Kiitos tästä linkistä. Se oli varsin informatiivinen. PV:n vastaus on tosin ristiriitainen siinä mielessä, että yhdessä kohdassa sanotaan, että tätä direktiiviä koskevaa vapaaehtoista mp-koulutusta saa vuosittain 10 000 reserviläistä, mutta toisaalla puhutaan sitten maanpuolustustyöhön osallistuvista "kymmenistä tuhansista reserviläisistä". Tuo 10 000 ei nyt niin hirveän kaukana minusta ole siitä Tuomiojan luvusta, joten ihmettelen, miksi siihen suhtauduttiin niin valtavalla vihamielisyydellä ja skeptisyydellä.
Toinen juttu on sitten se, että tuossa tosiaan aseiden yksityisomistukselle ja niiden käyttämiselle vapaaehtoisessa mp-koulutuksessa nähdään ainoana vaihtoehtona se, että aseita ei kerta kaikkiaan olisi olemassa eikä esim. sitä, että vapaaehtoisen touhun ammunnoissa käytettäisiin PV:n omistamia aseita. Hyväksyn sen argumentin, että puhtaasti valtiontalouden kannalta on edullisempaa, että reserviläiset kustantavat touhun omasta pussistaan. Mielenkiintoinen kysymys olisikin nyt asettaa asedirektiiviä kannattaville tahoille, että jos kyseisten aseiden yksityisomistus rauhanajan turvallisuussyistä kiellettäisiin, niin oltaisiinko tämän mp-vaikutus valmiina kompensoimaan siten, että PV:n rahoitusta lisättäisiin sen verran, että kyseistä reserviläisammuntaa voisi sitten harjoittaa PV:n aseilla.
Tässä ketjussa on rautlangasta väännetty että mikä se merkitys on, mutta kaiken tämän voi kumota sanomalla että "No eihän oo!!"
Ei tuosta valiokuntalausunnosta juuri touhun merkityksen suuruus selviä. Siinä vedotaan siihen, että maassa on 230 000 SA-sijoitettua reserviläistä, eikä edes voimakkaasti kertausharjoituksia lisäämällä ole mahdollista ylläpitää tämän koko joukon ampumataitoa. Olen tästä osin samaa mieltä (tosin esitin jo tässä ketjussa mallin, jolla tuohon pystyisi minusta suht kustannustehokkaasti tuomaan parannusta). Mutta lausunto menee pieleen siinä, että vetoaa siihen, että sitten sillä MPK:n järjestämällä vapaaehtoisten omilla aseilla tekemällä 10 000 osallistujaa koskevalla koulutuksella olisi tuohon myöskään merkitystä. Tai sanotaan niin, että jos 10 000:n reserviläisen vuosittainen ammuntakoulutus on se, jolla on jo merkittävästi vaikutusta maanpuolustukseen, niin miksi vedota sitten sen koko SA-reservin kokoon?
Väitän siis edelleen, että se nykyinen reserviläisten omilla aseilla tehtävä vapaaehtoinen MPK:n järjestämä ampumaharjoittelu olisi suht yksinkertaista ja halpaa korvata PV:n asein tehtävällä harjoittelulla, etenkin jos touhussa ei osallistujille tarvitsisi maksaa mitään (koska kyse on vapaaehtoisista). Kyllä, se maksaisi valtiolle jonkun verran enemmän kuin nykymuotoinen touhu. Valiokunta kirjoittaa:"pahimmillaan direktiivi lopettaisi reserviläisammunnat nykymuodossaan kokonaan". Tämä tosiaan pitää paikkaansa, jos direktiivin voimaan tullessa jäätäisiin seisomaan tumput suorina. Jos sen sijaan vapaaehtoiset reserviläisammunnat korvattaisiin PV:n asein tehtävällä ammunnalla, niin ammunnat eivät suinkaan loppuisi vaan voisivat parhaassa tapauksessa jopa keskittyä paremmin SA-sijoitettuun porukkaan, kun nykyisin ne ampuvat, joilla siihen on varaa ja intoa riippumatta siitä, mikä heidän SA-sijoituksensa on. Ja vielä, jos toimittaisiin niin kuin
@yrjö ehdotti, eli reserviläiset edelleen maksaisivat ampumansa paukut, niin jopa kustannusvaikutus jäisi suht pieneksi.
Sanoisin siis, että oikein toimimalla (eli ei siis vain ajopuuna menemällä tuon "pahimman tapauksen" mukaan) direktiivin mp-vaikutus olisi vähäinen. Tämä ei tietenkään edelleenkään tarkoita, että direktiiviä pitäisi silti hyväksyä, vaan tässä kysymyksessä oleellista on se, mihin
@Vonka :n kysymykseen tässä ei ole juuri vastattu, eli mikä olisi direktiiivin tuoma lisäturvallisuusvaikutus rauhan aikana. Ainakaan puolustusvaliokunnan lausunnon mukaan se ei olisi kovinkaan merkittävä. Onko jollain linkkiä kyseisen direktiivin valmisteluasiakirjoihin EU:ssa, jotta voisi lukea, millä perusteella siellä tätä on ajettu?
Ai niin, unohtui mainita se, että PV ei tuossa lausunnossaan viittaa lainkaan siihen, mitä täällä on toitotettu, eli pienen paljon ampuneen reserviläisporukan merkitykseen LKP-tilanteessa kouluttajina, vaan lausunnossa puhutaan vain koko SA-reservin ampumataidon ylläpidosta. Olen PV:n kanssa samaa mieltä, että minustakin SA-reservin mahdollisimman laaja rauhanajan ampumiskoulutus on se asia, jolla on merkitystä ja siihen minustakin paukut pitäisi panna.
