikana, niin miten se tuottaa tehokkaimman puolustuksen. Ja tässä laskennassa ei ole järkeä laskea pakkotyötä eri tavoin verrattuna vapaaehtoiseen työhön. Rahan avulla voidaan vapaaehtoista työtä ostaa niin paljon kuin tarvitaan.
Ei tietenkään voida.
Ei ole myöskään sanottua että aseiden ja miesvoiman välinen vaihtosuhde olisi lineaarinen: varmastikaan se ei ole vaan siinä on optimitiloja erilaisissa olosuhteissa. Tietyssä pisteessä, jos armeijan lukumäärä on liian pieni, henkilöstön paremmalla varustelulla ei enää saada vastaavaa tehollista lisäarvoa: tulee vastaan ilmiö jota lontoon kielellä kutsutaan nimellä "diminishing returns". Toisessa ääripäässä jos taas sotilaat ovat liian huonosti varustettuja, niin on ihan sama kuinka paljon heitä on, he eivät pysty tehokkaaseen vastarintaan. Näiden kahden ääripään välissä sijaitsee optimitila johon tulisi pyrkiä.
Juuri noin. Nykysysteemissä ei juuri etsitä tuota optimia, koska miesmäärä on käytännössä vakio. Jos tehokkain armeija ei synnykään sillä nykyisellä varusmiesten koulutusmäärällä, niin PV ei voi mitenkään vähentää miesmäärää ja ostaa sillä kansantaloudelle säästyvällä rahalla aseita.
Totta kai voi. Sitähän se on tehnyt viimeiset 20 vuotta.
Puutarhuri (PV) tietää varmasti parhaiten, kuinka paljon niitä nörttejä kannattaa etukäteen kouluttaa ja millä hinnalla, jotta puutarha ei lakastu. Jos puutarhurin mielestä on niin, että puutarhan lakastumisen estämiseksi on järkevää maksaa sille nörtille 4000 e/kk siitä hyvästä, että hänet on koulutettu tekemään puutarhahoitotyötä tilanteessa, jossa puutarha voisi lakastua, niin sitten maksakoon.
Mutta se puutarhuri ei ole PV, vaan me.
Yritänpä taas avata metaforan kautta: tulvivan kylän skenaario.
Oletamme kylän, jota vieressä virtaava joki uhkaa silloin tällöin tulvilla. Joki ei tulvi joka vuosi, muuten kylää ei varmaan paikalla olisi, mutta ehkä kerran 50 vuodessa tulee suurtulva joka uhkaa koko kylää. Silloin tällöin voi olla myös pienempiä, vähemmän vaarallisia tulvia. Oletamme että tulvavallien rakentaminen ja huolto on kohtuullisen raskasta työtä, ei erityisen teknisesti vaikeaa mutta kuitenkin sellaista että se vaatii jonkun verran drillejä ja varusteita ja topparoikat ja vastuualueet pitää organisoida etukäteen. Miten kylä suojautuu tulvia vastaan?
Heti kärkeen voidaan hylätä sellainen ajatus että jokainen huolehtisi itse tulvasuojauksesta. Tulva tarvitsee vain yhden aukon peittääkseen kaikki pellot ja kylänraitin, eikä yksittäisillä taloilla ole resursseja suojata omia alueitaan. Selvästi tarvitaan keskitetty ponnistus. Sekin voidaan hylätä että kerättäisiin tulvantorjujat puhtaasti vapaaehtoispohjalta: tällöin törmättäisiin free rider-ongelmaan, eli ne jotka eivät osallistu tulvan torjuntaan kuitenkin hyötyvät siitä, ja suhteessa enemmänkin sillä he voivat jatkaa maatöitä samalla kun muut rakentavat tulvavalleja.
Ei vaikuta myöskään järkevältä että kylä laittaisi rahansa kolehtiin ja palkkaisi ammattimaisia tulvantorjujia. Koska tulvat ovat harvinaisia niin tulvien välillä he olisivat pääasiassa pelkkä kulunki. Jos heitä olisi vähän niin he tulisivat ehkä halvaksi mutteivat voisi torjua tulvaa. Jos heitä olisi paljon niin heidän ylläpitonsa tulisi kylälle liian kalliiksi.
Vaikuttaisi järkevimmältä että tulva torjuttaisiin jonkunlaisena talkootyönä. Kaikki työhön fyysisesti kykenevät voitaisiin kenties etukäteen harjoittaa työhön ja silloin tällöin pidettäisiin harjoituksia. Jos suurtulva tulee, niin silloin paikan päällä on riittävästi työväkeä torjumaan tulva.
Ylläolevassa on tietenkin se ongelma että koska suurtulvat ovat harvinaisia, niin suurin osa tulvatreenatuista ei koskaan käytä taitojaan. On ikään kuin tuhlattu resursseja "turhaan" harjoitteluun. Miksei kylä siis anna tulvantorjunnan hinnan muodostua vapailla markkinamekanismeilla? Ammattimaisia tulvantorjujia voitaisiin palkata sitten kun heitä tarvitaan, työn hinta on tällöin takuulla "oikea", se mikä ollaan valmiita maksamaan. Siksi, että tulva on aikakriittinen tilanne. On tärkeää että siihen reagoidaan ajoissa ja valmistaudutaan jo ennen tulvaa. Jos ruvetaan palkkaamaan väkeä sitten kun tulva tulee, se on jo myöhäistä. Kylä ehtii peittyä veteen.
Myös suurkaupunkeja voi uhata tulva (Hurrikaani Sandy...). Suurkaupungin tilanne vaikuttaa erilaiselta. Väkeä on kenties tuhat, tai jopa sata tuhatta kertaa enemmän samalla pinta-alalla. Tulvan torjunnan työmäärä olisi kuitenkin sama kuin pikkukylässä. Näissä olosuhteissa talkoojärjestelmä ei tunnukaan enää niin hyvältä. Työväkeä olisi saatavilla niin paljon ettei heitä mitenkään kaikkia tarvita torjunnassa. Olisi tuhlausta kouluttaa kaikki tulvantorjuntaan, ja valikointikin tuntuisi hankalalta. Millä perusteella joku käskettäisiin torjuntaharjoitukseen ja joku toinen ei, tulisi epäreiluja tilanteita. Nyt ammattimainen, vakinainen tulvantorjunta tuntuisikin paremmalta järjestelmältä. Sellaiselle organisaatiolle löytyisi varmasti tekemistä tulvattomanakin aikana, onnettomuuksien raivauksessa, tulipalojen sammutuksessa jne.
Ja miksi kiinnostaisi, jos häntä ei motivoisi sen paremmin kansallistunne kuin palkkakaan?
No, koita nyt päättää, ovatko suomalaiset maanpuolustushenkisiä vai ei. Toiseksi, miksei palkka motivoisi, jos se on tarpeeksi korkea (ja se rikas maksaa)?
Ovat maanpuolustushenkisiä koska yhteiskunnassamme köyhät ja rikkaat ovat monella tavoin tasa-arvoisia. Jos rupeamme tätä asiantilaa purkamaan niin maanpuolustustahtokin laskee.
Palkka ei motivoi, jos siitä ei pääse nauttimaan. Sodassahan voi kuolla, ei se raha paljon silloin lohduta.
Tiedämme reaalimaailman esimerkeistä, ettei vapaaehtoisuuteen perustuva armeija tyypillisesti nauti kansalaisten keskuudessa suurempaa arvostusta kuin asevelvollisuusarmeijakaan. Päinvastoin, yleensä vähemmän.
Mihin tämä perustuu? Tuo pätee kyllä diktatuureihin, mutta onko demokratioiden välillä tuossa juurikaan mitään eroa?
Kyllä tuntuu olevan - Etelä-Amerikassahan armeijat ovat niin epäsuosittuja, että suomalaisia liikemiehiä on kielletty laittamasta CV:hen mainintaa asepalveluksesta. Suurin osa mantereen armeijoista on joko vapaaehtoisia tai sitten asevelvollisuusarmeijoita jotka on niin helppo välttää että ne käytännössä ovat vapaaehtoisia. Tietenkin Etelä-Amerikan maat ovat aika korruptoituneita. Mutta omakohtaisten havaintojen mukaan maissa joissa on ammattiarmeijat, sotilasura voi usein muodostua stigmaksi. Sotilasuraa haluavia voidaan pitää sotahulluina tai ramboina. Asiaa ei auta se että vapaaehtoisarmeijassa tätä ryhmää onkin oikeasti suhteessa suurempi määrä palvelemassa.
Mutta silloin se ei ole kuitenkaan enää kovin vapaata markkinataloutta. Koulutetun sotilaan arvo on sota-aikana suurempi, muttei hän saa siitä sen kummempaa palkkaa.
Miksei olisi vapaata markkinataloutta? Tietenkin on. Jokainen voi vapaasti valita sitoutuuko siihen, että sodan aikana voidaan kutsua riviin vai ei. Jos ei tuollaiseen halua sitoutua, niin sitten ei värväydy sinne vapaaehtoisarmeijaan ja jää ilman siellä maksettavaa palkkaa.
Entä jos riviin tarvitaan lisää miehiä kun sota alkaa? Maksetaanko heille enemmän palkkaa kuin rauhan aikana värväytyneille kun heitä ei muuten saada taisteluhautoihin henkeään riskeeraamaan? Vaikka he tekisivät täsmälleen samaa työtä?
Mitä tuohon hinnan muodostukseen tulee, niin ajattele vaikkapa asuntolainoja. Sanotaan, että teet asuntolainasopimuksen kiinteällä korolla. Sitten markkinakorot nousevat. Ei sinun pankkisi voi tulla vaatimaan sitä korkoasi nostettavaksi vain tuolla perusteella, ellei lainasopimuksessa ole mitään sellaista pykälää, vaikka sen sinun lainasi arvo pankille on tietenkin laskenut.
Totta kai voivat, ja vaativatkin. Noissa sopimuksissa on force majeure-pykälät joita sovelletaan jos pankille rupeaa tulemaan liikaa tappiota.
No, vastaa siihen Tetran kysymykseen, jos varusmiesten päivärahoihin tehtäisiin korotus, joka maksaisi miljardi euroa ja tällä heidän saamansa korvaus maanpuolustustyöstä tulisi paremmin vastaamaan sen työn oikeaa hintaa, niin olisiko sinusta edelleenkin PV:n järkevää kouluttaa se miesmäärä, minkä se kouluttaa vai olisiko järkevämpää panna osa siitä miljardista johonkin muuhun?
Mutta eihän se ole sama asia. Jos armeijalle annetaan miljardi lisää varusmiesten päivärahoihin, niin silloin varusmiehet kuluttavat melkein kaikki rahat Suomessa palveluihin ja tavaroihin ja ne palautuvat kansantalouteen. Jos armeijalle annetaan miljardin
carte blanche ja se ostaa sillä aseita ulkomailta, niin se on sitten reaalinen puolustusmenojen korotus.
