Kulttuuriantropologiassa heimolla tarkoitetaan kylässä asuvaa muutaman sadan ihmisen joukkoa, jolta puuttuu voimakas johtajuus. Heimoa yhdistää lähinnä sukulaisuus ja heimo on teoriassa
ryhmien joukko
[2]. Väestömäärä on aina yleensä alle 1 000. Heimo voi hankkia elatuksensa joko yksinkertaisella maanviljelyllä tai paimentolaisuudella. Suotuisissa oloissa heimo voi hankkia ravintoa metsästyksellä ja kalastuksella
[3] jolloin puhutaan ”kompleksisista
metsästäjä-keräilijöistä”.
Heimo on etnisesti yhtenäinen. Heimoa hallitaan suhteellisen tasa-arvoisesti tai mahtimiehen johdolla. Mahtimies on yleensä neuvoa-antava karismaattinen johtaja jonka on monesti kuunneltava yleistä mielipidettä
[2]. Silti kaikki päätökset eivät ole enemmistöpäätöksiä niin kuin hopeilla
[2]. Mahtimiehelläkään ei ole suurta valtaa, hänen pitää ansaita johtajuutensa. Yksityisomistus on yleensä niukkaa.
Heimon sisällä on eriarvoisia ryhmiä, muttei varsinaisia yhteiskuntaluokkia. Yksilön asema heimossa määräytyy sukulaisuuden mukaan
[3].
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heimo_(kansatiede)
Suomalaiset heimot ovat muinaisia etnisiä ryhmiä joista ajan saatossa muodostui
suomalaiset. Suomen heimot ovat nykyisin muuttoliikkeen vaikutuksesta suureksi osaksi sekoittuneita.
Mikael Agricola mainitsee vuoden 1548 Uuden Testamentin esipuheessa suomalaisiksi heimoiksi suomalaiset, eli
varsinaissuomalaiset sekä
hämäläiset ja
karjalaiset.
[3]
Tämän kehityksen pyrkimyksenä oli mahdollisesti tarkoitus ilmaista erityistä ”suomalaista” identiteettiä, joka syntyi mielikuvasta yhteisestä alkuperästä ja keskinäisestä samankaltaisuudesta.
[5] Suomen heimoista on runsaasti mainintoja varhaisissa historiallisissa lähteissä, kuten Paavin kirjeissä,
Novgorodin ensimmäisessä kronikassa sekä
Eerikinkronikassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaiset_heimot