Kylmän sodan salaisuudet??

[vastarannankiiski]

Mitähän tässä on tullut kirjoitettua, jos tuollainen käsitys syntyi hengentuotteistani. Suunnitelmien puuttumisen osalta ei kuitenkaan pitänyt uskoa minua, vaan kenraalimajuri evp ja fil tri Tynkkystä työryhmineen. Mitä taas tulee PV:n henkilökunnan ajatteluun, niin on myös sanottu, että päinvastoin kun muu yhteiskuntamme niin Puolustusvoimat ei ollu lainkaan suomettunut. Jäsen @Loyd asian edellä kiteyttikin ihan kohdalleen! Muistetaan esimerkiksi se vaiva mitä Nliiton myötäilijät näkivät 1980-luvulla, jotta Paasikiven päiväkirjoja ei julkaistaisi. Johtui siitä, että hän oli kirjannut niihin sen mitä todella ajatteli neukuista.

Pikkudetalji esitetyistä todisteista eli Tynkkysen artikkeli Kylkiraudassa: Kekkosen kysymyksen esittelytilaisuudessa lähde on Keinosen muistelmat. Mutta kysyiko Urkki juuri tuossa muodossa? Pääasia oli kuitenkin sotilasläänin komentajan itsenäinen päätösvalta puolustautumisessa. Kaikille oli tietysti selvää mihin suuntaan maamme itäisimmässä osassa puolustustaudutaan.

Itselleni hieman särähtää korvaan Tynkkysen työryhmän lausunto että itää vastaan suuntautuvia puolustussuunnitelmia ei löytynyt. Tämä että niitä ei löytynyt, ei välttämättä tarkoita sitä että niitä ei olisi ollut. Olisi outoa, että maa joka väittää olevansa sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton, jättäisi yhden ilmansuunnan puolustussuunnat kokonaan tekemättä.

Tai jos jättäisi tekemättä, sehän todistaa että maa ei oikeasti ole puolueeton ja liittoutumaton vaan enemmänkin aivan jotain muuta.

Oma epäilys on, että Tynkkynen ja kumppanit eivät ole löytäneet suunnitelmia koska niitä ei joko arkistossa koskaan ole ollutkaan, tai sitten ne on tuhottu. Jos ne on tuhottu, olisi mielenkiintoista löytää syy sille miksi ne on tuhottu?

Vähän sama analogia Kekkosen kanssa. Ei Kekkonen ollut muistisairas dementikko viimeisinä presidentinvuosinaan Joka näin väittää niin saa esittää siitä kirjalliset todisteet esimerkiksi sairaskertomuksen muodossa.

 

[Tumppi]

Itselleni hieman särähtää korvaan Tynkkysen työryhmän lausunto että itää vastaan suuntautuvia puolustussuunnitelmia ei löytynyt. Tämä että niitä ei löytynyt, ei välttämättä tarkoita sitä että niitä ei olisi ollut. Olisi outoa, että maa joka väittää olevansa sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton, jättäisi yhden ilmansuunnan puolustussuunnat kokonaan tekemättä.

Tai jos jättäisi tekemättä, sehän todistaa että maa ei oikeasti ole puolueeton ja liittoutumaton vaan enemmänkin aivan jotain muuta.

Oma epäilys on, että Tynkkynen ja kumppanit eivät ole löytäneet suunnitelmia koska niitä ei joko arkistossa koskaan ole ollutkaan, tai sitten ne on tuhottu. Jos ne on tuhottu, olisi mielenkiintoista löytää syy sille miksi ne on tuhottu?

Vähän sama analogia Kekkosen kanssa. Ei Kekkonen ollut muistisairas dementikko viimeisinä presidentinvuosinaan Joka näin väittää niin saa esittää siitä kirjalliset todisteet esimerkiksi sairaskertomuksen muodossa.

Määrät pieniä:

Tietovuotojen välttämiseksi puolustussuunnitelmista jaettujen kopioiden määrä pidettiin vähäisenä. Esimerkiksi ”Polttoainehankinnasta” valmistettuja kopiota oli valtakunnassa ainoastaan 20 kappaletta. ”Polttoainehankinnan” jakelulistaa katsomalla selviää, että suunnitelma jaettiin vastuualueiden komentajille ja muulle Puolustusvoimien tärkeimmälle henkilöstölle.32 Ainoastaan Pääesikunnan järjestelyosaston ja operaatio-osaston päälliköt saivat tietoonsa käskyn koko sisällön, muut saivat käyttöönsä oman toiminnan osalta tärkeimmät osiot.33 2. Divisioonan esikunnan laatimien operatiivisten suunnitelmien käskeminen alajohtoportaille noudatti tietoturvallisuuden osalta saamaa toimintatapamallia kuin ylempi johtoporras. ”Polttoainehankinnan” perusteella tehty 2. Divisioonan esikunnan laatima puolustussuunnitelma jaettiin vain sotilasläänien komentajille niiltä osin kun he tietoa tehtävänsä suorittamaksi tarvitsivat. Puolustussuunnitelma käskettiin sotilasläänien komentajille harjoitustehtäväksi naamioituna. Harjoitustehtävänä sotilasläänien tuli tehdä suunnitelma vastuualueensa puolustamiseksi. Harjoitustehtävän tarkoituksena oli ”muokata” alajohtoportaiden operatiivis-taktillista ajattelupohjaa.34

Ja ne oli tapana hävittää

Operaatioturvallisuuden säilyttämiseksi uuden valtakunnallista puolustusta käsitelevän käskyn ilmestyessä vanhat käskyt tuli lähettää ylempään johtoportaaseen.35 Ylemmässä johtoportaassa käskyt pääsääntöisesti poltettiin. Esimerkiksi Pääesikunnan operatiivisen toimiston arkistokansiosta löytyvään ”Valpuri”-käskyn 2. Divisioonan jakeluversioon on kirjoitettu mustekynällä, että käskyn kolmesta jakeluversiosta kaksi on poltettu. Oletettavasti tämä on suurin syy miksi 2. Divisioonan tekemiä operatiivisia suunnitelmia ja niiden myötä alajohtoportaille laadittuja käskyjä ei arkistoista juurikaan löydy.
...
Piirteitä Puolustusvoimien kehityksessä 1944–1964 -julkaisussa siitä, ettei läheskään kaikista asioista arkaluontoisuuden takia laadittu asiakirjoja.4

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144310/Korhonen%20PJ%20YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y

 

[Rannari]

Itselleni hieman särähtää korvaan Tynkkysen työryhmän lausunto että itää vastaan suuntautuvia puolustussuunnitelmia ei löytynyt. Tämä että niitä ei löytynyt, ei välttämättä tarkoita sitä että niitä ei olisi ollut. Olisi outoa, että maa joka väittää olevansa sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton, jättäisi yhden ilmansuunnan puolustussuunnat kokonaan tekemättä.

Tai jos jättäisi tekemättä, sehän todistaa että maa ei oikeasti ole puolueeton ja liittoutumaton vaan enemmänkin aivan jotain muuta.

Oma epäilys on, että Tynkkynen ja kumppanit eivät ole löytäneet suunnitelmia koska niitä ei joko arkistossa koskaan ole ollutkaan, tai sitten ne on tuhottu. Jos ne on tuhottu, olisi mielenkiintoista löytää syy sille miksi ne on tuhottu?

Vähän sama analogia Kekkosen kanssa. Ei Kekkonen ollut muistisairas dementikko viimeisinä presidentinvuosinaan Joka näin väittää niin saa esittää siitä kirjalliset todisteet esimerkiksi sairaskertomuksen muodossa.

Tuskin kukaan järjissään oleva on epäillyt etteikö suunnitelmia aikanaan olisi ensinkään ollut. Mitkä niistä ovat olleet virallisia ja mitkä virallisista arkistoitavia asiakirjoja on kokonaan toinen tarina.

 

[vastarannankiiski]

Minua lähinnä tässä huolettaa se, että tuosta ajasta syntyy myöhemmin aikuisuuteen siirtyneille veljillemme mahdollisesti mielikuva, jossa Suomi 30-50 vuotta sitten alkaa muistuttamaan jonkinlaista puoliaseetonta, pasifistista ja vasemmisto-neuvosto-kulttuuri-versiota itäsaksasta.

Aika järkyttävää kieltä kyllä kertoo historia suomettuneisuuden tasosta poiitikkojen ja virkamiesten osalta. Ottaa ja katsoo reaktiota Prahan kevääseen -68 niin eipä pahemmin tuomittu kuten ei myöskään Afghanistanin miehitystä -79, jolloin muuten UM Väyrysen lausunnot muodostivat suoranaisen skandaalin ja farssin kansainvälisellä tasolla. Kansan mielipide on toki saattanut olla toinen, mutta jos katsoo kuinka paljon ääniä vasemmistopuolueet ja Kremlin suosikkipuole Kepu saivat niin tämäkin herättää kyllä epäilyksiä. Eipä Agit Prop tai Meripioneeritkään kovin paljoa protestilauluja Afghanistanista tai Tsekkoslovakian miehityksestä tehneet.

Mitä sotaväkeen tulee niin olihan tilanne aika lohduton. Mitään muuta ei ollut kun miehiä ja taisi puolustussuunnittelu pitkään perustuakin jalkaväen suruttomaan massamaiseen käyttöön pakon edessä kun ei muutakaan ollut tarjota taistelukentälle. Käytännössä siis tuettiin sellaiseen kokoonpanoon, jota toisen maailmansodan aikana puna-armeijan käyttämänä kauhisteltiin ja pilkattiin.

Kalusto- ja varustelutilanne oli myös melko lohduton. Mikä oli maavoimien mekanisoinnin aste? Moottorointikin taisi olla ongelma? Entäs muu kalusto? Suuret määrät joukkoja oltaisiin vielä 70-luvulla varustettu toisen maailmansodan aikaisella materiaalilla. Tietysti jos uhkakuvan tyypiksi valitaan itsellensä mieluinen ja sopiva, että maa on sotatoimien sivunäyttämönä jonne vuhollinen lähettää vain pieniä määriä toissijaisia joukkoja niin yhtälö olisi saattanut ehkä toimia. Mutta jos tilanne olisikin ollut meille epämieluisa ja maahan oltaisiinkin hyökätty voimakkailla ja ajanmukaisilla joukoilla niin kusessa oltaisiin oltu ja pahasti. Olisihan se ollut nostalgista yrittää tuhota 75mm Pak40:llä T62 ja T64 sarjan vaunuja ja yrittää torjua mekanisoidun jalkaväen hyökkäystä 1890-luvun kolmen linjan kivääreillä ja 40-luvun konepistooleilla kun vastapuolella on komppaniatasolla varustuksena ajanmukainen ja tulivoimainen jalkaväenaseistus rynnäkkökivääreistä kranaattikonekivääreihin, rynnäkkövaunuista ja miehistönkuljetusvaunuista ja niiden tarjoamasta liikkeestä ja tulivoimasta puhumattakaan.

 

[baikal]

Aika järkyttävää kieltä kyllä kertoo historia suomettuneisuuden tasosta poiitikkojen ja virkamiesten osalta. Ottaa ja katsoo reaktiota Prahan kevääseen -68 niin eipä pahemmin tuomittu kuten ei myöskään Afghanistanin miehitystä -79,

Milloin nämä tapahtumat olisi mielestäsi pitänyt tuomita? Silloin heti tuoreeltaan vai myöhemmin?

 

[Rannari]

Aika järkyttävää kieltä kyllä kertoo historia suomettuneisuuden tasosta poiitikkojen ja virkamiesten osalta. Ottaa ja katsoo reaktiota Prahan kevääseen -68 niin eipä pahemmin tuomittu kuten ei myöskään Afghanistanin miehitystä -79, jolloin muuten UM Väyrysen lausunnot muodostivat suoranaisen skandaalin ja farssin kansainvälisellä tasolla. Kansan mielipide on toki saattanut olla toinen, mutta jos katsoo kuinka paljon ääniä vasemmistopuolueet ja Kremlin suosikkipuole Kepu saivat niin tämäkin herättää kyllä epäilyksiä. Eipä Agit Prop tai Meripioneeritkään kovin paljoa protestilauluja Afghanistanista tai Tsekkoslovakian miehityksestä tehneet.

Yksi suomalainen puolue tuomitsi julkisesti vuoden 1968 tapahtumat. Kyseinen puolue oli SKP/SKDL. Se on ymmärrettävääkin koska Tsekkoslovakiassa oltiin ainakin pidemmällä tähtäimellä suuntaamassa kohti jotakin sen kaltaista mitä SKP itsekin katsoi Suomessa tavoittelevansa. Neukkulan reaktio ei ollut kovin rohkaiseva tulevan yhteistyön kannalta ja avasi taas monen silmät. Samalla betonoitiin myös muutaman vuoden muhinut SKP:n kahtiajako vähemmistökommarien ylistäessä Tsekkoslovakian demokratiakehityksen murskaamista.

Jonkinlainen järkilinja oli puolueessa muutenkin saamassa valtaa Aarne Saarisen puheenjohtajuuden myötä. Oli menty mukaan Paasion kansanrintamahallitukseen ( SDP Kepu SKDL ja vasemmistodemarien lyhytaikainen viritys TPSL ) 1966 ja yleisestikin vähennetty änkyröintiä pragmaattisen asioiden hoidon nostaessa päätään. Oli vissiin huomattu ettei oppositiosta huutelemalla ja kaikkea vastustamalla saada aikaiseksi yhtään mitään vaan on otettava lusikka kauniiseen käteen ja tehtävä kompromisseja.

Yleisesti ottaen Suomessa toki elettiin 1968 kusi sukassa. Sitä on helppo arvostella jälkikäteen. Voidaan tietysti kysyä mitä Suomi olisi saavuttanut itänaapurille räksyttämällä? Tuskin mitään positiivista. Neuvostoliitto oli hiljalleen saanut tai saamassa talutusnuoraansa kaikki suomalaiset puolueet.

 

[jak]

Taisi olla tuolloin vielä Suomalaisten mielissä kuinka jäätiin yksin talvisodan alla joten ei koettu olevamme velkaa mitään kenellekkää. Joten jokainen hoitakoon omat asiansa. Tästä minä epäilen nihkeyden natoakin kohtaan kumpuavan.

 

[vastarannankiiski]

Yksi suomalainen puolue tuomitsi julkisesti vuoden 1968 tapahtumat. Kyseinen puolue oli SKP/SKDL.

Taistolaiset eivät tuominneet vaan kannattivat. "Saarilaiset" paheksuivat asiaa, mutta ottaen huomioon kuinka Neuvostoliittomyönteisiä myös he olivat ja kuinka talutushihnassa, en itse laita tälle kovinkaan paljon painoarvoa. Saarislaisille kelpasivat kernaasti Moskovan avustusrahat myös Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Sama koskee SKDL:ää joka oli SKP:n eli kommunistisen kaaderipuolueen ohjauksessa suomessa. Eikä muuten SKDL ollut tuomitsemassa Neuvostoliiton Afghanistanin sotaakaan, ei sen sytyttyä hallituksessa eikä myöhemmin rauhanliikkeissäkään toimiessa. Oma mielipide on se että SKP:ssä ja SKDL:ssä Neuvostoliiton sotatoimille oli aina hiljainen hyväksyntä ja korkeintaan pikkuisen paheksuvat julkitulot ovat olleet osittain laskelmoituja.

 

[baikal]

Yleisesti ottaen Suomessa toki elettiin 1968 kusi sukassa. Sitä on helppo arvostella jälkikäteen. Voidaan tietysti kysyä mitä Suomi olisi saavuttanut itänaapurille räksyttämällä? Tuskin mitään positiivista. Neuvostoliitto oli hiljalleen saanut tai saamassa talutusnuoraansa kaikki suomalaiset puolueet.

Kun länsi-neuvostoliitto pursusi sotilaita ja kalustoa, sitä keskitettiin moniin paikkoihin ja valmius oli -korkealla- niin ehkei ollut silloin ihan paras hetki ryhtyä pitämään isoa ääntä......jälkikäteen on helppo taivastella ja moittia. Tuohon aikaan puna-armeija oli kohtu pelottava juttu, eikä se ollut sitä pelkästään Suomelle, varsin vakavasti se otettiin muuallakin ja jopa paljon kauempana lännellä kuin mitä Suomen itäraja on.

Kommunisteilla oli sisään rakentunut kaksi linjaa: toinen oli puhtaasti se kremlin linja ja toinen oli selkeästi -eurooppalaissuomalainen linja-. Nämä jälkimmäiset olivat kommunisteja, mutta korostivat usein sitä, että he olivat SUOMALAISIA kommunisteja. Minä en osaa sanoa valehtelivatko he, ehkä eivät. Tunsin monia kommunisteja ja heistä suurin osa oli kyllä -suomalaisia- kommunisteja. Eivät he olleet mitään neukkusymppaajia. Osa taas oli täysin Neuvostoliiton lumoissa, tunsin sellaisiakin. Ja nämä kaksi osapuolta olivat kuin tuli ja vesi.

-71 talvellahan tapahtui jotain siinä puolueessa, jotain, josta ei vieläkään ole julkaistu mitään kattavaa. Joku erittäin luja kriisi siellä koettiin, joka ei tullut julkisuuteen. Eräs änkyrälinjan wanhan liiton kommunisti on minulle aivan nokakkain tästä kertonut kasarilla, mutta mitään tarkempaa hän ei halunnut kertoa. Kertoi vain, että peli meni liian rumaksi ja lähes kaikki elimissä olleet ymmärsivät pitää siitä kehityksestä näppinsä pois. Minä en siis tiedä yksityiskohtia tuosta, mutta jotain varsin -traumaattista- siinä on ollut.

Forumin kirjoituksista huomaa joskus, että kannattaisi perehtyä SKPn toimintaan ja sen historiaan, toimintatapoihin ja strategioihin. Lupaan perehtyjälle sen, että mitään uutta ei ole auringon alla ja monet aikamme ilmiöt saisivat silmät aukeamaan kuin pöllön pojilla. Näistä on turha ryhtyä jankkaamaan, niitä asioita on ite avattava, jos mielenkiintoa riittää.

 

[Rannari]

Taistolaiset eivät tuominneet vaan kannattivat. "Saarilaiset" paheksuivat asiaa, mutta ottaen huomioon kuinka Neuvostoliittomyönteisiä myös he olivat ja kuinka talutushihnassa, en itse laita tälle kovinkaan paljon painoarvoa. Saarislaisille kelpasivat kernaasti Moskovan avustusrahat myös Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Sama koskee SKDL:ää joka oli SKP:n eli kommunistisen kaaderipuolueen ohjauksessa suomessa. Eikä muuten SKDL ollut tuomitsemassa Neuvostoliiton Afghanistanin sotaakaan, ei sen sytyttyä hallituksessa eikä myöhemmin rauhanliikkeissäkään toimiessa. Oma mielipide on se että SKP:ssä ja SKDL:ssä Neuvostoliiton sotatoimille oli aina hiljainen hyväksyntä ja korkeintaan pikkuisen paheksuvat julkitulot ovat olleet osittain laskelmoituja.

SKP:n johdossa oli useampikin suomalainen sotaveteraani. Siellä ei todellakaan puusilmäisesti ihannoitu Neuvostoliittoa vaan haluttiin rakentaa järjestelmää demokratian kautta. Ajatuksen realistisuus on kokonaan toinen asia mutta ismeissä ja ideologioissa tahtoo usein olla valuvikoja. Taistolaiset olivatkin sitten aivan eri maata. Heidän tunkkaisen osuutensa jo nostinkin esiin. Muiden mielipiteisiin en ota kantaa koska minulla ei ole minkäänlaisia eväitä arvioida miten tosissaan joku asia on 60-luvulla lausuttu. Oman mielipiteen voin silti muodostaa omine perusteluineni. Kunhan totesin että asiasta todistettavasti on lausuttu ja uskoisin että myös tarkoitettu. Olihan 1968 melko suora aseellinen hyökkäys myös SKP:n enemmistön arvoja vastaan. Afganistan ei liene aiheuttanut samanlaista tunnereaktiota.

Jos asioita peilaa lähtökohtaisesti siitä kulmasta että kommunisti kannattaa aina diktatuuria ja Neuvostoliittoa niin metsään menee komean kolinan kera. Hyvä esimerkki siitä ettei mitään tai ketään pysty määrittelemään yhdellä sanalla. NKP:n avustusrahoista olet varmasti oikeassa. Ne olivat tärkeä osatekijä siihen että taistolaisia siedettiin puolueessa niin pitkään.

Edit

Pieni viilaus vähemmän sekavaan suuntaan...

 

[baikal]

Olihan 1968 melko suora aseellinen hyökkäys myös SKP:n enemmistön arvoja vastaan.

SKPn enemmistö -uskalsi- arvostella NLa myös siksi, että pääosa eurooppalaisista kommunistipuolueista arvosteli NLa. Kannattaa huomata, että Euroopassa oli ko. puolueita kysta kyllin ja tämä enemmistö oli hyvin lähellä näiden puolueiden ArvoPohjaa , jos niin voi sanoa.

Toistan: vasemmistoon kuului monia äänekkäitä kellokkaita, joille NL oli arvostelun ulkopuolella oleva asia. He olivat se äänekäs kellokkaiden rintama. Hiljainen enemmistö ei innostunut tästä asiasta.

NLssa kai käytiin jonkinlainen karonkka Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Ja siellä ymmärrettiin, että lännen veljespuolueiden sympatiat onnistuttiin pilaamaan, tästähän on Gorbatshov kertonut ja pari suurlähettilästä muistelmissaan.

No, nyt on vissiin kaikki paremmin. Putinilla ei ole kommarikavereita lännellä. Ne kaverit löytyvät säännönmukaisesti ihan toiselta laidalta poliittista karttaa. Onko se parempi? Saa nähdä. Putilohvi ei kaipaa kansanrintamia ja suuria yleisöjä, hän seukkaa niiden kanssa, joilla on valtaa ja fyrkkaa.....aika näyttää, mihin tämä johtaa.

 

[JR49]

Täytyykin isältä kysyä, millaiset SA-suunnitelmat heillä oli sille viestipataljoonalle, jonka SA-komentajana isäni olisi 1970-luvun alussa toiminut. En suoraan osta ajatusta, ettei suunnitelmia idän uhkaa vastaan olisi ollut. Huomenna kuulen ainakin yhden pataljoonan osalta suunnitelmat...

Saitko mitään selville?

 

[Rannari]

SKPn enemmistö -uskalsi- arvostella NLa myös siksi, että pääosa eurooppalaisista kommunistipuolueista arvosteli NLa. Kannattaa huomata, että Euroopassa oli ko. puolueita kysta kyllin ja tämä enemmistö oli hyvin lähellä näiden puolueiden ArvoPohjaa , jos niin voi sanoa.

Toistan: vasemmistoon kuului monia äänekkäitä kellokkaita, joille NL oli arvostelun ulkopuolella oleva asia. He olivat se äänekäs kellokkaiden rintama. Hiljainen enemmistö ei innostunut tästä asiasta.

NLssa kai käytiin jonkinlainen karonkka Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen. Ja siellä ymmärrettiin, että lännen veljespuolueiden sympatiat onnistuttiin pilaamaan, tästähän on Gorbatshov kertonut ja pari suurlähettilästä muistelmissaan.

No, nyt on vissiin kaikki paremmin. Putinilla ei ole kommarikavereita lännellä. Ne kaverit löytyvät säännönmukaisesti ihan toiselta laidalta poliittista karttaa. Onko se parempi? Saa nähdä. Putilohvi ei kaipaa kansanrintamia ja suuria yleisöjä, hän seukkaa niiden kanssa, joilla on valtaa ja fyrkkaa.....aika näyttää, mihin tämä johtaa.

Koko SKP/SKDL-hässäkkä on jostain kaukaa järjen tuolta puolen. Sisäinen vähemmistö vastusti kaikkia puolueen tavoitteita ja vänkäsi vastaan puolueen ajaessa hallituksessa sopimiaan asioita jne. Eihän tuollaisen pumpun kasassa pysyminen ole millään järkevällä konstilla edes mahdollista. Tarvittiin joku ulkopuolinen voima avuksi ja vielä omat hyötynäkökohdat molemmille osapuolille.

 

[vastarannankiiski]

SKP:n johdossa oli useampikin suomalainen sotaveteraani. Siellä ei todellakaan puusilmäisesti ihannoitu Neuvostoliittoa vaan haluttiin rakentaa järjestelmää demokratian kautta. Ajatuksen realistisuus on kokonaan toinen asia mutta ismeissä ja ideologioissa tahtoo usein olla valuvikoja. Taistolaiset olivatkin sitten aivan eri maata. Heidän tunkkaisen osuutensa jo nostinkin esiin. Muiden mielipiteisiin en ota kantaa koska minulla ei ole minkäänlaisia eväitä arvioida miten tosissaan joku asia on 60-luvulla lausuttu. Oman mielipiteen voin silti muodostaa omine perusteluineni. Kunhan totesin että asiasta todistettavasti on lausuttu ja uskoisin että myös tarkoitettu. Olihan 1968 melko suora aseellinen hyökkäys myös SKP:n enemmistön arvoja vastaan. Afganistan ei liene aiheuttanut samanlaista tunnereaktiota.

Mä suhtaudun itse epäilevästi ja kyynisesti näihin SKDL:n ja SKP:n Saarilaisten selityksiin ja pesäeron tekemiseen Neuvostoliittoon. Etenkin silloin kun sitä on tehty antaumuksella vuoden 1991 jälkeen. Ei voi edes puhua katumusharjoituksista, kun mitään ei kommunistin tarvitse suomessa katua koska mitään väärää ei olla tehty eikä väärää järjestelmää olla tuettu eikä sympatiseerattu. Tiukan paikan tullen asioita on kyllä voitu sitten laittaa nuoruuden hölmöilyn piikkiin.

Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen oltaisiin niin halutessaan voitu irtaantua täysin Neuvostoliitosta ja katkaista napanuora niin halutessaan yksinkertaisesti kieltäytymällä rahoituksesta ja tuomitsemalla Neuvostoliitto kerettiläiseksi ja harhaoppiseksi sosialistiseksi järjestelmäksi, ja lähdetty poliittisesti sekä yhteiskunnallisesti täysin omalle tielle. Näin ei kuitenkaan haluttu tehdä. No eipä siinä, ei sitä tehnyt mikään muukaan puolue tässä maassa.

Lisäksi Afghanistanin sota kertoo omaa karua kieltään siitä mikä oli suomalaisten kommunistien ja SKDL:n suhtautuminen Neuvostoliiton ekspansiiviseen ja imperialistiseen sotapolitiikkaan. Hiljainen hyväksyntä. Oltaisiinhan tämäkin interventio voitu tuomita julkisesti samalla tavalla kun Tsekkoslovakian miehitys, vaan kun ei tehty. Tai Puolan törkeä sotilaallis-poliittinen painostus 1980 Solidaarisuusliikkeen nujertamiseksi. Sekin meni vähän ohi suomalaisilta, omaa Neuvostoliitosta riippumatonta "ihmiskasvoista sosialismiaan" ajaneilta SKP:n ja SKDL:n jäseniltä. Erityisesti tämä itäblokin reformististen kommunististen liikkeiden kuten solidaarisuusliikkeen saaman tuen vähyys ja Neuvostoliiton toimien hiljainen hyväksyntä suomalaislta sosialisteilta ja kommunisteilta herättää epäilyksiä. Jos kerran ollaan oikeasti oltu niin ihmiskasvoisia ja Neuvostoliiton toimia vastaan, niin miksi reformistisia liikkeitä ei olla tuettu omilla julkituloilla ja miksi Neuvostoliiton toimille on annettu hiljainen hyväksyntä?

Kyllä näiden esimerkkien valossa omaksi kuvaksi on muodostunut sellainen että Neuvostoliiton toimia hyväksyttiin enemmän ja laajemmin kun mitä julkisissa ulostuloissa on annettu ymmärtää ja varsinkin vuoden 1991 jälkeen. Ennen sitä vastustus vaan oli niin kovin vaimeaa. Sen sijaan kyllä seurattiin silmä herkeämättä jokaista jenkki-imperialistin sotaseikkailua väliamerikassa, joita sitten ankarasti tuomittiin ja solidaarisesti vastustettiin.

Jos asioita peilaa lähtökohtaisesti siitä kulmasta että kommunisti kannattaa aina diktatuuria ja Neuvostoliittoa niin metsään menee komean kolinan kera.

Tässä olet täysin oikeassa. Valtavirtakommunisteilla saattoi kohteena saattoi olla kylmän sodan aikana myös Peking.

Myöskään yksikään kommunisti tai vasemmistolainen ei tuominnut Neuvostoliittoa eikä DDR:ää diktatuuriksi. Päinvastoin, maissahan oli oikein toimiva demokraattinen järjestelmä jossa kansa oli yksimielisesti luovuttanut vallan kommunistisille puolueelle ja neuvostoille, jotka tekivät kansan tahdon mukaisia päätöksiä. Vain mielisairas ihminen oli asiasta toista mieltä.

 

[vastarannankiiski]

Täytyy sanoa, että kyllä svengaavin 60-70 -lukujen suomalainen musiikki tuli Agit propilta ja meripioneereilta. Ja mikä retoriikka, mikä tunteen palo ja voima! Ei voi kuuntelematta vaikka sanoma ei olekkaan sitä omaa.

Agit propin "Itämeri rauhan meri" pitäisi saada merivoimien nimikkokappaleeksi.

 

[baikal]

Tässä olet täysin oikeassa. Valtavirtakommunisteilla saattoi kohteena saattoi olla kylmän sodan aikana myös Peking.

Juuri näin. Tästähän on varmasti osoituksena kuuluisa Nixonin vierailu Kiinassa.

Mä suhtaudun itse epäilevästi ja kyynisesti näihin SKDL:n ja SKP:n Saarilaisten selityksiin ja pesäeron tekemiseen Neuvostoliittoon

Mielestäni juuri oikea tulokulma. Sitä samaa kun jaksaa harjoittaa KAIKKIA poliittisia ismejä ja dogmeja kohtaan, niin kovin paljon ei yleensä pääse pettymään. Ja ihan perustellusti voidaan tämä SKPläinen -politikointi- nähdä myös eräänlaisena kahdella raiteella matkustamisena. Ja minkä verran tämä kahtiajako syntyi ihan puhtaasti henkilösuhdeperusteella, tiedä häntä.

Poliittisten liikkeiden sisällähän on aina ollut ja tulee olemaan myös kovaa taistelua vallasta ja eduista. Onhan meillä herran tähen tuoreehko esimerkki Persussa. Siinäkin oli taistelu vallasta ja kas, kahtia män koko hoito. Toista puolta äänestäjät seurasivat, toista vähemmän.

Eni vei, NL sössi omaa asiaansa raskaasti Tsekkoslovakiaa miehittäessään. Ottiko opiksi, ehkä otti, kun Puolaan ei marssittu kymmentä vuotta myöhemmin. Tosin nykytsaarin piti jo sitten korjata tilannetta ja ryhtyä pyssysille Ukrainan kanssa.... Venäjän tietty -luonne- ei vaan näköjään voi muuttua.

 

[baikal]

Täytyy sanoa, että kyllä svengaavin 60-70 -lukujen suomalainen musiikki tuli Agit propilta ja meripioneereilta. Ja mikä retoriikka, mikä tunteen palo ja voima! Ei voi kuuntelematta vaikka sanoma ei olekkaan sitä omaa.

Agit propin "Itämeri rauhan meri" pitäisi saada merivoimien nimikkokappaleeksi.

Ihan uskomatonta pa----aa, mielestäni. Vain nykyiset ghettoneekeriä leikkivät räppärit pistävät melkein paremmaksi.

 

[vastarannankiiski]

Ihan uskomatonta pa----aa, mielestäni. Vain nykyiset ghettoneekeriä leikkivät räppärit pistävät melkein paremmaksi.

Et voi sanoa noin, jos et ole kuullut Laulua Tashkentin jälleenrakennuksesta.

Tai

Rauha, ystävyys solidaarisuus,
Laulu Leninin maasta,
Puolue

 

[baikal]

Et voi sanoa noin, jos et ole kuullut Laulua Tashkentin jälleenrakennuksesta.

Tai

Rauha, ystävyys solidaarisuus,
Laulu Leninin maasta,
Puolue

No, ainahan se silloin tällöin epämusikaalisuuteni paljastetaan hyvin raakalaismaisesti.

Onhan tuo genre naurettavuuksiin paisutettua propagandaa. Vähän sukua Mikko Niskasen elokuvatuotannolle, jonka oli määrä nähtävästi paljastaa suomalaisen kapitalismin aiheuttamat rajattomat ongelmat. Moskovan kouluhan niissäkin näkyy.

 

[vastarannankiiski]

Onhan tuo genre naurettavuuksiin paisutettua propagandaa. Vähän sukua Mikko Niskasen elokuvatuotannolle, jonka oli määrä nähtävästi paljastaa suomalaisen kapitalismin aiheuttamat rajattomat ongelmat. Moskovan kouluhan niissäkin näkyy.

Nimenomaan. Erinomaisesti sanottu.

Tähän genreen liittyy myös yksi ristiriita joka on läsnä näissä suomettuneisuuden ajan selittelyissä.

Taistolaisuus oli kuulemma ihan marginaalinen juttu. Samoin Neuvostoliiton ihannointi oli vain pienen joukon äärimmäisyysaate, kun suurin osa suomalaisista vasemmistolaisista ja kommunisteista kuulemma suhtautui kriittisesti Neuvostoliittoon.

Siltikin poliittinen laululiike, anteeksi "edistyksellinen laululiike" jonka monissa lauluissa ylistettiin Neuvostoliittoa ja sen edistyksellisyyttä oli suomessa todella suosittu tuohon aikaan ja osa musiikillista valtavirtaa.

Niin miten se nyt meni? Valtavirtaa vai marginaalia varsinkin silloisen nuoremman kansanosan keskuudessa? Haiskahtaa selittelyltä jälkikäteen.