YDINASEET ovat olleet vuosikymmeniä pelätyin ase maailmassa. Niiden laajamittaisella käytöllä on mahdollisuus tehdä koko planeetasta täysin asuinkelvoton ihmisille.
Räjähtäessään pienikin ydinase tappaa kilometrien säteellä välittömästi, ja radioaktiivinen laskeuma tekee tuhoa vielä kauempana.
Ydinaseiden pelko oli läsnä etenkin kylmän sodan aikaan vuosina 1947–1991, viimeistään Neuvostoliiton kehitettyä oman ydinaseensa vuonna 1949. Vuosikymmeniä pelättiin, että jos Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kylmä sota muuttuisi kuumaksi, molemmat osapuolet käyttäisivät tarpeeksi ydinaseita tuhoamaan koko maailman.
Kylmän sodan aikaan maailma oli jakautunut Yhdysvaltojen johtamaan Natoon ja Neuvostoliiton johtamaan Varsovan liittoon, jotka odottelivat hyökkäyskäskyä kahtia jaetun Saksan molemmilla puolilla.
Kylmän sodan loppumisesta on jo miltei 30 vuotta. Pahimmat uhkakuvat ovat haalistuneet vuosien varrella, ja harva jaksaa enää pelätä ydinsotaa toisin kuin kylmän sodan käydessä kuumimillaan, vaikka maailma kävi silloin useasti massatuhon partaalla, esimerkiksi Kuuban ohjuskriisin aikaan.
Pelkona oli etenkin rajoittamaton ydinsota, jonka lopputulemana olisi molempien osapuolien täydellinen tuhoutuminen.
Ydinaseet olivat kuitenkin keskeisiä myös muunlaisissa suunnitelmissa, joiden tavoitteena ei ollut vastapuolen täydellinen tuhoaminen.
Esimerkiksi Neuvostoliiton johtama Varsovan liitto laati suunnitelmia, joiden tavoitteena oli vallata koko Länsi-Eurooppa. Erään suunnitelman ytimessä oli rajoitettu ydinsota. Rajoitetun ydinsodan käsite tarkoittaa ydinkärkien käyttöä niin, että ne suunnataan ensisijaisesti vastustajan sotilaallisiin kohteisiin.
Suunnitelma oli nimeltään Seitsemän päivää Reinjoelle. Sen jäljiltä läntinen Eurooppa olisi ollut radioaktiivisten kraatereiden peittämä.
Naton ensi-isku
PUOLAN HALLITUS paljasti puolustusministeri
Radoslaw Sikorskin johdolla Seitsemän päivää Rein-joelle -suunnitelman vuonna 2005. Se on Varsovan liiton suunnitelma tilanteelle, jossa Nato ensi-isku ydinasein pyrkii eristämään Neuvostoliiton muista Varsovan liiton jäsenmaista.
Suunnitelma käsittelee siis Varsovan liiton vastaiskua.
Vuonna 1979 laaditun suunnitelman lähtölaukauksessa Nato iskee taktisin ydinkärjin koko Puolan läpi menevän Veiksel-joen mitalla ja hyökkää samalla perinteisin asevoimin Varsovan liittoon.
Veikselin varrella isketään muun muassa Puolan pääkaupunkiin Varsovaan, jossa virallisesti kommunististen maiden puolustusliitto solmittiin, satamakaupunki Gdańskiin, kulttuuripääkaupunki Krakovaan ja moneen muuhun tärkeään liikenteen solmukohtaan.
Arvioiden mukaan iskuissa olisi kuollut ainakin kaksi miljoonaa puolalaista.
Rajoitetussa ydinsodassa tällainen isku olisi looginen: Puola oli Varsovan liiton toiseksi vahvin maa. Jotta neuvostoliittolaiset vahvistukset pääsisivät tukemaan taisteluita Saksassa, niiden oli kuljettava Puolan läpi ja ylitettävä Veiksel-joki. Naton ydinisku olisi tuhonnut kaupunkien lisäksi sillat, tiet ja rautatiet joita Neuvostoliitto tarvitsisi joukkojen ja materiaalin siirtämisiin.
Naton kohteita Varsovan liiton alueella oli suunnitelmassa Varsovan liiton oletuksen mukaan myös silloisen Tšekkoslovakian pääkaupunki Praha, sekä kahtia jaettu Berliini ja Itä-Saksan alueella sijaitseva Dresden.
Varsovan Liiton vastaisku Saksassa
VARSOVAN LIITON vastaisku ydinasein Saksassa on myös varsinainen kauhuskenaario. Vanhoissa sotakartoissa lähes jokainen isompi länsisaksalainen kaupunki on merkitty kohoavalla sienpipilvellä. Länsi-Saksan pääkaupunki Bonn, eteläisen Saksan suurkaupungit München ja Frankfurt, satamakaupungit Hampuri ja Kiel. Kohteina on myös tärkeitä Naton tukikohtia maassa, kuten Rammsteinin sotilaslentokenttä.
Karttoihin on merkitty kymmeniä sienipilviä Länsi-Saksan alueella.
Toisen maailmansodan jälkeen kahtia jaettu Saksa olisi ollut Naton ja Varsovan liiton välisen kolmannen maailmansodan kiivain etulinja, jossa sotilasliittojen isoimmat armeijat olisivat ottaneet yhteen.
Ydiniskujen rinnalla Varsovan liitto olisi hyökännyt myös perinteisillä asevoimilla kahdella tärkeällä suunnalla. Neuvostoliitossa uskottiin hyökkäyksen olevan paras puolustus Naton ensi-iskun tapauksessa.
Hyökkäys kohti Rein-jokea
POHJOIS-SAKSAN laaja tasankomaisema olisi ollut omiaan Varsovan liiton massiivisille panssarijoukoille, joiden tehtävänä suunnitelmassa oli iskeä läpi ydiniskujen heikentämistä Naton joukoista ja rynnäköidä täyttä vauhtia kohti Reinjokea.
Toinen tärkeä hyökkäyssuunta olisi ollut niin sanottu Fuldan aukko Keski-Saksan vuoristoisissa maisemissa, jossa Neuvostoliiton kahdeksannen kaartinarmeijan tehtävänä olisi ollut iskeä yhdysvaltalaisten joukkojen lävitse kohti Frankfurtin valtavaa sotilaslentokenttää ja estää Yhdysvaltoja tuomasta lisävoimia Eurooppaan ilmateitse.
Näiden kahden hyökkäyskärjen pääasiallinen tehtävä oli toteuttaa suunnitelman nimi, eli hyökätä pysähtymättä kunnes puna-armeija olisi saavuttanut Reinjoen seitsemässä päivässä, mikä olisi ollut nopeimmin etenevä hyökkäys koko sotilashistoriassa.
Varsovan liitolla oli myös kolmas hyökkäyssuunta.
Tonavajoen hyökkäys
ITÄVALTA oli virallisesti liittoutumaton kylmän sodan aikana, mutta se ei Varsovan liiton sotilasstrategeja kiinnostanut, koska Tonavajoen laakso tarjoaa erinomaisen reitin eteläiseen Saksaan.
Seitsemän päivän suunnitelmassa sekä myös
vanhemmissa suunnitelmissa 60-luvulta Varsovan liitto olisi iskenyt Itävallan pääkaupunkiin Wieniin kahdella 500 kilotonnin taktisella ydinkärjellä. Iskut olisivat tappaneet välittömästi ainakin puoli miljoonaa ihmistä. Niiden tarkoitus oli rampauttaa Itävalta täysin.
Pienempiä ydiniskuja olisi tehty myös muihin Itävallan isompiin asutuskeskuksiin, kuten Salzburgiin ja Graziin, ettei pienellä maalla olisi ollut mahdollisuuksia järjestää vastarintaa.
Sekä Varsovan liitossa että Naton suunnitelmissa oli täysin varauduttu siihen, että satojen tuhansien sotilaiden vahvuiset armeijat marssisivat läpi radioaktiivisen laskeuman jatkaen hyökkäystä vihollista päin säteilymyrkytyksestä välittämättä.
Varsovan liittoon kuuluvan Unkarin armeijan pääasiallinen tehtävä olisi ollut valloittaa Wienin radioaktiivinen joutomaa ja hyökätä Tonavaa pitkin niin ikään ydinaseilla tuhottuun Etelä-Saksaan tukemaan Neuvostoliiton etenemistä.
Tämän eteläisen rintaman sivusta olisi varmistettu suunnitelmassa iskemällä taktisin ydinasein Pohjois-Italiaan, jotta Nato-maa Italia ei olisi saanut tilaisuutta tehdä vastahyökkäystä.
Itämeren rintama
MYÖS PIENEMMÄT Nato-maat olivat suunnitelmassa Varsovan liiton kohteita. Tanska oli kylmän sodan aikana strategisesti tärkeää aluetta, sillä maan merialueiden läpi kulkee reitti Itämereltä Atlantille.
Tanskalainen sanomalehti
Jyllands-Posten kävi jo vuonna 2003 yhteistyössä puolalaisen historiantutkijan
Pawel Piotrowskin kanssa läpi useita eri hyökkäysvaihtoehtoja Tanskaa kohtaan.
Varhaisimmassa suunnitelmissa Varsovan liitto iskisi ydinaseilla Roskildeen ja Esbjergiin yrittäen näin pelotella Tanskan olemaan tekemättä vastarintaa puolalaisia joukkoja vastaan, joiden kontolle jää maan miehittäminen.
Myöhemmissä suunnitelmissa myös maan pääkaupunki Kööpenhamina on ydiniskun kohteena.
PS: Benelux-maat ja Naton komentokeskuksen lamauttaminen
STRATEGISESTI tärkeät Nato-maat Hollanti ja Belgia ovat myös saamassa osansa ydiniskuista. Kohteena on muun muassa Belgian pääkaupunki Bryssel, jossa sijaitsee Naton päämaja. Myös Antwerpenin kaupunki on merkitty kohoavalla sienipilvellä, kuten myös Charleroin kaupunki.
Hollannissa kohteiksi ovat valikoituneet pääkaupunki Amsterdam, sen vieressä oleva Haarlemin rantakaupunki, Leeuwardenin kaupunki, jossa on merkittävä sotilaslentokenttä ja Arnhemin kaupunki.
Iskut Belgian ja Hollannin isoihin satamakaupunkeihin olisivat tehneet lisäjoukkojen tuomisen Eurooppaan vaikeaksi Nato-maille.
PPS: Entäs Ranska ja Britannia?
VAIKKA Varsovan liiton suunnitelmissa on tarkoituksena käyttää kymmeniä ydinaseita miljoonien tappamiseksi, huomionarvoista on se, ketkä eivät ole ydiniskun kohteina.
Suunnitelmassa ei ole tarkoituksena iskeä lainkaan ydinaseilla kahta Naton Euroopan vahvinta jäsenmaata kohtaan. Ranska ja Britannia ovat suunnitelmissa jäämässä vain perinteisten aseiden iskujen kohteiksi.
On jäänyt avoimeksi kysymykseksi, miksei suunnitelmassa ole ydiniskuja Ranskaan tai Britanniaan. On spekuloitu, että kyseessä on vain osa suunnitelmaa.
Toisaalta Ranskalla ja Britannialla on myös omat ydinaseensa.
On mahdollista, että Neuvostoliitto on pyrkinyt pitämään ydinsodan rajoitettuna ja pidättäytymään ydinaseiden käytöstä toisia ydinasevaltioita vastaan, peläten Britannian ja Ranskan vastahyökkäystä Neuvostoliiton kaupunkeihin.
Suunnitelmasta on jo vuosikymmeniä aikaa. Varsovan liitto ja Neuvostoliitto ovat molemmat hajonneet. Iso osa vanhoista itäblokin maista on liittynyt aiempaan viholliseensa, Natoon.
Mutta taktiset ydinaseet eivät ole jääneet historiaan hämäränä sivuviitteenä, toisin kuin kylmän sodan aikaiset sotasuunnitelmat. Päinvastoin, sillä esimerkiksi Venäjä ja Yhdysvallat suunnittelevat uusia ydinaseita ja irtaantuvat vanhoista ydinaseiden rajoitussopimuksista. Uudessa
Yhdysvaltojen sotadoktriinissa puhutaan jo siitä, että ydinaseet voivat luoda “olosuhteet ratkaiseviin tuloksiin” sodankäynnissä.
Samaan ajatukseen nojasi myös Seitsemän päivää Reinjoelle, suunnitelma, joka ei koskaan toteutunut.
En väitä, että EU on sama kuin NL -kumppanina-, mutta tiettyä vasallimaista käytösmallia Suomi osoittaa nykyistä Isäntääkin kohtaan. Onkohan se tälläkään kertaa ihan tarpeen? Vai syntyykö se siten, että poliitikkokarja yksinkertaisesti haistaa missä virrassa menestys on varmempaa....onhan tää jotenkin kornia, että kukin valtionvarainministeri vuorollaan körnöttää jossain palkkiovirkapaikassa ytimissä. Panee se miettimään.
