Hallinkorva
Ylipäällikkö
Ei vuosityöaika olisikaan hassumpi, jos se suunniteltaisiin kuten yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstölle on tehty ja jos koulu olisi yliopisto, jossa on pieni kontaktiopetus. Yliopistossa kontaktiopetusta annetaan muutama kurssi vuodessa, ja sitten loppuaika tehdään "tutkimustyötä" ja jaetaan kaikki oheispoolitkin. Työntekijä itse suunnittelee työaikansa ja seuraa vuosityöaikansa toteutumista. Sangen autonomista, sanoisin.
He eivät kuulu vuosilomalain piiriin. Vuosilomaa koskevia määräyksiä sovelletaan vain lomarahan määräytymisen osalta. Lukuvuoden työt suunnitellaan siten, että työsuunnitelmaan merkittyjen töiden lisäksi on mahdollista pitää riittävästi yhdenjaksoista vapaata tai lomaa. Suunnittelun mahdollistaa se, että työehtosopimus velvoittaa tekemään työsuunnitelman ennen lukuvuoden alkamista.
Mennäänpä koulun realismiin pois akateemisista korkeuksista.
Opettajalla on tähän asti ollut verraten hyvä autonomia, mikä on mahdollistanut paljon. Totta kai on hitaita raskastaskuja ja vanhoja väsyneitä, mutta niin on kaikissa systeemeissä. Valtasosasta saadaan parhaat tehot mahdollisimman suurella autonomialla ja samalla luoduilla säännöillä, mitä kuuluu tehtäviin. Niin se vain menee siinä porukassa.
Vuosityöajassa lukuvuoden työsuunnitelma oppituntien osalta valmistuu kansliatyönä (ei yhteistyönä) ennen juhannusta, mutta tulee muuttujia, joten lukujärjestysmuutokset ovat mahdollisia vielä elokuussa. Työnantaja lyö joka tapauksessa valmiin työsuunnitelman eteeen, missä on sitomatonta lain mukaan vähintään 25%. Jos työnantaja on tyly, sitä ei sitten juuri enempää olekaan. Tuona sitomattomana aikana pitäisi siis hoitaa suunnittelu ja jälkihoito, koska ta pistää opettajan vetämään "kehitysryhmää" ja osallistumaan "kirjastotyöryhmään", "vihreään ryhmään" ja ties mihin. Työnantaja nauttii leikkiessään toimitusjohtajaa ja löytää kyllä esimiestyö/tiimivastaavan tehtävät, hanke- ja kehittämistyön, vastuutehtävät (esim. urakointitöiden vastaava johtaja, laatuvastaava), sidosryhmäyhteistyön ja jos ei muuta löydy, aina on "oman osaamisen kehittäminen", jossa sitten opettajaa koulutetaan vaikkapa "miten kohtaan oppijan digitaalisessa ilmiöympäristössä".
Sopimuksen mukaan vuosityöaikasuunnitelma laaditaan yhteistyössä opettajan kanssa ja annetaan opettajalle ennen opettajan työkauden alkua. Käytännössä opettaja joko laittaa nimen alle tai ei laita. Kokenut vahva kettu ja luja neuvottelija on paljon paremmissa asemissa. Olen aivan varma siitä, että jos minä olisin alalla ja neuvotteluasemissa, tekisin järkevän sopimuksen tai pyyhkisin persettä koko paikalla. Mutta kun tulee määäräaikainen nuori tai arka opettaja tai sellainen, jolla ei ole vaihtoehtoa, hänen päivänsä täyttyvät puuhastelusta.
Tulokset laskevat entisestään, koska jälkihoidettavia töitä ei enää viitsi teettää, koska enennhän ne tehtiin iltaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Sellaista lukion äidinkielenopettajaa esimerkiksi ei ole kehdossa keinunut, joka ei olisi tehnyt töitä myös joululomalla ja kevätlomalla. Heille tietysti vuosityöaika toisi armoa, jos olisivat hyviä neuvottelijoita.
Otetaanpa konkreettinen esimerkki, vaikka joku tuntiopettaja. 20 kurssia vaikka. Se on tuntimääränä 20 x 38 = 760. Jos tähän saisi 30 % sitomattoman työn osuuden, jäädään edelleen alle 1000 tuntiin. Tähän jää vielä 600 tunnin laari rehtorin täytettäväksi tai sitten tulee näytelmä, jossa esitetään aikaa vievää työntekoa, ettei palkka laske. Käytetystä ajasta tulee tärkein palkkakriteeri.
Viimeksi muokattu:
