Tässä ketjussa on nostettu aika suureen rooliin valmius ja liikekannallepano. Enkä voi olla asiasta eri mieltä, Suomen puolustusjärjestelmä nojaa vikkelyyteen.
Ketjussa ehdotetut ammattilaisilla miehitetyt valmiuspataljoonat näen vähän ongelmallisina. Muutama tuhat miestä ei ole ratkaisu ongelmiimme. Puolustettava alue on yksinkertaisesti liian laaja. Vaikka joukkoja voitaisiin siirrellä tehokkaasti kuljetushelikoptereilla, olisivat ne määränpäässään alivoimaisia ja ilman tulitukea - tykistöä tai taisteluhelikoptereita.
Ammattilaisjoukkojen heikkona puolena näen myös sen, että se voi antaa, etenkin poliitikoille, valheellisen turvallisuuden tunteen: "Johan meillä on 5000 ammattilaista todennäköisten hyökkäysreittien tukkeena, ei tässä mitään liikekannallepanoa tarvita." Liikekannallepanon myöhästyminen ja sitä myöten epäonnistuminen olisi seurauksiltaan katastrofaalinen.
@Hanski oli tuossa joitakin viestejä sitten sitä mieltä, että LKP-puoli olisi kunnossa. Sen todellinen nopeus on arvoitus, ja pidän itsekin pessimistisinä arvioita, että 230 000 miehen pystyyn polkaiseminen kestäisi viikkoja. On hyvin mahdollista, että meikäläinen LKP on teknisenä suorituksena vähemmän hidas kuin naapurin. Ja sehän riittää: ei tarvitse olla paras, riittää, että vastapuoli on vielä huonompi.
Kuten äskeisestä muotoilusta saattaa arvata, en kuitenkaan ole täysin tyytyväinen nykyisen LKP-järjestelmän suhteen. LKP:n pitäisi olla teknisenä suorituksena niin nopea ja suoraviivainen kuin mahdollista, koska on luultavaa, että poliittista päätöksentekoa venytetään pitkälle. Lievä ylivertaisuus naapuriin nähden ei tuossa tilanteessa enää välttämättä olekaan riittävä.
LKP-järjestelmästä voisi tehdä selvästi nykyistä nopeamman jo eräällä yksinkertaisella ja edullisella tempulla: varustuksen jakaminen valmiiksi jokaisen sijoitetun reserviläisen säilytettäväksi. Säästää aikaa melkoisesti, jos perustamisvaiheessa ei tarvitse alkaa ihmettelemään kypärän kokoa ja kiistelemään urheilusukkien lunastushinnoista. Ase voidaan jakaa kotisäilytykseen tai olla jakamatta. Mutta
rätei ja lumpui vastaan kenelläkään tuskin on mitään, jos ne ilmestyisivät sinetöidyssä pakkauksessa jokaisen sijoitetun reserviläisen vaatehuoneen perälle.
Toinen LKP:n kannalta tärkeä seikka on taitotason ylläpitäminen. Mikäli viimeinen kosketus maanpuolustukseen on seitsemän vuotta sitten suoritettu varusmiespalvelus, niin en ole aivan varma kyseisen taistelijan nohevuudesta heti sillä kellon lyömällä, kun varustus on isketty niskaan. Myös vähemmän tärkeitä joukkoja pitäisi siis kyetä kertauttamaan, ei välttämättä kerran vuodessa, mutta jos nyt edes kerran kolmeen-neljään vuoteen. Äskeiseen varustuksen kotisäilytykseen liittyen tämä olisi myös tärkeää siltä osin, että saataisiin tamineet vaihdettua oikean kokoisiin, jos ressu onkin lihonut 20 kiloa sitten viime näkemän. Ja tietysti myös siltä osin, että sijoitus saadaan purettua, jos ressu onkin lihonut 100 kiloa ja tulisi käännytetyksi kotiinsa LKP-tilanteessa.
Kolmas nopeuttava tekijä voisi olla PERK:n sijainnin ilmoittaminen joukolle etukäteen, mikäli oletetaan, että puhelinverkko ei LKP:ssa enää toimi ja LKP-määräys pitäisi toimittaa ovelta ovelle kiertämällä. Toki jos kommunikaatioyhteyksien uskotaan toimivan, niin sitten saattaa olla OPSEC-syistä parempi, etteivät sadat/tuhannet ressut tiedä perustamispaikkaansa etukäteen.