Ymmärtääkseni raportissa ei tällaista väitetty vaan se oli toimittajien mutkien suoriksivetoa, tai sitten kritiikin kohteeksi joutuneiden olkinukkeilua.
"Ilmiö-oppimista" ja vastaavia ei tietenkään ole aloitettu 2016 vaan niitä on ollut käytössä jo aiemmin.
On ollut aiemminkin. OPS2016 korostaa niitä enemmän, jopa velvoittaa niiden osittaiseen käyttöön. Silti 2015 muutoksia ei niillä pysty selittämään, koska edellinen OPS oli sen kymmenen vuotta voimassa, eikä siinä ollut mitään isoja muutoksia aiempaan.
Uudessa OPSissa parasta on, että se vaatii käyttämään useampaa kuin yhtä opetusmenetelmää. Tämä tietysti ahdistaa ja vituttaa niitä opettajia, jotka ovat tehneet hyvät kalvot opetusharjoittelussa 20 vuotta sitten ja nyt pitäisi tehdä uudet. Ja tuo on viittaus ihan tosi elämään parin vuoden taakse.
Kokemus tuttavapiiristä: vanhemmat pyydettiin kouluun palaveriin kun koulun mielestä lapsella oli oppimishäiriö. Hän ei tunneilla juurikaan osallistunut opetukseen. Vanhemmat ihmettelivät tätä, kun lapsi teki kuitenkin kotona läksynsä. Selvisi, että kotona läksyt tehtiin kun vanhemmat käskivät. Koulussa hän ei tehnyt mitään, kun siellä kukaan ei käskenyt. Doh!
Uskon helposti. Osa opettajista on niin munattomia, ettei uskalla/halua/pysty/viitsi pakottamaan lasta tekemään asioita, joita tämä ei halua. Kyky johtaa puuttuu. Samoin ymmärrys siitä, että myös erilaisten oppimismenetelmien tai oppijoiden ja opettajien (yksilöinä) oppiminen on aikaa vievä prosessi. Pitkäjänteisyys on A ja O.
Pari vuotta sitten pääsin seuraamaan yläasteen matematiikantuntia. Tunti tehtiin tietokoneluokassa koska moderni. Suurin osa oppilaista keskittyi huutelemaan toisilleen pelien, tsättien yms. tapahtumia ja puuhailemaan tietokoneilla niitä näitä. Opettaja huusi koko ajan naama punaisena saadakseen äänensä kuuluviin metelin yli. Vaikea uskoa että kukaan oppi tunnilla mitään. Näin ilmeisesti olikin koska myöhemmin opettajanhuoneessa ao. opettaja tuskaili oppilaidensa huonoa osaamistasoa. Perusteet olivat useimmilla niin heikot että heillä ei ollut edes valmiuksia ymmärtää mitä matemaattisilla työkaluilla olisi ollut tarkoitus tehdä. Hän aprikoi, pitäisikö mennä opetussuunnitelman mukaan tuloksena se että asiat olisi nimellisesti käyty läpi, vai keskittyä siihen että kaikki oppisivat edes yksinkertaista yhtälönratkaisua vaikka sitten jäisivätkin 'virallisista' tavoitteista jälkeen. -En tiedä mihin tulokseen päätyi.
En ihmettele tuota tilannetta ollenkaan, jos ala-asteen matematiikantunnit ovat tällaisia (erään kouluavustajan fb-päivitys):
"Matematiikan tunti. Tai niin ainakin lukujärjestykseen on merkitty. Tehtävä: Ota vihko ja mene parin kanssa pihalle. Kirjoita vihkoon pihaan liittyvä kysymys, esim. "Kuinka monta pyörätelinettä pihalla on?" ja laske oikea vastaus. Seuraavaksi oppilaat suorittavat pihalla annettua tehtävää koko tunnin. Välitunnin aikana opettajat kirjoittavat tehtäviä yhdelle paperille ja monistavat sen. Paperin otsikoksi tulee "Piha tutuksi". Siis se sama piha, jossa oppilaat ovat temmeltäneet jo 4 vuotta. Seuraavalla oppitunnilla oppilaat menevät taas pihalle ja vastaavat kysymyksiin."
Edelleenkin väitän, että jos ei ole käsitystä siitä mitä tekee tai mitä pitäisi tehdä, millä tahansa opetusmenetelmällä saa tunnit ja oppilaat pilattua. Meilläkin on opettajia, joilla on kymmenien vuosien näytöt asiasta.
Valitettavasti päättävien tasojen vastaus tämäntyyliseen kritiikkiin tuntuu olevan että Pisa on aivan vanhentunut nykymaailmassa ja ettei luonnontieteellistä tai humanistista osaamista enää tarvitse. Tärkeämpää on ilmeisesti osata tökätä peukkuja fabossa. Tällä tavoin kai niitä tulevaisuuden huippuosaajia saadaan.
Mitä tulee tähän 'avokonttori/koulussa kivaa nonstop' -villityksiin, niin epäilen taustalla olevan saman ilmiön joka näkyy monissa nykyvanhemmissa ja -isovanhemmissa. Kun he ovat itse eläneet lapsena vielä sitä aikaa jolloin on ollut joskus oikeasti puutetta leluista, vaikea keksiä tekemistä ja usein vain tylsää, niin he haluavat osin alitajuisestikin varmistaa ettei ainakaan seuraava sukupolvi joudu kärsimään samasta ankeudesta. He eivät sisäistä että maailma on suunnattomasti muuttunut ja nykylapsille olisi tärkeämpää usein jo rajoittaa virikkeiden ja ärsykkeiden määrää.
Ainakaan meikäläisen oppilaiden vanhemmat eivät ole eläneet kovin puutteellista aikaa. Tietty se 1990-luvun lama voi siellä vähän heijastella, mutta viimeistään 2000-luku on pitänyt huolen maallisesta hyvästä.
Kuitenkin komppaan siinä, että on rintaan pistää ja vituttaa aina, kun kuulee/näkee/lukee ajatuksia siitä, että koulumaailmaa pitää uudistaa viihtyisyys etusijalla. Ei todellakaan. Koulua pitää uudistaa niin, että siellä oppii. Pisa-tulosten putoaminen kertoo mielestäni sen, että koulua pitää uudistaa. Mennäänkö nyt oikeaan suuntaan, on sitten asia, jonka vain aika näyttää.
Oppilaat viihtyvät koulussa ja tunneilla, jos niillä teettää jotakin järkevää. Oppilaat vihaavat kaikkein eniten sitä, että heidän aikaansa haaskataan. Jos opettaja on rehellinen oppilaita ja itseään kohtaan, ja teettää vain asioita, joiden tekemisen voi perustella uskottavasti edistävän oppimista, oppilaat tekevät mitä sanotaan. Poikkeusyksilöitä tietenkin on, mutta niitä varten sitten on muut keinot. Monet niistä "poikkeusyksilöistäkin" ovat yleensä mukana, jos niille antaa mahdollisuuden tulla mukaan, eikä anna mahdollisuutta jäädä pois kelkasta.
Tyttären luokanopettaja vetää hyvin modernilla otteella ja jälki ainakin meillä on ihan ok. Itse asiassa kysyttiin, että saako tyttö keväällä ryhtyä opiskelemaan jo seuraavan vuoden asioita. Itse olen jo kertonut, että 7.-luokkalaisten kanssa päivitin systeemini uusiksi. Oppilaat opiskelee ihan hyvin, menestyvät tasonsa mukaisesti (seuraavaksi yritetään sitä tason nostamista) ja suurin osa jopa viihtyy. Välillä on pitänyt käyttää kokkapuheita ja välillä solmuruoskaa (kuvaannollisesti), mutta vähitellen systeemi alkaa mennä kaikilla kaaliin. Kaseja ei tänä vuonna ole ja ysien kanssa käydään yhteiskuntaoppia melko perinteisesti. Sokraattisella menetelmälläkin on jo ikää mutta silti se on mielestäni tosi jees. Oppilaatkin tuntuvat tykkäävän.