Koulutus 100+

Tykkäykset: EK
Osattiin sitä ennenkin.

"Tutkimusmatkailija kulki ensin kilometrin etelään, sitten kilometrin itään ja lopulta kilometrin pohjoiseen, jolloin hän huomasi palanneensa lähtöpaikalleen ja näki karhun."

Minkä värinen karhu oli?
 
Vastaus: keisaripingviinin korvantaustat ovat oranssinkeltaiset.

1546840980951.png
 
Valinnan vaikeus.

Lukiota kuvaillaan usein paikkana, joka antaa nuorelle lisäaikaa pohtia omaa tulevaisuuttaan. Uusi lukiolainen joutuu kuitenkin valitsemaan matemaattis-luonnontieteellisten aineiden kurssit ensimmäisen vuoden alussa oikein päästäkseen mahdollisesti mieluisalle alalle yliopistoon. Näistä merkittävin kurssivalinta vaikuttaa olevan valinta lyhyen ja pitkän matematiikan välillä.

Vaikka pitkä matematiikka avaa ovet muun muassa tekniikan ja lääketieteen aloille, sitä painotetaan monessa yliopistossa aloilla, joilla ainetta ei pitäisi ensisijaisesti tärkeänä.

Kysyimme Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan varadekaanilta Anu Laineeltahttps://www.hs.fi/haku/?query=anu+laineelta sekä oikeustieteellisen tiedekunnan rikosoikeuden professorilta Sakari Melanderiltahttps://www.hs.fi/haku/?query=sakari+melanderilta, miksi esimerkiksi näiden tiedekuntien todistusvalinnoissa painotetaan pitkää matematiikkaa.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005950109.html
Pakollinen pitkä matematiikka poistaisi valinnan vaikeuden ja “epätasa-arvon”.

Jos matematiikka on tieteen kieli, ehkä sen osaamisesta on hyötyä yliopistossa.
 
Tykkäykset: PSS
...
Pakollinen pitkä matematiikka poistaisi valinnan vaikeuden ja “epätasa-arvon”.
...
Kirjoituksissa pakolliseksi määrätyn pitkän matematiikan läpäisseiden määrä putoaisi nykyisellä perusopetuksesta kumpuavalla pohjatyöllä hurjasti; ”leikki- ja laulumatematiikkaa” peruskoulussa varhaisemmassa vaiheessa opiskelleista vain osa taitaisi suoriutua pakollisesta lukion pitkän matematiikan opiskelusta. Kyse on aika suurelta osin ”helpolla pääsemisestä” eli laiskuudesta. Toki myös oppiaineeseen liittyvällä kehityspotentiaalilla on vaikutuksensa: kaikista ei tule ruotsin kielen professoreita vaikka kuinka vääntäisi.

Toistojen vähäinen määrä ei vahvista laskupolkuja pururadalla ja tehtävätyyppien variointi jää vähäiseksi koulutyössä. Matematiikkalihas ei kehity kivoja kissavideoita katsomalla, snäppäämällä eikä tietokone/mobiilipelejä pelaamalla.

Yleinen tason lasku taitaa olla myös matematiikan oppimisen uhkana (äidinkielen osaamisesta puhumattakaan). Pelastukseksi kehiteltäneen varmaan se, että yo -tutkintovaatimuksia madalletaan. Pienempi valkolakkien määrä kertautuisi tietysti myös korkeakouluopiskelijoiden määrissä, eivätkä poliitikot pääsisi keulimaan tyyliin: ”2/3 suomalaisista suorittaa korkeakoulututkinnon.” Ja tämä viimeinen juttu on se paha. Jos nimttäin poliitikko ei pääse keulimaan.

Muuten olen sitä meltä, että laskeminen ja matematiikan opiskelu on hyödyllistä ja kertaaminen on opintojen äiti.
 
Kirjoituksissa pakolliseksi määrätyn pitkän matematiikan läpäisseiden määrä putoaisi nykyisellä perusopetuksesta kumpuavalla pohjatyöllä hurjasti; ”leikki- ja laulumatematiikkaa” peruskoulussa varhaisemmassa vaiheessa opiskelleista vain osa taitaisi suoriutua pakollisesta lukion pitkän matematiikan opiskelusta. Kyse on aika suurelta osin ”helpolla pääsemisestä” eli laiskuudesta. Toki myös oppiaineeseen liittyvällä kehityspotentiaalilla on vaikutuksensa: kaikista ei tule ruotsin kielen professoreita vaikka kuinka vääntäisi.

Toistojen vähäinen määrä ei vahvista laskupolkuja pururadalla ja tehtävätyyppien variointi jää vähäiseksi koulutyössä. Matematiikkalihas ei kehity kivoja kissavideoita katsomalla, snäppäämällä eikä tietokone/mobiilipelejä pelaamalla.

Yleinen tason lasku taitaa olla myös matematiikan oppimisen uhkana (äidinkielen osaamisesta puhumattakaan). Pelastukseksi kehiteltäneen varmaan se, että yo -tutkintovaatimuksia madalletaan. Pienempi valkolakkien määrä kertautuisi tietysti myös korkeakouluopiskelijoiden määrissä, eivätkä poliitikot pääsisi keulimaan tyyliin: ”2/3 suomalaisista suorittaa korkeakoulututkinnon.” Ja tämä viimeinen juttu on se paha. Jos nimttäin poliitikko ei pääse keulimaan.

Muuten olen sitä meltä, että laskeminen ja matematiikan opiskelu on hyödyllistä ja kertaaminen on opintojen äiti.
Monikohan nykyinen koululainen kykenee päässälaskuihin? Yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskuihin?
 
Pakollinen pitkä matematiikka poistaisi valinnan vaikeuden ja “epätasa-arvon”.

Jos matematiikka on tieteen kieli, ehkä sen osaamisesta on hyötyä yliopistossa.
Pitkän matematiikan oppisisällöt ovat sen verran syvälle meneviä, ettei niillä matematiikan osa-alueilla ole käyttöä muilla kuin etupäässä osalla teknisistä ja luonnontieteellisistä aloista. Lisäksi kun pitkän matematiikan opiskelu on (jopa matemaattisesti lahjakkaille) hyvin työlästä, niin en näkisi, että sen pakollinen opiskelu olisi vaivan väärti.
 

Fremen

Ylipäällikkö
Pitkän matematiikan oppisisällöt ovat sen verran syvälle meneviä, ettei niillä matematiikan osa-alueilla ole käyttöä muilla kuin etupäässä osalla teknisistä ja luonnontieteellisistä aloista. Lisäksi kun pitkän matematiikan opiskelu on (jopa matemaattisesti lahjakkaille) hyvin työlästä, niin en näkisi, että sen pakollinen opiskelu olisi vaivan väärti.
Lukion pitkässä matematiikassa ei menty syvälle yhtään missään, siinä ei käyty läpi todistuksia tai niiden johtamista käytännössä lainkaan. Normaalilahjaiselle pitkä lukiomatikka oli yksi helpoimmista/ vähätöisimmistä aineista, lahjakas turhautui siellä täysin. Kynnys lukiosta yliopistoon matematiikan sivuaineopiskelijaksi oli näinollen monelle tarpeettoman korkea. Esim. differentiaalilaskentaa ei käyty lukiossa läpi käytännössä ollenkaan, ei myöskään yritteiden käyttöä integraalilaskennassa jne.
Matematiikka kehittää ajettelu- ja ongelmanratkaisukykyä sekä kykyä pitkäjänteiseen ja johdonmukaiseen työskentelyyn (kaikki uusi rakentuu aikaisemmin opitulle ja nivoutuu siihen johdonmukaisesti). Yksittäisten ala-osioiden pänttäämisestä ei yleisellä tasolla ole mitään hyötyä, vaikka joidenkin todistusten ulkoaopettelu osoittautui ainakin meikäläiselle tarpeelliseksi ja vähintään hyödylliseksi.
Jollei selviä lukion pitkän matematiikan oppimäärästä, eli ainoasta lukioaineesta joka jollain tasolla vaatii kykyä abstraktiin ajatteluun, on koululainen todennäköisesti väärässä paikassa ja lähinnä haaskaa yhteisiä niukkoja resursseja.
Mitään "matemaattista lahjakkuutta" jossain lukioluokan mittakaavassa ei ole olemassakaan. Todellisia lahjakkuuksia on matematiikan alalla ehkä yksi tuhannesta, ja he ratkovat 16-vuotiaina ihan muita ongelmia kuin lukion ykkösluokan kotitehtäviä.
 
Lukion pitkässä matematiikassa ei menty syvälle yhtään missään, siinä ei käyty läpi todistuksia tai niiden johtamista käytännössä lainkaan. Normaalilahjaiselle pitkä lukiomatikka oli yksi helpoimmista/ vähätöisimmistä aineista, lahjakas turhautui siellä täysin. Kynnys lukiosta yliopistoon matematiikan sivuaineopiskelijaksi oli näinollen monelle tarpeettoman korkea. Esim. differentiaalilaskentaa ei käyty lukiossa läpi käytännössä ollenkaan, ei myöskään yritteiden käyttöä integraalilaskennassa jne.
Matematiikka kehittää ajettelu- ja ongelmanratkaisukykyä sekä kykyä pitkäjänteiseen ja johdonmukaiseen työskentelyyn (kaikki uusi rakentuu aikaisemmin opitulle ja nivoutuu siihen johdonmukaisesti). Yksittäisten ala-osioiden pänttäämisestä ei yleisellä tasolla ole mitään hyötyä, vaikka joidenkin todistusten ulkoaopettelu osoittautui ainakin meikäläiselle tarpeelliseksi ja vähintään hyödylliseksi.
Jollei selviä lukion pitkän matematiikan oppimäärästä, eli ainoasta lukioaineesta joka jollain tasolla vaatii kykyä abstraktiin ajatteluun, on koululainen todennäköisesti väärässä paikassa ja lähinnä haaskaa yhteisiä niukkoja resursseja.
Mitään "matemaattista lahjakkuutta" jossain lukioluokan mittakaavassa ei ole olemassakaan. Todellisia lahjakkuuksia on matematiikan alalla ehkä yksi tuhannesta, ja he ratkovat 16-vuotiaina ihan muita ongelmia kuin lukion ykkösluokan kotitehtäviä.
Omana lukioaikanani viime vuosikymmenellä differentiaalilaskentaa oli kahden kurssin verran pitkän matematiikan kymmenestä pakollisesta kurssista. Mutta mitä esimerkiksi differentiaalilaskentaan ja integraalilaskentaan tulee, niin tavalliselle ihmiselle se on jo syvällistä matematiikkaa ja samalla sellaista, jota työssään tai arkielämässään tarvitsevat lähinnä ne, jotka tosiaan suuntautuvat tietyille teknisille tai luonnontieteellisille aloille.

Työläydessään pitkä matematiikka poikkeaa olennaisesti lähes kaikista muista lukioaineista. Kun itse sitä opiskelin, niin oppitunneilla varsinaista laskemista ei ehditty tehdä lainkaan, vaan kaikki laskeminen tehtiin kotona ja tunnilla tehtävät ainoastaan tarkistettiin. Itselläni ja useimmilla muilla oli se tilanne, että jos kotitehtävät halusi tehdä kunnolla ja kokonaan, niin niihin joutui panostamaan noin 1–2 tuntia aikaa jokaista oppituntia kohden. Toki luokassa on aina joitakin matemaattisesti lahjakkaita/lahjakkaampia joilla tehtävien teko sujui nopeammin. Tämä työläys tarkoittaa sitä, että lukiolaisen ajasta olennaisesti suurempi osuus kuluu pitkän matematiikan opiskeluun kuin mitä pelkkä matematiikan kurssien osuus kurssien kokonaismäärästä antaisi olettaa. Edes kielet eivät ole keskimäärin läheskään yhtä työläitä opiskella per kurssi.

Toki voidaan argumentoida, että pitkän matematiikan opiskelu kehittää ihmistä yleisellä tasolla, mutta ihminen kehittyy monella tavoin myös panostaessaan vaikkapa reaaliaineiden tai kielten opiskeluun, joten en myöskään siltä osin näkisi järkevänä tehdä pitkästä matematiikasta kaikille pakollista.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Kirjoituksissa pakolliseksi määrätyn pitkän matematiikan läpäisseiden määrä putoaisi nykyisellä perusopetuksesta kumpuavalla pohjatyöllä hurjasti; ”leikki- ja laulumatematiikkaa” peruskoulussa varhaisemmassa vaiheessa opiskelleista vain osa taitaisi suoriutua pakollisesta lukion pitkän matematiikan opiskelusta. Kyse on aika suurelta osin ”helpolla pääsemisestä” eli laiskuudesta. Toki myös oppiaineeseen liittyvällä kehityspotentiaalilla on vaikutuksensa: kaikista ei tule ruotsin kielen professoreita vaikka kuinka vääntäisi.

Toistojen vähäinen määrä ei vahvista laskupolkuja pururadalla ja tehtävätyyppien variointi jää vähäiseksi koulutyössä. Matematiikkalihas ei kehity kivoja kissavideoita katsomalla, snäppäämällä eikä tietokone/mobiilipelejä pelaamalla.

Yleinen tason lasku taitaa olla myös matematiikan oppimisen uhkana (äidinkielen osaamisesta puhumattakaan). Pelastukseksi kehiteltäneen varmaan se, että yo -tutkintovaatimuksia madalletaan. Pienempi valkolakkien määrä kertautuisi tietysti myös korkeakouluopiskelijoiden määrissä, eivätkä poliitikot pääsisi keulimaan tyyliin: ”2/3 suomalaisista suorittaa korkeakoulututkinnon.” Ja tämä viimeinen juttu on se paha. Jos nimttäin poliitikko ei pääse keulimaan.

Muuten olen sitä meltä, että laskeminen ja matematiikan opiskelu on hyödyllistä ja kertaaminen on opintojen äiti.
Tuossa kun on saanut seurata oman nuorison opiskelua peruskoulun läpi, niin omaan silmään on pistänyt se, että kuinka paljon asiaa on vyörytetty ”alaspäin”. Eli yläkoulussa opiskellaan niitä matikassa, kemiassa ja fysiikassa mitä ennen vasta lukiossa. Siitä taas seuraa se, että koko yläkoulun ja jo alakoulussakin on erityisesti matematiikassa älytön kiire. Ei tule kertausta tarpeeksi ja se matematiikan perusta jää vajaaksi. Kun sitä pohjaa mikä toistoilla tehdään ei ole, niin turha sitä on yläkoulussa vääntää niitä lukiotason juttujaa läpi. Tyttären luokanvalvoja oli matematiikan opettaja, fiksu nuori nainen ja myönsi juuri tämän edellämainitun, piti huonona ratkaisuna suurimman osan kannalta, ainoastaan tosi lahjakkaat hyötyvät.

Differentiaalilaskenta jne mitä laajassa matematiikassa hakataan päähän on lopen suurimmalle osalle lukion kävijöistä ihan turhaa. Itse luin laajan matikan ja olen koko ikäni tehnyt insinöörin koulutusta edellyttäviä töitä teknologiateollisuudessa...eipä ole tarvinnut derivoida. Oikeastaan ainoat asiat mitä tarvitsee on geometria, prosenttilasku ja jonkin verran tilastopuolta. Olennaisempaa on sen excelin käytön hallinta, kyllä se laskee sun puolesta kun olet edes vähän kärryillä :D
 
Kielikoe.

Tammi-marraskuussa 2018 Suomen kansalaisuutta haki 9781 henkilöä. Kansalaisuus myönnettiin 8131 henkilölle. Kielteisen päätöksen sai 1650 hakijaa. Eniten myönteisiä päätöksiä saivat venäläiset, somalialaiset ja irakilaiset, kertoo Maahanmuuttoviraston tilasto. 85 prosenttia kansalaisuushakemuksista hyväksyttiin vuonna 2017. Suomen kansalaisuuden sai toissa vuonna kaikkiaan 12 600 henkilö. 15 prosenttia hakijoista eli 2956 sai kieltävän vastauksen.

Kielteiset päätökset johtuvat tyypillisesti riittävän kielitaidon puutteesta.

Kansalaisuuden hakemiselle ei ole ajallista takarajaa, joten olisi hyvä malttaa hankkia kielitaito. Huolellisesti täytetty hakemus sujuvoittaa prosessia”, Soramäki sanoo.

Kielitestin harjoituksiin pääset täältä.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tuhannet-hakijat-jaavat-vuosittain-ilman-suomen-kansalaisuutta-testaa-paasisitko-kokeesta-itse-lapi/c2afe852-a732-4974-b391-e4101e03582e
 
Yo-todistusvalinta korvaa pääsykokeet.

Korkeakoulujen yhteispistemalli poistuu vuonna 2020. Sen myötä perinteinen pääsykoemalli alkaa hävitä ja tilalle tulee ylioppilaskokeiden perusteella määräytyvä todistusvalinta, kertoo Opintopolku.

Uudistuksen tavoitteena on, että jatkossa vähintään puolet opiskelijoista valittaisiin pelkän todistuksen perusteella. Pääsykoe ei olisi enää pakollinen, vaan hakuvaiheessa painotetetaan ylioppilaskokeen painoarvoa.

Yliopistoon on mahdollista kuitenkin päästä myös pääsykokeiden kautta, mikäli ylioppilastodistukseen pisteet eivät riitä.

Eri koulutukset voivat tulevaisuudessa painottaa todistusvalinnassa käytettävien ylioppilastutkintoaineiden pistemäärää eri lailla. Kaikissa koulutuksissa annetaan pisteitä äidinkielestä, jonka lisäksi pisteytettäväksi voidaan määritellä matematiikka sekä yksi tai useampi reaaliaine tai kieli.

Koulutus määrittelee itse, mistä aineista pisteitä annetaan. Jos hakijalla ei ole arvosanaa kaikissa koulutuksen edellyttämissä aineissa, hän ei saa niistä pisteitä. Koulutukset voivat asettaa myös kunnysehtoja.

Jos esimerkiksi koulutuksen kynnysehtona on kemiasta arvosana M, on hakijan kirjoitettava kemia vähintään arvosanalla M. Muuten hän ei voi tulla hyväksytyksi koulutukseen.

Viime vuonna ammattikorkeakouluihin valittiin pelkän pääsykokeen perusteella noin 70 prosenttia, kun vastaava luku yliopistoissa oli 35 prosenttia. Yhteispistemallia on hyödynnetty vain 17 prosentissa kaikista Suomen ammattikorkeakouluista.
https://www.verkkouutiset.fi/nain-paasykoejarjestelma-muuttuu-vuonna-2020/
 
Top