Ehkä tämä keskustelu ei ihan kylmän sodan salaisuuksiin kuulu, mutta olen kyllä hyvilläni, että tässä tämmöinen suomettumisen käsittely muodostui, aivan erinomaista nähdä näitä kommentteja ja arvostan kyllä myös nuorempien keskustelijoidenkin avauksia. Ne panevat miettimään asiaa varsin laajasti.
Jos suppeasti koittaisin selittää niin:
esim.
@Dragonslayer toi minulle melko hämmentävän näkemysmaailman, joka pani miettimään sitä, kuinka katkera olen siitä että nämä @£$€¤%tanan 70-luvun poliittiset broilerit edelleen esiintyvät politiikassa (ihan puolueeseen katsomatta), ja esiintyvät sekä esittävät ajatuksiaan ikäänkuin heidän menneisyytensä johdosta ei olisi parempi vain pysyä hiljaa, ja vaikka pyytää anteeksi.
Ja samalla, vaikka ymmärrän tässä esitetyn nuoremman sukupolven asenteen ja olen oikeastaan jopa iloinen siitä, niin ajatus meidän tavallisten suomalaisten rinnastamisesta natsi-saksaan tuntuu täysin poskettomalta. Toisaalta taas, .. se panee ajattelemaan myös saksalaisiin kohdistuvan kaunan oikeutusta ja sen kohdentumista.
Mutta jos kaikki olivat niin neuvostovastaisia niin mistä tulevat nämä luvut?
Ne luvuthan kertovat, että me ihmiset, erityisesti suomalaiset (maailman onnellisin kansa), olemme yleensä tyytyväisiä siihen miten asiat ovat, kun ne eivät ole aivan kamalasti. Kyllä ulkopolitiikka oli itsesiassa varmasti useimpien mielestä hyvin hoidettu; emme olleet sodassa eikä mikään joka päiväisessä elämässämme ollut pahasti, pikemmin hyvästi. Sen sijaan me kyllä esim. -70 luvulla pelkäsimme. Mutta niin pelkäsi koko Eurooppa, USA ja NL. Lisäksi -- kuten toteatkin, esim. kouluhallitus oli totaalisesti neuvostopolitrukkien miehittämä(tai ainakin johtavat virat), ja propagandaa tuli niin yleisradiosta kuin koulukirjoistakin. Opettajat sitten luovivat näissä syvissä vesissä ja koittivat mukauttaa asioita, kuka mitenkin omien näkemystensä mukaan.
Mm. elokuva Luottamus (joka oli aivan käsittämätön ja häpeällinen propaganda-operaatio) oli määrätty esitettäväksi kaikissa suomalaisissa kouluissa, samana päivänä, se oli perjantai, en tosin muista päivämäärää. Näinhän saadaan näppärästi noita tilastoja mukavasti sopeutettua YYA-politiikkaa tukevaksi. (mm. Wikipediassa sanotaan, että sitä esitettiin runsaasti opetuselokuvana kouluissa. No kun oli pakko .. mutta elokuvateattereissa se ei sitten oikein kiinnostanut ketään -- yllätys yllätys).
Meillä kävi tuolloin niin hassusti, että rexi määräsi koko koululle urheilu- ja ulkoilupäivän juuri tuoksi perjantaiksi. Filmi toki esitettiin, kuten piti, koulun tyhjässä juhlasalissa. Me, noin 800 oppilasta, oltiin kävelemässä, keilaamassa, rannalla, uimassa.
Lienee myös paikallaan muistuttaa/kertoa, että Suomi oli tuolloin vielä kovin erilainen maa. Me koululaiset keräsimme syksyisin "rajaseudun" ihmisille vaatteita ovelta ovelle keräyksin - ei meille ollut mitenkään epäselvää, että maassamme oli paljon ihmisiä jotka tarvitsivat apua, ja joilla oli paljon vähemmän kuin meillä oli. Heillä oli varmasti myös toisenlaisia poliittisia ajatuksia.
Ehkäpä myös veli
@baikal voi avata tuota maailmaa omasta tulokulmastaan, saman ikäisiä kun taidetaan olla (tai baikal ehkä snadisti junnu). Anyway, minä olen stadilainen (mahdollisesti joku täällä on sen huomannut), ja nuoruudessani kun kehä-ykköstä ei ollut, niin raja kulki kehä-kolmosella ja sen kohdalla oli aivan selvä susiraja. Me emme ihan oikeasti paljoa tienneet muista suomalaisista .. täällä stadissa, siis me nuoret. Landella käydessä ihmetytti vaalien alla se, että SKDL:n vaalijulisteita oli paljon ja siitä saattoi päätellä, että nämä mukavat paikalliset ilmeisesti äänestivät SKDL:ää runsaasti (mikä kyllä osaltaan selittää korkeaa, lähes 20% :in kannatusta). Mutta olivatko he kommunisteja; eivät, en usko siihen. Olivatko suomettuneita ? Eivät todellakaan. Siellä kylillä ei olisi ryssät riehunut. Siellä oli tuolloin inkeriläislapsina Suomeen piilotettuja, pelastettuja ihmisparkoja, jotka oli piikoina ja renkeinä isännät (entiset torpparit) ottaneet suojiinsa. Kuinka voisi ajatella, että siellä olisi joku kontannut punaisen hämärän edessä.
Kun sekä tiedotusopin opetus, yle ja kouluhallitus, näin esimerkkeinä, olivat työntämässä ties mitä naapurineljännestä radiosta ja anneli tempakat sun muut kertomassa "erilaisista nuorista", kristiinahalkolat huutamassa jossain torin kulmassa omaa agitprop-taistolais-järki-älä-jätä agendaansa, niin kyllä tavallisten ihmisten osallisuus poliittiseen keskusteluun oli aika ohutta.
Presidentin vaaleistakin pitää muistaa että kyseessä ei suinkaan ollut suora kansanvaali; puolueet nimittivät omat valitsijamies-ehdokkaansa, ja niistä sitten sai valita. No kun ne puolueet melkein kaikki olivat Kekkosen takana, osoittaen uskomattomatonta polittista selkärankaa, ja vastaehdokkaat sekä näiden takana olevat puolueet oli pidetty sekä tiedotusmonopolien että muiden, oikein ajattelevien, puolueiden toimesta nurkassa, niin a) eipä äänestäminen ollut juuri kiinnostavaa ja b) lopputulos oli joka tapauksessa selvä. Kun synnyin, presidentti oli Kekkonen ja koko nuoruuteni Kekkonen oli oikeastaan synonyymi Tasavallan Presidentille. Koskaan en ole Kekkosta äänestänyt, -78 olin täpärästi vielä liian nuori, mutta jos olisin ollut, en kyllä tiedä olisinko kyennyt löytämään ketään jota äänestää - vaaliasetelma oli absurdi.
Sitä kaikkea voi olla hankala hahmottaa tästä nykyisestä tilanteesta. Mutta kannattaa olla tarkkana; ehkäpä joku neljänkymmenen vuoden kuluttua ihmettelee samalla tavalla asioita nykytilanteesta.
!
