Koulutus 100+

Sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa opettajilla on tainnut olla jo vuosikausia käytössä vuosityöaika, joten ei tuo mitenkään erikoiselta uudistukselta kuulostaisi. Opettaminen on viimekädessä urakkatyötä, ja siten tuollainen könttämalli sopinee siihen hyvin.
Ei vuosityöaika olisikaan hassumpi, jos se suunniteltaisiin kuten yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstölle on tehty ja jos koulu olisi yliopisto, jossa on pieni kontaktiopetus. Yliopistossa kontaktiopetusta annetaan muutama kurssi vuodessa, ja sitten loppuaika tehdään "tutkimustyötä" ja jaetaan kaikki oheispoolitkin. Työntekijä itse suunnittelee työaikansa ja seuraa vuosityöaikansa toteutumista. Sangen autonomista, sanoisin.

He eivät kuulu vuosilomalain piiriin. Vuosilomaa koskevia määräyksiä sovelletaan vain lomarahan määräytymisen osalta. Lukuvuoden työt suunnitellaan siten, että työsuunnitelmaan merkittyjen töiden lisäksi on mahdollista pitää riittävästi yhdenjaksoista vapaata tai lomaa. Suunnittelun mahdollistaa se, että työehtosopimus velvoittaa tekemään työsuunnitelman ennen lukuvuoden alkamista.

Mennäänpä koulun realismiin pois akateemisista korkeuksista.

Opettajalla on tähän asti ollut verraten hyvä autonomia, mikä on mahdollistanut paljon. Totta kai on hitaita raskastaskuja ja vanhoja väsyneitä, mutta niin on kaikissa systeemeissä. Valtasosasta saadaan parhaat tehot mahdollisimman suurella autonomialla ja samalla luoduilla säännöillä, mitä kuuluu tehtäviin. Niin se vain menee siinä porukassa.

Vuosityöajassa lukuvuoden työsuunnitelma oppituntien osalta valmistuu kansliatyönä (ei yhteistyönä) ennen juhannusta, mutta tulee muuttujia, joten lukujärjestysmuutokset ovat mahdollisia vielä elokuussa. Työnantaja lyö joka tapauksessa valmiin työsuunnitelman eteeen, missä on sitomatonta lain mukaan vähintään 25%. Jos työnantaja on tyly, sitä ei sitten juuri enempää olekaan. Tuona sitomattomana aikana pitäisi siis hoitaa suunnittelu ja jälkihoito, koska ta pistää opettajan vetämään "kehitysryhmää" ja osallistumaan "kirjastotyöryhmään", "vihreään ryhmään" ja ties mihin. Työnantaja nauttii leikkiessään toimitusjohtajaa ja löytää kyllä esimiestyö/tiimivastaavan tehtävät, hanke- ja kehittämistyön, vastuutehtävät (esim. urakointitöiden vastaava johtaja, laatuvastaava), sidosryhmäyhteistyön ja jos ei muuta löydy, aina on "oman osaamisen kehittäminen", jossa sitten opettajaa koulutetaan vaikkapa "miten kohtaan oppijan digitaalisessa ilmiöympäristössä".

Sopimuksen mukaan vuosityöaikasuunnitelma laaditaan yhteistyössä opettajan kanssa ja annetaan opettajalle ennen opettajan työkauden alkua. Käytännössä opettaja joko laittaa nimen alle tai ei laita. Kokenut vahva kettu ja luja neuvottelija on paljon paremmissa asemissa. Olen aivan varma siitä, että jos minä olisin alalla ja neuvotteluasemissa, tekisin järkevän sopimuksen tai pyyhkisin persettä koko paikalla. Mutta kun tulee määäräaikainen nuori tai arka opettaja tai sellainen, jolla ei ole vaihtoehtoa, hänen päivänsä täyttyvät puuhastelusta.

Tulokset laskevat entisestään, koska jälkihoidettavia töitä ei enää viitsi teettää, koska enennhän ne tehtiin iltaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Sellaista lukion äidinkielenopettajaa esimerkiksi ei ole kehdossa keinunut, joka ei olisi tehnyt töitä myös joululomalla ja kevätlomalla. Heille tietysti vuosityöaika toisi armoa, jos olisivat hyviä neuvottelijoita.

Otetaanpa konkreettinen esimerkki, vaikka joku tuntiopettaja. 20 kurssia vaikka. Se on tuntimääränä 20 x 38 = 760. Jos tähän saisi 30 % sitomattoman työn osuuden, jäädään edelleen alle 1000 tuntiin. Tähän jää vielä 600 tunnin laari rehtorin täytettäväksi tai sitten tulee näytelmä, jossa esitetään aikaa vievää työntekoa, ettei palkka laske. Käytetystä ajasta tulee tärkein palkkakriteeri.
 
Viimeksi muokattu:
Leikin vähän ammattikonsulttia tässä. Neuvottelua varten (jos täällä joku opettaja on), neuvoksi:

Kuntatyönantajalla on aina ollut selkeä linja. :cool:

Ennen vuosityöaikakokeiluakin heidän kantansa ys-aikaan oli tämä: Yhteissuunnitteluajan käytössä kyse on työn johtamisesta, josta ei sovita virkaehtosopimuksella. Työnantaja määrää työnjohto-oikeutensa perusteella työajan käytöstä ja tämä koskee myös yhteissuunnitteluaikaa. Työajan käytöstä ja työtehtävistä ei sovita opettajien kanssa, vaan asia kuuluu työnantajan määräysvaltaan.

Fiksuissa paikoissa opettaja tietysti itse sai hoitaa näistä osan vaikka kelo yhdeksältä illalla, jos vanhempia ei muuten ehtinyt tapaamaan tms:

– yhteistyö oppilaiden huoltajien kanssa
– koulun kasvatustyön suunnittelu
– koulun toimintaan liittyvien tapahtumien, juhlien, retkien ym. suunnittelu
– yhteistyö muiden koulujen tai päiväkotien opettajien kanssa
– yhteistyö koulupsykologin, koulukuraattorin, terveydenhuoltohenkilöiden
tai muiden viranomaisten kanssa oppilasasioissa
– kahden tai useamman opettajan yhteistyönä tapahtuva opetuksen
suunnittelu

Periaatteessa jos näistä asioista alkaa odottaa ta:n määräystä, asioista tulee vaikeita. Joka kerran, kun ope menee wilmaan, hän tekee töitä mutta ei tajua tekevänsä.

Mutta homma on eriarvoista jo nyt eri puolilla maata. Vuosityöaikamallin tulevaisuus riippuu kaikkialla siis pelkästään paikallisesta neuvottelutuloksesta. Miettikää nyt jotain köyhää kuntaa ja päätelkää loput.

Parasta on, että koko jengi yhdessä päättää, kun rehtori pitää teitä sen 40 tuntia sijaisina ja kokouksissa, että lopetatte sekä jälkihoidon, suunnittelun että nuo muut ys-tehtävät siihen paikkaan.

Koko homma perustuu siihen, että opettajat tekevät ilmaiseksi töitä nytkin ja heistä puristetaan enemmän ja oletetaan että loput tekevät jossain välissä kuten ennenkin. Mutta hyvä neuvottelija pärjäisi kyllä. On näitä kokeiluita keskeytettykin, koska tulivat liian kalliiksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ei vuosityöaika olisikaan hassumpi, jos se suunniteltaisiin kuten yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstölle on tehty ja jos koulu olisi yliopisto, jossa on pieni kontaktiopetus. Yliopistossa kontaktiopetusta annetaan muutama kurssi vuodessa, ja sitten loppuaika tehdään "tutkimustyötä" ja jaetaan kaikki oheispoolitkin. Työntekijä itse suunnittelee työaikansa ja seuraa vuosityöaikansa toteutumista. Sangen autonomista, sanoisin.

He eivät kuulu vuosilomalain piiriin. Vuosilomaa koskevia määräyksiä sovelletaan vain lomarahan määräytymisen osalta. Lukuvuoden työt suunnitellaan siten, että työsuunnitelmaan merkittyjen töiden lisäksi on mahdollista pitää riittävästi yhdenjaksoista vapaata tai lomaa. Suunnittelun mahdollistaa se, että työehtosopimus velvoittaa tekemään työsuunnitelman ennen lukuvuoden alkamista.

Mennäänpä koulun realismiin pois akateemisista korkeuksista.

Opettajalla on tähän asti ollut verraten hyvä autonomia, mikä on mahdollistanut paljon. Totta kai on hitaita raskastaskuja ja vanhoja väsyneitä, mutta niin on kaikissa systeemeissä. Valtasosasta saadaan parhaat tehot mahdolisimman suurella autonomialla ja samalla luoduilla säännöillä, mitä kuuluu tehtäviin. Niin se vain menee siinä porukassa.

Vuosityöajassa lukuvuoden työsuunnitelma oppituntien osalta valmistuu kansliatyönä (ei yhteistyönä) ennen juhannusta, mutta tulee muuttujia, joten lukujärjestysmuutokset ovat mahdollisia vielä elokuussa. Työnantaja lyö joka tapauksessa valmiin työsuunnitelman eteeen, missä on sitomatonta lain mukaan vähintään 25%. Jos työnantaja on tyly, sitä ei sitten juuri enempää olekaan. Tuona sitomattomana aikana pitäisi siis hoitaa suunnittelu ja jälkihoito, koska ta pistää opettajan vetämään "kehitysryhmää" ja osallistumaan "kirjastotyöryhmään", "vihreään ryhmään". Työnantaja nauttii leikkiessään toimitusjohtajaa ja löytää kyllä esimiestyö/tiimivastaavan tehtävät, hanke- ja kehittämistyön, vastuutehtävät (esim. urakointitöiden vastaava johtaja, laatuvastaava), sidosryhmäyhteistyön ja jos ei muuta löydy, aina on "oman osaamisen kehittäminen", jossa sitten opettajaa koulutetaan vaikkapa "miten kohtaan oppijan digitaalisessa ilmiöympäristössä".

Sopimuksen mukaan vuosityöaikasuunnitelma laaditaan yhteistyössä opettajan kanssa ja annetaan opettajalle ennen opettajan työkauden alkua. Käytännössä opettaja joko laittaa nimen alle tai ei laita. Kokenut vahva kettu ja luja neuvottelija on paljon paremmissa asemissa. Olen aivan varma siitä, että jos minä olisin alalla ja neuvotteluasemissa, tekisin järkevän sopimuksen tai pyyhkisin persettä koko paikalla. Mutta kun tulee määäräaikainen nuori tai arka opettaja tai sellainen, jolla ei oole vaihtoehtoa, hänen päivänsä täyttyvät puuhastelusta.

Tulokset laskevat entisestään, koska jälkihoidettavia töitä ei enää viitsi teettää, koska enennhän ne tehtiin iltaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. Sellaista lukion äidinkielenopettajaa esimerkiksi ei ole kehdossa keinunut, joka ei olisi tehnyt töitä myös joululomalla ja kevätlomalla. Heille tietysti vuosityöaika toisi armoa, jos olisivat hyviä neuvottelijoita.

Otetaanpa konkreettinen esimerkki, vaikka joku tuntiopettaja. 20 kurssia vaikka. Se on tuntimääränä 20 x 38 = 760. Jos tähän saisi 30 % sitomattoman työn osuuden, jäädään edelleen alle 1000 tuntiin. Tähän jää vielä 600 tunnin laari rehtorin täytettäväksi tai sitten tulee näytelmä, jossa esitetään aikaa vievää työntekoa, ettei palkka laske. Käytetystä ajasta tulee tärkein palkkakriteeri.
Kannattaa huomata, että siirtymävaiheessa sitomaton työaika peruskoulussa on opetettavasta aineesta riippuen 40-25%. MUTTA ilmeisestikin toisen vuoden jälkeen kaikilla 25%. Lisäksi työnantajalla on mahdollisuus lisätä tunteja 1520 -> 1700 omalla ilmoituksella, ja näistä lisätunneista maksetaan normaali korvaus, ei ylityökorvausta. Vasta yli 1700 tunnista maksetaan ylityökorvaus.

Laskentakaava on, että 8 tuntia x 190 työpäivää = 1520 tuntia vuodessa. Tuosta 75% ollaan koululla tekemässä opetuksen lisäksi muita määrättyjä tehtäviä ja se 25% ollaan missä halutaan. Tuossa ei sinänsä ole mitään ongelmaa, mutta jos niitä oppitunteja ei ole, niin sitten helposti alkaa kaikenmaailman kivensilittely tai joutava diskuteeraus (jota meillä jo nyt on 1,3 tuntia viikossa sekä muutama päivä päälle + ja nämä tunnit siis palkatta, eli sisältyvät oppitunneista maksettavaan korvaukseen).

OAJ markkinoi tätä jäsenilleen sillä, että peruspalkka nousee inasen uudessa systeemissä. Samalla kuitenkin sitten muut korvaukset käytännössä leikataan pois, eikä lisätunteja käytännössä kannata haalia. IMHO muutos hyödyttää niitä, jotka haluavat tehdä mahdollisimman vähän tunteja.

Nykyisistä tehtävistäni esim. luokanvalvojuudesta on maksettu lisäkorvaus mutta jatkossa se sisältyy sidottuun työaikaan. ATK-vastaavuudesta on maksettu (ihan hyvä) lisäkorvaus, mutta jatkossa se sisältyy sidottuun työaikaan. OAJ puoltaa muutosta sillä, että nyt kaikki työ muuttuu näkyväksi. Joo, niin muuttuu, mutta se tarkoittaa vain, että kirjataan ylös opettajantehtäviin kuuluvat wilma-viestit, tuntisuunnitelmat, kokeenkorjaukset, oppilashuolto, luokanvalvojantehtävät jne. mutta noista ei edelleenkään makseta palkkaa.

Käytännössä kuntatyönantaja pystyy nyt tiputtamaan opettajien määrää, koska opetettavien tuntien määrää voidaan nostaa tuossa kokonaistyöajassa. Tosin tämä tarkoittaa vain isoja kouluja, sillä pienillä kouluilla (tai edes meidän 600+ oppilaan koululla) ei tämä toteudu, kun kaikille pitää olla määrätty määrä tunteja. Siispä palkkani tulee tippumaan enemmänkin kuin tuon tonnin koska vaikka korvaus/opetustunti pienenee ja opetustuntien määräkin pienenee, tosin vain koulumme oppilasmäärän supistumisesta johtuen.

JOS (mikä on onneksi vielä aika iso jos) tuo menee läpi, niin taidanpa hakea muita töitä.
 

fulcrum

Ylipäällikkö

Ruotsi pani julkiset koulut kilpailemaan yksityisten kanssa – nyt ihmetellään, miten arvosanojen inflaatio saataisiin pysäytettyä


Ruotsin koululle tehtiin 1990-luvun alussa samankaltainen täysremontti, jota nyt viedään läpi Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Haluttiin lisää valinnanvapautta ja lisää yksityisiä palveluntarjoajia. Rahat päätettiin kuitenkin ottaa sataprosenttisesti veronmaksajilta. Samalla koulut kunnallistettiin ja kouluvalinta vapautettiin: veroraha seuraa oppilasta siihen kouluun, yksityiseen tai julkiseen, johon vanhemmat hänet päättävät laittaa. Oppilaasta tuli asiakas.

Nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin Ruotsin koulupäättäjät hierovat päätään erikoisten lukujen edessä: yhdeksäsluokkalaisten arvosanat ovat nousseet lähes kymmenen prosenttia samaan aikaan kun kansainväliset mittaukset osoittavat heidän oppimistulostensa heikentyneen. Tiedot ja taidot rapistuvat, todistukset paranevat.

Tapaamieni ruotsalaisopettajien mukaan yksi syy on järjestelmän luoma kilpailuasetelma ja asiakasmentaliteetti: liian hyviä arvosanoja annetaan, jotta vanhemmat eivät siirtäisi lastaan ja samalla lapsen koulurahaa toiseen, mukavampia arvosanoja antavaan kouluun.


--------------------------------------------------

Joku aika sitten eräs Ruotsissa toimiva opettaja kritisoi mielipidepalstalla ruotsalaiskoulujen 'ylipositiivista' sanallista arviojärjestelmää jonka tarkoitus on tuottaa oppilaille onnistumisen elämyksiä. Seurauksena oppilaat eivät saa realistista kuvaa missä he oikeasti menevät.

Arvosanojen koulukohtainen kiillottelu on toki meilläkin esiintyvä ilmiö, eikä edes uusi.
 
Neliottelu.

Pisa-tuloksiin nähden toisenlaista kuvaa suomalaisten nuorten luonnontieteiden ja matematiikan osaamisesta antavat neljän tieteen kisat, kertoo kisoja järjestävän MAOL ry:n puheenjohtaja Tarja Ylivuorihttps://www.hs.fi/haku/?query=tarja+ylivuori. 1980-luvulta lähtien järjestetyt kisat eivät edusta Pisa-tutkimuksen tapaan yhtä kattavasti suomalaisten nuorten osaamista, mutta niissä näkyy nimenomaan kaikkein kovimman kärjen tila.

”Osaamisen hiipumista emme ole nähneet kisoissa, vaan oikeastaan tilanne on päinvastoin. Meidän ei ole tarvinnut helpottaa tehtäviä, vaan kärki on entistä terävämpää”, Ylivuori kertoo.

Kisatoiminnassa mukana olevat yliopisto-opettajat ovat kuitenkin havainneet, että tason laskemista on ollut nähtävissä yliopistoissa.

”Heiltä on tullut sitä viestiä, että polarisoitumista on tapahtunut. Yliopistotasollakin huiput ovat yhtä hyviä kuin ennenkin, mutta on myös nähtävissä aiempaa enemmän tuen tarvetta ja opintojen kesken jättämistä.”

Neljän tieteen kisoissa on myös toinen Pisa-tutkimukseen nähden poikkeava piirre: Kaikkein kovin kärki on lähes täynnä poikia. Tänä vuonna poikia oli selvä enemmistö jokaisen neljän kategorian loppukisassa. Esimerkiksi fysiikan loppukilpailussa oli mukana vain yksi tyttö kahdestakymmenestä osallistujasta. https://www.hs.fi/kaupunki/espoo/art-2000005993183.html
 
Olipa hurjaa höpö höpöä, Pisa tuskin on lähestulkoonkaan riittävän vaativa erottelemaan tasoeroja parhaan prosentin hyvä jos edes 10: sisällä, ja vielä huonommin se erottelee kiinnostuksen kohteita.
Tuon uutisen kärki taisi olla lukiolaisten matematiikka-, fysiikka-, kemia- ja tietotekniikkaolympialaisissa.

Väittivät, ettei terävin kärki ole tylsistynyt, kun harjoitustehtävien tasoa ei ole tarvinnut laskea. Kultaa ja kunniaa ei kansainvälisissä ma-fy-ke-olympialaisissa ole kuitenkaan tullut sitten 1980-luvun.
 
Perskele, ei minusta olisi hävittäjälentäjäksi, allerginen kissoille, koirille ja lehmille...
Lentueen maskotti tekisi jo tuhoja.:D
(onkohan missään ollut lehmää maskottina?)
Väittävät, että Suomen ilmavoimissa vaatimuksia on lievennetty.

Hävittäjälentäjän tulee päästä koneen ohjaamosta nopeasti ja ketterästi ulos tarpeen tullen, joten hänen pitää olla sopivan mittainen ja ruumiinrakenteinen. G-voimille altistuminen vaatii pilotilta hyvää lihaskuntoa. Heikko näkö, allergiat, reumatismi tai koordinaatiokyvyn puute estävät pääsyn hävittäjälentäjäksi.

Fyysisten ominaisuuksien lisäksi lentäjän persoonallisuus sekä henkinen kantti mitataan erilaisissa testeissä. Kandidaateilta testataan esimerkiksi analysointikykyä, stressinsietokykyä, muistia ja kykyä toimia tiimissä. Valttia on Brännströmin mukaan avoimuus, myönteisyys ja päämäärätietoisuus.

https://www.verkkouutiset.fi/kl-nama-ominaisuudet-estavat-havittajalentajan-ammatin/

Ehkä allergikotkin kelpaavat. Akro- ja klaustrofoobikkoja ei edes mainita.

Koneen ohjaamosta pitää kuitenkin päästä nopeasti ja ketterästi ulos - heittoistuimella - niskoja niksauttamatta ja jalkoja katkomatta.
 
Laajentavat hakijajoukkoa.

Ilmavoimien lentoreserviupseerikurssin hakuvaatimukset muuttuvat syksystä 2012 alkaen, kun silmälasien tai piilolasien käyttäminen ei enää estä kurssille hakeutumista. Lisäksi hakijoiden kuntotestaukseen tulee muutoksia. Muutosten myötä Ilmavoimien ohjaajakoulutuksen hakuvaatimukset seuraavat kansainvälistä sotilasilmailun kehitystä.

Näkökyky:
- Silmälasit sallitaan hakijoille vuodesta 2013 lukien
- Silmän taittovirhe saa olla enintään + 2.5 – -1.5 diopteria
- Näkökyvyn on oltava silmälasikorjauksella 1.0 molemmissa silmissä
- Ilman silmälaseja näkökyvyn on oltava 0.5 molemmissa silmissä

Kuntotestaus:
-Käsinkohonta (leuanveto) ja selkälihasliikkeet poistuvat
- Vauhditon pituushyppy, istumaannousutesti (vatsalihasliike), etunojapunnerrukset ja polkupyöräergometrillä suoritettava rasitustesti säilyvät

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000555599.html
Hornetin puikkoihin ei kuitenkaan edelleenkään pääse lasit silmillä. LASIK -silmillä pääsee.
 
Kaksi vierasta kieltä varhaiskasvatukseen?

Opetushallituksen mukaan kiinnostus kielten opiskeluun oli huipussaan 1990-luvun puolivälissä, jolloin vapaaehtoisia kieliä opiskeltiin eniten. Vuonna 1997 A2-kieltä opiskeli 41 prosenttia 5.-luokkalaisista. Sitten opiskelijoiden määrät alkoivat laskea ja olivat alimmillaan vuonna 2009, jolloin A2-kieltä opiskeli vain 24 prosenttia ikäryhmästä. Lasku koski erityisesti suomenkielisiä kouluja. Vuodesta 2010 vapaaehtoisia kieliä on valittu hieman enemmän ja vuonna 2017 niitä opiskeli 5.-luokkalaisista 27 prosenttia.

”Kieltenopetuksen varhentaminen tulee ulottaa päiväkoteihin ja toisen vieraan kielen opetus on aloitettava nykyistä aiemmin. Tavoitteena tulee lisäksi olla, että yhä useampi valitsee englannin lisäksi myös harvinaisempia vieraita kieliä. Käynnistettävä valmistelu antaa mahdollisuuden päättää uusista toimista heti seuraavan hallituskauden alussa”, Grahn-Laasonen sanoo.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/272278-vieraiden-kielten-opiskelu-alkamaan-jo-paivakodissa-toisen-vieraan-kielen-opetus
Toivottavasti vieraaksi kieleksi ei tässä yhteydessä lueta vain toista kotimaista.
 
Kaksi vierasta kieltä varhaiskasvatukseen?



Toivottavasti vieraaksi kieleksi ei tässä yhteydessä lueta vain toista kotimaista.
:D:D:D:D:D:D:D:D:LOL::LOL::LOL::LOL::LOL::LOL::LOL::LOL::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO::ROFLMAO:
Tosielämässä valinnaisissa kielissä ei meinaa saada ryhmiä kasaan ylä- taikka alakoulussa yli 60000 asukkaan kaupungissa. Nyt sitten yritetään polkaista käyntiin jotain laajamittaista kielikasvatusta valtakunnallisesti. Mitähän harvinaisempia kieliä on tarjota varhaiskasvatuksessa esim. Pellossa, Sotkamossa tai Juuassa? Tai edes Varkaudessa, Kajaanissa tai Kemissä?

Nuo valinnaiskielet kustaan sillä, että A) ne ovat valinnaisia, B) valittavana on liian monta kieltä ja C) etäopetusta ei käytetä. Silloin ollaan tilanteessa, jossa A) vain osa porukasta valitsee kielen, B) yhdellä koululla kielivalinnat hajaantuvat ja C) eri koulujen valinnoista ei voi luoda yhteisiä ryhmiä. Nyt suunnilleen kaikissa kielissä jäädään sitten suunnilleen kaikilla kouluilla valinnoissa alle sen rajan, että ryhmä perustettaisiin. No, säästöjä syntyy, kun ei tarvitse kieltenopettajille maksaa...
 
Viimeksi muokattu:
Top