Koulutus 100+

Minä näen suurimpana kompastuskivenä opintojen laajuuden, siitä viittaukseni toiseen kotimaiseen ja tarvittaessa sen aseman vaarantamiseen. A1-kielen 16 vuosiviikkotuntia (á 38 oppituntia) on liian vähän. Kuulostaa sinällään paljolta, 16*38=608 tuntia. Sen sijaan käytännössä aikaa on paljon vähemmän, kun lasketaan välitunnit, teemapäivät ja sairauspoissaolot luvusta pois. Lukiossa saa tietysti lisää opetusta ja ammattikoulutuksessakin lyhyesti, mutta tiettävästi muut pohjoismaat ovat edellämme englannin osaamisessa.

Olen samaa mieltä siitä, että on parempi oppia yksi kieli hyvin kuin monta huonosti.

Kotimarkkinoilla tuo tärkein kieli on suomi ja maailmanmarkkinoilla englanti. Suurimmat kauppakumppanit ovat saksa, venäjä ja ruotsi. Kansakunnasta pitäisi löytyä niidenkin taitajia. Onneksi luonnollistakin osaamista on: suomenruotsalaiset ja venäläisemigrantit.

Äidinkielen (suomi tai ruotsi) pitäisin pakollisena ja jopa laajentaisin sen opetusta. Alakoulussakin aloittaisin kahdella pakollisella mutta valinnaisella vieraalla kielellä. Pitäisi siis valita kaksi pitkää kieltä äidinkielen lisäksi (joukosta: suomi, ruotsi, englanti, saksa, venäjä). Jos kaksi pitkää kieltä (A1 ja A2) alakoulussa on liikaa, oppilas voisi opiskella A1-kieltä tuplatunnit yläkoulussa. Stereotyyppisesti: ammattikouluun menijät lukisivat englantia tuplatunnit yläkoulussa, kun taas lukioon pyrkivät opiskelisivat englantia ja jotakin muuta kieltä pitkänä (tai jonkin muun kahden kielen yhdistelmän).

Näin oppilas oppisi vieraan kielen tai kaksi hyvin. Samalla kuitenkin kansan kielitaito laajenisi, kun noin puolet peruskoululaisista osaisi englannin lisäksi saksaa, venäjää tai ruotsia.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkäpä voisi harkita kovaa työtä. Pelkkä laiskuus ja mukavuudenhalu on syntimme. Kaiken pitää tulla mitään tekemättä ja nopea palkinto saatava. Lukioissakin kirjoitetaan kuulemma paljon terveystietoa vain, koska se on helppo. Ei pitäisi mennä helpoimman ehdoilla, koska silloin alamme pudota ja kohta jäämme muista (mikä alkoi enenevästi jo ops 2004:stä, joka otettiin käyttöön 2006 ja ottaa nyt uutta alamäkeä tästä viimeisimmästä).

Hyvää simultaanitulkkia ei joka keskusteluun saa eikä automaattikääntäjä ymmärrä kulttuurisesti paljoakaan.

Vaatimustasoa voisi tosiaan vaihteeksi kiristääkin.

Oppiminen ei ole aina helppoa. Eikä se helpotu helpottamalla aineita. Omalla ”tappolistallani” olisi juuri tuo terveystieto. Terveys on tärkeää, mutta terveelliset elämäntavat (liikunta, lepo, ravinto ja nautintoaineiden kohtuukäyttö yms.) opitaan paremmin käytännössä kuin oppikirjoja pänttäämällä. Uskonto ja pakkoruotsikin kaipaisivat viilausta. Varmaan moni muukin aine.

Ja sitten lisää tunteja niihin vaikeampiin aineisiin.
 
Pakko postata taas:

Sivistyksessä on pienen kansan turva, siteerasi eversti Asko Valta puheessaan J.V. Snellmania puolustusvoimain lippujuhlan päivänä Joensuun sankarihaudoilla ja jatkoi suorapuheisesti:

- On ristiriitaista, että nostetaan suuri haloo opetukseen suunnattujen, erityisesti korkeakoulutettavien, määrärahojen leikkauksesta, mutta samaan aikaan on muotia olla - sanon suoraan: "tyhmä".

- B-luokan median - Big Brotherin, Alastomien treffien ja Iholla-sarjan tapaisten ohjelmien - kaiken kansan nähtäväksi tuomat bimbot ja vasarapäät ovat suorastaan ylpeitä, kun eivät tiedä missä on Joensuu tai mikä on Tanskan pääkaupunki. Saati kuka on Suomen pääministeri tai kumpi maailmansodista käytiin ensin, ensimmäinen vai toinen.

Vallan mielestä huolestuttavinta on, että heitä ihaillaan.

- Tyhmyydestä on ikuisen nuoruuden lisäksi tullut asia, jota jopa tavoitellaan.

- Kokonaisvaltainen tietämys, kansallisten perinteiden arvostaminen, ihmisistä ja luonnosta välittäminen sekä avoin ja joskus utelias suhtautuminen uuteen on sivistystä. Siis sivistys ei ole kirjatietämystä.

- Pidetään itsemme ja Suomi sivistyneenä, niin silloin emme haksahda jokaiseen valemedian tai some-uutisten kohulööppeihin lapsikaappauksista, Syyrian tai Irakin sodan vahingossa väärään paikkaan osuneista täsmäpommituksista tai meille syötettyyn sanomaan mikä on Suomen etu ja mikä ei.

- Vain sivistys auttaa meitä tässä erottamaan valheen ja totuuden vaihtoehtoisista totuuksista.
 
Muutama korjaava liike tarvittaisiin kautta linjan.

Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun, kertoo tuore tutkimus – "Koulutyö on nyt vähemmän vaativaa"

Suomalaisten älykkyysosamäärä ei enää kasva, vaan se on laskenut 1990-luvun puolivälistä alkaen, väittää älykkyystutkija James R. Flynnin tuore tutkimus.

Tutkimuksesta on uutisoitu viime päivinä useissa eurooppalaisissa tiedotusvälineissä. Uutisten mukaan tutkimuksessa on todettu, että älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun Suomessa, Norjassa ja Tanskassa.

Tutkimuksessa oletetaan, että sama ilmiö koskee myös Ruotsia, jota koskevat tilastot ovat puutteellisia.

Flynn on erittäin tunnettu älykkyystutkija, jonka mukaan on nimetty niin kutsuttu Flynnin ilmiö. Sillä viitataan kehitykseen, jossa älykkyystestien tulosten keskiarvo paranee väestötasolla pitkällä aikavälillä.

Näin on tapahtunut ainakin länsimaissa vuosikymmenestä toiseen, mutta nyt kehitys on siis Pohjoismaissa kääntynyt päinvastaiseksi, ja muuallakin Länsi-Euroopassa on merkkejä siitä, että Flynnin ilmiö on hyytymässä.

Forskning & Framsteg -lehdessä Flynn pohtii koulutuksen merkitystä käänteelle. Flynn uskoo, että koulujen laatu parani 1980-luvulle asti, mutta ei enää sen jälkeen.

- Olemme nähneet, että koulutyö on nykyään vähemmän vaativaa monissa maissa. Oppilaat käyttävät vähemmän aikaa läksyihin ja lukemiseen, Flynn sanoo lehdessä.

Euronews haastatteli perjantaina tutkimuksen toista kirjoittajaa Michael Shayeria. Tämän mukaan vahva sosiaalinen voima on vaikuttaa lasten ajattelun kehittymiseen vuosi vuodelta enemmän. Shayer tarkoittaa sosiaalisella voimalla muun muassa pelikonsoleita ja älypuhelimia, jotka ovat muuttaneet tapaa jolla lapset kommunikoivat keskenään.

Shayerin mukaan matematiikka- ja tiedekokeet osoittavat, että nykyään vain viisi prosenttia 14-vuotiaista brittilapsista suoriutuu samoista tehtävistä, jotka joka neljäs samanikäinen selvitti vuonna 1994.

- Vaikuttaa siltä kuin tekijät, jotka ovat saaneet älykkyysosamäärän kasvamaan, olisivat menettäneet voimansa, kuvaili Flynn Forskning & Framsteg -lehdessä.

Suomen, Norjan ja Tanskan väestön älykkyysosamäärä on laskenut 90-luvun puolivälin jälkeen 0,23 pistettä vuodessa.

Muutos ei ole vielä kovin suuri, mutta pitkällä tähtäimellä vauhti on huomattava. Jos tahti säilyy samana, suomalaisten älykkyysosamäärä laskee seuraavan 30 vuoden aikana 7,49 pistettä, norjalaisten 6,50 pistettä ja tanskalaisten 6,48 pistettä.

Älykkyysosamäärää ilmaistaan pistemäärällä. Testien tuloksista muodostetaan normaalijakauma, jonka keskiarvoksi on sovittu 100. Näin väestön valtaosan älykkyysosamäärä sijoittuu välille 85-115.

Tutkijat ovat havainneet merkkejä muutoksesta jo aiemmin. Jo vuonna 2012 Flynnin tutkimukset osoittivat, että Pohjoismaissa älykkyysosamäärän kasvu on pysähtynyt.

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...mus-koulutyo-on-nyt-vahemman-vaativaa/780615/
 
Sillä välin naapurissa järjestetään kerhotoimintaa lapsille:

https://yle.fi/uutiset/3-10008912
Yhä useammille venäläislapsille opetetaan sotilaallisia taitoja – "Isänmaallisuuden pitää olla yhtä tärkeää kuin vanhemmat"

Venäjällä lapsille ja nuorille suunnatun sotilaallisen koulutuksen suosio on nousussa. Yle kävi tutustumassa isänmaallisen Vimpel-harrastekerhon toimintaan Luoteis-Venäjällä.

Venäjä6.1.2018 klo 15:35

Marjo Näkki
VELIKI USTJUG. Maastopukuisella Ivan Devjatovkilla on tarkkaavainen kuulijakunta.

–Tänään kerron teille tästä aseesta. Teidän täytyy tietää jotain siitä ennen kuin voitte aloittaa ampumaharjoittelun.

Kädessään hänellä on Makarov-pistooli, neuvostoliittolaisen aseteollisuuden taidonnäyte. Toinen sellainen, Kalašnikov-rynnäkkökivääri lepää pöydällä.

Pöydän ympärillä on joukko lapsia ja nuoria, jotka seuraavat Devjatovkin ohjeistusta.

– Pääsääntö on mikä? hän kysyy.

– Älä osoita aseella toista päin, lapset ja nuoret vastaavat.

Makarov lähtee kiertoon pöydän ympärille ja se puretaan ja kootaan kerta toisensa jälkeen. Aseen saa käsiinsä myös nuori Nastja Nelajeva.

– Tulevaisuudessa haluan opiskella sotilasakatemiassa ja työskennellä lainvalvonnassa. Täällä opetetaan taitoja, joita ei saisi missään muualla, hän kertoo.

Eivätkö aseet pelota? Eivät, sanoo Nelajeva ja lisää, että kouluttajat ovat ammattilaisia. Asekouluttaja Devjatovki on vapaaehtoinen poliisista, naapurihuoneessa ensiapua ja painesiteiden käärimistä opettava Serafima Fomina sairaanhoitaja.

Veteraanien perustama kerho

Olemme runsaan 30 000 asukkaan luoteisvenäläisessä Veliki Ustjugin kaupungissa, tavallisen kerrostalon alakerrassa sijaitsevassa kerhotilassa.

Täällä 10–17-vuotiaille lapsille ja nuorille suunnattu sotilaallisisänmaallinen harrastuskerho Vimpel on kokoontunut kaksi kertaa viikossa viime helmikuusta lähtien.

– Täällä käy täysin tavallisia lapsia ja nuoria, jotka eivät pelkää pukea päälleen sotilasunivormua ja tulla koulutukseen, kuvaa kerhon vetäjä ja perustaja Ilja Buldakov.

Vimpel on Venäjän valtion tukema kerho, jonka kattojärjestön perustivat Moskovaan veteraanit Kremlin prikaatista, Venäjän armeijan erikoisjoukoista ja turvallisuuspalvelu FSB:stä viisitoista vuotta sitten.

Nyt Vimpel toimii liki 50 eri paikkakunnalla ympäri Venäjää.

Ilja Buldakov halusi perustaa kerhon kotipaikkakunnalleen.Marjo Näkki / Yle
Buldakov itse ei veteraaneihin lukeudu. 25-vuotias mies innostui isänmaallisuudesta armeijassa. Asepalveluksensa hän suoritti lähellä Suomen rajaa Kamenkan (Kaukjärvenkylän) varuskunnassa moottoroidussa jalkaväkiprikaatissa.

– Juoksentelin ympäriinsä konekiväärin ja kranaatinheittimen kanssa. Palvelin vuoden ja palasin kotiin, Buldakov kertoo.

Armeija teki nuoreen mieheen syvän vaikutuksen. Hän halusi yhdistää intohimonsa ja työnsä lasten ja nuorten parissa.

– Isänmaallisuuden pitäisi olla nuorille yhtä tärkeää kuin vanhemmat. Mielestäni pitää kunniottaa isänmaataan, tietää maansa historia, vaalia sitä ja luontoa sekä puolustaa kansaa, Buldakov kuvaa.

Ennen kerhon perustamista Buldakovin täytyi käydä Moskovassa erityinen koulutus päästäkseen kerhon vetäjäksi. Nyt hän esittelee sertifikaattiaan ylpeänä.

Isänmaallista toimintaa

Vimpeliä Buldakov pitää ennen kaikkea nuoria kehittävänä toimintana. Kerhossa käyviä pariakymmentä nuorta ei näy Veliki Ustjugin kaduilla polttamassa tai juopottelemassa, hän vakuuttaa.

– Sen sijaan, että nuoret istuisivat sisällä pelaamassa kännyköillä ja tietokoneilla, he ovat täällä oppimassa uusia ja hyödyllisiä taitoja sekä kehittämässä itseään, Buldakov korostaa.

Mutta mitään epäselvyyttä ei ole siitä, että taitojen lisäksi kerhon tavoitteena on pönkittää lasten ja nuorten isänmaallisuutta. Kerhohuoneen seinällä on juliste otsikolla ”Me muistamme”, ja siinä pitkä lista kuolleiden sotilaiden nimiä.

Kerhotilan toisessa huoneessa painesidettä toverinsa käsivarteen sitoo 13-vuotias Ignat Boldyr.

– Läheisimmät ystäväni ovat täällä kerhossa. Voisi todella sanoa, että olemme aseveljiä, hän sanoo.

Säännöllisten kokoontumisten ja leirien lisäksi kerhoissa vierailee Venäjän armeijan eri aselajien kuten laivaston edustajia sekä sodissa kunnostautuneita.

– Meillä on käynyt puhumassa Suuren isänmaallisen sodan veteraaneja sekä Afganistanissa ja Tšetseniassa sotineita, Buldakov kertoo.

Suuri isänmaallinen sota tarkoittaa Venäjällä toista maailmansotaa. Venäjällä toinen maailmasota nähdään niin, että Venäjä voitti ja oli vapauttamassa Eurooppaa natsien hirmuhallinnolta. Samalla vaietaan Stalinin roolista ja maan omista vankileireistä.

Suunta kasvukeskuksiin

Veliki Ustjug sijaitsee noin 900 kilometriä Moskovasta kaakkoon. Sitä ympäröivät laajat erämaa-alueet ja lähimmät suuremmatkin kaupungit ovat parinsadan kilometrin päässä. Monet nuorista sukupuoleen katsomatta harrastavat metsästystä.

Sotilaallis-isänmaallisen kerhon toiminta viitoittaa tietä kohti pääkaupunkia ja kasvukeskuksia syrjäisiltä alueilta.

Veliki Ustjugin Vimpelin ensimmäiset ”valmistuneet” ovat jo siirtyneet eteenpäin yhdeksännen luokan jälkeen, ja osa toimii Venäjän hätätilaministeriön kadetteina. Monilla muillakin on suuntana joko asepalvelus tai kokonainen ura armeijassa tai Venäjän sisäministeriön alaisissa turvallisuusvirastoissa.

Suunta on selvä myös Ignat Boldyrille.

– Isäni on hävittäjälentäjä ja haluan itsekin sellaiseksi, hän sanoo reippaasti.
 
Muutama korjaava liike tarvittaisiin kautta linjan.

Suomalaisten älykkyysosamäärä on kääntynyt selvään laskuun, kertoo tuore tutkimus – "Koulutyö on nyt vähemmän vaativaa"



http://www.kaleva.fi/uutiset/kotima...mus-koulutyo-on-nyt-vahemman-vaativaa/780615/

Tuo keskimääräisen äo-luvun kääntyminen laskuun voi olla samanlainen ilmiö kuin odotettavissa olevan eliniän tai odotettavissa olevien tulojen tasaantuminen tai jopa taantuminen.

Joidenkin uutisten mukaan USAssa nykyinen sukupolvi ei elä yhtä pitkään kuin edellinen, ja Suomessakin varoitellaan nuorten elintason jäävän matalammaksi kuin vanhempiensa.

Kun on päästy riittävän korkealle tasolle, siitä on vaikea parantaa. Älykkyys ei enää kohene puutteita korjaamalla. Aliravitsemus ja sairaudet on hoidettu. Peruskoulutus on saatu laadukkaaksi.

Tai sitten on vain sattunut mittausvirhe.
 
Oliskohan tähän tulokseen otettu ensi kertaa mukaan myös ns. uusi-Suomalaiset? Selittäisi tuloksen,heh.
 
Oliskohan tähän tulokseen otettu ensi kertaa mukaan myös ns. uusi-Suomalaiset? Selittäisi tuloksen,heh.

Aika uusia suomalaisia olivat. Salla Koivusen gradun mukaan pisteet alkoivat laskea vuonna 1997.

Tutkimuksessa todettiin, että Flynnin efektiä on suomalaisessa aineistossa vuodesta 1988 vuoteen 1996, mutta tämän jälkeen Flynnin efekti päättyy ja on joidenkin osatestien osalta jopa käänteinen. Vuosina 1988–1996 testipistemäärät nousevat, mutta vuosina 1997–2001 ne laskevat osittain jopa vuotta 1988 alemmalle tasolle.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/11120/URN_NBN_fi_jyu-2007274.pdf?sequence=1

Joukkoon on toki voinut sattua uussuomalaisiakin. Tai sitten P-testi ei vaan napannut. Olisi tullut pidennystä palveluaikaan tms.

Mutta mitä sanoo asiaan Tuuli Humina, jonka huulia tuuli ei heiluttele?

Suomen Mensa uudisti älykkyystestinsä kuutisen vuotta sitten. Testi uusittiin, koska älykkyystestit tuppaavat menettämään tehoaan ajan kuluessa. Näin kertoo Mensan testivastaava Tuuli Humina.

- Yksi syy oli niin sanottu Flynn-efekti eli se, että ihmisten keskimääräinen älykkyys on noussut. Testissä täytyy ottaa huomioon sen hetkisen väestön älykkyys, Humina sanoo.

Paras prosentti saa saman tuloksen

Nykyinen testi ei enää anna tarkkaa älykkyysosamäärätulosta niille, jotka pääsevät testissä parhaimman prosentin luokkaan. he saavat testissä tuloksen "vähintään 135". Aiemmin käytössä ollut testi antoi tuloksen promillen tarkkuudella.

https://www.tekniikkatalous.fi/arkisto/2013-04-26/Mensa-ei-anna-en%C3%A4%C3%A4-%C3%A4lykkyysosam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4-kaikkien-%C3%A4lykk%C3%A4immille-3313707.html

Miten käy keskiarvon, jos parhain prosentti saa tuloksen vähintään 135? Voi olla vaikea laskea, vaikka äo-olisi yli 135.
 
Miten käy keskiarvon, jos parhain prosentti saa tuloksen vähintään 135? Voi olla vaikea laskea, vaikka äo-olisi yli 135.

Suurin osa parhaasta prosentista on lähellä tuota 135:ttä. Hatusta: puolet niin lähellä, ettei merkitystä kokonaisuuteen juuri synny.

Toinen puoli prosenttia... Hatusta revittynä heidän keskiarvonsa lienee karvan yli 140 eikä todennäköisesti yllä lukemaan 145.

Leikitään kuitenkin, että puolen prosentin todellinen keskiarvo olisi 145 eikä 135. Leikitään siksi, että saadaan selville syntyvän virheen jonkinlainen todennäköinen maksimi. Huomataan, että tuhannesta ihmisestä viisi saisi kymmenen pistettä todellista pienemmän osamäärän. 50 pistettä per tuhat ihmistä tekee keskiarvossa 0.05 pistettä.

Veikkaisin että kognitiivisessa yläpäässä syntyy suurempia virheitä siitä, että testaustavat eivät tunnista kaikkia korkean älyllisen suorituskyvyn muotoja kunnolla.
 
Suurin osa parhaasta prosentista on lähellä tuota 135:ttä. Hatusta: puolet niin lähellä, ettei merkitystä kokonaisuuteen juuri synny.

Toinen puoli prosenttia... Hatusta revittynä heidän keskiarvonsa lienee karvan yli 140 eikä todennäköisesti yllä lukemaan 145.

Leikitään kuitenkin, että puolen prosentin todellinen keskiarvo olisi 145 eikä 135. Leikitään siksi, että saadaan selville syntyvän virheen jonkinlainen todennäköinen maksimi. Huomataan, että tuhannesta ihmisestä viisi saisi kymmenen pistettä todellista pienemmän osamäärän. 50 pistettä per tuhat ihmistä tekee keskiarvossa 0.05 pistettä.

Veikkaisin että kognitiivisessa yläpäässä syntyy suurempia virheitä siitä, että testaustavat eivät tunnista kaikkia korkean älyllisen suorituskyvyn muotoja kunnolla.

Noinkin. Ikäluokan keskiarvon pitäisi kuitenkin pysyä sadassa, koska testi on kalibroitu niin, että kansakunnan, ikäluokan tai muun suurehkon satunnaisotannan keskiarvo 100.

Jos uskotaan, että äo noudattaa normaalijakaumaa (keskiarvo 100 ja keskihajonta 15), voidaan laskea muutakin mukavaa. Mensan mukaan 130 pisteen ylittäjiä on 2%. Tuo 135 pistemäärä taas vastaa 2.33 keskihajontaa yli keskiarvon. Excelin NORMDIST(135, 100, 15, TRUE) tuottaa tuloksen 0,990185 eli n. 99% jakaumasta on alle 135 ja 1% yli. Sen, mikä noiden 135 pisteen ylittäjien keskiarvo todellisuudessa on, jättää Mensakin kertomatta.

Mutta kuten totesit, tuollainen henkisen suorituskyvyn Cooper-testi ei välttämättä kerro, miten testattava soveltuu sprinttiin tai maratoniin, saati sitten voimanostoon tai joukkuepeliin.
 
1. Noinkin. Ikäluokan keskiarvon pitäisi kuitenkin pysyä sadassa, koska testi on kalibroitu niin, että kansakunnan, ikäluokan tai muun suurehkon satunnaisotannan keskiarvo 100.

2. Jos uskotaan, että äo noudattaa normaalijakaumaa (keskiarvo 100 ja keskihajonta 15), voidaan laskea muutakin mukavaa. Mensan mukaan 130 pisteen ylittäjiä on 2%. Tuo 135 pistemäärä taas vastaa 2.33 keskihajontaa yli keskiarvon. Excelin NORMDIST(135, 100, 15, TRUE) tuottaa tuloksen 0,990185 eli n. 99% jakaumasta on alle 135 ja 1% yli. Sen, mikä noiden 135 pisteen ylittäjien keskiarvo todellisuudessa on, jättää Mensakin kertomatta.

3. Mutta kuten totesit, tuollainen henkisen suorituskyvyn Cooper-testi ei välttämättä kerro, miten testattava soveltuu sprinttiin tai maratoniin, saati sitten voimanostoon tai joukkuepeliin.

1. Äo-lukemien kansainvälinen keskiarvo koitetaan pitää siellä sadan hujakoilla - joka on yksi syy näihin korjausmuutoksiin.

Ajattelin, että noilla luvuilla ollaan joka tapauksessa niin lähellä sataa, ettei mahdollisia eroja tarvitse huomioida silloin jos tarkastellaan vain keskiarvon muutosta.

2. Kun mennään tonne parin prossan yläpuolelle, niin moni erittäin korkean älykkyyden omaava käyttää suureena mielummin keskihajontaa kuin äo:ta. Sigma 2, sigma 3, sigma...

On aika helppo ymmärtää perustelut sen tyyliselle suorituskyvyn hahmottamiselle.

Ja jos haluaa kunnon naurut, niin kannattaa tutustua "korkeiden sigmojen kerhoihin" sekä ennen kaikkea niiden ansaintalogiikkaan - etenkin kolmosesta ylöspäin.

3. Suurin ongelma lienee se, että poikkeuksellisen korkeissa kognitiivisissa suoritustasoissa alkaa tulla vastaan savant- ja autismi -tyyppistä äärimmäisen epätasaista kykyprofiilia. Tällöin g-faktori muuttuu jo käsitteenäkin lähinnä vitsiksi.

Jonkin osa-alueen kohdalla mennään rajusti yli mittausalueen*, toisella kyseenalaistuu mittauksen taustalla oleva logiikka tai tieto, kolmannella mennään alle väestön keskitason ja neljännellä henkilön päivittäiinen suoritustaso on aivan erilainen kuin mittaustulos. Raavi siitä sitten kasaan jotain merkityksellistä kertova keskiarvo. Vähän kuin pitäisi esittää maisemakuva yhdellä numerolla. ("Ööö... tää on kasin maisema, niin kuin tääkin ja tää ja tää...")


Joskus nopein ja helpoin tapa arvioida aika luotettavasti henkilön kognitiivista suoritustasoa on seurata sitä, että keiden kanssa keskustellessaan henkilö vapautuu, rentoutuu ja nauttii eniten.

Yläsigmoissa elävät ihmiset elävät usein eri käsiteavaruudessa kuin ympäristönsä. Se on yksinäistä. Jos/kun löytyyy keskustelukumppani, joka liikkuu suunnilleen samassa kognitiivisessa avaruudessa, niin seurauksena on usein vähän katharsistyyppinen vapautunut nautinnollisuus (- tai katkera riita).



* Elävän elämän esimerkki: Jonkin alan professoreista ei länsimaassa X yksikään toimi koko ammatillisen uransa aikana tietyllä vaativuuden tasolla. Eli esim. kymmenen vuotta ei ole riittävä aika kyseisen vaativuustason suoriutusten aikaansaamiseen. Eräs autistinen henkilö suoriutuu samalla tasolla minuuttien, enintään tuntien aikajänteellä. Mikä on kyseisen autistin sitä aluetta koskeva älykkyystaso?
 
Viimeksi muokattu:
Pistetään pari provokatiivista hajatelmaa tiivistettynä. Peliä ei ole hävitty, mutta tiukaksi menee.

Mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja niihin liittyvät diagnoosit.
Jätän rodunjalostuksellisen osuuden tässä kohtaa vähemmälle, mutta sanottakoon sen verran, että osa ongelmaa on vanhempien huumeiden ja päihteiden käytössä, mikä vaikuttaa jälkikasvun kyvykkyyteen. Varsinkin raskausaikainen päihteiden ja huumeiden käyttö näkyy ikävä kyllä selvästi lasten oppimiskyvyssä yhä laajemmin. Päihteiden ja huumeiden runsas käyttö ja siitä seuraavat ongelmat kuten huono-osaisuus ovat myös sosiaalisesti periytyviä ongelmia. Ympäristössä ja sitä kautta myös ravinnossa olevilla myrkyillä, haitta-aineilla ja keinotekoisilla lisäaineilla saattaa olla oma maustevaikutuksensa. Mene ja tiedä siitä.

Kasvatuksettomuus.
Kehityksen taantumista selittää osittain 90-luvun alusta saakka meille markkinoitu pentuaikuisen elämäntyyli, jossa kasvetaan isoksi, mutta ei aikuiseksi. Osaltaan tähän liittyy vapaa kasvatus tai oikeastaan kasvattamatta jättäminen. Vastuun kantaminen ulkoistetaan muille, myös kasvatuksesta. Oman napansa ympärillä pyörivät pentuaikuiset ovat helpommin ohjailtavissa ja markkinoiden kannalta helpommin höplästä vedettäviä kuin jälkikasvusta vastuuta kantavat.

Perheiden yhtenäisyyden hajoaminen.
Perheen yhtenäisyys, toisten huomioiminen ja perheen koossa pysyminen ei ole niin keskeistä, hetken mielihalut ja ”mun omat jutut” astuivat elämän keskiöön. Yhdessä vietetty aika ja sitä kautta myös henkisen perheyhteyden kokeminen uhkaa hiipua oravanpyörien kiihdyttäessä vauhtiaan. Alvin Toffler oli näin jälkikäteen todennettuna pelottavan oikeassa (esim. teoksessaan Future Shock)

Koulutusjärjestelmän kehittämisen näköalattomuus ja kokonaiskuvan hahmottamisen puutteet.
Tästä on ketjussa kirjoitettu viljalti. Koulutusjärjestelmän kehittäminen on jo vuosikymmeniä edennyt pakonomaisella ”sulka hattuun - virkakausi taskuun” menetelmällä, joka tuottaa aika ajoin aina johonkin tutkijankammiossa kehitettyyn höpsismiin perustuvan pedagogisen uskonnon. Tämä vaikuttaa tuloksiin kaikilla koulutuksen tasoilla.

Kärjistetysti perusopetuksessa on kuorossa kiljuttava inkluusion ja digiloikan erinomaisuutta vaikka mikä olisi, lapset opetetaan pötköttelemään valtavissa avokonttoreissa älylaite näpeissä (hyviä peränurkkasohvanpohjalampaitako on tarkoitus kasvattaa) opettajien kysellessä neuvoa oppilaalta, mikä tämän omasta asiantuntijakokemuksestaan katsoen olisi hyvä tapa edetä opinnoissa ja mitä tämä katsoisi tärkeäksi oppia. Toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen mitoituksessa pääongelmana on, että koulutuspaikat eivät ole linjassa yhteiskunnassa tarjolla olevien ja tarjolle tulevien työpaikkojen ja -mahdollisuuksien kanssa. Nyt korkeammilla asteilla kärsitään laajalti jo sisällöllisestä ongelmasta eli opettaminen jää yhä vähemmälle itseopiskelun ja -ohjautuvuuden ollessa halvempaa. Kautta linjan rimaa on laskettu. Ei ole ihme, jos tulokset ovat sen mukaisia.

Innostaminen on tärkeää. Viikon paras koulutusuutinen oli puukontekijäabiturientista kertova juttu.
https://yle.fi/uutiset/3-10007241
Eli tapahtuu niitä hyviäkin asioita kun innostuksen kipinää ei sammuteta. Onnea puukontekijälle myös ylioppilaskirjoituksiin!
 
Viimeksi muokattu:
1. Mielenterveysongelmat, oppimisvaikeudet ja niihin liittyvät diagnoosit.

2. Päihteiden ja huumeiden runsas käyttö ja siitä seuraavat ongelmat...

3. Kasvatuksettomuus.

4. Perheiden yhtenäisyyden hajoaminen.

5. Innostaminen...

1. Syystä tai toisesta vaikuttaa siltä, että erityislapsilla on useimmiten erityisvanhemmat.

Genetiikalla on asiassa taatusti iso merkitys. Mutta monessa tapauksessa kodin merkitys voi olla vielä isompi.

Aika yleisiä näyttävät olevan sellaiset tilanteet, joissa lapsi saa paljon moniammatillista apua, mutta koti ei hoida omaa osuuttaan. Samoin sellaiset, joissa lapsi tarvitsisi strukturoidun ympäristön ja koti on vuodesta toiseen täysi kaaos, jossa arvotonta romua säilötään pitkin asuntoa koska "sitä voi vielä joskus tarvita".

Oppimisen vaikeuksiin liittyy myös sellainen ikävä ilmiö, että jopa yliopistotasolla opetushenkilökunnalle näyttää olevan aika usein mahdotonta tajuta, että opiskeluvaikeudet eivät ehkä liity mitenkään oppimisvaikeuksiin.

2. & 3. Päihteetön isän ja äidin sisältävä vastuullinen koti on paras lahja jonka lapsilleen voi antaa. Se antaa pohjan, jolle kasvattamisen voi rakentaa.

Yllättävää kyllä tilastojen mukaan jopa alkoholisti- tai huumekoti kasvattaa todennäköisemmin kunnon kansalaisia kuin sellainen koti, jossa lapsista koitetaan kasvattaa "kovassa maailmassa pärjääviä ja hyvin puolensa pitäviä". Lapsen aggressiivinen epäsosiaalisuus kun on tilastoissa ylivoimaisesti selvimmin lapsen tulevaa syrjäytymistä ennustava tekijä.

4. Lisäisin vielä että myös ylisukupolvisena asiana.

Jos me pidämme huolta omista vanhemmistamme, sedistämme, tädeistämme jne. edes jossain määrin ja eläkeikäinen sukupolvi kykyjensä ja jaksamisensa puitteissa välillä lapsenlapsistaan, niin lapset saavat kertakaikkisen hyvän esimerkin.

Kasvattaminen ei onnistu kovin hyvin jos oma esimerkki on ristiriidassa sen kanssa mitä koittaa opettaa.

5. Yksi tärkeä osa innostamisesta on elävään ja rikkaaseen mielikuvitukseen kasvattaminen.

Nykyään suuri(n) osa leluista on eräällä tavalla valmiiksi leikittyjä. "Näillä nukeilla/poneilla/autoilla/figuureilla on ne ja nää nimet, leikissä on tämmöinen juoni, nää on sellaisii ja nää tällaisii..." Roskikseen kaikki sellaiset jos lapset eivät irrottaudu tarjotusta kaavasta.

Lastenohjelmissa ja peleissä juonet ja hahmot kehitetään lähinnä oheistuotemyyntiä eikä lapsen kehitystä maksimoimaan.

Tutkimukset osoittavat että jos lapsen ja aikuisen välillä on konflikti, niin oheistuote/lelumyynti on selvästi suurempaa. Niinpä todella jättimäinen osa lapsille suunnatuista ohjelmista ja peleistä on laadittu niin, että niissä fiksut, nokkelat ja osin säännöistä piittaamattomat lapset uunottavat ja ärsyttävät tomppeleitä jäykkisvanhempiaan. Ja ne roolit sekä toimintatavat ihan oikeasti malliopitaan sekä nopeasti että syvällisesti.

(Päiväkodissa käydessä näkee aika suoraan lapsista sen, että millaisia ohjelmia ne katsovat, millaisia pelejä pelaavat jne.)

Noissa erityislapsitapauksissa olisi hyvä jos olisi sellainen sääntö, että jos vanhemmat tunkevat räkänokalleen aggressiivista sisältöä sisältävää "viihdettä" niin ammattiavulla on 100% omavastuu kustannusten suhteen.
 
Tuosta @Pihatonttu n mainitsemasta lelujen spesialisoitumisesta mainiona esimerkkinä LEGO. Nykyiset sarjat ovat sellaisia, että niistä voi rakentaa vain sen yhden jutun ja siinä lootassa on vaikka mitä erikoisosaa, joita siihen rakentamiseen tarvitaan. Minun lapsuudessani siinä LEGO-sanan alapuolella oli vielä sana system. Erikoisosia ei ollut olemassakaan ja jokainen vaativampi muoto piti approximoida vakio-isolla. Näistä sarjoista sai sitten helpolla omalla pohdinnalla rakennetuksi mitä vaan.
 
Yliopisto-opinnoissa englanti alkaa olla jo se ensimmäinen kotimainen. Esimerkiksi Aalto-yliopiston maisteriohjelmista ei enää montaa suomenkielistä vaihtoehtoa löydy:

http://www.aalto.fi/fi/studies/education/master/

Kandi-ohjelmissa suomi on vielä voimissaan. http://www.aalto.fi/fi/studies/education/bachelor/

Hyvä niin. Alan perusteet on parempi oppia omalla äidinkielellä. Toisaalta jatko-opintojen terävimpään kärkeen tarvitaan lahjakkaimmat opettajat ja opiskelijat. Silloin englanninkielinen opetus on perusteltu. Molempi parempi.
 
Korkeakoulutus- ja tutkimuslähettiläitä maailmalle kuin vanhassa Elisan mainoksessa: Haluan olla kaikkialla, kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina.

Suomi lähettää joukon korkeakoulutuksen ja tutkimuksen lähettiläitä maailmalle vauhdittamaan kansainvälistymistä, kertoo opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) HS:lle.

”Maailman osaajakilpailu kiristyy. Pääsy parhaisiin edelläkävijäverkostoihin vaatii korkean laadun lisäksi systemaattista työtä. Korkeakoulut toki rakentavat yhteyksiä ulkomaille itsekin, mutta verkosto vauhdittaa kansainvälistymistä ja tekee Suomea tunnetuksi koulutus-, tiede- ja innovaatiomaana”, Grahn-Laasonen sanoo.

Verkoston tehtävänä on myös houkutella Suomeen osaajia ja edistää koulutusvientiä yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Rahoitus katetaan ministerin mukaan budjetin korkeakoulukehyksestä, ja asiasta on sovittu korkeakoulujen kanssa.

”Pidän tätä uudistusta myös periaatteellisesti tärkeänä: Suomen tulee avautua maailmaan ja olla vetovoimainen maa maailman parhaille osaajille”, Grahn-Laasonen sanoo.

Äskettäin ministeri asetti myös selvityshenkilöt valmistelemaan englanninkielistä ylioppilastutkintoa. Muutenkin englanninkielistä opetusta on määrä lisätä, jotta Suomi olisi houkutteleva myös tänne tulevien mahdollisten huippuosaajien perheenjäsenille.

Kiinan ohella ensimmäisiin ”valloituskohteisiin” on listattu Singapore, jonka etuna pidetään strategisesti keskeistä sijaintia Kaakkois-Aasian solmukohtana. Singapore on tänä vuonna myös Asean-yhteistyöjärjestön puheenjohtaja.

Tälle vuodelle valikoituja läsnäolopaikkoja ovat myös Pohjois-Amerikka ja espanjankielinen Etelä-Amerikka.

Ensi vuoden vaikutuskohteita olisivat Saharan eteläpuolinen Afrikka, Intia ja Venäjä.

Suomalaisten yliopistojen ja Indian Institutes of Technologyn yhteistyön uskotaan poikivan myös kaupallista toimintaa. Suomeen halutaan houkutella asiantuntijoita niin Intiasta kuin Venäjältäkin.

Erityistä kampanjaa suunnataan Britanniaan, josta arvioidaan EU-eron takia lähtevän ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita muihin maihin. Listalla on myös Persianlahden alue, mutta se on vielä ilman aikataulutusta.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005517076.html
 
Maisteritason opinnot eriyttäisin valinnaisin ainein kahtia: Sivistysyliopistot tarjoaisivat laajoja maisteriohjelmia (esim. kaksi pääainetta tai pääaine ja kolme sivuainetta), jotka valmistavat laaja-alaisiin asiantuntija- ja johtotehtäviin. Tutkimusyliopistot taas tarjoaisivat syvällisiä maisteriohjelmia (yksi pääaine ynnä tutkimus- ja menetelmäopintoja), jotka valmistavat jatko-opintoihin ja tutkijakoulutukseen. Nuo kaksi vaihtoehtoa voitaisiin toki toteuttaa yhdenkin maisteriohjelman sisällä.

Aalto-yliopisto on näköjään jo toteuttanut tuon idean kahtiajaosta a) syvällisiin tai b) laaja-alaisiin maisterintutkintoihin.

”Pitkä pääaine” ja valinnaiset opinnot valmistavat jatko-opintoihin, kun taas ”Kompakti pääaine”, sivuaine ja valinnaiset aineet tarjoavat tien laaja-alaisempiin opintoihin.

1515561859458.png

http://studyguides.aalto.fi/2017-ccis/degree-structure.html
 
Back
Top