Koulutus 100+

Aalto-yliopisto on näköjään jo toteuttanut tuon idean kahtiajaosta a) syvällisiin tai b) laaja-alaisiin maisterintutkintoihin.

”Pitkä pääaine” ja valinnaiset opinnot valmistavat jatko-opintoihin, kun taas ”Kompakti pääaine”, sivuaine ja valinnaiset aineet tarjoavat tien laaja-alaisempiin opintoihin.

Katso liite: 18651

http://studyguides.aalto.fi/2017-ccis/degree-structure.html

Erittäin tervetullutta. Tällä hetkellä monet maisteriohjelmat antavat valmiuksia oikeastaan pelkästään tutkijan työhön eli toisin sanoen väitöskirjan tekoon. Kuitenkin enemmistö maistereista ei päädy tutkimustyöhön vaan asiantuntijoiksi,johtajiksi ja hallintovirkamiehiksi ja vaikka miksi. Ja pohjalla heillä voi sitten olla koulutus joka ei ole sisältänyt ainuttakaan johtamistaidon kurssia. On siinä jonkinmoinen ristiriita kyllä.
 
Syrjäytymisen hinta.

Peruskoulun varaan jääneestä 370 000 euron lisäkustannus julkishallinnolle
Sitran ja THL:n tutkimuksessa Syrjäytymisen hinta on esitetty ensimmäistä kertaa empiiriseen aineistoon perustuva arvio syrjäytymisen yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista. Tutkimuksessa seurattiin Suomessa vuonna 1987 syntyneiden palveluiden käyttöä, tulonsiirtoja ja niiden aiheuttamia kustannuksia 25 ikävuoteen asti. Lisäksi arvioitiin elinaikaisia kustannuksia aina 80 ikävuoteen asti.

Laskelmien taustalla on Sitran mukaan riskiluokitus, joka sisältää neljä lapsuuteen liittyvää, syrjäytymistä ennakoivaa tekijää. Ne ovat vanhempien matala koulutustaso, päihde- ja mielenterveysongelmat tai pitkäaikainen toimeentulotuen tarve sekä perheen rakenteessa tapahtuneet suuret muutokset. Mitä useampi tekijä perheessä toteutuu, sitä todennäköisemmin lapsi tarvitsee kasvunsa ja elämänsä aikana erilaisia tukitoimia.

Ensimmäinen piikki syrjäytymisen kustannuksissa on nähtävissä lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana ja toinen piikki murrosiän kynnyksellä.

https://www.verkkouutiset.fi/peruskoulun-varaan-jaaneesta-370-000-euron-lisakustannus-julkishallinnolle/

Piikit pois.
 
YLE:n jutun mukaan suomalaisissa yliopistoissa tekniikan alaa on leikattu viime vuosina reippaasti: tekniikan alan professoreiden henkilötyövuodet ovat laskeneet vuoden 2010 jälkeen noin 25%, ja kone- ja valmistustekniikan alalla pudotukseksi on sanottu huimat 50%. Tekniikan koulutuksen todetaan olevan huomattavasti paremmalla tolalla esim. Ruotsissa.

Lyhytnäköisyys taitaa olla suomalaisille tyypillinen kansanpiirre.

Analyysi: Herätys, yliopistot! Konetekniikan alasajo voi käydä todella kalliiksi
Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon kannalta keskeisen vientiteollisuuden pohja rapautuu, kirjoittaa toimittaja Timo Sipola.

Suomalaisten koneiden ja laitteiden kilpailukyky perustuu pitkälti korkeatasoiseen teknillisen mekaniikan osaamiseen.

Tämän osaamisen avulla laitteiden lujuus ja kestävyys saadaan mitoitettua oikein.

Wärtsilän laivamoottorit ovat hyvä esimerkki teknilliseen mekaniikkaan perustuvasta laadukkaasta ja juuri sen takia kilpailukykyisestä tuotteesta. Niiden pitää kestää kymmeniä vuosia.

Puhutaan kolmanneksesta koko Suomen viennin arvosta. Pelkästä tavaraviennistä teknillisen mekaniikan osaamiseen perustuvat tuotteet muodostavat puolet. Suurelta osalta myös palveluvienti perustuu menestyneisiin tuotteisiin.

Tämä osaaminen on kuitenkin ollut alasajomoodissa jo pitkään. Sitä ei ole vain heitetty retuperälle, vaan alan osaamista ja koko alaa on jo vuosia ajettu alas suomalaisissa yliopistoissa, mikä tuntuu käsittämättömältä.

Opetushallituksen tilastot kertovat selkeästi että vuosina 2010-2016 tekniikkaa on ajettu alas rajusti Suomen yliopistoissa.
[Juttu jatkuu, lue loput linkin takaa...]
 
Ei tarvitse kuin katsoa Aalto Yliopiston professoreita niin näkee mihin panostetaan,
Professoreita:
Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu
64 henkilöä.
Kauppakorkeakoulu
111 henkilöä.
Kemian tekniikan korkeakoulu
49 henkilöä.
Sähkötekniikan korkeakoulu
70 henkilöä.
Insinööritieteiden korkeakoulu
70 henkilöä.
Perustieteiden korkeakoulu
129 henkilöä.

https://people.aalto.fi/index.html
 
Suomalaisten osuus hakijoista kansainvälisiin maisteriohjelmiin oli 28%.

Helsingin yliopiston kansainvälisiin maisteriohjelmiin tuli lukukausimaksuista huolimatta 83 prosenttia enemmän hakemuksia kuin edellisenä vuonna. Helsingin yliopisto onnistui kääntämään kansainvälisten maisteriohjelmien hakijoiden määrän vahvaan kasvuun edellisen vuoden notkahduksen jälkeen. Hakijoita tuli 2 946. Vuodentakainen hakijamäärän lasku johtui yliopiston mukaan pääosin lukukausimaksujen käyttöönotosta EU- ja Eta-maiden ulkopuolisille hakijoille. Hakijoiden määrä ylitti nyt merkittävästi myös vuoden 2016 määrän, jolloin lukuvuosimaksut eivät vielä olleet käytössä.

EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten hakijoiden prosenttiosuus oli 58, kun se viime vuonna oli 57. Ennen lukuvuosimaksujen käyttöönottoa noin kolme neljäsosaa hakemuksista tuli EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta. Suomalaisten osuus oli 28 prosenttia. Eniten hakemuksia tuli edellisvuosien tapaan Pakistanista, Kiinasta ja Ghanasta. Monista maista tuli tänä vuonna paljon aiempaa enemmän hakemuksia. Näitä maita ovat muun muassa Intia, Kolumbia, Equador, Chile, Peru, Indonesia, Yhdysvallat, Hongkong, Venäjä ja Vietnam. Yhteensä hakemuksia tuli 127 maasta.

Myös apurahoja haettiin runsaasti. 84 prosenttia lukuvuosimaksuvelvollisista hakijoista haki apurahaa Helsingin yliopistosta.

https://www.verkkouutiset.fi/lukukausimaksuista-huolimatta-hyn-kansainvalisten-maisteriohjelmien-hakijamaara-lahes-tuplaantui/

Nämä ovat varmaan niitä englanninkielisiä maisteriohjelmia.
 
Pää-omavertailuja.

Koulutus ja henkinen pääoma

Suomessa on toiseksi eniten maailmassa inhimillistä pääomaa.
Maailman talousfoorumi (WEF), The Human Capital Report: Human Capital Index 2017

Suomen peruskoulutus on maailman parasta.
Maailman talousfoorumi (WEF), The Global Competitiveness Report 2017-2018: Primary Education

Suomalaisen korkeakoulutuksen laatu on maailman kolmanneksi paras.
Maailman talousfoorumi (WEF), The Global Competitiveness Report 2017–2018: Higher education and training / Quality of education

Suomi on OECD-maiden kärkimaa koulutuksessa.
OECD, Better Life Index: Education

Suomalainen koulutus vastaa tulevaisuuden tarpeisiin kolmanneksi parhaiten maailmassa.
Economist Intelligence Unit (EIU) & Yidan Prize, Worldwide Educating for the Future Index

Suomi sijoittuu elinikäisen oppimisen vertailussa EU-maista kolmanneksi.
Euroopan komissio, European Innovation Scoreboard 2017: Lifelong learning

Suomi on maailman lukutaitoisin maa.
J. W. Miller ja M. C. McKenna, World's Most Literate Nations: Rank Breakdown

Suomalaiset aikuiset ovat toiseksi parhaita luku- ja laskutaidoissa OECD-maissa.
OECD, How's Life? 2017: Measuring Well-being, Education and skills, adult skills

Suomalaiset ovat Euroopan toiseksi ahkerimpia kirjaston käyttäjiä.
The European Bureau of Library, Public Libraries – Statistics

https://www.stat.fi/ajk/satavuotiassuomi/suomimaailmankarjessa.html
 
Ei suomalaiset juuri mitään itseruoskintaa harrasta, sen sijaan paremmat suomalaiset harrastavat huonompien suomalaisten kohtuu pidäkkeetöntä ruoskintaa mutta itsekritiikkiin sillä porukalla ei mielestään taida olla tarpeen rahtuakaan... Muuten suomalaisilla tuntuu usein olevan aika vääristynyt kuva Suomesta, joko Suomi on ihan saatanan surkea tai älyttömän hyvä mutta maa muiden joukossa Suomi tuntuu harvemmin olevan, varmaan ei ole ikinä tullut käytyä katsomassa Suomea ulkopuolelta saatikka kokeilleeksi arkea jossain toisessa maassa....
 
YLE:n jutun mukaan suomalaisissa yliopistoissa tekniikan alaa on leikattu viime vuosina reippaasti: tekniikan alan professoreiden henkilötyövuodet ovat laskeneet vuoden 2010 jälkeen noin 25%, ja kone- ja valmistustekniikan alalla pudotukseksi on sanottu huimat 50%. Tekniikan koulutuksen todetaan olevan huomattavasti paremmalla tolalla esim. Ruotsissa.

Lyhytnäköisyys taitaa olla suomalaisille tyypillinen kansanpiirre.

Analyysi: Herätys, yliopistot! Konetekniikan alasajo voi käydä todella kalliiksi
Eikö näitä koneinsinöörejä tullutkaan sieltä jostain? #kaarnalaiva, #kurpitsavankkurit, #meilläontilaa, #liiankapeadnapohja???
Osaa suomalaiset tuhota kyllä oman yhteiskuntansa totaalisesti...
 
Tieteenkielikysymys.

Suomalainen tiede on kahden tulen välissä: tutkimuksen pitää olla kansainvälistä, mutta myös suomenkielistä tiedettä tarvitaan. Nykyään kansainvälisyyttä painotetaan kuitenkin siinä määrin, että suomeksi julkaiseminen näivettyy.

Tieteen kansainvälisyys on tärkeää. Tieteelliset keskustelut eivät pysähdy kielten rajoille. Avoimuus ja vuorovaikutus mahdollistavat tieteen itsekorjaavuuden. Kun ideoita voidaan tarkastella eri puolilla maailmaa eri näkökulmista, havainnoille saadaan laajempaa kokemuksellista näyttöä ja kantavampia perusteluja. Näin tiede edistyy.

Kansainvälisyyden liiallinen korostaminen heikentää kuitenkin sellaisen tiedon tuottamista, jolla on erityistä kansallista merkitystä.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005526989.html
 
Iso pyörä alkaa heittää.

Helsingin yliopisto helpottaa opiskelijoidensa valmistumista maisteriksi laskemalla pro gradu -tutkielmalle asetettuja vaatimuksia, kertoo Helsingin Sanomat.

Pro gradu -lopputyön opintopistemäärää on vähennetty neljänneksellä. Aiemmin maisterintyön laajuus oli 40 opintopistettä, jatkossa 30 opinotpistettä.

Muutos on osa Isoksi pyöräksi kutsuttua yliopistouudistusta. Sen mukaiset uudet tutkintorakenteet tulivat voimaan syksyllä.

Graduvaatimusten höllentämiseen on useita syitä. Yliopistojen valtiolta saamasta rahoituksesta 13 prosenttia tulee ylemmistä korkeakoulututkinnoista ja alemmista kuusi prosenttia.

https://www.verkkouutiset.fi/hs-helsingin-yliopisto-laski-pro-gradun-vaatimuksia/
 
Iso pyörä alkaa heittää.
Mielestäni linkittämäsi uutisen (Helsingin yliopiston gradu-tutkielmien laajuutta supistetaan 25%) mukainen kehityskulku on ihan järkevää. Gradun supistaminen voi pikemminkin parantaa valmistuvien oppineisuutta: maisterintutkinnon kokonaislaajuushan ei tuossa pienene, joten opiskelijan pitää tutkielman supistumisen vastapainoksi suorittaa aiempaa enemmän muita kursseja.

Tutkielman vanha 40 op laajuus vastaa 1080 tuntia töitä (1 opintopiste = 27 tuntia). Onhan tuo aika hurjan paljon: vastaa 27 viikkoa eli yli puolta vuotta jatkuvaa 40 viikkotunnin työtä. Kuka muka oikeasti tekee niin paljon töitä tutkielmansa eteen? Uusi 30 op laajuuskin on vielä muhkeat 810 tuntia (n. 5 kuukautta 40 tunnin työviikkoa) eli varmasti riittävän paljon hyvätasoisen tutkielman tekoon.
 
Mielestäni linkittämäsi uutisen (Helsingin yliopiston gradu-tutkielmien laajuutta supistetaan 25%) mukainen kehityskulku on ihan järkevää. Gradun supistaminen voi pikemminkin parantaa valmistuvien oppineisuutta: maisterintutkinnon kokonaislaajuushan ei tuossa pienene, joten opiskelijan pitää tutkielman supistumisen vastapainoksi suorittaa aiempaa enemmän muita kursseja.

Tutkielman vanha 40 op laajuus vastaa 1080 tuntia töitä (1 opintopiste = 27 tuntia). Onhan tuo aika hurjan paljon: vastaa 27 viikkoa eli yli puolta vuotta jatkuvaa 40 viikkotunnin työtä. Kuka muka oikeasti tekee niin paljon töitä tutkielmansa eteen? Uusi 30 op laajuuskin on vielä muhkeat 810 tuntia (n. 5 kuukautta 40 tunnin työviikkoa) eli varmasti riittävän paljon hyvätasoisen tutkielman tekoon.

Juurikin näin. En myöskään alkaisi nykyiselläänkään aliarvioimaan juristien ja lääkärien ammattitaitoa - juristithan eivät tee gradua ja lääkärien lisensiaatintyö on aika suppea läpäre.
 
Mielestäni linkittämäsi uutisen (Helsingin yliopiston gradu-tutkielmien laajuutta supistetaan 25%) mukainen kehityskulku on ihan järkevää. Gradun supistaminen voi pikemminkin parantaa valmistuvien oppineisuutta: maisterintutkinnon kokonaislaajuushan ei tuossa pienene, joten opiskelijan pitää tutkielman supistumisen vastapainoksi suorittaa aiempaa enemmän muita kursseja.

Tutkielman vanha 40 op laajuus vastaa 1080 tuntia töitä (1 opintopiste = 27 tuntia). Onhan tuo aika hurjan paljon: vastaa 27 viikkoa eli yli puolta vuotta jatkuvaa 40 viikkotunnin työtä. Kuka muka oikeasti tekee niin paljon töitä tutkielmansa eteen? Uusi 30 op laajuuskin on vielä muhkeat 810 tuntia (n. 5 kuukautta 40 tunnin työviikkoa) eli varmasti riittävän paljon hyvätasoisen tutkielman tekoon.

Ison pyörän yliopistouudistukset eivät ole aivan ennennäkemättömiä. Aalto-yliopistossa tuo 30 opintopisteen opinnäyte on jo ollut käytössä maisteritasolla (DI). Kunhan kandivaiheen 10 opintopisteen työ ja seminaari on suoritettu. http://elec.aalto.fi/fi/studies/degrees/

Itse ehkä monipuolistaisin opintojen loppuunviemisen vaihtoehtoja. Opinnäytteen sijasta saisi valita loppukokeen. Tai gradun laajuus voisi vaihdella sen mukaan, onko suorittanut laaja-alaisen, ammattiin tähtäävän maisteriohjelman, vai syvällisen, tutkijanuralle suuntaavan maisteritutkinnon.
 
Vetovoimatekijät ovat teoriassa kohdallaan.

Suomi paransi sijoitustaan - nyt kuudes huippuosaajien houkuttelijana
Global Talent Competitiveness Index -tutkimuksen kärkimaat ovat Sveitsi, Singapore ja USA. Global Talent Competitiveness Index -tutkimuksessa (GTCI) oli mukana 119 maata ja 90 kaupunkia, jotka on arvioitu sen mukaan, miten ne kasvattavat lahjakkuuksista huippuosaajia, houkuttelevat heitä muualta ja pitävät heistä kiinni. Tutkimuksen kolmen kärjen muodostivat tänä vuonna Sveitsi, Singapore ja USA.

Suomi paransi sijoitustaan viime vuodesta kolmella sijalla ja sijoittui kuudenneksi.

Houkuttelevien
maiden top 10

1 Sveitsi

2 Singapore

3 Yhdysvallat

4 Norja

5 Ruotsi

6 Suomi

7 Tanska

8 Yhdistynyt

Kuningaskunta

9 Alankomaat

10 Luxemburg

Lähde: Adecco

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomi-paransi-sijoitustaan---nyt-kuudes-huippuosaajien-houkuttelijana/ekan9k9i

Mutta missä ovat huippuosaajat?
 
Back
Top