Koulutus 100+

[Huhta]

Avointen korkeakoulujen kurssimaksujen taloudellinen merkitys on mitätön tälläkin hetkellä. Sen merkitys etenkin köyhistä oloista tulevalle saattaa kuitenkin olla suuri, varsinkin kun moni ei hoksaa tai kehtaa hakea harkinnanvaraista sosiaaliturvatukea kurssimaksuja varten.

Se, että opiskelijoita tulisi sisälle avoimen opintoja tehtyään olisi loistavaa opiskelijavalinnan kannalta, näinhän toki käykin kun yhä useammat voivat tehdä jonkun aineen perusopinnot jo lukiossa. Opiskelijan tietoisuus alasta parantuisi, samalla hän saisi ehkä tutkintoa hyödyttävän osan kasaan jos hakeutuukin vaikkapa toiselle alalle. Esimerkiksi joku psykologiasta haaveileva perusopintojen tekijä saattaisikin päätyä vaikkapa kauppatieteiden tai kasvatustieteiden alalle, molempien osalta psykologia olisi ihan relevantti sivuaine.

Kurssimaksujen taloudellinen merkitys on ehkä pieni kustannusten kattamisessa, mutta peräänkuulutan yhä resursseja opintojen järjestäjille. Avoimen yliopiston kautta tulevat opiskelijat istuvat ihan samoilla luennoilla, tekevät ihan samoja tehtäviä ja käyvät ihan samoissa tenteissä kuin opinto-oikeuden omaavatkin.

Täytyy muistaa, että korkeakoulupaikan saa tätä nykyä alle kolmannes sitä hakevista. Alle kolmannes! Miten yliopistot ja ammattikorkeakoulut pärjäävät nykyisillä resursseilla, jos rannalle jääneistä edes neljännes lähtee opiskelemaan avointen korkeakoulujen kautta? Ei siitä tule mitään hyvää nykyisillä resursseilla!

Toki joissain koulutuksissa tulisi ruuhkaa, niissä voisi olla avoin MOOC-intro, esim. 1op jossa olisi läpäistävä karsiva monivalintatentti ennen jatkoa.

Miten tämä poikkeaa tavallisesta pääsykokeesta?

Mutta, nähdäkseni laajemmat kandit olisivat parempi ratkaisu opiskelijaksi siirtymisen nopeuttamiseen kuin avoimen väylä. Avoimen väylän suurin etu on nähdäkseni siinä, että sitä kautta vaikkapa jatkokouluttautumista pohtiva työntekijä, työtön tai vaikka kotiäiti voisi tutustua mahdolliseen alaan ja tehdä tarvittavat siltaopinnot. Tai ihan vaan sivistää itseään, laajentaa ajatteluaan ja saada ehkä uusia virikkeitä. Itseopiskelulla on Suomessa vuosisataiset perinteet.

Tähän en ota kantaa muutoin kuin että itseopiskelu tarkoittaa minun silmissäni oppikirjan lainaamista kirjastosta eikä suinkaan avoimen kautta luennoilla ja tenteissä juoksemista. Molemmat ovat ehkä omaehtoista opiskelua, mutta itseopiskelua on vain ensimmäinen.

Uhkakuvat toimeentulomenojen noususta ovat aika kaukaa haettuja. Toimeentulotuen kokonaismenot 2016 olivat 735mE, tosin epäilen että tässä on varmaan enemmän ongelmana alikäyttö kuin sossupummit. Monet toimeentulotuen hakijoista kun ovat niitä joiden kirjallinen asioimiskyky on geeneistä tai elämäntavoista johtuen puutteellinen, jolloin iso osa heille ihan hyödyllisistäkin tukitoimista ei tule käyttöön.

Myönnän, että heittoni miljardista tai parista oli hutaisten kirjoitettu. Se pohjautui arvioon, että opiskelija saa sosiaalietuuksia puolet pummista ja että opintotukimenot olivat vuonna 2015 872,5 miljoonaa euroa, ts. summa jouduttaisiin tuplaamaan, jos opiskelijat alkaisivat pummeiksi. Sittemmin on toki tapahtunut muutoksia suuntaan ja toiseen, mutta jotenkin noin.

Mietitään hetki helsinkiläisen pummin ja helsinkiläisen opiskelijan tuloja. Sossu-Tatun tulot olivat yhteensä n. 1050 euroa, josta hän sai asumistukea ~300 euroa kuussa (ja loppuosa asunnosta maksettiin toimeentulotukena). Entäpä sitten opiskelija? Opiskelijat saavat nykyään samaa asumistukea kuin muutkin, ts. asumistukena tulee ~300 euroa. Opintoraha yksin asuvalle korkeakouluopiskelijalle on n. 250 euroa, jos pikainen googlettelu pitää paikkansa (Kelan sivut jumissa). Tuet yhteensä n. 550 euroa. Eli opiskelija saa valtiolta tukea vain hieman yli puolet siitä mitä elämäntapatyötön! (Lisäksi opintolaina lasketaan opiskelijan tuloksi, mutta itse en tulkitse lainaa tueksi, se pitää kuitenkin maksaa takaisin...)

Tätä kaavaa ei toki voi yleistää täysin. Opintotukea saavat nimittäin sellaisetkin ihmiset, joille siirtyminen toimeentulotuelle ei ole realistista (esim. toisen asteen opiskelijat, maisteriopiskelijat). Kaikki opiskelijat eivät myöskään asu Helsingissä. Lisäksi Kela on ilmeisesti kuntien sosiaalitoimia hanakampi leikkaamaan toimeentulotuen perusosaa 20 tai 40 prosenttia, mikä johtaisi yksin asuvalla tulojen leikkautumiseen n. 100 tai 200 eurolla, jolloin erotus opiskelijan ja "pummin" välillä pienenee.

Toimeentulotuessa on ehkä ollut alikäyttöä, mutta uskoakseni TTT:n siirtyminen Kelalle on jo muuttanut tilannetta. Sossussa asioimistakaan ei enää pidetä häpeänä yhtä yleisesti kuin joskus 1970-luvulla.

 

[Pihatonttu]

Ensisijaisesti tulisi pitää huolta siitä, ettei koulutuksessa ole pussinperiä, että jatko-opiskelu on mahdollista sisäänpääsyn, opiskelun ja opiskelun tuen osalta.

Pahimmat pussinperät löytyvät muualta kuin etenemisputken suunnalta. Otan esimerkin:

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ja -kurssituksessa osa on järkätty niin, että työvoimapoliittisin perustein tapahtuvan koulutuksen rahoitus riippuu siitä, että kuinka moni kurssitetuista työllistyy pian koulutuksen jälkeen.

Ajatus on varmaan kaunis, mutta seuraukset hirvittävät.

Oppilaitokset voivat itse osallistua jollain panoksella oppilasvalintoihin. Ja oppilaitoksia ei kiinnosta pisaraakaan se, että miten koulutus muuttaa koulutettavan elämäntilannetta vaan se, että saako oppilaitos rahaa vai ei.

Seurauksena on se, että oppilaitokset karsivat erilaisin menetelmin koulutettavien joukosta pois jokaisen sellaisen, jonka kohdalla työllistyminen kurssin jälkeen on epävarmaa. Ja työllistyminenhän on epävarmaa kaikilla niillä, joilla ei ole työpaikkaa tiedossa ennen koulutuksen alkamista.

Joten koulutettavana kiertää joukko elämäntapaopiskelijoita, jotka ovat aina välillä vähän aikaa töissä niin että saavat kaikki ansiosidonnaisuusedut, sitten työttöminä, työvoimapoliittisessa koulutuksessa, sitten taas tutussa paikassa töissä...

Tilanne olisi helppo muuttaa sellaiseksi, että koulutus ohjautuisi niille, joilla kouluttautuminen voisi parantaa työmarkkina-asemaa. Pitäisi vain ohjeistaa pakottavalla tavalla asia niin, että nolla kertaa aikuiskoulutetut ovat etusijalla, kerran koulutetut kakkossijalla, kaksi kertaa koulutetut viimeisillä varasijoilla ja kolme kertaa koulutetut eivät saa koulutuksen aikana minkäänlaista päivärahaa jos jollain ihmeellä pääsevät kursseille.

 

[Pihatonttu]

Tuo opiskelijavalinnan aikaistaminen laaja-alaisiin kandi-tason opintoihin toimisi varmaan useimmilla aloilla. Ylioppilastutkinto ja lukion päästötodistus kertoisivat riittävästi opiskelijan valmiuksista yliopisto-opintoihin. Itse lisäisin vielä pakollisen älykkyystestin ylioppilaskirjoituksiin (tai lukion oppimäärään) ja valintaperusteeksi. Joillekin erityissaloille tarvittaisiin ehkä edelleen pääsykoe tai soveltuvuustesti.

Mulla on yksinkertaisempi kaava:

Poistetaan pääsykokeet kokonaan. Avataan opiskelumahdollisuus kaikille Suomen kansalaisille. Lisätään etä-, ilta- ja monimuoto-opetuksen määrää ja parannetaan niiden laatua.

Kuka vaan saa tehdä omalla ajallaan ja kustannuksellaan apron tai kaksi yliopistossa/korkeakoulussa ihan mistä vaan aineesta. Saa olla samaan aikaan töissä, työttömänä, opiskelemassa, ulkomailla... missä vaan mitä vaan.

Jos arvosanat ovat riittävän korkeita, niin seuraaviin kahteen aproon voi saada opintorahaa vaikkapa 1200€ kolmosella, 1600€ nelosella ja 2000€ vitosen arvosanalla tehty apro.

Neljän apron jälkeen voi hakea kumuopintoihin. Parhaat pääsevät, muut eivät. Opintotukea suoritetuista opinnoista arvosanakertoimella. Ei tukea siitä että "on opiskelija".

Kumusta kandiin. Parhaat pääsevät, muut eivät. Tukea suoritetuista opinnoista, ei muusta. Arvosanakerroin. Paremmilla arvosanoilla saa enemmän tukea. Alle kolmosen arvosanalla ei saa penniäkään.

Kandista maisteriopintoihin. Sama kaava.

Jatkuva seula. Kaikki pääsevät yrittämään. Joka vaiheessa karsiutumista. Karsiutuneet voivat käyttää tekemiään opintoja muissa opintorööreissä joko suoraan osana tai korvaavuuksina.

Olemisesta ei makseta mitään. Etenemisestä maksetaan - sitä enemmän mitä paremmin etenee.

Ulkomaalaisille sama mahdollisuus samoissa oppilaitoksissa mutta niin, että maksavat opintojen kustannukset 120% -tasolla opintomaksuina.

Näillä maassaolo-oikeus mutta vain niin kauan kuin opinnot etenevät tarpeeksi hyvin arvosanoin. Ei oikeutta sosiaaliperustaisiin tukiin tai palveluihin.

 

[Vonka]

Viimeisimmän Kylkiraudan teemana oli oppiminen...

Jos palaa tähän millenniaalien peruskoulutukseen. Se on varmasti haastavaa. Urheiluvalmentajien vihollinen on älypuhelin, ja aivotutkijoiden (mm. Moisalan tutkimukset) viittaavat siihen, että multitaskaaminen on päälle huono juttu, erityisesti kehittyville aivoille. Voidaan toki leikkiä, että matematiikkaa voisi opettaa vaikka Twitterin avulla mutta ei se taitaisi johtaa syvään mitattavaan oppimiseen.

Suhtaudun kriittisesti digihypetykseen, kun kerran jo lapsistani tiedän, että heillä on vakavia puutteita ihan perinteisissä ja työelämässä tarvittavissa tietotekniikkataidoissa. Jos he osaavat jotain iPadilla laittaa Showbiehen, se ei kyllä mitenkään ole iso tietotekniikka-askel.

Ennemmin he tarvitsevat hyvät tekstinkäsittelytaidot, tekstin asemoinnin, oikeakielisyyden ja viestin selkeyden ja vastaanottajan huomioimisen. Siis toisin sanoen hyvän tekstin. Jos se teksti on vaikka EK:n lajista, historiasta, kaipa sille substanssille vielä pitää antaa painoa. Tuskin sillä on merkitystä, miten kivaa on ollut ja miten on hörhöilty ympäri käytäviä etsimässä itsenäisesti tietoa, jos vuoden kuluttua ei siitä muisteta mitään eikä eroteta Mannerheimia Hitleristä. Jos asia hallitaan vielä ajan kuluttua, voidaan vasta puhua oppimisesta.

Jos minä opin ajamaan polkupyörällä, voin pitää vuosia taukoa, mutta edelleen osaan ajaa polkupyörällä. Koska opin sen.

Minusta on sanottu, että omaan laajan yleissivistyksen. Ei se aina numeroissa näkynyt, mutta päihitän kyllä myöhemmässä katsannossa ne, jotka ahkerasti lukivat lähimuistiin ulkoa ja saivat paremman kokeesta. Minä laiskana opin sen minkä opin, tunnilla hyviltä opettajilta, ja vaikka sama koe olisi pidetty viiden vuoden kuluttua, olisin paukuttanut samat oikeat vastaukset ja väärätkin olisi jo korjaantuneet. Paremman saanut saisi jo huonomman mutta saattoi pärjätä yksittäisissä kokeissa paremmin.

Uskon siihen, että jokaisella on edessä maasto, mihin luontevasti on astumassa. Jos opetus keskitetään siihen, kaikki menee hyvin. Jos se viedään liikaa eteen tai taakse, se menee vähän hukkaan.

Toivon, että koulut asettuvat hissukseen sellaiseen asemaan, jossa uudesta otetaan se, mikä toimii ja säilytetään se ikiaikainen, mikä on aina toiminut. Minusta opettaja on ihan hirvittävän tärkeä. Kyllä hänen pitää tietää, mitä tapahtuu todella. Poika naureskeli, että jos jollain laitteilla tehdään jotain ryhmätöitä hajautettuna, suurin osa menee omille kännyköille leikkimään, kun silmä välttää. Jotkut harvat tekevät sitten mitä piti tai joka ryhmässä yksi vastuunkantaja. Mutta opettajan näkökulmasta kaikki näyttää hyvältä, lapset viihtyvät.

Skeptisyys iskee, kun kuulee niitä juttuja. Joissakin aineissa on hyvät tekotavat. Tuossa ennen joulua oli kahdeksasluokkalaisella historian koe tulossa. Koska siinä sattui olemaan toinen maailmansota (sotaan johtanut kehitys, sodan kulku ja päättyminen), teimme sellaisen taktiikan, että hän luki alueen ensin itse. Sitten istuimme sohvaan lueskelemaan kappale kerrallaan ja juttelimme yhdessä. Se oli hyvin kiinnostavaa meistä molemmista. Hyvin pärjäsi. Sellaista vanhanaikaista hommaa mutta se toimi. Oppikirja oli hyvin tehty ja siitä näki heti avainkohdat, mitä oikeastaan siitä revohkasta olisi hyvä tietääkin. Ammattitaidolla tiivistetty.

 

[Leaderdog]

Koulutus, kannattaa aina. Suosittelen.

 

[Fremen]

Onko tällä jotain veneerisen kanssa tekemistä?

Määritelmät

Verbit

1. (transitive) To treat with great respect and deference.
2. (transitive) To revere or hold in awe.

Esimerkit

• Mithras was venerated by the Roman legionaries.
  • Rooman legioonalaiset pitivät Mithraa pyhänä hahmona.

Tuhannesti kirotut joulun välipäivien valapatot!

 

[Sardaukar]

Kun lukee paljon, ihan oikeita kirjoja vaikka olisivat Kindlen kautta, pääsee pitkälle. Ne on tehty ihan vaivalla.

 

[Talvela]

Kun lukee paljon, ihan oikeita kirjoja vaikka olisivat Kindlen kautta, pääsee pitkälle. Ne on tehty ihan vaivalla.

Henkilökohtaisesti en ole kyllä kovin pitkälle päässyt mutta ainakin ymmärrän mitä ympärillä tapahtuu.

 

[EK]

Nähdäkseni kummalisimpia ovat nämä ylemmät AMK-tutkinnot, yliopistojen maisteriohjelmiin voi hakea AMK-tutkinnon pohjalta.

Ensisijaisesti tulisi pitää huolta siitä, ettei koulutuksessa ole pussinperiä, että jatko-opiskelu on mahdollista sisäänpääsyn, opiskelun ja opiskelun tuen osalta.

Neli-viisikymppisten joukossa tulee vastaan lukemattomia tapauksia, joissa omien vanhempien koulutustaso on ollut matala tai nuorena ei vain ole bassonjytkeessä koulu kiinnostanut. Potentiaali on päässyt käyttöön vasta myöhemmin.

Terveydenhuoltoalalla, ehkä johtuen siitä, että jokainen asema vaatii muodollisen koulutuksen ja ala on naisvaltainen, jatkokoulutusmahdollisuuksista on pidetty erityisen hyvin huoli. Joka vuosi valmistuu niin sairaanhoitajaa, hoitotieteen maisteria kuin vaikkapa lääkäriä tai farmaseuttia jotka ovat käyneet läpi kaikki alemmat koulutusasteet.

AMK-opintojen suurin ongelma on minun mielestäni (sivusta seuranneena) se, että käytäntöä on liian vähän (meillä oli 2-vuotisessa lukiopohjaisessa ammattitutkinnossa enemmän keittiöopetusta kuin 3-vuotisessa AMK-tutkinnossa) ja ns. tieteellinen opetus on ymmärretty totaalisen väärin. Olen jelppinyt pariin eri AMK:hon päättötyötään tekeviä ja aina havainto on ollut sama. Jo tutkimussuunnitelmassa on pitänyt esittää lopputulos, eikä se ole saanut muuttua työn aikana. Tämä on ollut jotenkin käsittämätöntä, kun oma käsitys on ollut, että tietoa ei ole ennen kuin tutkimus on tehty. Nyt ohjaajat (paikasta riippumatta) ovatkin olleet sitä mieltä, että lopputuloksen on oltava selvillä jo ennen tutkimuksen tekemistä.

Paras oli AMK-lopputyö, jossa tutkittiin erinäisiä historiallisia juttuja kyseiseen koulutusalaan liittyen. Opinnäytetyön ohjaaja ilmoitti ensimmäisen lukemisen jälkeen, että "työ ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä". Tiesin, että se oli lähtenyt meidän laitokselta pari vuotta aiemmin ja vein työn ko. ohjaajan oman entisen graduohjaajan luettavaksi. Tämä sitten lähetti entiselle oppilaalleen viestin: "Tämä menee 3. seminaarityönä läpi heittämällä ja on paria lukua ja pientä hiontaa vaille hyvä gradu. Tällä työllä pääsee meille tekemään maisterinpapereita ilman pääsykoetta, jos ei teiltä papereita irtoa." Simputus loppui siihen.

 

[Thunderbolt]

Joissakin aineissa on hyvät tekotavat. Tuossa ennen joulua oli kahdeksasluokkalaisella historian koe tulossa. Koska siinä sattui olemaan toinen maailmansota (sotaan johtanut kehitys, sodan kulku ja päättyminen), teimme sellaisen taktiikan, että hän luki alueen ensin itse. Sitten istuimme sohvaan lueskelemaan kappale kerrallaan ja juttelimme yhdessä. Se oli hyvin kiinnostavaa meistä molemmista. Hyvin pärjäsi. Sellaista vanhanaikaista hommaa mutta se toimi.

Omien kokemusten mukaan juuri tuo opeteltavista asioista muiden kanssa keskusteleminen ja ehkä niistä väitteleminenkin on yksi parhaista keinoista laajojen kokonaisuuksien sisäistämiseen. Siinä joutuu väkisinkin muistelemaan aiemmin luettuja asioita ja niihin saattaa löytyä sellaisia näkökulmia mitkä eivät olisi itsellä käyneet muuten mielessäkään. Lisäksi monella ihmisellä muisti on sitä sorttia, että sosiaaliset tilanteet pysyvät päässä paljon pitempään kuin raakasti lukemalla kerätty tieto.

Tuota aasinsiltaa pitkin päästäänkin siihen, että koulujen pitäisi ehkä aktiivisemmin jo ala-asteelta lähtien pyrkiä näyttämään oppilaille erilaisia oppimismenetelmiä ja kannustaa etsimään niitä mitkä kullekin parhaiten sopivat. Meille erilaisista muistityypeistä ja oppimistekniikoista kerrottiin mielestäni liian myöhään.

 

[Pihatonttu]

Jos asia hallitaan vielä ajan kuluttua, voidaan vasta puhua oppimisesta.

Jos puhutaan oppimisesta ja opitun hallitsemisesta, kannattaa aina muistaa Iso Riku.

Aina abstraktion kylkeen konkretiaa. Aina konkretian ymmärtämisen avuksi abstraktia käsitteistämistä.

Jos haluaa kehittää omaa tai lastensa ajattelun taitoja, niin kannattaa leikitellä hauskoilla mutta älyllisesti vaativilla jutuilla. Esimerkkinä vaikka kaksiulotteisen geometrian laajeneminen...

Ja taas empiriaa kehiin eli kokeilemaan.

Ja jos on nälkä, niin asiaa voi testata myös aterian muodossa. Hexaflexamexagon...

 

[Nojatuolistrategi]

Ensinnäkin suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on rakennettu siten, että opiskelija on kaikkein kurjimmassa asemassa. Jopa leikatulla toimeentulotuella elävä elämäntapatyötön saa valtiolta selkeästi enemmän rahaa kuin opiskelija, joka pakotetaan elämään lainarahalla. Opiskelija saa valtiolta paljon vähemmän, vaikka tekee samaan aikaan "työtä", joka myöhemmin hyödyttää valtiotakin. (Oletetaan, että opiskelija on nuori tekniikan, lääketieteen, sotatieteen tms. kunniallisen alan opiskelija eikä mikään "kulttuurituottaja"...)

Ja noin on ollut jo pitkään. Muistan itsekin, miten tuloni tuplaantuivat, kun opintotuki loppui ja työttömyyskorvaus alkoi silloin 1990-luvun alkupuolella.

Onneksi sitä lomakkeiden täyttämistä (”En ollut töissä 1.6., en ollut töissä 2.6., en ollut töissä 3.6., en ollut töissä 4.6. --- en ollut töissä 30.6.”) ei kestänyt kuin 6 viikkoa. Pakkopassivoinnin takia tuo ajanjakso on jäänyt mieleen erityisen masentavana (”Härre gud, ethän Sinä nyt opintojasi voi jatkaa, jos saat työttömyyskorvausta.”).

Töitä alkoi löytyä, kun hakua ja harpin kaarta venytti kartalla kauemmas.

 

[Viljami]

AMK-opintojen suurin ongelma on minun mielestäni (sivusta seuranneena) se, että käytäntöä on liian vähän (meillä oli 2-vuotisessa lukiopohjaisessa ammattitutkinnossa enemmän keittiöopetusta kuin 3-vuotisessa AMK-tutkinnossa) ja ns. tieteellinen opetus on ymmärretty totaalisen väärin. Olen jelppinyt pariin eri AMK:hon päättötyötään tekeviä ja aina havainto on ollut sama. Jo tutkimussuunnitelmassa on pitänyt esittää lopputulos, eikä se ole saanut muuttua työn aikana. Tämä on ollut jotenkin käsittämätöntä, kun oma käsitys on ollut, että tietoa ei ole ennen kuin tutkimus on tehty. Nyt ohjaajat (paikasta riippumatta) ovatkin olleet sitä mieltä, että lopputuloksen on oltava selvillä jo ennen tutkimuksen tekemistä.

Paras oli AMK-lopputyö, jossa tutkittiin erinäisiä historiallisia juttuja kyseiseen koulutusalaan liittyen. Opinnäytetyön ohjaaja ilmoitti ensimmäisen lukemisen jälkeen, että "työ ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä". Tiesin, että se oli lähtenyt meidän laitokselta pari vuotta aiemmin ja vein työn ko. ohjaajan oman entisen graduohjaajan luettavaksi. Tämä sitten lähetti entiselle oppilaalleen viestin: "Tämä menee 3. seminaarityönä läpi heittämällä ja on paria lukua ja pientä hiontaa vaille hyvä gradu. Tällä työllä pääsee meille tekemään maisterinpapereita ilman pääsykoetta, jos ei teiltä papereita irtoa." Simputus loppui siihen.

No jopas on. Todella surullista jos tilanne opinnäytteiden osalta on jossakin oppilaitoksessa tuommoinen. Itse en ole sentään AMK:n tiimoilta vastaavaan törmännyt missään. Kyllähän ne opparit usein on aika suppeita eikä niissä yleensä ylletä mihinkään kauhean ihmeelliseen tieteelliseen tasoon,mutta ne mihin itse olen tutustunut ovat kuitenkin olleet ihan oikeita tutkimuksia joissa tulokset eivät ole olleet ennalta määrättyjä.

Eräs ongelma AMK puolella on varmaankin vanhemman polven opettajat, jotka ovat tehneet osan urastaan opistoaikakaudella ja joutuneet sitten jossain vaiheessa mukautumaan tähän uudempaan systeemiin jossa tehdään tutkimustyyppisiä oppareita. Tosin heilläkin on ollut jo kotvan aikaa mukautua tähän systeemiin... Opiskelijat tuntuvat myös olevan varsin mukavuudenhaluisia. Tämä näkyy erilaisten kyselytutkimusten suurena osuutena opinnäytetöissä esim. luonnonvara-alalla, jossa kuitenkin olisi hyvät mahdollisuudet tehdä myös kenttäkokeita.

Itse en kuitenkaan näkisi AMK - tutkintoja välttämättä kauhean heikkotasoisinakaan noin keskimäärin, jos nyt verrataan vaikka kanditutkintoihin jotka rinnastetaan periaatteessa alempaan AMK-tutkintoon. Kanditutkinto antaa valmiudet lähinnä maisteriopintoihin, AMK sentään myös työelämään. Samoin kandidaatintutkielma on lähinnä varsin vaatimaton kirjallisuuskatsaus kun taas amkin opinnäytetyö on kuitenkin jonkinlainen tutkimus.

 

[Vonka]

To treat with great respect and deference.

Tiedän, mutta en malttanut millään...

 

[Nojatuolistrategi]

Mitä tulee syrjäytymiseen / kiusaamiseen / turvattomaan opiskeluympäristöön, josta @Pihatonttu on kirjoittanut paljon tämän aiheen ulkopuolellakin, niin ilmiö on monimutkainen. On tärkeää tunnustaa asia kouluissa ja puuttua kiusaamiseen sitä havaittaessa, muussa tapauksessa joku tekee virkavirheen. Peruskoulu on kuitenkin vain yksi yhteiskunnan instituutioista.

Kiusatun ja kiusaajan profiilit eivät ole selkeät. On tunnekylmiä, psykopaattisia lapsia, jotka ovat itse täysin immuuneja kiusaamiselle mutta erittäin taidokkaita kiusaamaan muita. On hiljaisia, melkein autistisia lapsia, joiden sosiaaliset taidot eivät riitä kuin iskujen vastaanottamiseen. Ja sitten on iso enemmistö. Siitä enemmistöstä hyvin monella on ainekset kumpaan hyvänsä. Voi joutua kiusatuksi huonon sattuman kautta tai sitten voi lähteä itse mukaan hölmöyksiin sen yhden psykon vanavedessä. Pikaoikeudet ja kirjaimelliset nollatoleranssit toimivat tässä tilanteessa valitettavan huonosti ( @jurppi ): "Vuonna 2004 yhdeksännen luokan oppilaista 45 % oli osallistunut kiusaamiseen."

Ennen oli apukoulu ja tarkkailuluokka. Karkea kahtiajako oli kai se, että apukouluun menivät ne, joilla oli oppimisvaikeuksia, ja tarkkailuluokalle ne, jotka vaikeuttivat muiden oppimista. Nyt taidetaan tarjota vain erityisopetusta.

Erityisopetus

(oppilaan erityinen tuki) on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityisiä opetusjärjestelyjä tai oppilashuoltopalveluja laaja-alaisten oppimisvaikeuksien, älyllisen kehitysvamman, neurologisen kehityshäiriön, tunne-elämän häiriön, sosiaalisen sopeutumattomuuden, liikunta- tai aistivamman tai esimerkiksi pitkäaikaissairauden vuoksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityisopetus

Vanha järjestelmä saattaisi olla kiusaamisen estämisen kannalta parempi. Helpot uhrit (sairaat, vammautuneet tai synnynnäisistä syistä syrjääntymisvaarassa olevat) saataisiin apukouluun erityisopetukseen. Kiusaajat, narsistit ja psykopaatinalut sekä muut luonnehäiriköt lähetettäisiin tarkkailuluokalle pois muita häiritsemästä.

 

[Vonka]

Vanha järjestelmä saattaisi olla kiusaamisen estämisen kannalta parempi. Helpot uhrit (sairaat, vammautuneet tai synnynnäisistä syistä syrjääntymisvaarassa olevat) saataisiin apukouluun erityisopetukseen. Kiusaajat, narsistit ja psykopaatinalut sekä muut luonnehäiriköt lähetettäisiin tarkkailuluokalle pois muita häiritsemästä.

Pyörätuolissa oleva älykäs kaveri olisi varmaan eri mieltä, jos hän saa integroidussa parempaa opetusta.

Oikein sairaille on sairaalakoulu. Monesti vakavasta anoreksiasta tai muusta itsetuhoisuudesta kärsivä on ainakin jonkin aikaa siellä. Usein he pääsevät mukaan touhuun, kun akuutti tilanne on ohi.

Ainakin Helsingissä erityisluokkia on edelleen, kuten erityisluokanopettajiakin. Kehitysvammaiset ovat pidennetyn opetusvelvollisuuden luokassa (erityisluokanopettaja + jopa 3 avustajaa, voi olla joskus suhteessa 6 oppilasta / 6 avustajaa).

Nimet vain ovat muuttuneet. Ei puhuta "häiriköistä" tai "tarkkiksesta" vaan käytetään termejä "nivelluokka" (luokat 1.-6) tai "tuettu erityisluokka" (7.-9.) tms. Näillä on erityisluokanopettaja, erityisopettaja ja koulunkäyntiavustaja ja luokassa maksimissaan 8 oirehtivaa.

En tiedä, miten muualla. Tämä on varmaan alueellista.

 

[Pihatonttu]

Pyörätuolissa oleva älykäs kaveri olisi varmaan eri mieltä, jos hän saa integroidussa parempaa opetusta.

Jos Nojiksen ajatusta tarkentaa sen verran että apukouluun ne joille tarvitaan ns. mukautettua opintosuunnitelmaa sen takia että perusopetussuunnitelma on liian vaikea, niin saatetaan olla oikeilla jäljillä.

Vaikeasti arvioitavaksi jäisi silti se ryhmä, jonka kommunikointiongelmat ovat niin vaikeat, että heidän kognitiivista tasoaan ei päästä arvioimaan. Esimerkkinä vaikka se, että joissain vammaisryhmissä on totuttu olettamaan älyllinen kehitysvammaisuus muun vammaisuuden kylkeen kuuluvaksi, mutta aina välillä käykin niin, että jos kommunikaatioesteet voitetaan, niin niiden takaa ilmaantuukin kehittyneempää ajattelua kuin on oletettu.

Älyllisen arvioinnin paradokseihin kuuluu se, että joku henkilö saattaa rutiininomaisesti toimia tietyllä suoriutumisen tasolla. Sitten jos mitataan, niin tulos on selvästi alempi. Ja mittaamisen ammattilaiset eivät silti kyseenalaista menetelmiensä toimivuutta siinä tapauksessa vaikka loogisesti ajatellen tuntuu mahdottomalta että joku voisi rutiininomaisesti ja koko ajan toimia sellaisella älyllisellä tasolla, jolle hän ei (muka) yllä.

Vähän sama kuin jos vaikka vapaasukeltaja rutiininomaisesti toimisi tietyllä vaativalla suoriutumistasolla, mutta testien mukaan hän olisi sohvatyynysurkimus, jonka keuhkot eivät kelpaa kuin pölypussiksi imuriin. Ja sen jälkeen ei yhtään ihmeteltäisi että miksi todellisuus ei suostu tottelemaan mittauksia.

 

[kimmo.j]

No jopas on. Todella surullista jos tilanne opinnäytteiden osalta on jossakin oppilaitoksessa tuommoinen. Itse en ole sentään AMK:n tiimoilta vastaavaan törmännyt missään. Kyllähän ne opparit usein on aika suppeita eikä niissä yleensä ylletä mihinkään kauhean ihmeelliseen tieteelliseen tasoon,mutta ne mihin itse olen tutustunut ovat kuitenkin olleet ihan oikeita tutkimuksia joissa tulokset eivät ole olleet ennalta määrättyjä.

Eräs ongelma AMK puolella on varmaankin vanhemman polven opettajat, jotka ovat tehneet osan urastaan opistoaikakaudella ja joutuneet sitten jossain vaiheessa mukautumaan tähän uudempaan systeemiin jossa tehdään tutkimustyyppisiä oppareita. Tosin heilläkin on ollut jo kotvan aikaa mukautua tähän systeemiin... Opiskelijat tuntuvat myös olevan varsin mukavuudenhaluisia. Tämä näkyy erilaisten kyselytutkimusten suurena osuutena opinnäytetöissä esim. luonnonvara-alalla, jossa kuitenkin olisi hyvät mahdollisuudet tehdä myös kenttäkokeita.

Itse en kuitenkaan näkisi AMK - tutkintoja välttämättä kauhean heikkotasoisinakaan noin keskimäärin, jos nyt verrataan vaikka kanditutkintoihin jotka rinnastetaan periaatteessa alempaan AMK-tutkintoon. Kanditutkinto antaa valmiudet lähinnä maisteriopintoihin, AMK sentään myös työelämään. Samoin kandidaatintutkielma on lähinnä varsin vaatimaton kirjallisuuskatsaus kun taas amkin opinnäytetyö on kuitenkin jonkinlainen tutkimus.

Ainakin hoitajakoulutuksen puolella EK:n kuvaamat tavallisia.
Törkeitäkin tapauksia.

 

[EK]

Omien kokemusten mukaan juuri tuo opeteltavista asioista muiden kanssa keskusteleminen ja ehkä niistä väitteleminenkin on yksi parhaista keinoista laajojen kokonaisuuksien sisäistämiseen. Siinä joutuu väkisinkin muistelemaan aiemmin luettuja asioita ja niihin saattaa löytyä sellaisia näkökulmia mitkä eivät olisi itsellä käyneet muuten mielessäkään. Lisäksi monella ihmisellä muisti on sitä sorttia, että sosiaaliset tilanteet pysyvät päässä paljon pitempään kuin raakasti lukemalla kerätty tieto.

Tuota aasinsiltaa pitkin päästäänkin siihen, että koulujen pitäisi ehkä aktiivisemmin jo ala-asteelta lähtien pyrkiä näyttämään oppilaille erilaisia oppimismenetelmiä ja kannustaa etsimään niitä mitkä kullekin parhaiten sopivat. Meille erilaisista muistityypeistä ja oppimistekniikoista kerrottiin mielestäni liian myöhään.

Keskustelu ja mielipiteiden perustelu on kaiken A ja O. Teetän yleensä tehtävät pareittain (max. kolme) ja annan muodostaa parit itse. Jos "hyvät" oppilaat ovat keskenään, ne hiovat toisiaan vielä terävämmiksi, jos heikot/normitason oppilaat ovat keskenään, ne täydentävät toistensa puutteita ja tukevat toisiaan. Kuitenkin paras tulos syntyy, jos parien tiedoissa tai taidoissa on eroja. Silloin edistyneemmät oppivat ja vahvistavat oppimaansa opettamalla ja auttamalla toista ja vastaavasti heikommat saavat mallin oppimisesta.

Tuo tietenkin vaatii sen, että kaikki tekevät töitä (yleensä ei ongelma, koska pakko). Parit voisi muodostaa myös opettajan toimesta, mutta siinä annan perään oppilaiden mukavuudenhalulle, että saavat itse päättää kenen kanssa työskentelevät vai tekevätkö yksin. Helposti käy myös niin, että jos kemiat eivät kohtaa, työskentelystäkään ei tule mitään. Tilanteen vaatiessa tietenkin sitten opettaja muodostaa parit/ryhmät.

Myös tehtäviä tunnilla tarkistettaessa haetaan nimenomaisesti perusteluja ja selityksiä vastauksille. Tietysti joku "Milloin talvisota syttyi?" -kysymys on sellainen, ettei siihen paljon perusteluja tarvita, mutta "Miksi talvisota syttyi?" taas kaipaa juuri niitä perusteluja. Niistä sitten keskustellaan ja niitä yritetään lypsää oppilailta ja johdatella heitä oikeiden vastausten ja tulkintatapojen äärelle, jotta kuitenkin jäisi tilaa siihen omaan ymmärtämiseen ja ahaa-elämykseen. Eikä niin, että ajatelkaa juuri näin, vaan niin, että esimerkiksi näinkin voi ajatella. Ja sama kokeessa. Piste oikeasta vastauksesta, kaksi perustelusta miksi se on oikea vastaus.

 

[EK]

No jopas on. Todella surullista jos tilanne opinnäytteiden osalta on jossakin oppilaitoksessa tuommoinen. Itse en ole sentään AMK:n tiimoilta vastaavaan törmännyt missään. Kyllähän ne opparit usein on aika suppeita eikä niissä yleensä ylletä mihinkään kauhean ihmeelliseen tieteelliseen tasoon,mutta ne mihin itse olen tutustunut ovat kuitenkin olleet ihan oikeita tutkimuksia joissa tulokset eivät ole olleet ennalta määrättyjä.

Eräs ongelma AMK puolella on varmaankin vanhemman polven opettajat, jotka ovat tehneet osan urastaan opistoaikakaudella ja joutuneet sitten jossain vaiheessa mukautumaan tähän uudempaan systeemiin jossa tehdään tutkimustyyppisiä oppareita. Tosin heilläkin on ollut jo kotvan aikaa mukautua tähän systeemiin... Opiskelijat tuntuvat myös olevan varsin mukavuudenhaluisia. Tämä näkyy erilaisten kyselytutkimusten suurena osuutena opinnäytetöissä esim. luonnonvara-alalla, jossa kuitenkin olisi hyvät mahdollisuudet tehdä myös kenttäkokeita.

Itse en kuitenkaan näkisi AMK - tutkintoja välttämättä kauhean heikkotasoisinakaan noin keskimäärin, jos nyt verrataan vaikka kanditutkintoihin jotka rinnastetaan periaatteessa alempaan AMK-tutkintoon. Kanditutkinto antaa valmiudet lähinnä maisteriopintoihin, AMK sentään myös työelämään. Samoin kandidaatintutkielma on lähinnä varsin vaatimaton kirjallisuuskatsaus kun taas amkin opinnäytetyö on kuitenkin jonkinlainen tutkimus.

Nämä olivatkin vain minun havaintojani ja otanta varmastikin hyvin suppea kahdesta AMK:sta.