Kuljetus- ja monitoimihelikopterit

Mun tietääkseni Mi-8:n korvaamista venäläisellä kopterillä (eli käytännösä Mi-17) ei koskaan harkittu vakavasti. Uuteen konetyyppiin valmistauduttiin joka tapauksessa, ja vaikka tietysti huollollisia ja operatiivisia synergiaetuja oltaisiin saatu Mi-17:än ja Mi-8:n välillä, niin oltaiisiin myös Cougarin ja Rajan Super Pumien välillä. NH90:n kanssahan niitä yritettiin kaikkien Pohjoismaiden välillä, mikä vielä tänä päivänäkin kuulostaa aika lennokkaalta. Vuosituhannen vaihteessa se oli suorastaan scifiä.

Tietysti jos nyt tarkoitetaan taisteluhelikoptereita, niin se on kokonaan oma juttunsa. Niiden hankinta idästä olisi ollut vielä vähemmän vakavassa harkinnassa. Onneksi se hanke jäi kokonaan tieteisfiktion puolelle, NH90:n kanssa on saatu nuolla haavoja ihan tarpeeksi.
 
Kyllä, mutta Suomi valitsi silloin BUK:it eikä helikoptereita. Jos jälkimmäiset olisi valittu meillä olisi nyt 30v vanhat Neuvostoliittolaiset kuljetus ja taisteluhelikopterit. En pidä sitäkään ihan optimaalisena. Venäjä ei esim tällä hetkellä ihan riemuissaan lähettelisi meille, länkkäreille, tst-hekojen osia. Puhumattakaan jos mennään Natoon. Tähän kauppakuvioon, EU:hun ja Natoon ym. mahdollisiin muihin ulkopoliittisiin asioihin kirjassa ei ole otettu juurikaan kantaa. Se osa on luonnollisesti politiikkaa ja se ei sotilaille niinkään kuulu. Kirjan linja on helikoptereihin liittyvä, kuten kuuluukin. Mutta on asioilla muitakin ulottuvuuksia ja mielestäni Suomi on monessa länsi-integraatioon liittyvässä asiassa toiminut viisaasti.
Mikään yllämainituista asioista ei kuitenkaan poissulje sitä etteikö NH olisi kallis. Sitä asiaa voi tietysti kritisoida vaikka maailman tappiin asti. Mutta sellaiset meillä nyt on ja sillä hyvä.

Onko tämä spekulaatiota vai todellisiin esimerkkeihin pohjaavaa? Onko esim. PKM:n ampumatarviketoimituksissa Suomeen esiintynyt toimitusvaikeuksia? Tai koptereiden varaosatoimituksissa Unkariin, Kroatiaan, Latviaan, Liettuaan, Puolaan tai Tsekkiin?
 
On kaikki syyt olettaa ettei Venäjä ole tällä hetkellä kiinnostunut tukemaan yhdenkään länsimaisen rajanaapurinsa puolustuvoimia. Hyvä vaan kun päästään pikkuhiljaa eroon Neukkukalustosta.
 
*Lisäys offtopiccina. Suomella oli Neuvostoliiton bilateraalikauppasaamisten lyhennystä saatavana 90-luvulla ja Suomi hankki BUKit pilkkahinnalla osana velan lyhennystä. Yksi vaihtoehto BUKeille oli helikopterit ja niitä käytiinkin koelentämässä Venäjällä. Valinta oli kuitenkin BUK vaikka osa upseereista pitikin kuljetus ja tst-hekojen hankintaa hyvänä ajatuksena.
Niin ja Bukin ohella oli mahdollisuus valita S-300:n varhainen versio. Jonka ei katsottu soveltuvan meille (liian kallis/vähän?).
Taisi olla S-300P. Ahti Lappi lisää hakuun niin löytynee jos haluaa googletella.
 
Jos pitäisi rakentaa ilmarynnäkköjoukot, niin mitä koptereita hankkisitte nykyisten kuljetushelikoptereiden rinnalle, paljonko ja mistä? Jotta jokin realismi säilyy, niin oletetaan, että sekä hankintojen että operoinnin pitää onnistua normaalin puolustusbudjetin rajoista.
 
Riittäisikö meidän uhkaympäristössä joku H-145M? Tuskin, vaikuttaa taistelunkestävyydeltään melko heikolta, tippunee helposti 12,7:lla. Asejärjestelmäkään ei mahdollista yhtä nopeaa uhkiin reagoimista kuin oikeilla taisteluhelikoptereilla, koska integointi lienee kevyempää ja tykkitorni puuttuu. Jos olisi valmiiksi kehitettynä, NH90:n aseistaminen olisi parempi vaihtoehto.

Jos ja kun halutaan oikean taisteluhelikopteri, joka myös toimii eikä vain odota varaosia, lienee vaihtoehtoina ainoastaan amerikkalaiset eli AH-1Z ja AH-64E.
 
Jos pitäisi rakentaa ilmarynnäkköjoukot, niin mitä koptereita hankkisitte nykyisten kuljetushelikoptereiden rinnalle, paljonko ja mistä? Jotta jokin realismi säilyy, niin oletetaan, että sekä hankintojen että operoinnin pitää onnistua normaalin puolustusbudjetin rajoista.
Eikös se olisi hyvä ostaa lentueellinen, vaikkapa 6-8 kpl little birdejä boeningilta lohdutuspalkintona? Samalla voitaisiin saman merkkisiä toinen mokoma ja korvata niillä ne ikivanhat mh-500 kopterit. Saattas tuo paketti ehkä jollain parilla sadalla miljoonalla irrota. Niihin saa raketteja, miniguneja ja hellfireja, ja lisäksi pieneen kopteriin on kaiketi aika vaikea osua
 
Riittäisikö meidän uhkaympäristössä joku H-145M? Tuskin, vaikuttaa taistelunkestävyydeltään melko heikolta, tippunee helposti 12,7:lla. Asejärjestelmäkään ei mahdollista yhtä nopeaa uhkiin reagoimista kuin oikeilla taisteluhelikoptereilla, koska integointi lienee kevyempää ja tykkitorni puuttuu. Jos olisi valmiiksi kehitettynä, NH90:n aseistaminen olisi parempi vaihtoehto.

Jos ja kun halutaan oikean taisteluhelikopteri, joka myös toimii eikä vain odota varaosia, lienee vaihtoehtoina ainoastaan amerikkalaiset eli AH-1Z ja AH-64E.

Tuo on varmaan totta, että vaikka käytettyä kalustoa voisi ollakin saatavilla (Australian Tigerit ja NH90:t) eurooppalaisina koptereina suhteellisen edullisesti, niin ne osoittautuisivat kuitenkin turhan kalliiksi operoitaviksi. Kaipa australialaiset jotakin tietävät, kun luopuvat omistaan. Jenkkimariinien eläköittämä AH-1W on foorumilla herättänyt kiinnostusta, mutta se on ehkä turhan aataminaikuinen. Nythän myös AH-1Z:aa on suunniteltu eläköitettävän osittain. Mutta olisiko niitä edes tarjolla vai ohjattaisiinko ostamaan uutta?

Tuohonhan voi osittain sitoa myös sen kysymyksen, tarvittaisiinko ja olisiko varaa hankkia lisää kuljetushelikoptereita. Nykyisellä NH90-fleetillä siirtyy kertasiirtona ehkä pataljoonan taistelevat osat ilman raskaita aseita. Riittääkö se vai pitäisikö samalla sijoittaa myös uusiin (käytettyihin) kuljetushelikoptereihin ja mitä ne sitten olisivat?

Jenkkihyökkäyskopterien osalta jään miettimään, olisiko vanhan sukupolven koptereihin tyytyminen järkevää vai pitäisikö katsella uutta? FARA olisi uusinta uutta ja voisi olla mahdollisuuksien rajoissa meilläkin, joskin hankinnat menisivät varmaan 30-luvun puolelle saakka. (Tosin lienee h-vetin kallis.)
 
Jos pitäisi rakentaa ilmarynnäkköjoukot, niin mitä koptereita hankkisitte nykyisten kuljetushelikoptereiden rinnalle, paljonko ja mistä? Jotta jokin realismi säilyy, niin oletetaan, että sekä hankintojen että operoinnin pitää onnistua normaalin puolustusbudjetin rajoista.
Jos "normaalin puolustusbudjetin rajoissa" liikutaan, niin sitten ei hankittaisi mitään. Jos rahaa olisi käytettävissä, niin sitten taitaa Apache olla suunnilleen ainoa realistinen vaihtoehto. Itäkalusto ei käy, eikä mielellään mitään kovin eksoottisia virityksiäkään, tyyliin Turkki. Eurocopter Tiger taitaa olla vähän niche-kampe. Tuo Apache on kuitenkin koeteltu kapistus ja valmistettu yli 2000 kpl.

Ehkä tällä rahoituksella satsattaisiin ennemmin vaikka niihin droneihin. Nämähän eivät missään nimessä ole rinnasteisia tai toisensa poissulkevia järjestelmiä, mutta näillä spekseillä valitsisin dronet.
 
Jos "normaalin puolustusbudjetin rajoissa" liikutaan, niin sitten ei hankittaisi mitään. Jos rahaa olisi käytettävissä, niin sitten taitaa Apache olla suunnilleen ainoa realistinen vaihtoehto. Itäkalusto ei käy, eikä mielellään mitään kovin eksoottisia virityksiäkään, tyyliin Turkki. Eurocopter Tiger taitaa olla vähän niche-kampe. Tuo Apache on kuitenkin koeteltu kapistus ja valmistettu yli 2000 kpl.

Ehkä tällä rahoituksella satsattaisiin ennemmin vaikka niihin droneihin. Nämähän eivät missään nimessä ole rinnasteisia tai toisensa poissulkevia järjestelmiä, mutta näillä spekseillä valitsisin dronet.

Kyllähän sitä kaikenlaista hankitaan (ja operoidaan) normaalin budjetin rajoista joka tapauksessa. Nämä ovat vain valintakysymyksiä. Korvataanko telakuorma-autoja sadoilla miljoonilla euroilla vai ratkaistaanko pohjoisen liikkumistarpeet uusilla kuljetushelikoptereilla. Ostetaanko sadoilla miljoonilla euroilla tykkejä ja niiden ampumatarvikkeita vaiko taisteluhelikoptereita ja pst-ohjuksia.

Onhan tässä sellaista "leaner is meaner" -ajattelua, mutta itärajalla on melkoisesti pituutta. Onko sitä varaa puolustaa perinteisin metodein myös jatkossa? Pataljoona perillä oikeaan aikaan on parempi kuin prikaati kuusi tuntia myöhässä.
 
Mun tietääkseni Mi-8:n korvaamista venäläisellä kopterillä (eli käytännösä Mi-17) ei koskaan harkittu vakavasti. Uuteen konetyyppiin valmistauduttiin joka tapauksessa, ja vaikka tietysti huollollisia ja operatiivisia synergiaetuja oltaisiin saatu Mi-17:än ja Mi-8:n välillä, niin oltaiisiin myös Cougarin ja Rajan Super Pumien välillä. NH90:n kanssahan niitä yritettiin kaikkien Pohjoismaiden välillä, mikä vielä tänä päivänäkin kuulostaa aika lennokkaalta. Vuosituhannen vaihteessa se oli suorastaan scifiä.

Tietysti jos nyt tarkoitetaan taisteluhelikoptereita, niin se on kokonaan oma juttunsa. Niiden hankinta idästä olisi ollut vielä vähemmän vakavassa harkinnassa. Onneksi se hanke jäi kokonaan tieteisfiktion puolelle, NH90:n kanssa on saatu nuolla haavoja ihan tarpeeksi.
Suomen kopterikuviot ja vaatimukset ei ehkä silloin olleet vielä niin selkiytyneitä kun itäkopterioptioita tutkittiin. Tuloksethan oli että Mi-24 ja Mi-17 olisi Suomelle sopivimpia (en muista suositteliko Rinne myös jotain Kamovin kuljetuskopteria, aika kauan siitä kun luin kirjan). Myöhemmät vaatimuksethan olikin sitten jo niin kovia ettei mikään venäläiskopteri olisi niitä mitenkään täyttänyt kummallakaan saralla. Kopterihanke selvästi kultapinnoitettiin, tästä on sitten oltu montaa mieltä.

Kuljetuskopteriksihan Mi-17 olisi ollut ihan pätevä rassi. Hathat-miesten jokasään ilmarynnäkkökapineeksi ei ehkä niinkään. Oli kasarina ehdolla myös Rajan pelastuskopteriksi, mutta silloin todettiin ominaisuuksiltaan riittämättömäksi.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Niin ja Bukin ohella oli mahdollisuus valita S-300:n varhainen versio. Jonka ei katsottu soveltuvan meille (liian kallis/vähän?).
Taisi olla S-300P. Ahti Lappi lisää hakuun niin löytynee jos haluaa googletella.
Taisi olla S300PMU. Niitä olisi sillä rahalla saatu vain yksi patteri, niin ei katsottu tarkoituksenmukaiseksi, vaikka varmaan kykyisä peli olikin.
 
Mi-8 ja 17 suurin ongelma taitaa olla moottorin tehot leijunnassa sekä reagointi hitaus tehojen nostoon. Ei sovellu erityisen hyvin vinssaushommiin.
 
Mi-8 ja 17 suurin ongelma taitaa olla moottorin tehot leijunnassa sekä reagointi hitaus tehojen nostoon. Ei sovellu erityisen hyvin vinssaushommiin.
Mi-8:ssa on kaksi moottoria, mutta yksi ei riitä pitämään kapistusta ilmassa.
Heitänpä ilmaan järjettömän idean. Merivoimien tuleviin korvetteihin tulee kopterikansi. Ja Ruotsiko pohtii NH90:stä luopumista? Ostetaan meille sieltä nelisen kopteria tuossa korvettiprijektissa lisähankintana.
 
Ruotsi varmasti pohtii luopumusta NH90:stään ihan syystä. ASW-helikopteri olisi kyllä kova lisä ja käytetty, jotakuinkin yhteensopiva kalusto kutkuttaisi. Saadaanko koskaan toimintakykyistä on toinen juttu.

Tietysti tässä ei olisi juuri minkäänlaista riskiä, jos 20 v sitten oltaisiin pelattu varman päälle ja tilattu Black Hawk. Meritoimintaversion saisi helposti, ja tst-hekonkin tarve ratkeaisi vähän kuin itsestään.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Mi-8 ja 17 suurin ongelma taitaa olla moottorin tehot leijunnassa sekä reagointi hitaus tehojen nostoon. Ei sovellu erityisen hyvin vinssaushommiin.
Juu enemmänhän se on sellainen bussi vaikka myöhemmissa versioissa tehopaino-suhdetta onkin paranneltu. Raja käytti niitä vähän aikaa mutta siirrettiin sitten ilmavoimille.
Itänaapurillakin pääasiallinen 'vinssikopteri' on Ka-27, vaikka Mi-8:sta meritoimintaversiokin on olemassa.

Blackhawk ei ole Suomea oikein kiinnostanut. Ei päässyt loppusuoralle rajan eikä armeijan hankinnassa.
 
Back
Top