Vuodelta 1997 peräisin oleva Ottawan sopimus on lähinnä kirosana maanpuolustuspiireissä. Suomi luopui sen myötä jalkaväkimiinoistaan. Kauniina ajatuksena oli estää satunnaiset siviiliuhrit, joita maailmalla holtittomasti kylvettyjen miinojen seurauksena oli syntynyt.
Sopimus astui Suomessa voimaan heinäkuun alussa 2012. Puolustusvoimien varastoissa piileksi tuolloin yli 800 000 sakaramiinaa (SM 65-89) sekä lähes 230 000 putkimiinaa (PM 43-95 ja PM 65-98). Yhteensä siis hieman yli miljoona ainoastaan puolustukseen kelpaavaa asetta turvallisesti varastoituna.
Ne tuhottiin suomalaisella tehokkuudella vuoteen 2016 mennessä. Jonkin verran materiaalia saatiin sopimuksen mukaan jättää koulutus- ja tutkimuskäyttöön.
Sakaramiinojen sytyttimet tuhottiin ja sakarat menivät metallikierrätykseen. Panososat pakattiin uudelleen käytettäväksi tulenkuvaukseen ja räjähdekoulutukseen. Putkimiinat tuhottiin massaräjäytyksillä vanhentuvan materiaalin mukana.
Jalkaväkimiinat olivat keskeinen osa alueellisten joukkojen torjuntakykyä. Siten niillä oli suuri merkitys laajamittaisen hyökkäyksen torjunnassa.
Sopimuksen käsittämiä miinatyyppejä käytettiin meillä muun muassa panssarimiinoitteissa ja muissa sulutteissa vaikeuttamassa niiden raivaamista. Lisäksi ne soveltuivat käytettäväksi vastustajan jalkaväkeä vastaan tiestön ulkopuolella.
Näitä suorituskykyjä on pyritty korvaamaan muun muassa käsittelynestolaitteilla panssarimiinoitteissa ja maastossa viuhkapanoksilla. Jalkaväkimiinojen korvaajiksi on hankittu myös niin raskaita raketinheittimiä, pimeänäkölaitteita kuin minilennokkeja.
Ottawan sopimuksen tiukaksi vastustajaksi profiloitunut
Jussi Niinistö (sin.) on pitänyt puolustusministerikaudellaan esillä termiä miinakauhu. Se vaikuttaa vastustajaan taistelijaan, vaikka hän ei vielä olisikaan kävellyt miinakenttään. Pelkkä tietoisuus sellaisten olemassaolosta vaikuttaa ja siten hidastaa sekä vaikeuttaa etenemistä. Ottawan sopimuksen mukaisesti toimittaessa miinakauhua on hankala korvata muilla keinoin.
Hyppy-Heikin perillinen
Presidentinvaalien tentissä vuonna 2018 silloinen ehdokas
Sauli Niinistö mainitsi uuden ratkaisun miinakauhun palauttamiseksi. Hän nimitti sitä tuttavallisesti hyppykaveriksi. Jussi Niinistö puolestaan tarkensi laitteen nimeksi Take-Off Canister (TOC).
Kehityshanke on nyt edennyt vaiheeseen, jossa uusi ase huhtikuun 2019 alussa voitiin esitellä medialle. Se ei vielä ole valmis massatuotantoon, mutta valmis nollasarjan hyppypanos on jo päässyt testausvaiheeseen. Aluksi Puolustusvoimat tilaa 50 taistelulaukausta.
TOC:n perusidea on, että laukaistaessa se nousee heittopanoksella ilmaan noin 20–30 metrin korkeuteen ja räjähtää vasta sitten. Esisirpaloidun materiaalin asevaikutus kohdistuu alapuolella olevaan maastoon 50–100 metrin säteellä.
Vastaava pomppaavan miinan toimintaperiaate ei toki ole uusi keksintö. Esimerkiksi saksalaisilla oli toisessa maailmansodassa käytössä hyppymiina Sprengenmine 35 (tunnetaan myös nimellä Schrapnellmine 35 ja S-mine). Se sijoitettiin maan alle ja sytyttimen kolme piikkiä jätettiin maan päälle.
Miinaan astuttaessa käynnistyi 4,5 sekunnin viive, jotta siihen astunut henkilö ehtii edetä pois päältä. Viiveen jälkeen miina ponnahti ilmaan ja räjähti noin 100–150 senttimetrin korkeudella. Miinan 360 teräskuulaa ja muut sirpaleet levisivät ympäristöön vaakasuorassa tasossa.
S-miinan tappavan alueen säde oli arviolta 20 metriä ja haavoittava huomattavasti suurempi, jopa yli 100 metriä. Tätä pelottavaa asetta valmistettiin lähes kaksi miljoonaa kappaletta. Liittoutuneet tunsivat S-miinan nimellä Bouncing Betty.
Suomeenkin toimitettiin arviolta 50 000 S-miinaa. Virallinen nimi oli Pommiansa m/41-S mutta lempinimeksi muodostui Hyppy-Heikki.
Muillakin valtioilla kuten Neuvostoliitolla on ollut suunnilleen samalla periaatteella toimivia miinoja. Suomalaisen hyppypanoksen uutuus on kuitenkin ylhäältä alas suuntautuva asevaikutus. Siten lähtöpanoksen toimiessa maahan heittäytyvä henkilö itse asiassa tarjoaa suuremman osumapinnan varsinaiselle asevaikutukselle.
TOC-hyppypanoksen toimintaperiaate: maahan upotettu ase sinkoutuu 20 – 30 metrin korkeuteen ennen räjähtämistään. Sen pohjassa olevat projektiilit suuntautuvat alaspäin. Grafiikka: Leijona Instituutti
Kotimaisuus tärkeää
Jalkaväkimiinojen kiellon takana on niiden uhrien sattumanvaraisuus. Suomelle kehitteillä oleva hyppypanos toimii ainoastaan tähysteisesti kaukokäyttölaukaisimelle. Siten voidaan varmistaa, että kohde on oikea eikä esimerkiksi paikalle harhautunut siviili.
Helposti maastoon asennettava panos voidaan aktivoida kaikilla Puolustusvoimien nykyisillä laukaisujärjestelmillä, joita käytetään esimerkiksi kylki- ja viuhkapanoksissa.
Tähystäminen voi panoksen fyysisessä läheisyydessä olevan taistelijan lisäksi tarkoittaa myös teknisiä keinoja kuten maastonvalvontatutkaa tai lennokkijärjestelmän kautta tehtävää alueen tarkkailua.
Take-Off Canisteria kehittää Puolustusvoimille pieni kotimainen Leijona Instituutti -yhtiö. Sen taustalla on henkilöomistajien ohella myös Insta Group.
Aseen komponentteja on testattu vuosina 2017–2018. Hyppypanoksen periaatteelle on jo haettu kansainvälistä patenttia. TOC-nollasarjan tuotannosta vastaa niin ikään suomalainen räjähdealan yritys Forcit.
Leijona Instituutin mukaan hyppypanoksen käyttö on helppoa ja se voidaan asentaa nopeasti maahan. Sylinterimäisen muovikomposiitista valmistetun panoksen painoluokka on 5–10 kiloa. Aseen räjähdeosa on muotoiltu kuperan linssin muotoon. Sen alapinnalla on teräs- tai wolframikuulia.
Hyppypanoksen sisäosa nousee heittopanoksella ilmaan ja tuottaa räjähtäessään 3 000–4 000 projektiilia. Ne leviävät alla olevaan maastoon kartiomaiselle alueelle.
Räjähdeosan muotoilulla voidaan vaikuttaa haettavaan hajontakuvioon. Projektiilien painolla taas säädetään saavutettavaa läpäisyä kohteessa.
Parhaiten hyppypanos luonnollisesti toimii avoimessa maastossa. Metsässä etenkin kuvion reunoille viistosti suuntautuvat projektiilit pysähtyvät helposti puihin.
Jos kehitystyö onnistuu suunnitellusti ja hyppypanos pääsee sarjatuotantoon, se varmasti on tehokas elävän voiman pysäyttäjä. Jatkossa panokseen saatetaan kehittää myös panssariajoneuvoihin tehoava projektiili.
Panoksen paino on vielä ilmoitettu melko suuressa haarukassa. Tavoitteena on, että ominaisuudet saadaan sellaisiksi, että TOC soveltuisi jokaisen taistelijan perusvälineeksi.
Sulutuksissa ja asemien sekä tukikohtien suojaamisessa hyppypanos lienee omimmillaan, samaten esimerkiksi potentiaalisten maahanlaskualueiden suojaamisessa laskuvarjo- tai helikopterijoukoilta.
Tarjoaako TOC uutta suorituskykyä esimerkiksi viuhkapanokseen verrattaessa? Käyttämällä sopivaa sekoitusta nykyisiä miina- ja panostyyppejä yhdessä uuden hyppypanoksen kanssa voidaan estää vihollisen vapaa liike ja kanavoida sitä haluttuun suuntaan.
Palauttaako uusi hyppypanos kadotetun miinakauhun? Osittain asiaan vaikuttaa se, mille tasolle hyppypanoksen hinta asettuu ja kuinka paljon niitä siten pystytään hankkimaan. Kokonaisuus on kuitenkin suhteellisen yksinkertaista tekniikkaa, eikä siinä esimerkiksi ole elektroniikkaa.
Hyppypanos on jo herättänyt kiinnostusta kansainvälisestikin. Se kertonee jotain aseen suorituskyvystä.
Uutta TOC-hyppypanosta käytetään jo käytössä olevien viuhkapanosten rinnalla. Kuvassa Viuhkapanos 87 esittelykäytössä. Alempana näkyy raskaan KM 81 -kylkimiinan ontelopanoksen 100 mm läpäisyvoima. Kuva: Tero Tuominen