Koko maan puolustaminen -myytti

[fulcrum]

Niin hyvä Baikal, inttämiseksihän tämä on mennyt, edustamma eriäviä kantoja. Olet ystävinesi luonut täysin Natomaailmasta eroavan todellisuuden. Naton 28 jäsenmaata uskovat Naton ja sen jäsenmaiden tulevan apuun jos niitä vastaan hyökätään. Te luotte omia ajatusrakennelmianne, joissa heidän uskonsa kumotaan ilman, että mikään tosiasia tukisi niitä. Tosiasia on kuitenkin, ettei yhteenkään Natomaahan ole toistaiseksi hyökätty vieraan vallan toimesta. Tosiasia on myös, että Nato hajoaisi, jos hyökkäys tapahtuisi ilman, että muut maat tulisivat apuun.

Kyllä, näin kävisi.

Ihmettelen suuresti miksi tätä toistetaan ikään kuin se olisi argumentti siitä ettei niin voisi käydä! Ilman muuta voi - luultavasti jossain välissä käykin. Mitä isommaksi Nato muuttuu, sitä todennäköisempää se on.

Ajatus siitä että Nato ratkaisisi Suomen turvallisuusongelmat perustuu suorastaan suuruudenhulluun ajatukseen että Suomi on ainoa valtio jonka kanssa Venäjä voisi joutua konfliktiin ja jos Suomikin olisi Natossa niin Venäjä ei todennäköisesti uskaltaisi hyökätä Suomeenkaan. Tällainen megalomania, kuvitelma siitä että Suomen Nato-jäsenyys on muka joku Euroopan turvallisuuden keskeisin kysymys jota kabineteissa päivitellään tuntuu vaivaavan monia Naton kannattajia.

Todellisuudessa on hyvin vaikea kuvitella tilannetta jossa kv. yhteisö ei voisi puuttua siihen että Venäjä (tai mikään muukaan maa) rupeaisi hyökkäilemään puolueettomiin maihin. Se onko nimi jossain pumaskassa ei ole luultavasti niin relevanttia avun antamisen suhteen kuin usein kuvitellaan. Apua tulee jos on joku joka voi ja haluaa sitä antaa, eikä tule jos ei ole. Paras tae sille on hoitaa kv. asiat fiksusti. Luulen että jos joku suurvalta hyökkäisi esim. Suomeen tai Irlantiin, niin sympatiaa voisi tulla aika lailla. Sen sijaan jos invaasion kohteena olisikin vaikka Kreikka, niin välttämättä ei monessakaan Nato-maassa evä värähtäisi vaikka papereissa ja pumaskoissa lukisi mitä.

Usein kuulee valiteltavan sitä että Suomi joutui yksin talvisotaan ilman suurvaltaliittolaista ja "never again": siinä maailmantilanteessa tuskin yksikään suurvalta olisi voinut tarjota juuri sen enempää apua vaikka sellainen liitto olisi ollutkin. Juuri sen takiahan NL uskaltautuikin hyökkäämään! Toisaalta taas muistamme että Tsekkoslovakialla oli sotilasliitto Ranskan kanssa josta ei sitten tosipaikan tullen ollutkaan minkäänlaista iloa.

 

[Kapiainen]

Todellisuudessa on hyvin vaikea kuvitella tilannetta jossa kv. yhteisö ei voisi puuttua siihen että Venäjä (tai mikään muukaan maa) rupeaisi hyökkäilemään puolueettomiin maihin. Se onko nimi jossain pumaskassa ei ole luultavasti niin relevanttia avun antamisen suhteen kuin usein kuvitellaan. Apua tulee jos on joku joka voi ja haluaa sitä antaa, eikä tule jos ei ole. Paras tae sille on hoitaa kv. asiat fiksusti. Luulen että jos joku suurvalta hyökkäisi esim. Suomeen tai Irlantiin, niin sympatiaa voisi tulla aika lailla. Sen sijaan jos invaasion kohteena olisikin vaikka Kreikka, niin välttämättä ei monessakaan Nato-maassa evä värähtäisi vaikka papereissa ja pumaskoissa lukisi mitä.

Puhumattakaan siitä, mille puolelle asettuisi NATO-maa Turkki jos NATO-maa Kreikkaan joku hyökkäisi..ellei se hyökkääjä sitten olisi nimenomaan Turkki.. Tarkoitan siis sitä, että vaikka kuinka ollaan "saman kerhon jäseniä", niin tiukan paikan tullen se on ihan se ja sam mitä on sovittu ja onko nimiä papereissa vaiko ei - kansalliset edut menevät kuitenkin "yhteisen kerhon edelle" - puhumattakaan siitä, jos tarkastellaan USA:n ja NATO:n suhdetta toisiinsa. NATO:n iskukyky on täysin riippuvainen USA:sta - USA tarvitsee tänä päivänä NATO:a lähinnä saadakseen omien intressiensä ajamiseen NATO:n avulla näennäisesti laajan, kansainvälisen tuen...tosin tämäkin alkaa rakoilemaan yhä enemmän ja enemmän. Kuten on nähty, jopa Britit kieltäytyivät kunniasta Syyrian ilmaiskujen osalta..tällä menolla NATO alkaa olemaan USA:lle enemminkin rasite kuin hyöty..

 

[Vonka]

Olli Kivinen kirjoittaa tänään:

Talouskriisi murentaa puolustuksen kulmakiviä

"Suomea ja muuta Eurooppaa ravisteleva talouskriisi on osoittautunut tuskastuttavan sitkeäksi. Talouden alamäki kiteyttää väistämättä myös turvallisuuspoliittista ajattelua. Sen vuoksi yksi puolustuksemme kulmakivistä eli uskottavuus horjuu pahasti.

Suuri syy on asejärjestelmien kallistuminen. Uskottavuuden säilyttämiseen tarvittavat uudenaikaiset aseet maksavat käsittämättömän paljon. Perälautana on pidetty Hornet-torjuntahävittäjien uusimista joskus 2020-luvulla – talouskriisi on tehnyt muutokset välttämättömiksi luultua nopeammin.

Uskottavuutta on vaikea määritellä. Yksinkertaisimmin sanottuna se merkitsee valtakunnalla olevan käytössään sellainen pelote, etteivät ulkopuoliset maat katso rettelöinnin kannattavan. Pienen yksinyrittäjän on turha unelmoida riittävästä pelotteesta, sillä yksikään pieni maa ei yllä siihen nykymaailmassa.

Suomeksi sanottuna: taloudelliset tosiseikat ovat muuttaneet peruslähtökohdat, diplomaattien ja tutkijoiden kielellä paradigmat.

Tämä pakottaa suomalaisetkin päättäjät etsimään vastausta kolmeen kysymykseen: Haluammeko puolustaa maatamme? Pystymmekö siihen omin voimin? Ellemme, niin mitä sitten – liittoudummeko?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on selvä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n vuosittaiset tutkimukset osoittavat, että kolme neljästä suomalaisesta on valmis puolustamaan Suomea kaikissa olosuhteissa. Luku on kansainvälisissäkin vertailuissa suuri.

Vastaus toiseen kysymykseen on epävarmempi. Raha on nyt vielä raaempi konsultti kuin vuoden alussa, jolloin käsittelin asiaa edellisen kerran (HS 29.1.).

Koko maan puolustaminen ja yleinen asevelvollisuus nauttivat kansan vankkaa tukea. Ne kuitenkin järkkyvät taloudellisista syistä.

Naton jäsenyys ei auta tähän rahaongelmaan, kuten Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen sanoi HS:n haastattelussa (19.10.). Puheloinen todisti samaa kuin Naton kannattajat ja vastustajat: omasta puolustuksesta on joka tapauksessa huolehdittava. Tärkeä toteamus oli, että Nato on palaamassa juurilleen eli painottaa yhteistä puolustusta säätelevän perussopimuksen viidettä artiklaa.

Rahaan liittyy myös Puheloisen laskelma siitä, ettei Suomea pystytä puolustamaan ammattiarmeijalla, koska se maksaisi aivan liikaa.

Kolmas kysymys johtaa rahapulan kautta pohdintaan, kenen kanssa liittoudutaan, elleivät omat voimavarat riitä. Liittoutuminen tarjoaa päätösvaltaa, yhteistyötä ja huoltovarmuutta. Vaihtoehtoja ei ole paljon. Ruotsia ja Suomea uhkaa sivustakatsojan osa jopa Itämeren turvallisuuspohdinnoissa.

Poliittisen johdon suhtautumista muuttuneeseen tilanteeseen on kiinnostavaa seurata niin Ruotsissa kuin Suomessakin, jotka ovat monin tavoin samassa veneessä. Milloin poliitikot ovat valmiita luopumaan hämäyssanoista? Kaikkien niiden äiti on "Nato-optio". Ei sellaista ole olemassa. Suomi ja Ruotsi voivat anoa jäsenyyttä, ja Nato käy jäsenyyshankkeen läpi samalla lailla kuin kaikkien muidenkin.

Toinen lempitermi on pohjoismainen yhteistyö. Se on meille kallisarvoista monessa mielessä, mutta siitä ei ole hyötyä, kun puhutaan valtakunnan todellisesta puolustamisesta. Tanska, Norja ja Islanti hoitavat puolustuksensa Natossa. Ruotsi on luopunut oman maansa puolustamisesta maalla – ilmassa ja merellä on kalustoa.

Yhteisissä kalustohankinnoissa voidaan säästää rahaa, ja yhteiset tilannekuvat ja harjoitukset ovat tärkeitä, mutta ne eivät ratkaise keskeistä puolustusongelmaa.

Tohtori Pauli Järvenpään järjestämässä Viron Kansainvälisen puolustustutkimuksen keskuksen Max Jakobson -seminaarissa Ruotsin puolustuspolitiikka oli keskeisesti esillä. Syy on yksinkertainen: siitä on tullut Itämeren alueen vakautta horjuttava tekijä. Ruotsi on yksi peruslähtökohtia murtava muuttuja. Toinen on Venäjän aseistautuminen ja suuret hyökkäykselliset sotaharjoitukset.

Pientä toivoa poliittisen johdon ajatuksien muutoksesta sai presidentti Sauli Niinistön järjestämän poliitikkojen ja asiantuntijoiden Kultaranta-seminaarin ilmapiiristä.

Puheenvuorot muuttuivat merkittävästi, kun televisiokamerat suljettiin ja luottamuksellinen keskustelu alkoi. Kultarannassa kuultiin Suomen oloissa poikkeuksellista, hokemista vapaata ajatustenvaihtoa.

Olli Kivinen [email protected]
Kirjoittaja on HS:n riippumaton kolumnisti.


http://www.hs.fi/kotimaa/Talouskriisi+murentaa+puolustuksen+kulmakiviä/a1382337396011

 

[AKE-ukki]

Yhteinen EU:n armeija on näköjään unohdettu kokonaan. Onneksi. Utopia mikä ei olisi koskaan tullut toteutumaan. Väitän jopa, että jotkut turhat ja kalliit peliliikkeet, mitä puolustusvoimissa tehtiin aikoinaan (poliittisin perustein, tietty) tähtäsi ko. Babylonin tornin toteutumiseen.

 

[Taitolaji]

Olli Kivinen kirjoittaa tänään:

Talouskriisi murentaa puolustuksen kulmakiviä

"Suomea ja muuta Eurooppaa ravisteleva talouskriisi on osoittautunut tuskastuttavan sitkeäksi. Talouden alamäki kiteyttää väistämättä myös turvallisuuspoliittista ajattelua. Sen vuoksi yksi puolustuksemme kulmakivistä eli uskottavuus horjuu pahasti.

Suuri syy on asejärjestelmien kallistuminen. Uskottavuuden säilyttämiseen tarvittavat uudenaikaiset aseet maksavat käsittämättömän paljon. Perälautana on pidetty Hornet-torjuntahävittäjien uusimista joskus 2020-luvulla – talouskriisi on tehnyt muutokset välttämättömiksi luultua nopeammin.

Uskottavuutta on vaikea määritellä. Yksinkertaisimmin sanottuna se merkitsee valtakunnalla olevan käytössään sellainen pelote, etteivät ulkopuoliset maat katso rettelöinnin kannattavan. Pienen yksinyrittäjän on turha unelmoida riittävästä pelotteesta, sillä yksikään pieni maa ei yllä siihen nykymaailmassa.

Suomeksi sanottuna: taloudelliset tosiseikat ovat muuttaneet peruslähtökohdat, diplomaattien ja tutkijoiden kielellä paradigmat.

Tämä pakottaa suomalaisetkin päättäjät etsimään vastausta kolmeen kysymykseen: Haluammeko puolustaa maatamme? Pystymmekö siihen omin voimin? Ellemme, niin mitä sitten – liittoudummeko?

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on selvä. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n vuosittaiset tutkimukset osoittavat, että kolme neljästä suomalaisesta on valmis puolustamaan Suomea kaikissa olosuhteissa. Luku on kansainvälisissäkin vertailuissa suuri.

Vastaus toiseen kysymykseen on epävarmempi. Raha on nyt vielä raaempi konsultti kuin vuoden alussa, jolloin käsittelin asiaa edellisen kerran (HS 29.1.).

Koko maan puolustaminen ja yleinen asevelvollisuus nauttivat kansan vankkaa tukea. Ne kuitenkin järkkyvät taloudellisista syistä.

Naton jäsenyys ei auta tähän rahaongelmaan, kuten Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen sanoi HS:n haastattelussa (19.10.). Puheloinen todisti samaa kuin Naton kannattajat ja vastustajat: omasta puolustuksesta on joka tapauksessa huolehdittava. Tärkeä toteamus oli, että Nato on palaamassa juurilleen eli painottaa yhteistä puolustusta säätelevän perussopimuksen viidettä artiklaa.

Rahaan liittyy myös Puheloisen laskelma siitä, ettei Suomea pystytä puolustamaan ammattiarmeijalla, koska se maksaisi aivan liikaa.

Kolmas kysymys johtaa rahapulan kautta pohdintaan, kenen kanssa liittoudutaan, elleivät omat voimavarat riitä. Liittoutuminen tarjoaa päätösvaltaa, yhteistyötä ja huoltovarmuutta. Vaihtoehtoja ei ole paljon. Ruotsia ja Suomea uhkaa sivustakatsojan osa jopa Itämeren turvallisuuspohdinnoissa.

Poliittisen johdon suhtautumista muuttuneeseen tilanteeseen on kiinnostavaa seurata niin Ruotsissa kuin Suomessakin, jotka ovat monin tavoin samassa veneessä. Milloin poliitikot ovat valmiita luopumaan hämäyssanoista? Kaikkien niiden äiti on "Nato-optio". Ei sellaista ole olemassa. Suomi ja Ruotsi voivat anoa jäsenyyttä, ja Nato käy jäsenyyshankkeen läpi samalla lailla kuin kaikkien muidenkin.

Toinen lempitermi on pohjoismainen yhteistyö. Se on meille kallisarvoista monessa mielessä, mutta siitä ei ole hyötyä, kun puhutaan valtakunnan todellisesta puolustamisesta. Tanska, Norja ja Islanti hoitavat puolustuksensa Natossa. Ruotsi on luopunut oman maansa puolustamisesta maalla – ilmassa ja merellä on kalustoa.

Yhteisissä kalustohankinnoissa voidaan säästää rahaa, ja yhteiset tilannekuvat ja harjoitukset ovat tärkeitä, mutta ne eivät ratkaise keskeistä puolustusongelmaa.

Tohtori Pauli Järvenpään järjestämässä Viron Kansainvälisen puolustustutkimuksen keskuksen Max Jakobson -seminaarissa Ruotsin puolustuspolitiikka oli keskeisesti esillä. Syy on yksinkertainen: siitä on tullut Itämeren alueen vakautta horjuttava tekijä. Ruotsi on yksi peruslähtökohtia murtava muuttuja. Toinen on Venäjän aseistautuminen ja suuret hyökkäykselliset sotaharjoitukset.

Pientä toivoa poliittisen johdon ajatuksien muutoksesta sai presidentti Sauli Niinistön järjestämän poliitikkojen ja asiantuntijoiden Kultaranta-seminaarin ilmapiiristä.

Puheenvuorot muuttuivat merkittävästi, kun televisiokamerat suljettiin ja luottamuksellinen keskustelu alkoi. Kultarannassa kuultiin Suomen oloissa poikkeuksellista, hokemista vapaata ajatustenvaihtoa.

Olli Kivinen [email protected]
Kirjoittaja on HS:n riippumaton kolumnisti.


http://www.hs.fi/kotimaa/Talouskriisi murentaa puolustuksen kulmakiviä/a1382337396011

"Uskottavuutta on vaikea määritellä. Yksinkertaisimmin sanottuna se merkitsee valtakunnalla olevan käytössään sellainen pelote, etteivät ulkopuoliset maat katso rettelöinnin kannattavan. Pienen yksinyrittäjän on turha unelmoida riittävästä pelotteesta, sillä yksikään pieni maa ei yllä siihen nykymaailmassa."

Nimimerkki Taitolaji ei ole Olli Kivinen, vaikka ajatuksemme ovat kohta kohdalta yhtenevät!

 

[Vonka]

Minä siteeraan vielä yhtä kohtaa:

"Ruotsin puolustuspolitiikka oli keskeisesti esillä. Syy on yksinkertainen: siitä on tullut Itämeren alueen vakautta horjuttava tekijä. Ruotsi on yksi peruslähtökohtia murtava muuttuja."

Aina niistä on harmia...

 

[fulcrum]

"Uskottavuutta on vaikea määritellä. Yksinkertaisimmin sanottuna se merkitsee valtakunnalla olevan käytössään sellainen pelote, etteivät ulkopuoliset maat katso rettelöinnin kannattavan. Pienen yksinyrittäjän on turha unelmoida riittävästä pelotteesta, sillä yksikään pieni maa ei yllä siihen nykymaailmassa."

Jokaiselle eurooppalaiselle pikkumaalle, joka liittoutui 2. maailmansodassa jonkun isomman maan kanssa, kävi huonosti. Joka ainoalle. Niistä maista jotka yrittivät pysyä puolueettomina sentään muutama selvisi rytinästä.

 

[SJ]

Jokaiselle eurooppalaiselle pikkumaalle, joka liittoutui 2. maailmansodassa jonkun isomman maan kanssa, kävi huonosti. Joka ainoalle. Niistä maista jotka yrittivät pysyä puolueettomina sentään muutama selvisi rytinästä.

Siitä huolimatta voidaan kysyä, että "kuinka huonosti". Meinaan, että meille olisi voinut käydä vieläkin huonommin.

 

[fulcrum]

Siitä huolimatta voidaan kysyä, että "kuinka huonosti".

Olennaista on ymmärtää että mikään sotaa edeltävänä aikana solmittu liittosuhde tuskin olisi Suomea auttanut pätkän vertaa. (Suomellahan oli sellainen, Viron kanssa.)

 

[Benelli]

Jokaiselle eurooppalaiselle pikkumaalle, joka liittoutui 2. maailmansodassa jonkun isomman maan kanssa, kävi huonosti.

Belgia, Hollanti, Norja, Kreikka ja Luxemburg . . . . .
Puolalle ja Tsekkoslovakialle tosiaan kävi kehnosti natsi miehityksen vain vaihtuessa kommunisteihin.

 

[Iso-Mursu]

En ole maanpuolustusalan ammattilainen, mutta selkeän mielipiteeni mukaan käsite "Koko maan puolustaminen" on ollut jo kotvasenkin utopiaa. Olen asiasta keskustellut tuntemieni itseäni parempien asiantuntijoiden kanssa, ja saanut vahvistusta olettamukselleni, ettei koko maata ole nykyisellään a) mahdollista b) aikomustakaan puolustaa.

Miksi sitten myyttiä viralliselta taholta pidetään yllä? Miksi alan ammattilaiset eivät kerro totuutta?

Helpoin vastaus on tietenkin maanpuolustustahdon ylläpitäminen, turvallisuuden tunteen luominen ja päättäjien kasvojensa säilyttämisen halu. Ja kansalaisten mielipiteen muokkaaminen niiden idealistien taholta, jotka uskovat maanpuolustukseen satsattavien taloudellisten resurssien menevän hukkaan.

Entä totuuden kertominen? Miten siihen reagoitaisiin? Heittäisikö porukka lusikan nurkkaan epätoivoissaan, vaiko heräisikö enemmistö vaatimaan päättäjiltä toimenpiteitä tyyliin "..kele meidän töllejä puolustetaan ..tana vaikka se vaatisi kukkaron nyörien löysäämistä ..kele"?

Dilemma on toki monitahoinen, karttaa ja kulkuyhteyksiä tarkastelemalla saattaa päätyä siihenkin, että nykyistä huomattavasti vahvemmillakin sotavoimilla otsikon mukainen tavoite voisi olla mahdoton tai ainakin epätarkoituksenmukainen. Eikä mahdollista sotaa ratkaista Kittilän Pokassa, vaan ihan muualla...

Mutta kansalaisille pitäisi kertoa totuus. Voin toki olla väärässäkin tai sitten erehdyn. Tai päinvastoin.

Kysymyshän on siitä että miten koko maata puolustetaan. Ja miten paljon vihollisella olisi haluja hyökätä esimerkiksi jonnekkin Kainuun peräkyliin.

Suomeakin varmaan katkaistaisiin parempien tieurien kohalta.

Ja jossain Lapissa ja Kainuussa olisi paljon tilaa jossa perääntyä ennen kuin olisi laitettava stoppi touhulle.

 

[kaislajääkäri]

Postaukseni koskee lähinnä suurelle yleisölle annettua kuvaa. Väitän että enemmistön kansalaisita mielikuvana on edellen koko maan kattava jäykkä torjuva puolustaminen, niin epärealliselta kuin tuntuukin.

Olisi ihan hyvä avatu käsityksiä, ja kertoa mm. viivyttämisestä, kulutamisesta ja alueiden priorisoinnista . Hyvä joukko porukasta uskoo vanhan malliin jäykkään puolustukseen.

 

[Taitolaji]

Olennaista on ymmärtää että mikään sotaa edeltävänä aikana solmittu liittosuhde tuskin olisi Suomea auttanut pätkän vertaa. (Suomellahan oli sellainen, Viron kanssa.)

Noinhan se tietysti on jatkossakin.

Kaikkien 26:n eurooppalaisen Naton jäsenvaltion poliittinen- ja sotilaallinen johto koostuu hyväuskoisista hölmöistä, jotka ovat lisäksi ylipuhuneet maittensa kansalaiset uskomaan ja luottamaan siihen, että Naton ja sen jäsenvaltioiden kanssa tehdyt sopimukset pitäisivät jos jonkun jäsenvaltion kimppuun hyökättäisiin. Etenkin usko siihen, että Kanda, saati USA tulisi apuun, on suorastaan lapsellinen. Venäjä on sotilaallisesti niin ylivoimainen, että on turha edes kuvitella, että Nato haluaisi, saati kykenisi, auttamaan pienempiä jäsenmaitaan kuten Baltian maita. Tämä tosiasia on mm. näillä sivuilla toistettu niin moneen kertaan, että sen täytyy pitää paikkansa. Natomaat elävät suuressa harhassa. MOT.

Jo suoritetuista tai tulevista määrärahaleikkauksista huolimatta Suomen tulee jatkossakin perustaa turvallisuutensa oman uskottavan ja itsenäisen sotilaallisen puolustuksensa varaan. Suureen reserviin ja ainutkertaiseen koulutusjärjestelmäämme perustuva maanpuolustuksemme takaa sen, ettei Venäjä jatkossakaan kykene lyömään Suomea sotilaallisesti. Siviilit kärsivät aina sodassa, joten on turha korostaa kokonaismaanpuolustuksen merkitystä tai vinkua parin mummon perään. Maatamme ei ole lyöty, niin pitkään kuin yksikin suomalainen mies taistelee metsissämme.

Naton jäsenyys ei antaisi turvallisuuslisää maallemme, päinvastoin, se altistaisi Venäjän hyökkäykselle. Yksin pärjäämme paremmin. Oma itsenäinen puolustuksemme on riittävä peloite. "Eftervärld, stå här på egen bottn och lita icke på främmande hielp" on Ehrensvärdin toimesta hakattu Suomenlinnan muurin seinään. Tämä pätee yhä!

PS. Totean varmuuden vuoksi, että yllä tavoittelemaani kirjoituslajia kutsutaan sarkasmiksi. Valitettavasti se ei aina tavoita kohdettaan. Ehrensvärdin sanojen osalta totean, että Suomenlinna (Sveaborg) joutui antautumaan venäläisille koska kovasti kaivattu sotilaallinen apu Ruotsista ei ennättänyt ajoissa perille, joten se siitä!

 

[fulcrum]

Noinhan se tietysti on jatkossakin.

Kaikkien 26:n eurooppalaisen Naton jäsenvaltion poliittinen- ja sotilaallinen johto koostuu hyväuskoisista hölmöistä, jotka ovat lisäksi ylipuhuneet maittensa kansalaiset uskomaan ja luottamaan siihen, että Naton ja sen jäsenvaltioiden kanssa tehdyt sopimukset pitäisivät jos jonkun jäsenvaltion kimppuun hyökättäisiin. Etenkin usko siihen, että Kanda, saati USA tulisi apuun, on suorastaan lapsellinen. Venäjä on sotilaallisesti niin ylivoimainen, että on turha edes kuvitella, että Nato haluaisi, saati kykenisi, auttamaan pienempiä jäsenmaitaan kuten Baltian maita. Tämä tosiasia on mm. näillä sivuilla toistettu niin moneen kertaan, että sen täytyy pitää paikkansa. Natomaat elävät suuressa harhassa. MOT.

Mikään 26 eurooppalaisesta Naton jäsenmaasta ei ole Suomi. Next.

Kummallista ettet koskaan vastaa mihinkään argumenttiin vaan tyydyt postaamaan vain näitä kömpelösarkastisia kärjistyksiäsi.

Miksi lienee?

 

[Taitolaji]

Mikään 26 eurooppalaisesta Naton jäsenmaasta ei ole Suomi. Next.

Kummallista ettet koskaan vastaa mihinkään argumenttiin vaan tyydyt postaamaan vain näitä kömpelösarkastisia kärjistyksiäsi.

Miksi lienee?

Mikään 26 eurooppalaisesta Naton jäsenmaasta ei ole Suomi. Next.

Kummallista ettet koskaan vastaa mihinkään argumenttiin vaan tyydyt postaamaan vain näitä kömpelösarkastisia kärjistyksiäsi.

Miksi lienee?

Hyvä fulcrum, kävin läpi kirjoituksesi, ei sieltä löydy konkreettisia argumentteja joihin vastata. Jouko kuvitelmia siitä, mitä Nato ei tekisi tai mihin Naton jäsenyys johtaisi - ilkeämpi kutsuisi osaa niistä aivopieruiksi, minä taas tietämättömyydeksi. Yhdestä asiasta lienemme samaa mieltä; tällä hetkellä Suomea ei uhkaa mikää tai kukaan. Eri mieltä olemme siitä, mitä olisi tehtävä jos haluamme aidosti päätyä uskottavaan puolustukseen. Vaihtoehdot ovat Nato tai Venäjän kainaloisessa pysyminen, jossa tilassa kansaa lohdutetaan ns. Nato-optiolla.

 

[baikal]

Jos Nato nykymuotoisena perustettaisiin just nyt, niin montako jäsenvaltiota siinä olisi, mitä arvelet Taitolaji?

 

[vehamala]

....
Vaihtoehdot ovat Nato tai Venäjän kainaloisessa pysyminen, jossa tilassa kansaa lohdutetaan ns. Nato-optiolla.

Noin lujaan uskoon ei voi järkiperusteilla vaikuttaa, sen tiedämme historiasta.

 

[Taitolaji]

Jos Nato nykymuotoisena perustettaisiin just nyt, niin montako jäsenvaltiota siinä olisi, mitä arvelet Taitolaji?

Kysymyksessäsi ei ole mieltä, kaikki organisaatiot kuten valtiot, ovat historiansa tuotteita.

 

[fulcrum]

Hyvä fulcrum, kävin läpi kirjoituksesi, ei sieltä löydy konkreettisia argumentteja joihin vastata. Jouko kuvitelmia siitä, mitä Nato ei tekisi tai mihin Naton jäsenyys johtaisi - ilkeämpi kutsuisi osaa niistä aivopieruiksi, minä taas tietämättömyydeksi.

Retostelet kovasti Nato-tietämykselläsi joka on ilmeisesti parempi kuin kellään muulla täällä, mutta et kuitenkaan viitsi sitä jakaa meille vaan annat meidän rypeä tässä tietämättömyydessäsi.

Toistan edelleen: Nato-kysymys on kysymys nettoturvallisuuslisästä. Netto.

 

[Taitolaji]

Retostelet kovasti Nato-tietämykselläsi joka on ilmeisesti parempi kuin kellään muulla täällä, mutta et kuitenkaan viitsi sitä jakaa meille vaan annat meidän rypeä tässä tietämättömyydessäsi.

Toistan edelleen: Nato-kysymys on kysymys nettoturvallisuuslisästä. Netto.

Ja minä toistan, kysymys on siitä takaako maamme nykyinen puolustusratkaisu uskottavan puolustuksen jos Venäjä hyökkää.

Vastaus on; ei takaa, jos joudumme hyökkäyksen kohteeksi. On sitten eri keskustelu voimmeko välttää vihollisuudet myöntyväisyyspolitiikalla Venäjän suuntaan. Tässä mielessä Venäjän ystävät ovat rehellisiä. He toteavat, ettei Suomi tarvitse puolustusta Venäjän varalta. Monet muut liikkuvat hämärän rajamailla.