Aatelkaapa veljet @baikal ja @Juna112Porojetsiin miten hyvä tilanne intillä on. Kyllä meidät on koulutettu ja ehdollistettu luottamaan saatuun koulutukseen ja sodanjohtajiimme melko tarkkaan täydellisesti. Ehkä tällä on jopa kansakunnan yleisempääkin käyttäytymistä muokkaava vaikutus, kun edelleen iso joukko ikäluokkaa tottuu toimimaan ns. yhden tahdon alla.
Tässäkin on veli @Old Boy parhaansa tehnyt vakuuttaakseen, ettei suunnitelmia ollut ensimmäistä tehtävää pidemmälle, ja hän on kuitenkin niitä korkeassa virassa palvelleita Kylmän sodan oikeita sotureita.
Ja porukka ei osta tätä lausumaa sitten mitenkään, kaikki epäilevät ja ovat varmoja, että jossain suurimpien kenraalien kassakaapeissa, suohon sateisena pimeänä syksy-yönä haudattuina, ne mapit olisivat kuitenkin odottaneet Kuuman sodan alkua.
Kyllä. Kyllä minut on ainakin ehdollistettu niin perinpohjaisesti, että joskus sitä ihmettelee että on ylipäänsä hengissä. Koulutuksesta on ollut henkiinjäämisessä suuri apu. (tai tuurista, tai toisten huonommasta koulutuksesta, ehkä kaikesta yhdessä).
Kun tässä on viimeiset kymmenen vuotta katsonut kuolinilmoituksia, niin niinhän se on, että ne jotka tuolloin ovat jotain kirjoittaneet tai olleet kirjoittamatta, nukkuvat ikiunta kuusien kuiskintaa kuunnellen. Vaan kai tässä pitää alkaa kuokkimaan
- jostain ne mapit löytyy, enkä kerro veli
@Old Boy :lle missä kuokin, koska olen varma että se tulee yöllä viemään ne turvaan juuri ennenkuin kuokka niihin osuu.
Katselin että Kylkiraudassa (2/2018)
http://www.kylkirauta.fi/images/pdf/10/kr2_18.pdf on Vesa Tynkkysen artikkeli
Sata vuotta uhkalähtöistä puolustussuunnittelua, jossa käsittelee jonkin verran tätä asiaa. Joitakin lainauksia:
"Sodan jälkeisestä uhkakuvasta ja puolustussuunnittelusta muodostui vaikeaselkoinen ja monitasoinen kokonaisuus, jota leimasi äärimmäinen salaaminen. "
"Haastattelumateriaalien perusteella on entuudestaan tiedossa, että ensimmäinen hahmotelma puolustuksesta itään oli laadittu jo 1950-luvun alussa. Puolustus nojasi Kymijokeen, ja taistelut oli tarkoitus aloittaa Salpa-asemassa."
Suomen puolustusvoimat 100 vuotta-teosta laadittaessa koetettiin löytää idän uhkan torjumiseksi laadittuja puolustussuunnitelmia. Sen enempää Kansallisarkiston hyllykilometrit kuin Pääesikunnan holvitkaan eivät antaneet vastauksia. "
Mutta kuitenkin:
"Uusi alueellinen puolustusjärjestelmä esiteltiin presidentti Urho Kekkoselle ennen sen hyväksymistä. Presidentin kerrotaan kysyneen puolustusvoimain komentajalta, tarkoittiko järjestelmä sitä, että esimerkiksi Savo-Karjalan sotilasläänin komentaja valmisteli puolustuksensa itään? Komentajan vastattua myöntävästi presidentti totesi: ”Erinomaista.” " Riippuu siis myös siitä mitä tarkoitetaan 'poliittisella ohjauksella'.
Maailma on monimutkainen paikka, ja selväähän oli että Suomen sijainti sekä poliittisella että sotilaallisella kartalla oli Kylmän sodan aikaan varsin erikoinen.
Minua lähinnä tässä huolettaa se, että tuosta ajasta syntyy myöhemmin aikuisuuteen siirtyneille veljillemme mahdollisesti mielikuva, jossa Suomi 30-50 vuotta sitten alkaa muistuttamaan jonkinlaista puoliaseetonta, pasifistista ja vasemmisto-neuvosto-kulttuuri-versiota itäsaksasta. Sitä isänmaa ei missään nimessä ollut. Emme olleet polvillamme ottamassa keneltäkään suihin eikä meillä pääsääntöisesti ollut sotilaallisesta uhkasta, ainakaan sen suunnasta, mitään vääriä mielikuvia. Kun Suomi osti vaikkapa länsimaista sotilaselektoniikkaa, se oli huipputavaraa - ja slobo kyllä oli selvillä asiasta. Suomalainen reserviläinen edusti toki yleiseltä kuntoisuudeltaan nykyistä suurempaa otosta kansasta, ja kansa oli absoluuttisesti katsottuna typerämpää sekä huonommassa kunnossa kuin nykyisin. Mutta kv. vertailussa olimme ihan kelpo atleetteja ja älypäitä. Eikä muidenkaan maiden asevoimissa palvellut parempaa materiaalia. Parempi armeija eroaa huonommasta siinä, että parempi tupeksii tosielämässä hommansa vähemmän, lievemmin ja joutuu harvemmin täydelliseen katastrofiin ja fiaskoon.
Siinäkään aikanaan ylläpidetyssä näkemyksessä, että jos NL tulee päälle, niin se on osa suurempaa kriisiä, ei varsinaisesti ole mitään klappia. Toki Praha ja Afganistan ravisteli tätä ajatusta, ja siksi olivatkin niin järkkyjä.
MS v3.0:ssa NL:lla olisi ollut kädet täynnä töitä. Vaikka emme nyt mikään sivusuunta olisikaan olleet, poliittisesta liturgiasta huolimatta, meillä oli kuitenkin kookas ja harjoitettu sotavoima asetettavissa maata puolustamaan. Se on pätevä pelote vastustajalle, joka joutuu miettimään mihin omat voimavarat riittävät.
Edelleen, jotta me emme joudu Prahan emmekä Afganistanin asemaan, meidän tulee aktiivisesti toimia maailmanpolitiikassa sillä painoarvolla joka on otettavissa, jotta meillä on merkitystä maailman silmissä, ja jotta kaappausta suunnitteleva taho joutuu ottamaan tämän huomioon. Ei tässäkään osassa strategiaa varsinaisesti mitään vikaa ole.
Ja, eipä nuokaan kaappaukset olleet sellaisia yllätysiksuja etteikö niistä olisi ollut luettavissa merkkejä etukäteen. Merkit jäivät vain joko tulkitsematta, niiden toimesta joiden olisi pitänyt tulkita, tai kyseisissä tapauksissa katsottiin koko asian olevan sellainen ettei siihen tule mennä mukaan.