Kylmän sodan salaisuudet??

[Sanavalmis Muurinen]

Pohdinta: Jos tekisin suurelle yleisölle jonkinlaisen esittely-videon YYA-aikakauden maanpuolustuksesta, niin minkälaisia asioita siinä pitäisi käsitellä?

Teen harrastuksena sotilashistoriaa käsitteleviä YouTube -videoita, kommenttiosioissa on kasvava määrä ihmettelyä ja väittämiä YYA-aikakaudesta. Olisi mukavaa voida vähän purkaa yleisimpiä myyttejä ja hokemia.

Selitettäviä asioita olisi ainakin (saa täydentää):

- Virallinen liturgia YYA-ystävyydestä. Mm kaikissa kartoissa ja sotaharjoituksissa vihollinen tulee lännestä, mutta on saattanut koukata idän kautta.

- A2 keltainen. Oli tärkeää olla identifioimatta vihollista ääneen. Siksi jumituttiin käyttämään A2 keltainen kaltaisia kiertoilmaisuja.

- Aseostot idästä: Osittain ulkopolitiikkaa, osittain hinta/laatu, osittain työllistämispolitiikkaa (clearing vaihtokauppa).

- Tasapainoilun vaikeus. Itään piti olla mieliksi ja kaveri. Länteen piti esittää ettei kuitenkaan olla liian kavereita NL kanssa.

Oma ajatuskuvio YYA-ajan maanpuolustuksesta, (saa täydentää):

- Ainoa realistinen (maa)hyökkääjä oli NL. Läntinen uhka olisi olleet kauttakulkuhyökkäykset, lähinnä ilmatila. Kumpikin osapuoli oli haarukoinut täältä valmiit maalit ydinaseille siltä varalta että vastapuoli miehittää maan.

- Suomi pyrki ylläpitämään niin korkeaa puolustusvailmiutta, että NL ei heräisi intressi miehittää maata eikä myöskään väkisin tulla "auttamaan" puolustusjärjestelyissä.

- Suomen "puolueettomuus" oli YYA-aikana hyvin hataralla pohjalla. Mutta siitä sävyerosta oli tärkeä pitää kiinni. Suomi viestitti NATO-maille joka välissä että vaikka itäkalustoa niin puolustusta ei ole integroitu NL:oon.

- Suomen puolustussuunnitelma perustui ajatukseen: "Liian vaivalloinen valloittaa hyötyynsä nähden". Etenkin tykistössä ja PST:ssa oli panostettu määrään kautta saatavaan tuhovoimaan. Oli kyky tuottaa tappioita hyökkääjälle, mutta eipä juuri enempää.

- Puolustus oli hajautettu sotilaslääneihin, joista jokainen kykeni itsenäiseen sodankäyntiin.

Aihe on niin laaja ja siinä on niin monia ulottuvuuksia, että se on vaikea tiivistää helposti. Vaatisi mielestäni jonkin verran tutkimustyötä, jotta aihe tulee kaikkine vivahteineen hyvin esiin. Tietysti jos tyytyy yksinkertaistuksiin, pääsee vähemmällä. Mielestäni aihetta pitäisi kytkeä myös laajempaan geopoliittiseen kokonaiskuvaan, mutta ehkä aihetta voi käsitellä ilmankin.

Pari pikkuhuomiota:
- Yksi uhkamalli 60-luvun loppupuolelta 80-luvun alkuun oli kaappaushyökkäys, jota pidettiin todennäköisimpänä vaihtoehtona. Tietenkin NL oli se, joka miellettiin viholliseksi.
tässä tiivistelmää

Kaappaushyökkäyksen uhkakuvat Kekkosen kaudella | Uusi Suomi Puheenvuoro

Kaappaushyökkäyksen uhkakuvat Kekkosen kaudella * Kenraalimajuri Kaarle Juhani Ruudun muistokirjoituksessa (HS 6.9.2015) kerrottiin 1960-luvun lopun puolustussuunnitelmista mm. tähän tapaan…

puheenvuoro.uusisuomi.fi

ja jos enemmän kiinnostaa, niin tässä tutkimusta

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144315/Y2832.pdf;jsessionid=2DF0D24EED4EEECF54506DC2BA35C9AE?sequence=3

--> sotilasläänimalli oli osaksi vastaus kaappaushyökkäyksen uhkaan

- Suomi ei ainoastaan esittänyt länteen, ettei olla liian kavereita NL:n kanssa, vaan oikeasti ei oltukaan liian kavereita jos katsotaan sotilaallisia ulottuvuuksia. Ainakaan minun käsitykseni mukaan. Suomalaisten sotilaiden ja tiedustelun länsiyhteistyö ei ollut aivan mitätöntä ja sitä tehtiin Kekkosen tietäen ja kirjoittamattomalla hyväksynnällä. Lännessä luottamus Suomeen, Kekkoseen ja Suomen puolueettomuuteen koheni niin, että 70-luvulla aiemmat epäluulot olivat jo enimmäkseen haihtuneet.

- YYA-sopimuksen 2. artiklan (sotilaalliset konsultaatiot) käytön torjumiseksi tehtiin hartiavoimin työtä ja esim. kenraali Lauri Sutela oli siinä asiassa todella merkittävä toimija.

- On arvioitu, että kylmän sodan alkuvuosina Suomessa ei panostettu maanpuolustukseen kovin paljoa sen takia, kun Kekkonen ei uskonut yksin jäävällä Suomella olevan mitään mahdollisuuksia sodassa ainoaa todellista uhkaa Neuvostoliitoa vastaan. Näiden arvioiden paikkansa pitävyydestä en osaa sanoa mitään. Suomi oli hyvin köyhä maa tuolloin, joten ei meillä rahaakaan ollut kun jälleenrakentaminen, sotakorvaukset, kaupungistuminen ja kansan elintason kohentaminen vaativat paljon rahaa. Ehkä rahan tarve muuhun ja huono ennuste sotamenestyksestä yhdessä vaikuttivat siihen, että maanpuolustus jäi aika niukkojen resurssien varaan. Myöhemmin puolustuskyky mielestäni alkoi parantua, kun saatiin nykyaikaista hävittäjäkalustoa ym.

- Aikanaan Suomen puolustuskyvyn parantaminen saivat tukea sekä lännestä että idästä, tietenkin päinvastaisista syistä.

 

[SatSotHist]

Aihe on niin laaja ja siinä on niin monia ulottuvuuksia, että se on vaikea tiivistää helposti. Vaatisi mielestäni jonkin verran tutkimustyötä, jotta aihe tulee kaikkine vivahteineen hyvin esiin. Tietysti jos tyytyy yksinkertaistuksiin, pääsee vähemmällä. Mielestäni aihetta pitäisi kytkeä myös laajempaan geopoliittiseen kokonaiskuvaan, mutta ehkä aihetta voi käsitellä ilmankin.

Hyviä yksityiskohtia, laitan mieleen.

Yksi näkökulma olisi pohtia syvälle mielenmaisemaan se virallinen YYA-liturgia tarttui koko yhteiskuntaan. NL hajosi 90-luvun alussa, mutta vielä 2020-luvulla SaINT harjoitusvastustajana oli "A2 keltainen".

Itsellä olisi halua pohtia myös niitä aseostoja idästä. Varsin moni tuntuu kuvittelevan että Ukrainan sodan perusteella kaikki kylmän sodan neukku-kalusto olisi ollut silkkaa roskaa. Eli olisi halu esitellä miksi, miten ja minkälaista kalustoa neukkulasta ostettiin.

Suurvalloista voisi selittää että suhtautuivat Suomen tilanteeseen omasta, itsekkästä näkökulmastaan. Eli vaikka USA/Britit eivät tukeneet Suomea kulisseissa hyvää hyvyyttään, vaan kokivat sen hyödyntävän heitä itseään jotekin.

 

[Sanavalmis Muurinen]

Hyviä yksityiskohtia, laitan mieleen.

Yksi näkökulma olisi pohtia syvälle mielenmaisemaan se virallinen YYA-liturgia tarttui koko yhteiskuntaan. NL hajosi 90-luvun alussa, mutta vielä 2020-luvulla SaINT harjoitusvastustajana oli "A2 keltainen".

Itsellä olisi halua pohtia myös niitä aseostoja idästä. Varsin moni tuntuu kuvittelevan että Ukrainan sodan perusteella kaikki kylmän sodan neukku-kalusto olisi ollut silkkaa roskaa. Eli olisi halu esitellä miksi, miten ja minkälaista kalustoa neukkulasta ostettiin.

Suurvalloista voisi selittää että suhtautuivat Suomen tilanteeseen omasta, itsekkästä näkökulmastaan. Eli vaikka USA/Britit eivät tukeneet Suomea kulisseissa hyvää hyvyyttään, vaan kokivat sen hyödyntävän heitä itseään jotekin.

Paras yleisesitys ja tutkimus, mitä olen Suomen ja länsimaiden suhteesta lukenut, on moneen otteeseen tällä palstalla mainostamani Mikko Virran kirja Operaatio Kekkonen tai sen alkuperäinen muoto väitöskirjana, joka on luettavissa netissä https://helda.helsinki.fi/bitstream..._dissertation_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Näkisin, että lännen suhtautumisessa Suomeen on ollut osaksi juuri itsekäs näkökulma (Suomen kaatuminen NL:n syliin joko miehityksen tai todellisen liittoutumisen kautta olisi ollut suuri sotilasstrateginen päänvaiva) mutta oli myös laajempaa näkökulmaa: Suomen pysymisellä taloudellisesti markkinataloutena ja yhteiskuntajärjestykseltään demokratiana (nämä kumpikin toteutuivat tietysti hieman suhteellisesti, mutta pääpiirteissään toteutuivat kuitenkin) oli itseisarvoa sellaisenaan. Suomi oli myös esimerkki siitä, että vapaa maailma voi ulottua myös Neuvostoliiton rajoille, esimerkkejä siitä ei tuolloin nimittäin monia ollut, siihen aikaan paradoksaalisesti mm. Afganistan ja Iran ja vain muutama muukin maa. Suomen kaatuminen olisi ollut huolestuttava viesti muillekin rajamaille sekä yleisesti demokratian menestykselle.

Kylmän sodan aikaiset aseostot ovat tulleet vastaan milloin missäkin Suomen kylmän sodan aikaa käsittelevässä kirjassa, mutta mieleeni on jäänyt aika vähän yksityiskohtia siitä, miksi ostettiin ja mitä ostettiin. On siinä ollut mukana ainakin hinta ja kauppa- ja ulkopolitiikka. Alla linkittämässäni Pekka Visurin artikkelissa todetaan myös se, että USA blokkasi Suomen aikeen ostaa neukkulaisia IT-ohjuksia, koska pelkäsi sen johtavan Suomen ja NL:n ilmapuolustuksen integrointiin, mutta MiGien hankintaa eivät torpanneet.

Tässä Pekka Visurin artikkeli PV:stä kylmän sodan aikana yleensä

https://journal.fi/ta/article/download/47806/13681

Sama mies on kirjoittanut aiheesta kokonaisen kirjankin, joka täytyisi hankkia joskus joko omaksi tai kirjastosta lainaan

https://www.antikvaari.fi/k/visuri-pekka/puolustusvoimat-kylmassa-sodassa-s/002ee020df7e793858e908af

 

[Sanavalmis Muurinen]

Jaahas, samainen Mikko Virta on yhden gradun verran paneutunut 1950-luvulla vireillä olleeseen hankkeeseen ostaa MiG-15-hävittäjiä Neuvostoliitosta. Jos Mikko jatkaa valitsemiensa aiheiden parissa nyt tohtoristason tutkijana, tulee häneltä vielä paljon mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin kun on myös hyvä kirjoittaja.

Hävittäjäseikkailu 1954. Suomen MiG-suihkukonekaupan nousu ja tuho kylmän sodan kulisseissa.

DSpace

Tiivistelmä – Referat – Abstract
Tutkielma käsittelee Sakari Tuomiojan puolipoliittisen toimitusministeristön käynnistämää MiG-15-hävittäjien
hankintaa Neuvostoliitosta vuonna 1954. Hanke oli ulkopoliittisena avauksena ennen kuulumaton, kuten presidentti
Paasikivi päiväkirjassaan manasi siitä kuultuaan. Hankkeesta oli päätetty hallituksen pienessä sisäpiirissä
pääministeri Tuomiojan, puolustusministeri Päiviö Hetemäen ja kauppa- ja teollisuusministeri Teuvo Auran kesken.
Siitä ei ollut kerrottu etukäteen presidentille, puolustusvoimien johdolle eikä edes hallituksen ulkoministerille Ralf
Törngrenille.
Siinä missä kaluston ostaminen Neuvostoliitosta oli myöhemmin 1960-luvulla yleinen käytäntö, oli se 1950-luvun
puolivälissä kaikkea muuta. Lisäksi aloitteen tekijänä oli sotien jälkeen oikeistolaisin hallitus. Ministereinä oli
tunnettuja johtohahmoja porvaripuolueista. Erikoista oli sekin, että uusi ulkopoliittinen avaus tehtiin vasta
eduskuntavaalien jälkeen, kun seuraavaa hallitusta oltiin jo muodostamassa.
Tutkielmassa rekonstruoidaan hävittäjähankkeen koko elinkaari. Lisäksi pohditaan, miksi hankkeeseen ryhdyttiin,
miksi hanke kaatui ja mitä siitä seurasi. Lähdeaineisto koostuu pääasiassa arkistolähteistä ja
tutkimuskirjallisuudesta. Aiempi tutkimuskirjallisuus on hävittäjähankkeen osalta kuitenkin hajanaista ja keskenään
ristiriitaista. Aihetta on kirjallisuudessa lähinnä ohimennen sivuttu, eikä siitä ole olemassa perusteellista tutkimusta.
Tutkimusaiheen historiallinen viitekehys liittyy Stalinin kuoleman jälkeiseen kansainvälisen politiikan suojasäähän,
Suomen sisä-, ulko-, kauppa- ja puolustuspolitiikkaan sekä ilmavoimien kalustohankintoihin 1950-luvulla. Tutkielman
pääasiallinen metodi on lähdekritiikki.
Tutkielma osoittaa, että MiG-15-hankkeen taustalla oli ensisijaisesti tarve parantaa ilmavoimien huonoa
kalustotilannetta, joka nähtiin yhtenä Suomen puolustuksen pahimmista puutteista. Sen lisäksi hankinnan
käynnistämiseen vaikutti idänkaupan tasapainottamisen tarve, sekä mahdollisesti pyrkimys ylläpitää hyviä suhteita
Neuvostoliiton kanssa. Jälkimmäinen taas liittyi sisäpoliittiseen valtataisteluun, jota käytiin seuraavia
presidentinvaaleja silmällä pitäen. Hävittäjähankinnan ulkopoliittinen painoarvo kuitenkin aliarvioitiin. Hanke aiheutti
huolta länsimaiden keskuudessa, nousi lehtien otsikoihin ja nostatti huhumyllyn Suomen ja Neuvostoliiton
sotilaallisesta lähentymisestä. Lopulta Suomi perääntyi kaupasta ja päätyi ostamaan MiGien sijaan Vampire Trainer -
harjoituskoneita Isosta-Britanniasta. Kaupan kaatumiseen vaikuttivat poliittiset, taloudelliset ja sotilastekniset syyt.
Merkittävin tekijä oli kysymys siitä, koulutettaisiinko lentäjät Neuvostoliitossa, kuten Suomi toivoi, vai Suomessa,
kuten Neuvostoliitto toivoi.
Tutkielma sijoittaa hävittäjähankkeen ulkopolitiikan, idänkaupan, sisäpoliittisen valtataistelun ja
puolustusmateriaalihankintojen monisäikeiseen kokonaisuuteen. Tutkimustulokset paljastavat, kuinka vaikea
Suomen kansainvälispoliittinen asema oli 1950-luvun puolivälissä ja kuinka ulkopoliittisesti tulenarkoja
puolustushallinnon kalustohankinnat olivat. Tutkielma myös osoittaa, kuinka vahvasti sisäpoliittinen valtataistelu,
kauppapolitiikka ja puolustuspolitiikka linkittyivät toisiinsa ja ennen kaikkea ulkopolitiikkaan sekä Neuvostoliiton-
suhteeseen. Tulokset kertovat samalla siitä, että länsimaissa Suomen asemaa tarkkailtiin herkeämättä ja etsittiin
merkkejä pienen maan vajoamisesta Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.

 

[YliKoo]

Yksi näkökulma olisi pohtia syvälle mielenmaisemaan se virallinen YYA-liturgia tarttui koko yhteiskuntaan.

(Repo)radiossa oli kaksi kanavaa, yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Televisiossa oli kaksi kanavaa, ykkönen ja kakkonen. Tosin Oy Mainos - TV - Reklam Ab vilahti jollakin kanavalla, ja aloitti omat uutisensakin peräti 1981.

Kaikista samaa Yleisradion omaa tai hyväksymää propagandaa.

Eli sitä liturgiaa on taottu meihin yksi ihmisikä ja enemmänkin. YLE pitäisi nostaa tikunnokkaan, tutkia tarkkaan ja käsitellä sen valheellinen propaganda julkisesti. Eiku, sehän olikin maan tapa

 

[SatSotHist]

(Repo)radiossa oli kaksi kanavaa, yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. Televisiossa oli kaksi kanavaa, ykkönen ja kakkonen. Tosin Oy Mainos - TV - Reklam Ab vilahti jollakin kanavalla, ja aloitti omat uutisensakin peräti 1981.

Kaikista samaa Yleisradion omaa tai hyväksymää propagandaa.

Eli sitä liturgiaa on taottu meihin yksi ihmisikä ja enemmänkin. YLE pitäisi nostaa tikunnokkaan, tutkia tarkkaan ja käsitellä sen valheellinen propaganda julkisesti. Eiku, sehän olikin maan tapa

En sanoisi YLE:n olleen kokonaan silkkaa propagandaa. Kyllä sieltä tuli YYA-aikanakin Neuvostoliittoa kritisoivaakin ohjelmaa. Mutta taustalla on ollut sellainen itä-myönteinen perussävy.

Oma mielikuva on että koko yhteyskunta toimi samalla tavalla. Neuvostoliiton ongelmista puhuttiin, mutta varovaiseen ja vähättelevään sävyyn. Ja suorastaan etsittiin positiivisia asioita korostettavaksi.

Esim ylä-asteen ja lukion historianopetuksesta muistan että yleiset linjat oli ihan ok, mutta seassa oli kummallisia itämyönteisiä hokemia. Esim sodanjälkeisestä ajasta kerrottiin ihan neutraaliin sävyyn, mutta sotakorvaukaista erikseen korostettiin kuinka juuri ne loivat pohjan Suomen teollistumiselle.

 

[arix]

En sanoisi YLE:n olleen kokonaan silkkaa propagandaa. Kyllä sieltä tuli YYA-aikanakin Neuvostoliittoa kritisoivaakin ohjelmaa. Mutta taustalla on ollut sellainen itä-myönteinen perussävy.

Oma mielikuva on että koko yhteyskunta toimi samalla tavalla. Neuvostoliiton ongelmista puhuttiin, mutta varovaiseen ja vähättelevään sävyyn. Ja suorastaan etsittiin positiivisia asioita korostettavaksi.

Esim ylä-asteen ja lukion historianopetuksesta muistan että yleiset linjat oli ihan ok, mutta seassa oli kummallisia itämyönteisiä hokemia. Esim sodanjälkeisestä ajasta kerrottiin ihan neutraaliin sävyyn, mutta sotakorvaukaista erikseen korostettiin kuinka juuri ne loivat pohjan Suomen teollistumiselle.

Jep, N-liitto oli todellinen edelläkävijä, maailman paras luonnonsuojelulaki ja sukupuolten yhdenvertaisuus jne.
Todellisuudessa maa täynnä teollisuusjätteitä ja muuta paskaa, naisia hakattiin minkä krapulalta tai varastamiselta ehdittiin...

 

[Norppa]

Omalle kohdalle osui historianopettajiksi ihmisiä, joiden A) isät olivat sodassa tai B) suku menetetti maat tai C) molempia. Ei kauheasti panoksia säästelty, ryssä-sanaa yrittivät vältellä mutta säännöllisesti se lipsahti…

Kun kohdalle osui joku vähän punottavampi toisen aineen opettaja, harvalle meni tarina läpi. Tuollaisille kun alettiin ylä-asteiässä esittämään vähän vastakysymyksiä, alkoi opetuskin pysymään aiheessa.

 

[tulikomento]

Puolan kansanarmeijassa 80-luvulla palvellut varusmies muistelee.

 

[Mikfin70]

Pohdinta: Jos tekisin suurelle yleisölle jonkinlaisen esittely-videon YYA-aikakauden maanpuolustuksesta, niin minkälaisia asioita siinä pitäisi käsitellä?

Teen harrastuksena sotilashistoriaa käsitteleviä YouTube -videoita, kommenttiosioissa on kasvava määrä ihmettelyä ja väittämiä YYA-aikakaudesta. Olisi mukavaa voida vähän purkaa yleisimpiä myyttejä ja hokemia.

Selitettäviä asioita olisi ainakin (saa täydentää):

- Virallinen liturgia YYA-ystävyydestä. Mm kaikissa kartoissa ja sotaharjoituksissa vihollinen tulee lännestä, mutta on saattanut koukata idän kautta.

- A2 keltainen. Oli tärkeää olla identifioimatta vihollista ääneen. Siksi jumituttiin käyttämään A2 keltainen kaltaisia kiertoilmaisuja.

- Aseostot idästä: Osittain ulkopolitiikkaa, osittain hinta/laatu, osittain työllistämispolitiikkaa (clearing vaihtokauppa).

- Tasapainoilun vaikeus. Itään piti olla mieliksi ja kaveri. Länteen piti esittää ettei kuitenkaan olla liian kavereita NL kanssa.

Oma ajatuskuvio YYA-ajan maanpuolustuksesta, (saa täydentää):

- Ainoa realistinen (maa)hyökkääjä oli NL. Läntinen uhka olisi olleet kauttakulkuhyökkäykset, lähinnä ilmatila. Kumpikin osapuoli oli haarukoinut täältä valmiit maalit ydinaseille siltä varalta että vastapuoli miehittää maan.

- Suomi pyrki ylläpitämään niin korkeaa puolustusvailmiutta, että NL ei heräisi intressi miehittää maata eikä myöskään väkisin tulla "auttamaan" puolustusjärjestelyissä.

- Suomen "puolueettomuus" oli YYA-aikana hyvin hataralla pohjalla. Mutta siitä sävyerosta oli tärkeä pitää kiinni. Suomi viestitti NATO-maille joka välissä että vaikka itäkalustoa niin puolustusta ei ole integroitu NL:oon.

- Suomen puolustussuunnitelma perustui ajatukseen: "Liian vaivalloinen valloittaa hyötyynsä nähden". Etenkin tykistössä ja PST:ssa oli panostettu määrään kautta saatavaan tuhovoimaan. Oli kyky tuottaa tappioita hyökkääjälle, mutta eipä juuri enempää.

- Puolustus oli hajautettu sotilaslääneihin, joista jokainen kykeni itsenäiseen sodankäyntiin.

Vittu ne lukemattomat näytökset joita pidettiin neuvostomaan upseereille Suomessa. Viimeisin niinkin myöhään kuin 1991.

 

[SatSotHist]

Puolan kansanarmeijassa 80-luvulla palvellut varusmies muistelee.

Asiaa sivuten: Mulla on työstössä viedeo jossa koeajetaan neukku-ajoneuvo jota ei ole koskaan Suomessa ollut käytössä.

Yksi kanavan puolalainen katsoja oli isältään kysellyt kyseisestä ajoneuvosta, todella kiinnostavaa settiä. Harmillisesti kielimuuri ja muut asiat vaikeuttivat haastattelua aika pahasti.

 

[tommi]

Wanhaan hyvään rähmälläänolon aikaan, v.1979, toimittaja Antero Kekkonen, s.1946, haastatteli televisiossa Max Jakobsonia, s.1923. Kekkonen kysyi Jakobsonilta, että ketkä olivat syyllisiä Talvisotaan. Jakobson vastasi, että miten olisi josif stalin? Kekkosella meni hetkeksi pasmat sekaisin, mutta jatkoi sitten, että ei kun Suomen puolella!

 

[SatSotHist]

Vittu ne lukemattomat näytökset joita pidettiin neuvostomaan upseereille Suomessa. Viimeisin niinkin myöhään kuin 1991.

Tästä kuulisin mielelläni lisää.

Useampaa videota tehdessä olen kuullut mainintoja esiintymisestä neukku-kenraaleille. Yleinen linja tuntuu olleen että Suomessa treenattiin omaa taistelutapaa joka poikkesi siitä mihin itäkalusto oli alunperin suunniteltu, mutta kun vieraaksi tuli Neuvosto-kenraaleita niin suoritettiin hyvin NL-oppikirjan mukainen taistelunäytös.

 

[Mikfin70]

Tästä kuulisin mielelläni lisää.

Useampaa videota tehdessä olen kuullut mainintoja esiintymisestä neukku-kenraaleille. Yleinen linja tuntuu olleen että Suomessa treenattiin omaa taistelutapaa joka poikkesi siitä mihin itäkalusto oli alunperin suunniteltu, mutta kun vieraaksi tuli Neuvosto-kenraaleita niin suoritettiin hyvin NL-oppikirjan mukainen taistelunäytös.

En osaa sanoa oliko ne kaavamaisia, kun en ole osallistunut noihin Neuvostoliiton näytöksiin. T-72 saatiin upotettua putkea myöden viimeisessä kenraalissa ja sen jälkeen sen ympärille siirrettiin kuusia kuusikoksi.

 

[tulikomento]

@SatSotHist kiitoksia viihdyttävästä tietoiskusta. Hyvänä lisänä itse ajokin esittelyn lisäksi juttua myös neuvostoarmeijan tiedusteludoktriinista.

 

[SatSotHist]

@SatSotHist kiitoksia viihdyttävästä tietoiskusta. Hyvänä lisänä itse ajokin esittelyn lisäksi juttua myös neuvostoarmeijan tiedusteludoktriinista.

Ei kai vain jäänyt huomaamatta että videon kuvituksessa esiintyy foorumin inspiroima ajoneuvo?

Pzgnrl voisiko aikaleima 10:24 olla MiKu:n ensimmäinen "julkinen" esiintyminen?

 

[tulikomento]

Putler nuorena KGB:n nilkkinä Itä-Saksassa viidentenä oikealta. Keskellä pönöttävä ukko on Stasin päällikkö, turvallisuusministeri Erich Mielke.

 

[Old Boy]

Jälleen mainio video Suomen johtavalta militäärialan vblogistilta. BRDM-2 on vähän vaikeampi aihe, kun sitä ei ole ollut meillä käytössä. Ite muistan koulupoikana ihmetelleeni jostain kuvakirjasta, että tuollaisiakin vimpaimia on. Wikipediastahan tietoa löytyisi ja enkunkilelisessä maailmassa on hyvin suosittuja videokanavia, joiden tuotanto syntyy wikitietoa sisälukemalla kuvilla höystettynä. Esimerkiksi Dark Skies tai Drachinifel; jälkimmäisellä on kyllä paljon muunlaistakin sisältöä. Onneksi näiden videoiden tekijällä on kunnianhimoa enemmän.

Virheitä ei silmiin sattunut, joten alla olevat kommentit voi lukea vaikka ajatuksella: "Olisko vielä jotain, mitä haluisit aiheesta tietää!"

02:25 Tästä voi syntyä käsitys, että rykmenttitason tiedustelijat ajelevat BRDM-ajoneuvoillaan tietyllä tasalla hyökkäyksen edellä ja "divisioonan vaunut" taas 50-100 km etäisyydellä. Tiedustelu käsittää kuitenkin monenlaista muutakin toimintaa, kuten elektronisen tiedustelun ja vaikka ilmakuvien analysoinnin.

02:50 Tiedusteluajoneuvot vahvistuksinen raivaa tieltään heikon vastuksen, jotta jokainen vihun kk-ryhmä ei hidasta päävoimien hyökkäystä. Niitä tarvittiin myös sivustojen suojaamiseen. Panssarihyökkäyksen tavoitehan on syvä läpimurto, joka sekoittaa vastustajan puolustuksen. Silloin, kun tämä onnistuu, syntyvät pitkät sivustat, joiden kautta voi vastustaja suunnata uusia joukkoja taisteluun. Näihin kahteen tehtävään divisioonan tiedustelu pataljoonaan kuului taisteluvaunuja sekä tulitukiyksiköitä.

06:05 Vaunu, jossa on renkaat alla ei selviä tykistötulessa, vaikka sirpaleet ei kylkiä läpäisisi. Renkaat on riekaleina eikä riittävää määrää vararenkaita yleensä ole nopeasti saatavissa. Positiivinen puoli on tietysti, ettei renkaita ole kun 4 kpl

08:00 Useampaa rinnakkaista tietä pitkin eteneminen ei kuulunut pelkästään kylmän sodan ajan Varsovan liitolle vaan on kaikkien panssarijoukkojen toimintatapa. Ajoneuvoja on niin paljon, että oikeita etäisyyksiä käyttäen yhtä tietä etenevä joukko venyisi liian pitkäksi. Haavoittuvuudesta nyt puhmattakaan.

08:50 "Vihollisen päävoimat ovat siellä, mistä kukaan ei palaa raportoimaan", sanotaan videolla. Tämä taitaa valitettavasti sopia yhtä hyvin (ellei paremminkin) myös meikäläisiin moottoripyörätiedustelijoihin, kun ei oo panssarisuojaa ympärillä.

09:30 Eihän sillä vehkeellä ilman apupyöriä pääse mistään ojasta yli! Tiukan paikan tullen laitetaan vielä pyöräketjut. Julkaistut kommentit muistuttaa aikaisemmissa videssä joskus nähtyjä meidän ressujen vähemmän ammattimaisia näkemyksiä. Toisaalta; mistäpä tekijä olisi löytänyt ajokouluttajan kommentoiman.

11:15 Juonnossa mainitun "suojakilven" nimitys meillä lienee tyrskylevy.

11:40 Vesistöylityksen suurin haaste on todella nousu vastarannalle. Kylmän sodan aikana niitä meilläkin yleisesti harrastettiin ja maihinnousukohdaksi "löytyi" aina uimaranta!

14:05 "Kannattaako mennä ollenkaan?" Sellaista se on tiedustelutehtävän suorittaminen. Ei meikäläinen jalkapartiokaan palaa kertomaan, että homma keskeytyi kun ei päästy joen yli. Vinssi sitten pelastaa, jos käy BRDM:lle ylityksessä huonosti.

14:15 "Perivenäläinen tapa kulkea kansiluukkujen kautta" muuttui vasta 1980-luvulla, kun BTR-80:t tuli käyttöön. Meillekin piti hankkia niitä, mutta neukkulan kaatuminen esti kaupat. Mallikappale ehdittiin saada.

14:45 Tästä kohdasta alkava pohdinta osoittaa, kuinka panssariajoneuvon suunnittelu on jatkuvaa erilaisten vaatimusten yhteensovittamista. Valmis ajoneuvo on kompromissi, jonka määritelmähän yleisellä tasolla oli: Kukaan ei ole tyytyväinen, mutta kaikki voivat lopputuloksen hyväksyä!

18:10 "Miksi näitä ei ole ostettu Suomelle?" kysytään juonnossa. Hyvä kysymys, johon ei suoraa vastatusta arkistoista löydy. Ns. tavaraluoton toisessa vaiheessa BRDM-2 esiteltiin kauppavaltuuskunnallemme. Panssariasiantuntija Martti Frick oli sitä mieltä, ettei se sovellu esikunnan komentovaunuksi mutta olisi tiedustelukäyttöön sopiva. Maastokelpoisuus ei taas hänen mielestään ollut kummoinen. Hankintaesitys oli tyypin puutteista huolimatta 20 kpl. BRDM-2 oli vasta otettu käyttöön, joten meille tarjottiin tuolloin parasta, mitä neukuilla oli. Yhtään niitä ei kuitenkaan ostettu vaan12 kpl tela-alustaista tiedusteluajoneuvoa PT-76. Se ei ollut kovin hyvä valinta äänekkyyden takia; kaukaa kuuli, missä tiedustelijat liikkui.

Jo 1969 oli sa-panssariprikaatiemme organisaatiota muutettu uusien kalustohankintojen johdosta; laitan sen alle. Toinen vasemmalta "silmälasipäinen poiju" oli TiedK. Hesarimaista punaista leimaa ei tarvi pelästyä; ei se enää oo salainen!

Panssariasiantuntija Martti Frick johti Kuuterselässä taisteluosasto Frick&Peiposta, joka eteni kaikkein pisimmälle päästen väitavoitteeseensa. Ei mitenkään pieni meriitti! Hän toimi eläkkeellä pitkään Panssarikillassa; itekin silloin nuorena oon vanhanakin vielä tuikean herran tavannut.

 

[tulikomento]

71 vuotta sitten Itämeren yllä Neuvostoliitto ampui alas tiedustelutehtävissä olleen ruotsalaisen DC -3 -koneen. Tänä päivänä merestä nostettu koneen hylky on nähtävillä Ruotsin ilmavoimien museolla Linköpingissä.

https://twitter.com/x/status/1668551242862215170

 

[Nestehukka]

Wanhaan hyvään rähmälläänolon aikaan, v.1979, toimittaja Antero Kekkonen, s.1946, haastatteli televisiossa Max Jakobsonia, s.1923. Kekkonen kysyi Jakobsonilta, että ketkä olivat syyllisiä Talvisotaan. Jakobson vastasi, että miten olisi josif stalin? Kekkosella meni hetkeksi pasmat sekaisin, mutta jatkoi sitten, että ei kun Suomen puolella!

Olikohan se Bushin Suomen vierailun aikana 1990 kun joku ylen ohjelmapäällikkö tms keksi näyttää telkkarissa suurelta osin venäjänkielisiä naapuriyhteistyö ohjelmia, käytännössä neukkupropagandaa.
Paskinta suomikuvan levittämistä kuunaan. Ulkoministeriön jätkiä vitutti kuin pientä oravaa kun käpy on jäässä.