Maamiinojen korvaaminen uusilla aseilla

Voihan sitä kadettikoulussa kouluttaa vai onko sekin kieletty?
Ei taida olla kielletty. Onhan henkilömiinat aselajina ja niiden käyttö syytä tuntea perusteellisesti kun vihollinen voi niitä käyttää joukkoasi vastaan. Miinan käsittelyyn ja asentamiseen on myös syytä kouluttautua, jotta voi turvallisesti purkaa sellaisen kohdattaessa ;)
 
Panososan massan kerrotaan olevan 4 kg eli pallomaisena olisi sitten 8 kg tai ehkä enemmänkin (panoksesta taitaa lähteä kuulia puolikasta pienempää sektoriin). Pallomaisuudesta saattaa olla haittaa, jos ne yläkulmilla lähtevät kuulat ovat vaarallisia kauempana oleville omillekin.
Palavia sirpaleita on ollut toisesta maailmansodasta alkaen. Jos halutaan niin tehokas kantama voidaan rajoittaa vaikka 200 metriin.
 
Muinaisten aikojen metsäjäniksenä huutelen puskan takaa, kuinkas muuten:
On totta, että doktriinien ja ohjesääntöjen muuttaminen vie aikaa. Onko se kuitenkaan este, kysyn ma? Jos palataan miina-aikaan niin palataan vain. Eiköhän tietopohjaista materiaalia löydy ja tarvittaessa meitä vanhan liiton gubbersonejakin on vielä reservissä; voisimme opastaa nousevia polvia yllätysten pykäämisen alkuun.

Putkimiinan käytön opettelu ja asentaminen erilaisine variaatioineen ei ole ylivoimaista hommaa ja perusjutut oppii kyllä nopeasti jos on tarvis. Hifistely kehittyy aikaa myöten. Sytyttimen asentaminen on se tarkin homma ja nyt tarkoitan vetosytytintä.

Sähköllä putkari lähtee myös, mutta harvemmin miinoitetta tuli tehtyä passiiviseksi sähkölaukaisulla. Nyt kun autotallissa on käytöstä poistettuja liikeilmaisimia yms., olisi pienellä askartelulla tehtävissä kotitekoinen passiivinen laukaisin. Naamioinnin voi rakentaa samalla integroiduksi rakenteeseen.

Ensimmäiset toimivat prototyyppimallit ”toisen romu on toisen aarre” -periaatteella rakennettavista liikelaukaisijoista syntyivät jo kauan sitten kun näpertelemiseen oli paremmin aikaa. Miltä kuulostaisi esim. kääväksi naamioitu liiketunnistin? Fantasiaan voidaan lisätä putkareiden ohelle tai sijalle myös salaperäinen viuhka tai pari, joilla saataisiin mukavaa suuntavaikutusta haluttuun kohtaan.

70-luvun Black&Decker -mainosta mukaellen: Kun on kaksi kättä, sytytin ja lankaa lähti hommat luistamaan: voit sitoa ja punoa, juonia kutoa ihan miten vaan.
———
On harmillista, että hyppykaverin kehittämisessä on hankaluuksia. Sen sijaan droneviuhkaräjähteen kehittäminen on ilmeisesti ainakin teknisen toteutuksen kannalta myötämäessä.
 
Sellainen hyppykaveri, joka ei vuosien jälkeen toimi, kuulostaa kyllä ei-yhtään-miltään.
Tämänkin osalta saanee toideta sen aikaisen puolustusministeri Jussi Niinistön avustaja Petteri Leinon lausahduksen: "Vituiksi meni koko vallankumous". Yllättävän vahvasti henkilöityy molempiin Niinistöihin koko hanke.
Kohta vuosikymmen turaamista takana?
 
Viimeksi muokattu:
Onko varmaa tietoa?
Voihan sitä kadettikoulussa kouluttaa vai onko sekin kieletty?
Jos ja kun kovia miinoja saa säilöä raivaamiskoulutusta varten, niin pitäähän niiden asentaminenkin joillekin opettaa.

Mitä putkimiinaan tulee, niin sitä on turha haikailla. Viuhkapanos on paljon tehokkaampi väline. Ja käytettävissä ansalankalaukaisulla mikäli joskus tehdään järkiratkaisu ja jätetään miinakielto taakse.
 
Jos ja kun kovia miinoja saa säilöä raivaamiskoulutusta varten, niin pitäähän niiden asentaminenkin joillekin opettaa.

Mitä putkimiinaan tulee, niin sitä on turha haikailla. Viuhkapanos on paljon tehokkaampi väline. Ja käytettävissä ansalankalaukaisulla mikäli joskus tehdään järkiratkaisu ja jätetään miinakielto taakse.
Onhan se parempi mutta myös kalliimpi. Putkimiinan tjms etuna olisi että niitä voi käyttää massiivisesti ja myös siellä minne viuhkapanoksia ei riitä.
 
Putkimiinan laittaa minuutissa, varsinkin jos on valmisteltu jo rautalangat kiinnitykseen yms. Viuhkapanos vaatii vähän enemmän aikaa, koska suunnattava. Myöskin putkimiinoja on helpompi laitella sinne ja tänne, varsinkin puustoisessa/rytelikkö maastossa.
 
Onhan se parempi mutta myös kalliimpi. Putkimiinan tjms etuna olisi että niitä voi käyttää massiivisesti ja myös siellä minne viuhkapanoksia ei riitä.
Ei putkimiina ainakaan mitenkään olennaisesti halvempi olisi, kuin viuhkapanos. Tai riippuu tietysti siitä millainen miinasta suunniteltaisiin. Eihän niitä ole olemassa kuin muutama tuhat. Todennäköisesti uusi putkimiina valmistettaisiin samalla tekniikalla, kuin viuhkapanos ja lopputulos olisi sirpalevaikutukseltaan vanhoja tyyppejä parempi. Tavaraa lentäisiin kuitenkin edelleen ympyräsektoriin, jolloin osuminen vähänkään etäämmältä olisi tuurissaan. Sirpaletiheys kohteessa olisi väistämättä alhainen mitä se ei viuhkapanoksessa ole.

Sodanaikaisen putkimiinan puolesta voi kyllä lausua sen, että silloin kun kuori ei muuttunut pölyksi saattoi siitä lähteä A5-paperin kokoinen laatta, joka osuessaan suunnilleen leikkasi miehen kahtia. Kun ko. laatan lentosuunta oli jälleen sattumanvarainen jossain kohdin ympyräsektoria, niin niitä osumia olisi saattanut tulla harvakseltaan.
 
Ei putkimiina ainakaan mitenkään olennaisesti halvempi olisi, kuin viuhkapanos. Tai riippuu tietysti siitä millainen miinasta suunniteltaisiin. Eihän niitä ole olemassa kuin muutama tuhat. Todennäköisesti uusi putkimiina valmistettaisiin samalla tekniikalla, kuin viuhkapanos ja lopputulos olisi sirpalevaikutukseltaan vanhoja tyyppejä parempi. Tavaraa lentäisiin kuitenkin edelleen ympyräsektoriin, jolloin osuminen vähänkään etäämmältä olisi tuurissaan. Sirpaletiheys kohteessa olisi väistämättä alhainen mitä se ei viuhkapanoksessa ole.

Sodanaikaisen putkimiinan puolesta voi kyllä lausua sen, että silloin kun kuori ei muuttunut pölyksi saattoi siitä lähteä A5-paperin kokoinen laatta, joka osuessaan suunnilleen leikkasi miehen kahtia. Kun ko. laatan lentosuunta oli jälleen sattumanvarainen jossain kohdin ympyräsektoria, niin niitä osumia olisi saattanut tulla harvakseltaan.
Ei sen sirpalevaikutuksen tarvitse olla vanhaa mallia parempi koska laukaisulankaa ei kuitenkaan vedetä niin pitkälle. Et ole ollut paikalla kun tuollainen on räjäytetty paperimaalien välissä?
 
Putkimiina ja sakaramiina. Ilman noita halpoja, pieniä ja keveitä laitteita ei räjähtävää tyhjyyttä ainakaan pysty tekemään. Toki puhtaasti vaikuttamisen kannalta viuhka on parempi (raskas versio varsinkin), mutta hinta, paino, naamioinnin hankaluus, asennuksen helppous painavat vaakakupissa toiseen suuntaan.

Ainakin ne putkimiinat mitä minä olen ollut käyttämässä sirpaloituivat erinomaisesti. Oli taulut melkoista reikäjuustoa.
 
Ei putkimiina ainakaan mitenkään olennaisesti halvempi olisi, kuin viuhkapanos.
Jos olisin taitavampi propagandisti, keksisin Hessu Hopo -hahmon, joka sanoisi noin. Yllä kiteytyy se poliittinen ja psykologinen valtava damage, jonka miinakielto aiheutti muodollisen kieltovaikutuksensa lisäksi. Pahoittelen käyttöäsi esimerkkinä, lainasin vähän näätämäisesti viestistä vain osan. Mutta: ihmiset eivät enää edes ymmärrä, mitä miinat ovat. Vihollinen kyllä ymmärtää, niin että kyllä me tämänkin asian saamme uudelleen oppia.
 
Minun nähdäkseni itse räjähtävän kappaleen muoto tai hankkiminen ei miinojen palauttamisessa ole se ongelma. Sen sijaan ne käytännöt ja menetelmät, millä kaikki seuraava onnistuu yhtä aikaa, ovat nopeasti katoavaa osaamista kun aiheen laajaan koulutukseen tulee katko.
  • Estetään omien ja siviilien päätyminen omaan miinakenttään
  • Varmistetaan väliaikaisen miinoitteen turvallinen purkaminen asemista poistuttaessa
  • Varmistetaan turvallisen raivauksen tapahtuminen ja onnistuminen sodan jälkeen
  • Varmistetaan miinoitteen asettelu tehokkaalla ja viholliselle vaikeasti raivattavalla tavalla
  • Mahdollistetaan miinoitteen rakentaminen nopeasti ja turvallisesti myös vihollisuhan alla
Arkistoista löytyvistä dokumenteista ja kirjoista löytyy tietysti paljon sen aikaisista käytännöistä. Mutta kirjalliset lähteet ovat aina vain osa kokonaisuutta. Paljon hiljaista tietoa ja osaamista, etenkin harvoin eteen sattuvissa erikoisemmissa tilanteissa/paikoissa tarpeellista sellaista, on jo kadonnut, osin jopa lopullisesti. Sen kaiken oppiminen uudestaan vaatii paljon aikaa, työtä, ja ikävä kyllä myös verta, vaikka kaikki tehtäisiin syvän rauhan oloissa.

Minun mielestäni tämän vuoksi kiellosta pitäisi erota per heti ja aloittaa tuo opiskelu välittömästi.
 
Entä jos tekisi vain perinteisen S-miinan mutta kaukolaukaistavana ja thermobaarisena?
Samasta panoksesta voisi tehdä myös kasapanos ja dronesta pudotettavan version.

Minun nähdäkseni itse räjähtävän kappaleen muoto tai hankkiminen ei miinojen palauttamisessa ole se ongelma. Sen sijaan ne käytännöt ja menetelmät, millä kaikki seuraava onnistuu yhtä aikaa, ovat nopeasti katoavaa osaamista kun aiheen laajaan koulutukseen tulee katko.
  • Estetään omien ja siviilien päätyminen omaan miinakenttään
  • Varmistetaan väliaikaisen miinoitteen turvallinen purkaminen asemista poistuttaessa
  • Varmistetaan turvallisen raivauksen tapahtuminen ja onnistuminen sodan jälkeen
  • Varmistetaan miinoitteen asettelu tehokkaalla ja viholliselle vaikeasti raivattavalla tavalla
  • Mahdollistetaan miinoitteen rakentaminen nopeasti ja turvallisesti myös vihollisuhan alla
Arkistoista löytyvistä dokumenteista ja kirjoista löytyy tietysti paljon sen aikaisista käytännöistä. Mutta kirjalliset lähteet ovat aina vain osa kokonaisuutta. Paljon hiljaista tietoa ja osaamista, etenkin harvoin eteen sattuvissa erikoisemmissa tilanteissa/paikoissa tarpeellista sellaista, on jo kadonnut, osin jopa lopullisesti. Sen kaiken oppiminen uudestaan vaatii paljon aikaa, työtä, ja ikävä kyllä myös verta, vaikka kaikki tehtäisiin syvän rauhan oloissa.

Minun mielestäni tämän vuoksi kiellosta pitäisi erota per heti ja aloittaa tuo opiskelu välittömästi.
Vanhoja konkareita on kyllä vielä aika paljon jäljellä aiheeseen liittyen.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Entä jos tekisi vain perinteisen S-miinan mutta kaukolaukaistavana ja thermobaarisena?
Samasta panoksesta voisi tehdä myös kasapanos ja dronesta pudotettavan version.


Vanhoja konkareita on kyllä vielä aika paljon jäljellä aiheeseen liittyen.
Opetetaan lastenlapsiamme itse kotona, kun valtiota ei kiinnosta.

Minulla on tallessa kansio jossa opetusmateriaalit useille vanhoille miinoille.
 
Jos olisin taitavampi propagandisti, keksisin Hessu Hopo -hahmon, joka sanoisi noin. Yllä kiteytyy se poliittinen ja psykologinen valtava damage, jonka miinakielto aiheutti muodollisen kieltovaikutuksensa lisäksi. Pahoittelen käyttöäsi esimerkkinä, lainasin vähän näätämäisesti viestistä vain osan. Mutta: ihmiset eivät enää edes ymmärrä, mitä miinat ovat. Vihollinen kyllä ymmärtää, niin että kyllä me tämänkin asian saamme uudelleen oppia.
En ihan saa otetta siitä mitä viestilläsi haet mutta ei se mitään.

Puhutaan tietysti vähän abstraktista asiasta, kun vanhat miinat on poistettu eikä uutta mallia ole olemassa. Ihan perustellusti voi olettaa, että uusi putkimiina olisi rakenteltaan esisirpaloidun viuhkapanoksen kaltainen. Se olisi todennäköisesti hieman putkimiinaa kevyempi, joten vähäisempi materiaalitarve kompensoisi kalliimpia valmistuskustannuksia. Sylinteri on kuitenkin hieman kalliimpi tuottaa, kuin levymäinen rakenne.

Putkimiinahan on meiltä poistuneessa muodossaan hyvä peli jos miinoitetaan esim. heinäpeltoa eikä tiedetä mihin suuntaan vaikutusta tarvitaan. Perinteisellä tavalla puun kylkeen asennettuna vaikutuksesta menee minimissään 2/3 harakoille, eli puun kylkeen, tai rosvosektoriin. Tehot ovat viuhkapanoksessa aivan eri luokkaa ja sitä voi käyttää miinana siinä kuin putkimiinaakin. Sytytinjärjestelyhän sen ratkaisee.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla ideoitiin erään kotimaisen yksityisen valmistajan toimesta putkimiinaa, joka koostui kahdesta puolikkaasta. Ne saattoi liu'uttaa yhteen lohenpyrstöliitoksen mallisella pontilla, tai puolikkaat pystyi käyttämään erikseen. Molemmissa puolikkaissa oli paikka sytyttimelle, sylinteriksi yhdistetyssä miinassa oli pohjassa kolo vaarnalle. Miinaan oli myös viuhkapanoksen tapaan ideoitu mekaaninen kiinnike puuhun kiinnittämistä varten. Tuossa oli jo eri tavalla järkeä, kun pääosa sirpalepeitosta olisi saatu oikeaan suuntaan. Sen ajan asenneilmapiirissä hanke tietysti hautautui vähin äänin.

Otan konjakin tai kaksi, jos jalkaväkimiinat joskus palaavat meillä käyttöön. Silloin on kuitenkin turha kiistellä siitä mikä on se ainoa oikea miinatyyppi. Viuhka-, putki- ja polkumiinalle olisi kaikille käyttöä. Yksikään meiltä poistettu jv-miina ei sellaisenaan ole palauttamisen arvoinen, vaan toteutuksen pitäisi olla tältä vuosituhannelta. Polkumiinakin voisi olla sellainen, että niitä asentava pioneeri ei kärsi miinakauhusta.
 
Minun nähdäkseni itse räjähtävän kappaleen muoto tai hankkiminen ei miinojen palauttamisessa ole se ongelma. Sen sijaan ne käytännöt ja menetelmät, millä kaikki seuraava onnistuu yhtä aikaa, ovat nopeasti katoavaa osaamista kun aiheen laajaan koulutukseen tulee katko.
  • Estetään omien ja siviilien päätyminen omaan miinakenttään
  • Varmistetaan väliaikaisen miinoitteen turvallinen purkaminen asemista poistuttaessa
  • Varmistetaan turvallisen raivauksen tapahtuminen ja onnistuminen sodan jälkeen
  • Varmistetaan miinoitteen asettelu tehokkaalla ja viholliselle vaikeasti raivattavalla tavalla
  • Mahdollistetaan miinoitteen rakentaminen nopeasti ja turvallisesti myös vihollisuhan alla
Arkistoista löytyvistä dokumenteista ja kirjoista löytyy tietysti paljon sen aikaisista käytännöistä. Mutta kirjalliset lähteet ovat aina vain osa kokonaisuutta. Paljon hiljaista tietoa ja osaamista, etenkin harvoin eteen sattuvissa erikoisemmissa tilanteissa/paikoissa tarpeellista sellaista, on jo kadonnut, osin jopa lopullisesti. Sen kaiken oppiminen uudestaan vaatii paljon aikaa, työtä, ja ikävä kyllä myös verta, vaikka kaikki tehtäisiin syvän rauhan oloissa.

Minun mielestäni tämän vuoksi kiellosta pitäisi erota per heti ja aloittaa tuo opiskelu välittömästi.
Turha opetella käyttämään välineitä joita ei ole eikä tule. Uusien miinojen hankinta ja käytön opettelu sen sijaan olisi maanpuolustusteko. Kun panssarimiinoissa on jo laajalti raivauksenesto-ominaisuuksia, niin polkumiinojen kylväminen vanhaan malliin on käynyt tarpeettomaksi. Ps-miinoitteita myös rakennetaan koneellisesti eikä siihen sovi polkumiinojen kanssa näpertely ( ei se kyllä ennenkään sopinut ). Jv-miinojen hyöty saataisiin toisaalla. Eli tarvitaan sekä uudet miinat, että uudet miinoitetyypit.
 
Viimeksi muokattu:
Putkimiina ja sakaramiina. Ilman noita halpoja, pieniä ja keveitä laitteita ei räjähtävää tyhjyyttä ainakaan pysty tekemään. Toki puhtaasti vaikuttamisen kannalta viuhka on parempi (raskas versio varsinkin), mutta hinta, paino, naamioinnin hankaluus, asennuksen helppous painavat vaakakupissa toiseen suuntaan.

Ainakin ne putkimiinat mitä minä olen ollut käyttämässä sirpaloituivat erinomaisesti. Oli taulut melkoista reikäjuustoa.
Viuhka voisi olla myös nykyistä kevyempi eikä ilmeisiä etuja suhteessa putkimiinaan silti menetettäisi.
 
Ei sen sirpalevaikutuksen tarvitse olla vanhaa mallia parempi koska laukaisulankaa ei kuitenkaan vedetä niin pitkälle. Et ole ollut paikalla kun tuollainen on räjäytetty paperimaalien välissä?
Itse asiassa olen aika monestikin. Eli tiedän kyllä mistä puhun. Molemmat tekevät reikiä, viuhka vain tekee niitä paljon kattavammin ja tasalaatuisemmin.
 
Itse asiassa olen aika monestikin. Eli tiedän kyllä mistä puhun. Molemmat tekevät reikiä, viuhka vain tekee niitä paljon kattavammin ja tasalaatuisemmin.
Jos Venäläisten ensiavun taso olisi sama kuin Ukrainassa niin tehokkaampi panos olisi ehkä humaanimpi mutta lopputulos kuitenkin lopulta sama.
 
Back
Top