Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Minä näen suurimpana kompastuskivenä opintojen laajuuden, siitä viittaukseni toiseen kotimaiseen ja tarvittaessa sen aseman vaarantamiseen. A1-kielen 16 vuosiviikkotuntia (á 38 oppituntia) on liian vähän. Kuulostaa sinällään paljolta, 16*38=608 tuntia. Sen sijaan käytännössä aikaa on paljon vähemmän, kun lasketaan välitunnit, teemapäivät ja sairauspoissaolot luvusta pois. Lukiossa saa tietysti lisää opetusta ja ammattikoulutuksessakin lyhyesti, mutta tiettävästi muut pohjoismaat ovat edellämme englannin osaamisessa.
Olen samaa mieltä siitä, että on parempi oppia yksi kieli hyvin kuin monta huonosti.
Kotimarkkinoilla tuo tärkein kieli on suomi ja maailmanmarkkinoilla englanti. Suurimmat kauppakumppanit ovat saksa, venäjä ja ruotsi. Kansakunnasta pitäisi löytyä niidenkin taitajia. Onneksi luonnollistakin osaamista on: suomenruotsalaiset ja venäläisemigrantit.
Äidinkielen (suomi tai ruotsi) pitäisin pakollisena ja jopa laajentaisin sen opetusta. Alakoulussakin aloittaisin kahdella pakollisella mutta valinnaisella vieraalla kielellä. Pitäisi siis valita kaksi pitkää kieltä äidinkielen lisäksi (joukosta: suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä). Jos kaksi pitkää kieltä (A1 ja A2) alakoulussa on liikaa, oppilas voisi opiskella A1-kieltä tuplatunnit yläkoulussa. Stereotyyppisesti: ammattikouluun menijät lukisivat englantia tuplatunnit yläkoulussa, kun taas lukioon pyrkivät opiskelisivat englantia ja jotakin muuta kieltä pitkänä (tai jonkin muun kahden kielen yhdistelmän).
Näin oppilas oppisi vieraan kielen tai kaksi hyvin. Samalla kuitenkin kansan kielitaito laajenisi, kun noin puolet peruskoululaisista osaisi englannin lisäksi saksaa, venäjää tai ruotsia.
Viimeksi muokattu: