En ihan saa otetta siitä mitä viestilläsi haet mutta ei se mitään.
Puhutaan tietysti vähän abstraktista asiasta, kun vanhat miinat on poistettu eikä uutta mallia ole olemassa. Ihan perustellusti voi olettaa, että uusi putkimiina olisi rakenteltaan esisirpaloidun viuhkapanoksen kaltainen. Se olisi todennäköisesti hieman putkimiinaa kevyempi, joten vähäisempi materiaalitarve kompensoisi kalliimpia valmistuskustannuksia. Sylinteri on kuitenkin hieman kalliimpi tuottaa, kuin levymäinen rakenne.
Putkimiinahan on meiltä poistuneessa muodossaan hyvä peli jos miinoitetaan esim. heinäpeltoa eikä tiedetä mihin suuntaan vaikutusta tarvitaan. Perinteisellä tavalla puun kylkeen asennettuna vaikutuksesta menee minimissään 2/3 harakoille, eli puun kylkeen, tai rosvosektoriin. Tehot ovat viuhkapanoksessa aivan eri luokkaa ja sitä voi käyttää miinana siinä kuin putkimiinaakin. Sytytinjärjestelyhän sen ratkaisee.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla ideoitiin erään kotimaisen yksityisen valmistajan toimesta putkimiinaa, joka koostui kahdesta puolikkaasta. Ne saattoi liu'uttaa yhteen lohenpyrstöliitoksen mallisella pontilla, tai puolikkaat pystyi käyttämään erikseen. Molemmissa puolikkaissa oli paikka sytyttimelle, sylinteriksi yhdistetyssä miinassa oli pohjassa kolo vaarnalle. Miinaan oli myös viuhkapanoksen tapaan ideoitu mekaaninen kiinnike puuhun kiinnittämistä varten. Tuossa oli jo eri tavalla järkeä, kun pääosa sirpalepeitosta olisi saatu oikeaan suuntaan. Sen ajan asenneilmapiirissä hanke tietysti hautautui vähin äänin.
Otan konjakin tai kaksi, jos jalkaväkimiinat joskus palaavat meillä käyttöön. Silloin on kuitenkin turha kiistellä siitä mikä on se ainoa oikea miinatyyppi. Viuhka-, putki- ja polkumiinalle olisi kaikille käyttöä. Yksikään meiltä poistettu jv-miina ei sellaisenaan ole palauttamisen arvoinen, vaan toteutuksen pitäisi olla tältä vuosituhannelta. Polkumiinakin voisi olla sellainen, että niitä asentava pioneeri ei kärsi miinakauhusta.