Viime päivinä on keskusteltu huippukoodaajien houkuttelemisesta Suomeen. Houkuttimina korostetaan Suomessa koulutusta, ilmaista terveydenhuoltoa, turvallisuutta, lomia seka puhtautta. Suomi erottuukin edukseen, kun puhutaan keskiarvoista.
Huippukoodaajien tuloilla keskiarvo ei kuitenkaan ole käypä vertailukohta. Hyvillä tuloilla voi Yhdysvalloissa asua turvallisella alueella, jossa on hyvät koulut ja palvelut. Työnantajan tarjoaman sairausvakuutuksen ansiosta saa loistavaa terveydenhuoltoa, joka ei maksa työntekijälle juuri mitään.
Olin Yhdysvalloissa Googlella ohjelmistoinsinöörinä ja tutkijana, ja jos huippukoodaajista kilpaillaan, he kilpailevat samoista. Vuosipalkkani suoraan koulunpenkiltä oli yli 200 000 dollaria, ja kandidaatiksi valmistuneet saivat noin 180 000 dollaria. Palkka nousi nopeasti, ja tiimini kokeneimmat insinöörit saivat puolesta miljoonasta noin miljoonaan dollaria vuodessa. Tein 8–9 tunnin työpäiviä, palkallisia lomia oli työvuosista riippuen pyhineen 27–38 päivää, ja isyysvapaata käytin kertaalleen täydellä palkalla 12 viikkoa.
Toimistolla oli ilmainen huipputason aamiainen, lounas ja päivällinen, ilmaiset hierojat, personal trainerit, smoothie-baarit, baristat ja videopelihuoneet. Siis huippuliksa sekä toimistomummot. Muutin takaisin Suomeen, mutta syinä olivat lapset, sukulaiset ja ystävät – syitä, joilla ulkomaalaisia ei Suomeen houkutella.
Useimmat suomalaiset, myös johtajat, eivät tunnu olevan tietoisia siitä, mitä vastaan kilpaillaan, kun puhutaan amerikkalaisista huipputyönantajista. Kaipaisin siksi paljon rehellisempää keskustelua siitä, mitä Suomi voi tarjota. Ellei yritys ole jostain syystä lähes ainutlaatuisen kiinnostava, todellisten huippujen houkutteleminen ulkomailta on melkein mahdotonta ilman perhesyitä. Myös kielellä on suuri merkitys, minkä opin asuessani muutaman vuoden maassa, jossa en puhunut paikallista kieltä.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005876596.html