Kiristyssiteet

Siirtyminen Catista Softiin taistelijan kiristyssiteenä on mielestäni askel väärään suuntaan. Catti on yhden käden ressunvarma laite, Sof on vaikea yhdellä kädellä ahertaa.

Täysin samaa mieltä! Loppui usko kyseiseen tuotteeseen aika saatanan nopeasti kun yritin taisteluvarustuksessa treenatessa könyillä tota PV:n mallia SOFTT:stä omaan raajaan. Käteen meni vielä jotenkuten tilanteenmukaisesti eläytyessäkin (eli raaja on käytännössä poissa pelistä, kankea, pökkelö eikä niinkuin "hyvällä säällä puuhastelussa" aina näkee että hoidetaan kättä "kaksin käsin"...), mutta jalkaan ei ollut mitään saumaa. Avattuna kuljetettaessakaan ei onnistunut, koska ne hihnan metallilenkki ja koukku ovat sen verran pientä nyherrystä, että homma meni usein vituiksi jo siinä kohtaa. Täysille kireyksille vetäessä ei windlassin yhyttämisestä siihen pieneen kolmioon, joita on PV:m mallissa vain yksi (vs kaksi isompaa siinä SOFTT:ssä mitä jenkeiltä saanut) ollut mitään saumaa, vaan pakko pyöräyttää puoli kiekkaa auki että sai edes lukittua paikalleen, eli laitetta ei saanut niin kireälle kuin rakenne olisi muuten antanut.

Taistelijan itsehoitoon = ripulipaskaa
Toisen antamaan hoitoon = joo

Gen7 CAT paras. Ja harjottelu!
 
Viimeksi muokattu:
Itselleni koulutettiin sekä CATin että SOFTTin käyttö. SOFTT oli kuitenkin jakotavaraa mitä meille jokaiselle tetsariin jaettiin.

CAT kieltämättä oli parempi itse laitettavaksi kiristyssiteeksi. Eikö SOFTTeja voitaisi jakaa vaikka lämäreille ja taistelupelastajille, jotka auttaa muita ja jakaa CATit taistelijoille jotka joutuvat mahdollisesti laittamaan kiristyssiteen itse itselleen?

Meille ainakin opetettiin että vihollisen tulen alla toimiessa haavoittunutta ei rynnätä suinpäin auttamaan vaan jos mahdollista ohjeistetaan laittamaan itse kiristysside vuotavaan raajaan. Jos kaveri on siinä kunnossa ettei reagoi huutoihin, pidä itse ääntä tai liiku, on haavoittunut jo luultavasti kuollut tai niin pahasti loukkaantunut ettei mikään kentällä saatavissa oleva hoito enää auttaisi. SOFTTin kyllä saa väkerrettyä itse raajaan, mutta CAT säästää huomattavasti niitä kallisarvoisia sekunteja
 
Täysille kireyksille vetäessä ei windlassin yhyttämisestä siihen pieneen kolmioon, joita on PV:m mallissa vain yksi (vs kaksi isompaa siinä SOFTT:ssä mitä jenkeiltä saanut) ollut mitään saumaa, vaan pakko pyöräyttää puoli kiekkaa auki että sai edes lukittua paikalleen, eli laitetta ei saanut niin kireälle kuin rakenne olisi muuten antanut.

SamaSama... Ylläri oli toisen kolmion puuttuminen, ja puolen kiekan helpotus että sai yhdellä kädellä kiinni.
 
Itselleni koulutettiin sekä CATin että SOFTTin käyttö. SOFTT oli kuitenkin jakotavaraa mitä meille jokaiselle tetsariin jaettiin.

CAT kieltämättä oli parempi itse laitettavaksi kiristyssiteeksi. Eikö SOFTTeja voitaisi jakaa vaikka lämäreille ja taistelupelastajille, jotka auttaa muita ja jakaa CATit taistelijoille jotka joutuvat mahdollisesti laittamaan kiristyssiteen itse itselleen?

Meille ainakin opetettiin että vihollisen tulen alla toimiessa haavoittunutta ei rynnätä suinpäin auttamaan vaan jos mahdollista ohjeistetaan laittamaan itse kiristysside vuotavaan raajaan. Jos kaveri on siinä kunnossa ettei reagoi huutoihin, pidä itse ääntä tai liiku, on haavoittunut jo luultavasti kuollut tai niin pahasti loukkaantunut ettei mikään kentällä saatavissa oleva hoito enää auttaisi. SOFTTin kyllä saa väkerrettyä itse raajaan, mutta CAT säästää huomattavasti niitä kallisarvoisia sekunteja


Käsittääkseni SOFTT valikoitui tarjouskilpailun voittaneen hinnan perusteella. Muistaakseni tällä foorumilla jossain TSTEA-topikissa on tätä aihetta käsitelty parin vuoden sisällä.

Ja joo, kyllähän nyt apinakin SAA SOFTT:n omaan raajaansa kiinni rauhallisesti puuhastellen. Mutta onnistuuko se taisteluvarustuksessa, harjoituksessa tarpeeksi hyvin simuloituna, saatika sitten oikeasti haavoittuneena? NOPEASTI, KIREÄLLE ja TARPEEKSI YLÖS?

Mites kun M05:n reisitasku on täynnä tavaraa, tai edes muistiinpanovehkeet sisällä ja koipeen pitäisi saada kirrari? Kokeilkaapa ja oivaltakaa.
 
Mites kun M05:n reisitasku on täynnä tavaraa, tai edes muistiinpanovehkeet sisällä ja koipeen pitäisi saada kirrari? Kokeilkaapa ja oivaltakaa.

Kyllähän sen tarpeeksi löysällä olevan lenkin paikalleen saa, taitaa jäädä reisitaskun yläpuolelle juuri sen verran tilaa. SOFTTissa on se irtokoukkukin nopeaa kietaisua varten. Mutta vaatii hieman säätöä + housujen oikomista, ja myös housujen sivutaskussa voi olla tavaraa haitolla.

Olen kyllä samaa mieltä että SOFTT on vähän hankalampi yhdellä kädellä. Yhdellä kädellä remmin kiristäminenkin pitää tehdä peukulla solkea työntäen sentti kerrallaan, jos ei jotenkin ihmeellisesti saa leualla painettua vastaan tai hampailla otetta.
 
Käsittääkseni SOFTT valikoitui tarjouskilpailun voittaneen hinnan perusteella. Muistaakseni tällä foorumilla jossain TSTEA-topikissa on tätä aihetta käsitelty parin vuoden sisällä.

Ja joo, kyllähän nyt apinakin SAA SOFTT:n omaan raajaansa kiinni rauhallisesti puuhastellen. Mutta onnistuuko se taisteluvarustuksessa, harjoituksessa tarpeeksi hyvin simuloituna, saatika sitten oikeasti haavoittuneena? NOPEASTI, KIREÄLLE ja TARPEEKSI YLÖS?

Mites kun M05:n reisitasku on täynnä tavaraa, tai edes muistiinpanovehkeet sisällä ja koipeen pitäisi saada kirrari? Kokeilkaapa ja oivaltakaa.

Yleensähän tarjouskilpailuissa halvin tarjoaja voittaa kun vaan tuote täyttää vaadittavat kriteerit ja SOFTT on varmasti täyttänyt vaikkei olisi ihan niin vaivaton käyttää

Eikös CATista ollut jotain juttua että hiekkamaissa UV-säteily ei olisi ihan niin hyvä muoviosille ja taas meillä kovat pakkaset? Kiristettäessä saattaa napsahtaa poikki. Itellä kokemusta vain CATista, mutta ei vaativista oloista.
 
Kyllähän sen tarpeeksi löysällä olevan lenkin paikalleen saa, taitaa jäädä reisitaskun yläpuolelle juuri sen verran tilaa. SOFTTissa on se irtokoukkukin nopeaa kietaisua varten. Mutta vaatii hieman säätöä + housujen oikomista, ja myös housujen sivutaskussa voi olla tavaraa haitolla.

Olen kyllä samaa mieltä että SOFTT on vähän hankalampi yhdellä kädellä. Yhdellä kädellä remmin kiristäminenkin pitää tehdä peukulla solkea työntäen sentti kerrallaan, jos ei jotenkin ihmeellisesti saa leualla painettua vastaan tai hampailla otetta.

Valtaosa taistelijoista ei saa CAT:iä tai SOFTT:tä itse omaan HAAVOITTUNEESEEN alaraajaansa jos se on valmiiksi syötetty soljen läpi, eli kiristämistä vaille kiinni. Jos onnistuu sinulta, niin hienoa, mutta epäilen onnistuuko esim. luotisuoja- tai sirpaleliivi ja muu taisteluvarustus päällä (Edelleen, valtaosalta, yksittäiset orangit tottakai löytyy aina.) Riippuen varustuksesta, kehon mittasuhteista, vammasta ja ympäristöstä, ei lenkillä olevan kiristyssiteen laitto onnistu välttämättä edes taistelijan omaan yläraajaan. Kiristysside kannetaan auki, oman koulutuspohjan ja harjoittelun perusteella. Tämä on mulle henkilökohtaisesti perusteltu todella vahvasti huomattavaa tositilanne- ja hoitokokemusta omaavien tahojen puolesta ja todistettu omassa harjoittelussa. Tämän takia oma PTM on tämä ja näin asian koulutan ja vaadin itse, muttei tarvitse meikäläisen sanaan luottaa. Kokeilkaa itse: varustus päällä, fyysistä rasitusta kehiin ja simuloikaa haavoittunut, heikosti toimiva raaja. Hieman eri asia kuin istua hajareisin maastopuvussa tykkihallin lattialla kuin laastaria hyttysenpistoon laitellen. Haavoittumistilaa voi simuloida monin tavoin, esimerkiksi pyörittämällä oman päänsä pyörälle, makaamalla oman kätensä päällä kunnes se menee tunnottomaksi yms.

En tarkoita tätä pahalla, mutta vastauksesi muotoilusta tulee jotenkin semmoinen fiilis, että menet tässä nyt vähän teoriapohjalta? Kuinka paljon taistelijalla itsellään on aikaa alkaa oikomaan housujaan ja repimään reisitaskusta tavaraa ulos siinä vaiheessa kun alaraajassa on kiristyssidettä vaativa haava, vuodon asettamassa aikarajassa, kun pelkkään tällistä toimintakuntoiseksi palaamiseen saattaa mennä aikaa? Tämä toimenpidehän yleensä suoritetaan käytännössä haavoittumispaikalla tai aivan sen lähimaastossa JOS se itse tehdään ja jalkaan on haavoituttu. Esim. tulelta suojautuessa jonkun pienen esteen taakse saattaa asento ja liikkumatila olla todella epäsuosiollinen millekään ylimääräiselle säätämiselle. Just a thought...

Yleensähän tarjouskilpailuissa halvin tarjoaja voittaa kun vaan tuote täyttää vaadittavat kriteerit ja SOFTT on varmasti täyttänyt vaikkei olisi ihan niin vaivaton käyttää

Eikös CATista ollut jotain juttua että hiekkamaissa UV-säteily ei olisi ihan niin hyvä muoviosille ja taas meillä kovat pakkaset? Kiristettäessä saattaa napsahtaa poikki. Itellä kokemusta vain CATista, mutta ei vaativista oloista.

Niin, tarjouskilpailu on tosiaan aika yksiselitteinen sanapari. Pointti onkin se, mitä tarjouskilpailulla halutaan saada ja miten tarjouspyyntö ja speksit muotoillaan. Jos testeissä tulee esiin jonkinmallisesta varusteesta kriittisiä toimivuuteen vaikuttavia puutteita, on järkevää ottaa tämä huomioon tarjousta muotoiltaessa, jolloin nämä vähemmän ideaalit ratkaisut voidaan sulkea kilpailun ulkopuolelle.
Materiaalin kestävyys ei ollut tosiaan se syy, miksi CAT hävisi SOFTT:lle, vaan hinta, vaikka itsekin tässä uskossa olin kunnes tällä foorumilla asia selvitettiin. Tässä ymmärryksessä siis olen tällä hetkellä ja mikäli tarjolle tulee parempaa tietoa niin muutan käsitystäni sen mukaan.

Hakekaa nyt vaikka ajankuluksi noita jossainpäin foorumia sijaitsevia keskusteluja, käytännössä nämä asiat on siellä jo pariin otteeseen käsitelty. Jos parinkympin KERTAKÄYTTÖINEN henkeäpelastava ea-tarve roikkuu varusteissa vuositolkulla sääolojen armoilla ilman vaihtoa, niin vika ei enää ole varusteessa vaan käyttäjässä ja organisaatiossa jos tätä ei ymmärretä vaihtaa uuteen ennenkuin sen käyttöikä on lopussa. Ihan samalla tavalla erilaisille tarvekaluille on laskettu käyttöikä ja kalustolla on tietty huolto-ohjelma yms.

Kritisoin kokoajan yksinomaan tämän kiristyssidemallin käytettävyyttä itsehoitoon. Mulla ei ole mitään ongelmaa käytellä sitä toiseen taistelijaan, kun itse on lähtökohtaisesti toimintakuntoinen ja tulelta suojassa, eli täysin validi kalu taistelupelastajan laukkuun, mutta ei todellakaan tule roikkumaan meikäläisen varustuksen etumuksessa itsehoitoon. Ja tätä voi toki jatkaa aina eteenpäin: CATissa ei ole mitään sellaista vikaa, minkä takia niitä ei voisi myös taistelupelastajan laukussa olla, jos tosielämän realiteettien tullessa eteen ryhmän taistelijoiden pitäisi esimerkiksi täydentää kyseisestä laukusta omaa varustustaan (hävinnyt tai vioittunut oma vehjes, tai vallitsevien olosuhteiden takia joutunut käyttämään omansa hoitaakseen jotakuta toista...).
 
En tarkoita tätä pahalla, mutta vastauksesi muotoilusta tulee jotenkin semmoinen fiilis, että menet tässä nyt vähän teoriapohjalta? Kuinka paljon taistelijalla itsellään on aikaa alkaa oikomaan housujaan ja repimään reisitaskusta tavaraa ulos siinä vaiheessa kun alaraajassa on kiristyssidettä vaativa haava, vuodon asettamassa aikarajassa, kun pelkkään tällistä toimintakuntoiseksi palaamiseen saattaa mennä aikaa? Tämä toimenpidehän yleensä suoritetaan käytännössä haavoittumispaikalla tai aivan sen lähimaastossa JOS se itse tehdään ja jalkaan on haavoituttu. Esim. tulelta suojautuessa jonkun pienen esteen taakse saattaa asento ja liikkumatila olla todella epäsuosiollinen millekään ylimääräiselle säätämiselle. Just a thought...

Olet oikeassa että en ole koskaan taistelukentällä laittanut kenenkään vuotavaan raajaan :p Mutta treenattua on jonkin verran tullut. Tosin en yhtään rupea kiistämään tuota kommenttia että vamma voi paljonkin vaikeuttaa siteen laittamista. On varmaan vähän tuurista kiinni, että missä ollaan adrenaliini/kipu/raajan toiminta -akselilla menossa, että miten paljon sitä raajaa pystyy työstämään siinä. Ja myös siitä että miten tuttu kiristysside on taistelijalle, meneekö lievässä järkytyksessä automaattisesti paikalleen vai muistaako edes koko CATtia. Kun CAT varustukseen kuuluu, niin joukkueelle tehnee hyvää aina ottaa pieni "Huomio! Jokainen taistelija sai juuri vuotavan osuman vasempaan reiteensä. Toimikaa!", muistaa miten toimia. Ja taistelupari myös muistaa ensimmäisenä huutaa haavoittuneelle että 'kiristysside!'.

Teoreettisesti, suurin kysymys tuossa voimakkaassa verenvuodossa on verenpaineen lasku ja tajuttomuus, mikä pahimmassa reisivammatapauksessa tulee ilmeisesti noin minuutissa. Kaverilla sitten sen jälkeen on pari minuuttia aikaa saada side paikalleen, ennen kuin lähestytään sitä kriittistä 2-3 litran veren menetystä.

Ainakin SOFTTissa on sen verran ylimääräistä, että valmiiksi loopilla oleva side yltää melkein polveen asti. Saa siis lassottua jalan kyllä, mutta eri asia miten hyvin saa revittyä sen ylös reiteen asti, samalla kun puoli jalkaa on paskana. Mutta ehkä pahempana piirteenä, SOFTTin hihnalukko on sikäli hankala että sitä on todella vaikea saada kiristettyä loppuun asti remmistä vetämällä, vaan lukko haluaa puristua kiinni viimeisen sentin-parin kohdalla. CATtia on hieman kritisoitu siitä, että jos velcro on paskainen niin sitä on vaikea saada kiinni, mutta kiristäminen tuntuu kyllä edelleen helpommalta kuin SOFTT.
 
Ainakin SOFTTissa on sen verran ylimääräistä, että valmiiksi loopilla oleva side yltää melkein polveen asti. Saa siis lassottua jalan kyllä, mutta eri asia miten hyvin saa revittyä sen ylös reiteen asti, samalla kun puoli jalkaa on paskana. Mutta ehkä pahempana piirteenä, SOFTTin hihnalukko on sikäli hankala että sitä on todella vaikea saada kiristettyä loppuun asti remmistä vetämällä, vaan lukko haluaa puristua kiinni viimeisen sentin-parin kohdalla. CATtia on hieman kritisoitu siitä, että jos velcro on paskainen niin sitä on vaikea saada kiinni, mutta kiristäminen tuntuu kyllä edelleen helpommalta kuin SOFTT.

Virolaisten kanssa oli juttua Ukrainasta, ja sieltä oli tullut viestiä takaisinpäin kokemuksista, että nämä yhden ja kahden käden lassoamisasettamiset menevät yleensä vituiksi kun kun lasso tarttuu kiinni maahan, kiviin, juurakoihin tai varustukseen ja tästä syystä monet ovat siirtyneet suosiolla takaisinpäin CAT:in säilyttämiseen avattuna kahdenkäden asetukseen, käytännön sanelemista syistä. Kahden käden asetuksella kannattaa myös muistaa se, että se saattaa vaatia käytännössä myös kaksi auttajaa tai ainakin kaksi käsiparia. Jos toinen käsipari asettaa itse sidettä, toinen käsipari painaa haavaa samalla.

Kiristyssiteillä harjoittelu kannattaa aina! Tällöin maallikotkin oppivat nopeasti ja tehokkaasti sen käyttöperiaatteet ja perusteet, mihin tehokkuus perustuu. Kun nämä ovat hallinnassa, pystyy kiristyssiteitä myös improvisoimaan helpommin. Tälle jälkimmäiselle kannattaa uhrata ajatus, koska kyynisenä epäilen että kriisin pitkittyessä teolliset TQ:t ja muut "amerikanherkut" tulevat loppumaan nopeasti kulutuksesta johtuen, mikä asettaa painetta improvisointitarpeelle ja DIY ratkaisuille. Eikä teollisia TQ:ita muutenkaan tule varmaankaan riittämään meille "varttuneemmille" reserviläisille ja kakkos-/kolmosportaan ruutiukoille.

Mutta koska kiristyssiteen käyttö- ja toimintaperiaate on yksinkertainen, sen pystyy melko tehokkaasti improvisoimaan jos on ajatus siitä mitä tekee. Perimmäisenä tarkoituksenahan on painaa valtimorunko kasaan mekaanisesti riittävän pitkältä matkalta, että verenkierto vammautuneeseen raajaan estyy ja vuoto lakkaa. Se, kuinka tämä toteutetaan mekaanisesti ei ole varsinaisesti keskeistä vaan se että se saadaan tehtyä luotettavasti ja lujasti. Vaikka lopputulos olisi hyvä, improvisoitu TQ tuskin tulee kuitenkaan olemaan yhtä helppo asettaa ja yhtä nopea kun teollinen. Mutta siitä huolimatta niitä kannattaa miettiä.

Yksi vaihtoehto jonka kerran ajankulukseni kehittelin ja jota olemme porukassa testanneet, on eräänlainen kopio klassisesta venäläisestä TQ:sta eli siitä possunpunaisesta gumminauhasta. Vastaavanlaisen pystyy improvisoimaan helposti riittävän suuresta ja leveästä maastopyörän sisäkumista, josta leikkaa pätkän pois venttiiliosan kohdalta. "High and tight" periaatteella kumi sidotaan raajan tyveen, eli aloittaessa jätetään riittävän pitkä pätkä löysänä irralleen ja tämän jälkeen aletaan yksinkertaisesti vetämään kovalla voimalla kumia raajan ympäri kierroksia päällekkäin. Kun gummi on päättymässä niin sidotaan se viimeinen pätkä solmuun sitä alussa löysäksi jätettyä pätkää toisena pätkänä käyttäen. Jos sidoksen tekee ajatuksella ja voimalla, lopputulos on asiakaspuolelta havainnoituna aivan yhtä kireä ja epämiellyttävä kokemus kun teollinenkin TQ ja palpoitavissa olevat perifeeriset pulssit eli raajan ääreisosista löytyvät pulssit saa sillä aivan yhtä tehokkaasti katoamaan.

Myös pakkaaminen on helppoa. Käärii rullalle ja jättää viimesestä kierroksesta 5cm löysälle ja teippaa jeesusteipillä paketiksi. Tätä viimeistä 5cm pätkää käyttää sitten repäisypintana käyttöönotettaessa. Ottaa paketille käärityn sisäkumin toiseen käteen, toisella kädellä tarttuu irtolirpakkeeseen ja vetää napakasti auki jolloin jeesusteippi repeää.

Miinusta:
- Vaatii vähintään kaksi kättä, ehkä kaksi auttajaa / kaksi käsiparia
- Ei yhtä nopea kun teollinen
- Ei yhtä helppo asettaa kun teollinen
- Vaatii enemmän harjoittelua
- Vie hieman enemmän tilaa kun teolliset TQ:t ja painaa hieman enemmän

Plussaa:
+ Todella halpa
+ Todella huoltovarma
+ Todella Yksinkertainen
+ Tehokas oikein käytettynä
+ Kumisena hyvä pito ja hyvä ote, ei luista



Kuvalliset ohjeet tulevat myöhemmin.
 
Onko porukalla kokemusta tästä, millainen kampe on?

http://www.medkit.fi/mat-combat-mekaaninen-kiristysside
On PV:n käyttöön hyväksymä ja jaossa ensivaiheessa Afganistanissa kun TQ tuli "pakolliseksi". Korvattiin nopeasti CAT:lla.

Vaikeakäyttöinen. Tarkoitettu lähinnä saaraalaoloihin. Mahdotonta saada itse päälle ja vielä mahdottomampi yhdellä kädellä. Todellakin kertakäyttöinen, ei kestä yhtään harjoittelua ja noilla harjoittelu kiellettiinkin kovien säästämiseksi.
 
Katsotaan miten kuvalinkit toimii...


pakattuna

https://www.dropbox.com/s/22c63m3cogwh6p1/IMG_20170626_082213.jpg?dl=0



Vasemmassa kädessä nyrkissä lyhyt pätkä sitomista varten, oikean käden puolelle jää itse gumminauha (josta ei nyt otetta koska kamera oikeassa kädessä). Teollisten TQ:iden tapaan, tässä vaiheessa kannattaa tehdä raivokas esikiristys näistä kahdesta gumminauhan päästä vetämällä jo ensimmäiselle kierrokselle ja kierrettäessä gummia raajan ympäri kannattaa jokaiselle kierrokselle laittaa paljon voimaa että puristusta valtimorungon kokoonpainamiseksi saa varmasti riittävästi.

https://www.dropbox.com/s/2h3k951m3lq3g70/IMG_20170626_082812.jpg?dl=0



Jotakuinkin valmis paketti

https://www.dropbox.com/s/nplgytphlwva3np/IMG_20170626_082557.jpg?dl=0



Mutta tätä improvisoitua TQ:ta pitää harjoitella jos haluaa käyttää, että oppii oikeat mittasuhteet gummille, sen käsittelyn ja kiristystekniikan. Ei ole läheskään yhtä helppokäyttöinen kun teolliset TQ:t, joskin intuitiivinen ja periaatteessa helppo kouluttaa kenelle tahansa.

Hyvänä puolena näissä on vielä se, että jos näitä on runsaasti varattuna käyttöön, pystyy gumminauhaa käyttämään myös painesiteen kiristyksen tekevänä eli raajan ympäri kiertävänä osana. Tarvittaessa pehmeää sidosmateriaalia pystyy säästämään esimerkiksi puutetilanteessa käyttämällä sitä ainostaan haavaan tai sen pakkaamiseen ja tekemään paineen tuottavan kiristyksen raajan ympäri tällä. Gumminauhaa pystyy myös tietysti sellaisenaan käyttämään myös jo tehtyjen painesiteden vahvistamiseen samalla periaatteella.
 
Viimeksi muokattu:
Tulee improvisoidusta mieleen RATS-side, joka tuli hieman ennen CATteja.

Tourniquet__06093.1416637927.1280.12801_large.jpg


RATS ei ole nykyään hintansa arvoinen, mutta mielenkiintoisesti kiinalaiset tekevät kopiota tuosta millä hintaa pari euroa. Rakenne mallia metallisolki ja kumiremmi voisi olla niin simppeli että kiinalainenkaan ei saa sitä ryssittyä, pitäisi melkein ostaa yksi ja testata että kestääkö moinen käyttöä.
 
Kritisoin kokoajan yksinomaan tämän kiristyssidemallin käytettävyyttä itsehoitoon. Mulla ei ole mitään ongelmaa käytellä sitä toiseen taistelijaan, kun itse on lähtökohtaisesti toimintakuntoinen ja tulelta suojassa, eli täysin validi kalu taistelupelastajan laukkuun, mutta ei todellakaan tule roikkumaan meikäläisen varustuksen etumuksessa itsehoitoon. Ja tätä voi toki jatkaa aina eteenpäin: CATissa ei ole mitään sellaista vikaa, minkä takia niitä ei voisi myös taistelupelastajan laukussa olla, jos tosielämän realiteettien tullessa eteen ryhmän taistelijoiden pitäisi esimerkiksi täydentää kyseisestä laukusta omaa varustustaan (hävinnyt tai vioittunut oma vehjes, tai vallitsevien olosuhteiden takia joutunut käyttämään omansa hoitaakseen

Virolaisten kanssa oli juttua Ukrainasta, ja sieltä oli tullut viestiä takaisinpäin kokemuksista, että nämä yhden ja kahden käden lassoamisasettamiset menevät yleensä vituiksi kun kun lasso tarttuu kiinni maahan, kiviin, juurakoihin tai varustukseen ja tästä syystä monet ovat siirtyneet suosiolla takaisinpäin CAT:in säilyttämiseen avattuna kahdenkäden asetukseen, käytännön sanelemista syistä. Kahden käden asetuksella kannattaa myös muistaa se, että se saattaa vaatia käytännössä myös kaksi auttajaa tai ainakin kaksi käsiparia. Jos toinen käsipari asettaa itse sidettä, toinen käsipari painaa haavaa samalla.


Mun kokemuksen mukaan hyvissäkin olosuhteissa =aurinkoinen kesäpäivä nurmikolla, huomattavasti vuotavan haavan LAADUKKAASEEN sitomisiseen tarvitaan aina parit käsiparit. Verronkin jos raaja on hetku, eli luutkin ovat ottaneet osumaa.

Kiristyssiteen kanssa treenatessa olen todennut että kyllä sen paikka on siinä etumuksessa, vaikka sen käyttö on hankalaa itselle. Syyt:

A vituttaisi jos ei voisi edes yrittää auttaa itseään.
B kaveri/tst pelastaja löytää sen helposti, koska ensisijaisesti käytetään haavoittuneen omia välineitä
C kuristysside taskussa vie yllättävän paljon tilaa.
D ennemmin koitan väkertää itselle kiristyssidettä, kuin painesidettä..
 
Mun kokemuksen mukaan hyvissäkin olosuhteissa =aurinkoinen kesäpäivä nurmikolla, huomattavasti vuotavan haavan LAADUKKAASEEN sitomisiseen tarvitaan aina parit käsiparit. Verronkin jos raaja on hetku, eli luutkin ovat ottaneet osumaa.

Kiristyssiteen kanssa treenatessa olen todennut että kyllä sen paikka on siinä etumuksessa, vaikka sen käyttö on hankalaa itselle. Syyt:

A vituttaisi jos ei voisi edes yrittää auttaa itseään.
B kaveri/tst pelastaja löytää sen helposti, koska ensisijaisesti käytetään haavoittuneen omia välineitä
C kuristysside taskussa vie yllättävän paljon tilaa.
D ennemmin koitan väkertää itselle kiristyssidettä, kuin painesidettä..

Kyllä se näin on.

Toinen mikä tulee mieleen on IFAK:ien sijainnit. Jos tasku on kiinteästi varustuksessa, se on pakko sijoittaa siten että sen sisältöön pääsee helposti käsiksi ja myös näkökontrollissa. Eli niille samoille paikoille, joiden täytöstä on muutenkin kilpailua muidenkin taskujen ja varusteiden kesken. Tear-off pouchit ovat omasta mielestäni parhaita, koska ne voi käytännössä sijoittaa helposti moneen eri paikkaan laajemmalle alueelle ja itse taskun saa helposti aseteltua siihen autettavan viereen tarvittaessa. Toki jos tear-off pouchin laittaa jonnekkin ristiselkään niin kyllä sen sieltä pois saa, mutta telakoiminen takaisin alustaansa saattaa olla hivenen hankalaa... :rolleyes::D
 
Tähän keskusteluun niin IFAK:sta kun TQ:stakin totean "two is one, one is nothing".

BB'ssä on tear off mini-IFAK, liivissä merkatussa taskussa medinsertti = molemmat saatavilla yhdellä kädellä ja kumman vaan voi viskata kaverille tarvittaessa.

TQ:ta on TST-varustuksessa 4 joista 2 on 1/IFAK, 1 on liivissä keskellä ja 1 on britti SOP:n mallin mukaan taistelupaidan hihataskussa. Ja kaikki ovat CAT:ja...SOFTT ei ole eikä tule.
 
Virolaisten kanssa oli juttua Ukrainasta, ja sieltä oli tullut viestiä takaisinpäin kokemuksista, että nämä yhden ja kahden käden lassoamisasettamiset menevät yleensä vituiksi kun kun lasso tarttuu kiinni maahan, kiviin, juurakoihin tai varustukseen ja tästä syystä monet ovat siirtyneet suosiolla takaisinpäin CAT:in säilyttämiseen avattuna kahdenkäden asetukseen, käytännön sanelemista syistä. Kahden käden asetuksella kannattaa myös muistaa se, että se saattaa vaatia käytännössä myös kaksi auttajaa tai ainakin kaksi käsiparia. Jos toinen käsipari asettaa itse sidettä, toinen käsipari painaa haavaa samalla.

Kiristyssiteillä harjoittelu kannattaa aina! Tällöin maallikotkin oppivat nopeasti ja tehokkaasti sen käyttöperiaatteet ja perusteet, mihin tehokkuus perustuu. Kun nämä ovat hallinnassa, pystyy kiristyssiteitä myös improvisoimaan helpommin. Tälle jälkimmäiselle kannattaa uhrata ajatus, koska kyynisenä epäilen että kriisin pitkittyessä teolliset TQ:t ja muut "amerikanherkut" tulevat loppumaan nopeasti kulutuksesta johtuen, mikä asettaa painetta improvisointitarpeelle ja DIY ratkaisuille. Eikä teollisia TQ:ita muutenkaan tule varmaankaan riittämään meille "varttuneemmille" reserviläisille ja kakkos-/kolmosportaan ruutiukoille.

Mutta koska kiristyssiteen käyttö- ja toimintaperiaate on yksinkertainen, sen pystyy melko tehokkaasti improvisoimaan jos on ajatus siitä mitä tekee. Perimmäisenä tarkoituksenahan on painaa valtimorunko kasaan mekaanisesti riittävän pitkältä matkalta, että verenkierto vammautuneeseen raajaan estyy ja vuoto lakkaa. Se, kuinka tämä toteutetaan mekaanisesti ei ole varsinaisesti keskeistä vaan se että se saadaan tehtyä luotettavasti ja lujasti. Vaikka lopputulos olisi hyvä, improvisoitu TQ tuskin tulee kuitenkaan olemaan yhtä helppo asettaa ja yhtä nopea kun teollinen. Mutta siitä huolimatta niitä kannattaa miettiä.

Yksi vaihtoehto jonka kerran ajankulukseni kehittelin ja jota olemme porukassa testanneet, on eräänlainen kopio klassisesta venäläisestä TQ:sta eli siitä possunpunaisesta gumminauhasta. Vastaavanlaisen pystyy improvisoimaan helposti riittävän suuresta ja leveästä maastopyörän sisäkumista, josta leikkaa pätkän pois venttiiliosan kohdalta. "High and tight" periaatteella kumi sidotaan raajan tyveen, eli aloittaessa jätetään riittävän pitkä pätkä löysänä irralleen ja tämän jälkeen aletaan yksinkertaisesti vetämään kovalla voimalla kumia raajan ympäri kierroksia päällekkäin. Kun gummi on päättymässä niin sidotaan se viimeinen pätkä solmuun sitä alussa löysäksi jätettyä pätkää toisena pätkänä käyttäen. Jos sidoksen tekee ajatuksella ja voimalla, lopputulos on asiakaspuolelta havainnoituna aivan yhtä kireä ja epämiellyttävä kokemus kun teollinenkin TQ ja palpoitavissa olevat perifeeriset pulssit eli raajan ääreisosista löytyvät pulssit saa sillä aivan yhtä tehokkaasti katoamaan.

Myös pakkaaminen on helppoa. Käärii rullalle ja jättää viimesestä kierroksesta 5cm löysälle ja teippaa jeesusteipillä paketiksi. Tätä viimeistä 5cm pätkää käyttää sitten repäisypintana käyttöönotettaessa. Ottaa paketille käärityn sisäkumin toiseen käteen, toisella kädellä tarttuu irtolirpakkeeseen ja vetää napakasti auki jolloin jeesusteippi repeää.

Miinusta:
- Vaatii vähintään kaksi kättä, ehkä kaksi auttajaa / kaksi käsiparia
- Ei yhtä nopea kun teollinen
- Ei yhtä helppo asettaa kun teollinen
- Vaatii enemmän harjoittelua
- Vie hieman enemmän tilaa kun teolliset TQ:t ja painaa hieman enemmän

Plussaa:
+ Todella halpa
+ Todella huoltovarma
+ Todella Yksinkertainen
+ Tehokas oikein käytettynä
+ Kumisena hyvä pito ja hyvä ote, ei luista



Kuvalliset ohjeet tulevat myöhemmin.


Kiristyssidehän tosiaan on about yhtä vanha kuin sota itsessään, näin hieman karrikoiden. Kyllä käsittääkseni PV:lläkin on ollut mm. sitä vihreää kumirullamallia (kaikista tätä aiemmista puhumattakaan, sodassa kun on aina tupannut näitä raajojen katastrofaaliverenvuotoja tulemaan...) jo ennen ensimmäisten CATtien ilmestymistä kotimaahan, mutta siitä mulla ei ole hajua että onko se jokaisen taistelijan TSTEA-tarve, vai lääkintähenkilöstön tavaraa. Veikkaisin jälkimmäistä.

Improvisoidun kirrarinhan tekee lähes mistä vaan ja tämä on TSTEA:ssa aivan perustaito! Tätähän on koulutettu varusmiespalveluksessakin (taistelu)ensiavun yhteydessä ennen ensimmäistäkään taistelijan EA-pakkausta, mutta tässä uskon olevan J-OS-kohtaisia eroja olleen(?).

Ukrainankokemukset ovat yksi erittäin hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoitin tällä kokemuspohjaisella tiedolla! Muutenkin kyseisen sodan TST-EA-kokemukset ja havainnot ovat aika valideja Suomen oloihin, johtuen sodan konventionaalisemmasta luonteesta (haavamekanismit, taistelutilanteet, evakuointi- ja hoitoketju, saatavilla olevat tarvikkeet) Sen verran tosiaan ehkä korjaisin, että pienellä harjoittelulla (ja kun harjoituksessa käyttää aina aukinaista CATtia niin sen käyttöön harjaantuu!) CATin pystyy laittamaan yhdellä kädellä kiinni omaan haavoittuneeseen käteensä aukinaisena, varsinkin tämän uudenmallisen Gen.7:n. Vanhemman kanssa menee ehkä säädöksi, mutta elän siinä käsityksessä, että yläraajaan sen pystyy laittamaan myös yhdestä lenkistä vedettynä (ja jalkaan laitettaessa laitetaan koko soljen läpi, koska reisilihaksissa saattaa riittää puhtia rikkomaan solki/avaamaan huonosti kiinni oleva velcro jos se on vain yhdellä luupilla.) Toki tämä siis riippuu tilanteesta ja itsehoidossa, toista hoitaessa lähtökohtaisesti tekee asian niin hyvin kuin vain pystyy (kaksin käsin, megahuolellisesti yms.)
 
Kiristyssidehän tosiaan on about yhtä vanha kuin sota itsessään, näin hieman karrikoiden. Kyllä käsittääkseni PV:lläkin on ollut mm. sitä vihreää kumirullamallia (kaikista tätä aiemmista puhumattakaan, sodassa kun on aina tupannut näitä raajojen katastrofaaliverenvuotoja tulemaan...) jo ennen ensimmäisten CATtien ilmestymistä kotimaahan, mutta siitä mulla ei ole hajua että onko se jokaisen taistelijan TSTEA-tarve, vai lääkintähenkilöstön tavaraa. Veikkaisin jälkimmäistä.

Improvisoidun kirrarinhan tekee lähes mistä vaan ja tämä on TSTEA:ssa aivan perustaito! Tätähän on koulutettu varusmiespalveluksessakin (taistelu)ensiavun yhteydessä ennen ensimmäistäkään taistelijan EA-pakkausta, mutta tässä uskon olevan J-OS-kohtaisia eroja olleen(?).

Ukrainankokemukset ovat yksi erittäin hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoitin tällä kokemuspohjaisella tiedolla! Muutenkin kyseisen sodan TST-EA-kokemukset ja havainnot ovat aika valideja Suomen oloihin, johtuen sodan konventionaalisemmasta luonteesta (haavamekanismit, taistelutilanteet, evakuointi- ja hoitoketju, saatavilla olevat tarvikkeet) Sen verran tosiaan ehkä korjaisin, että pienellä harjoittelulla (ja kun harjoituksessa käyttää aina aukinaista CATtia niin sen käyttöön harjaantuu!) CATin pystyy laittamaan yhdellä kädellä kiinni omaan haavoittuneeseen käteensä aukinaisena, varsinkin tämän uudenmallisen Gen.7:n. Vanhemman kanssa menee ehkä säädöksi, mutta elän siinä käsityksessä, että yläraajaan sen pystyy laittamaan myös yhdestä lenkistä vedettynä (ja jalkaan laitettaessa laitetaan koko soljen läpi, koska reisilihaksissa saattaa riittää puhtia rikkomaan solki/avaamaan huonosti kiinni oleva velcro jos se on vain yhdellä luupilla.) Toki tämä siis riippuu tilanteesta ja itsehoidossa, toista hoitaessa lähtökohtaisesti tekee asian niin hyvin kuin vain pystyy (kaksin käsin, megahuolellisesti yms.)

Meillä oli aikoinaan vuosituhannen vaihteessa niitä vihreitä 5cm leveitä elastisia "jumppakuminauhoja" käytössä varusmiespalveluksessa. Jostain syystä, niitä kutsuttiin silloin "iippositeiksi".

Lassoamisen ongelmat tulevat pahiten eteen silloin kun haavoittunut makaa tantereessa reporankana, eikä nosta raajojaan, etenkään alaraajojaan (joko itsensä tai toisen auttamana) eikä muutenkaan anna mitään jeesiä auttamiseensa. Silloin se lasso on helppo saada jumahtamaan vaikka kenkien kantapäähän, maastoon itseensä tai reisistaskuihin tms varustukseen. Istuvalle ja yläraajaan homma sujuu jo huomattavasti helpommin.

Mitä noihin CAT:tien solkiin tulee niin itse suosin ja myös koulutan töissä että aina siitä yhdestä soljen lenkistä pidetään remmi kuljetettuna, ja kaikki CAT:it pitää tarkistaa että tämä on perusasetuksena. Ei koskaan kahdesta, koska sen avaaminen kiireessä ei tule onnistumaan. Ja jos koko CAT:in lasso pitää avata niin siitä yhdestä lenkistä pujotettuna sekin sujuu huomattavasti helpommin ja nopeammin pimeässä, vesisateessa ja kohmeisin sormin, kun että remmi kulkisi kahdesta lenkistä läpi.

Mitä soljen ja velcron kestävyyteen tulee, niin työpaikkakoulutuksissa lassoan CAT:in yhdestä soljesta läpi, kiinnitän velcrot toisiinsa ja laitan kaksi koulutukseen osallistujaa "vetämään köyttä" lenkillä. Toistaiseksi on pitänyt eikä ole CAT pettänyt. Vetolujuutta on CAT:in velcrolla ja soljella melkoisesti tämän kokemuksen perusteella enkä itse uskoisi oman kokemuksen perusteella että reisilihaksen jerkku riittäisi yksinkertaisesti soljen kautta läpiviedyn ja asianmukaisesti kiinnitetyn velcron avaamiseen. Velcro saattaa toki aueta, mutta ennemminkin liittäisin tämän siihen tilanteeseen että potilas liikkuu tai häntä liikutellaan, pyöritellään, ja velcro sattuu tarttumaan johonkin kiinni ja tätä kautta aukemaan. Lisäksi en pidä tavattomana sitäkään, että tajunnan rajamailla olevat sekavat potilaat saattavat tuskaisena yrittää avata CAT:ia omatoimisesti koska se tuottaa verraten kovaa kipua ja painetta asennuspaikkaansa. Vastaavaan toimintaan potilaiden taholta törmää verraten usein ensihoidossa tai akuuttihoitotyössä eri hoitovälineiden, mutta vastaavantyyppisten potilaiden taholta. Primitiivireaktio ottaa vallan ja pyrkii poistamaan keholta (tai yleisimmin ilmateistä) sinne kuulumattomat ja/tai kipua aiheuttavat vierasesineet. Nämä ovat ainakin tekijöitä jotka puoltavat soljen kahden läpiviennin käyttöä koska sitä ei todellakaan ole helppo avata!

Velcrot toki kuluvat ja muoviosat väsyvät, mutta jos suinkin mahdollista niin dedikoisi harjoitus CAT:it erikseen niistä joita aikoo tositarkoituksella käyttää. CAT kuten muutkin hoitovälineet on sitten lopulta kuitenkin suunniteltu vain kerran käytettäväksi.
 
@Stagideus: Uusimman TCCC ohjeistuksen mukaan jonka CAT:n valmistajakin on hyväksynyt myös jalkaan riittää että laitetaan vain yhden lenkin läpi kuten käden tapauksessakin. En löytänyt nopealla googlailulla nyt sitä TCCC protikollan muutosta jossa tuo ilmoitettiin, mutta myös SA-Int kouluttaa näin nykyään.
 
Ok, hyvä tietää! Uusimmassa mallissahan sitä liukusolkea ei enää ole, vaan yksinkertainen yksiläpinen solki, jolla homma hoidetaan. Itseasiassa nyt kun asiaa muistelen, niin toinen "perustelu" tuolle toimintatavalle oli tarranauhan kiinnityksen varmistaminen, eli kun kusessa ja kurassa pyörinyt, pölyinen ja mahdollisesti jo verinen CAT isketään reiteen (siis etenkin itselaitettuna, jolloin homma ei todellakaan mene kovin tyylikkäästi) niin koko soljen läpi uittamalla mahdollinen reisilihasten aiheuttama paine kohdistuu solkeen, eikä pysty esim. repäsemään huonosti kiinni olevaa velcroa auki, jolloin koko paketti avautuu.

No, hyvä tieto jokatapauksessa!
 
Back
Top