1. Mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja niihin liittyvät diagnoosit.
2. Päihteiden ja huumeiden runsas käyttö ja siitä seuraavat ongelmat...
3. Kasvatuksettomuus.
4. Perheiden yhtenäisyyden hajoaminen.
5. Innostaminen...
1. Syystä tai toisesta vaikuttaa siltä, että erityislapsilla on useimmiten erityisvanhemmat.
Genetiikalla on asiassa taatusti iso merkitys. Mutta monessa tapauksessa kodin merkitys voi olla vielä isompi.
Aika yleisiä näyttävät olevan sellaiset tilanteet, joissa lapsi saa paljon moniammatillista apua, mutta koti ei hoida omaa osuuttaan. Samoin sellaiset, joissa lapsi tarvitsisi strukturoidun ympäristön ja koti on vuodesta toiseen täysi kaaos, jossa arvotonta romua säilötään pitkin asuntoa koska "sitä voi vielä joskus tarvita".
Oppimisen vaikeuksiin liittyy myös sellainen ikävä ilmiö, että jopa yliopistotasolla opetushenkilökunnalle näyttää olevan aika usein mahdotonta tajuta, että opiskeluvaikeudet eivät ehkä liity mitenkään oppimisvaikeuksiin.
2. & 3. Päihteetön isän ja äidin sisältävä vastuullinen koti on paras lahja jonka lapsilleen voi antaa. Se antaa pohjan, jolle kasvattamisen voi rakentaa.
Yllättävää kyllä tilastojen mukaan jopa alkoholisti- tai huumekoti kasvattaa todennäköisemmin kunnon kansalaisia kuin sellainen koti, jossa lapsista koitetaan kasvattaa "kovassa maailmassa pärjääviä ja hyvin puolensa pitäviä". Lapsen aggressiivinen epäsosiaalisuus kun on tilastoissa ylivoimaisesti selvimmin lapsen tulevaa syrjäytymistä ennustava tekijä.
4. Lisäisin vielä että myös ylisukupolvisena asiana.
Jos me pidämme huolta omista vanhemmistamme, sedistämme, tädeistämme jne. edes jossain määrin ja eläkeikäinen sukupolvi kykyjensä ja jaksamisensa puitteissa välillä lapsenlapsistaan, niin lapset saavat kertakaikkisen hyvän esimerkin.
Kasvattaminen ei onnistu kovin hyvin jos oma esimerkki on ristiriidassa sen kanssa mitä koittaa opettaa.
5. Yksi tärkeä osa innostamisesta on elävään ja rikkaaseen mielikuvitukseen kasvattaminen.
Nykyään suuri
osa leluista on eräällä tavalla valmiiksi leikittyjä. "Näillä nukeilla/poneilla/autoilla/figuureilla on ne ja nää nimet, leikissä on tämmöinen juoni, nää on sellaisii ja nää tällaisii..." Roskikseen kaikki sellaiset jos lapset eivät irrottaudu tarjotusta kaavasta.
Lastenohjelmissa ja peleissä juonet ja hahmot kehitetään lähinnä oheistuotemyyntiä eikä lapsen kehitystä maksimoimaan.
Tutkimukset osoittavat että jos lapsen ja aikuisen välillä on konflikti, niin oheistuote/lelumyynti on selvästi suurempaa. Niinpä todella jättimäinen osa lapsille suunnatuista ohjelmista ja peleistä on laadittu niin, että niissä fiksut, nokkelat ja osin säännöistä piittaamattomat lapset uunottavat ja ärsyttävät tomppeleitä jäykkisvanhempiaan. Ja ne roolit sekä toimintatavat ihan oikeasti malliopitaan sekä nopeasti että syvällisesti.
(Päiväkodissa käydessä näkee aika suoraan lapsista sen, että millaisia ohjelmia ne katsovat, millaisia pelejä pelaavat jne.)
Noissa erityislapsitapauksissa olisi hyvä jos olisi sellainen sääntö, että jos vanhemmat tunkevat räkänokalleen aggressiivista sisältöä sisältävää "viihdettä" niin ammattiavulla on 100% omavastuu kustannusten suhteen.
