Ainakin SOFTTissa on sen verran ylimääräistä, että valmiiksi loopilla oleva side yltää melkein polveen asti. Saa siis lassottua jalan kyllä, mutta eri asia miten hyvin saa revittyä sen ylös reiteen asti, samalla kun puoli jalkaa on paskana. Mutta ehkä pahempana piirteenä, SOFTTin hihnalukko on sikäli hankala että sitä on todella vaikea saada kiristettyä loppuun asti remmistä vetämällä, vaan lukko haluaa puristua kiinni viimeisen sentin-parin kohdalla. CATtia on hieman kritisoitu siitä, että jos velcro on paskainen niin sitä on vaikea saada kiinni, mutta kiristäminen tuntuu kyllä edelleen helpommalta kuin SOFTT.
Virolaisten kanssa oli juttua Ukrainasta, ja sieltä oli tullut viestiä takaisinpäin kokemuksista, että nämä yhden ja kahden käden lassoamisasettamiset menevät yleensä vituiksi kun kun lasso tarttuu kiinni maahan, kiviin, juurakoihin tai varustukseen ja tästä syystä monet ovat siirtyneet suosiolla takaisinpäin CAT:in säilyttämiseen avattuna kahdenkäden asetukseen, käytännön sanelemista syistä. Kahden käden asetuksella kannattaa myös muistaa se, että se saattaa vaatia käytännössä myös kaksi auttajaa tai ainakin kaksi käsiparia. Jos toinen käsipari asettaa itse sidettä, toinen käsipari painaa haavaa samalla.
Kiristyssiteillä harjoittelu kannattaa aina! Tällöin maallikotkin oppivat nopeasti ja tehokkaasti sen käyttöperiaatteet ja perusteet, mihin tehokkuus perustuu. Kun nämä ovat hallinnassa, pystyy kiristyssiteitä myös improvisoimaan helpommin. Tälle jälkimmäiselle kannattaa uhrata ajatus, koska kyynisenä epäilen että kriisin pitkittyessä teolliset TQ:t ja muut "amerikanherkut" tulevat loppumaan nopeasti kulutuksesta johtuen, mikä asettaa painetta improvisointitarpeelle ja DIY ratkaisuille. Eikä teollisia TQ:ita muutenkaan tule varmaankaan riittämään meille "varttuneemmille" reserviläisille ja kakkos-/kolmosportaan ruutiukoille.
Mutta koska kiristyssiteen käyttö- ja toimintaperiaate on yksinkertainen, sen pystyy melko tehokkaasti improvisoimaan jos on ajatus siitä mitä tekee. Perimmäisenä tarkoituksenahan on painaa valtimorunko kasaan mekaanisesti riittävän pitkältä matkalta, että verenkierto vammautuneeseen raajaan estyy ja vuoto lakkaa. Se, kuinka tämä toteutetaan mekaanisesti ei ole varsinaisesti keskeistä vaan se että se saadaan tehtyä luotettavasti ja lujasti. Vaikka lopputulos olisi hyvä, improvisoitu TQ tuskin tulee kuitenkaan olemaan yhtä helppo asettaa ja yhtä nopea kun teollinen. Mutta siitä huolimatta niitä kannattaa miettiä.
Yksi vaihtoehto jonka kerran ajankulukseni kehittelin ja jota olemme porukassa testanneet, on eräänlainen kopio klassisesta venäläisestä TQ:sta eli siitä possunpunaisesta gumminauhasta. Vastaavanlaisen pystyy improvisoimaan helposti riittävän suuresta ja leveästä maastopyörän sisäkumista, josta leikkaa pätkän pois venttiiliosan kohdalta. "High and tight" periaatteella kumi sidotaan raajan tyveen, eli aloittaessa jätetään riittävän pitkä pätkä löysänä irralleen ja tämän jälkeen aletaan yksinkertaisesti vetämään kovalla voimalla kumia raajan ympäri kierroksia päällekkäin. Kun gummi on päättymässä niin sidotaan se viimeinen pätkä solmuun sitä alussa löysäksi jätettyä pätkää toisena pätkänä käyttäen. Jos sidoksen tekee ajatuksella ja voimalla, lopputulos on asiakaspuolelta havainnoituna aivan yhtä kireä ja epämiellyttävä kokemus kun teollinenkin TQ ja palpoitavissa olevat perifeeriset pulssit eli raajan ääreisosista löytyvät pulssit saa sillä aivan yhtä tehokkaasti katoamaan.
Myös pakkaaminen on helppoa. Käärii rullalle ja jättää viimesestä kierroksesta 5cm löysälle ja teippaa jeesusteipillä paketiksi. Tätä viimeistä 5cm pätkää käyttää sitten repäisypintana käyttöönotettaessa. Ottaa paketille käärityn sisäkumin toiseen käteen, toisella kädellä tarttuu irtolirpakkeeseen ja vetää napakasti auki jolloin jeesusteippi repeää.
Miinusta:
- Vaatii vähintään kaksi kättä, ehkä kaksi auttajaa / kaksi käsiparia
- Ei yhtä nopea kun teollinen
- Ei yhtä helppo asettaa kun teollinen
- Vaatii enemmän harjoittelua
- Vie hieman enemmän tilaa kun teolliset TQ:t ja painaa hieman enemmän
Plussaa:
+ Todella halpa
+ Todella huoltovarma
+ Todella Yksinkertainen
+ Tehokas oikein käytettynä
+ Kumisena hyvä pito ja hyvä ote, ei luista
Kuvalliset ohjeet tulevat myöhemmin.
Mutta treenattua on jonkin verran tullut. Tosin en yhtään rupea kiistämään tuota kommenttia että vamma voi paljonkin vaikeuttaa siteen laittamista. On varmaan vähän tuurista kiinni, että missä ollaan adrenaliini/kipu/raajan toiminta -akselilla menossa, että miten paljon sitä raajaa pystyy työstämään siinä. Ja myös siitä että miten tuttu kiristysside on taistelijalle, meneekö lievässä järkytyksessä automaattisesti paikalleen vai muistaako edes koko CATtia. Kun CAT varustukseen kuuluu, niin joukkueelle tehnee hyvää aina ottaa pieni "Huomio! Jokainen taistelija sai juuri vuotavan osuman vasempaan reiteensä. Toimikaa!", muistaa miten toimia. Ja taistelupari myös muistaa ensimmäisenä huutaa haavoittuneelle että 'kiristysside!'.
