Osaatko arvata, minkä takia Suomeen ei ikinä hankittu Bundeswehrin kuorma-autoja? Baltian maillahan noita on ainakin ja kai muuallekin Itä-Euroopan NATO-maille jaettiin noita korvaamaan itäblokin ihmeet. Brittien vanhat DAF:t kelpasivat kuitenkin hiljan meille. Oliko välissä sellainen kausi, että täällä oli kalustoa riittävästi vai miksi emme asioineet samoilla apajilla?
Veikkaan rohkeasti kotimaisen tuotannon tukemista. Voi kans olla, että noiden hankintojen jälkeen ei uusia maastokuormureita juuri tarvittu, ja BW on myynyt kalustoaan siihen vaiheeseen juurikin NATO-liittolaisille. Ainakin tossa 2000-luvulla Masit olivat vielä hyvässä kuosissa ja niiden jatkeeksi oli hankittu letka Eemeleitä (Sisu E11T) ja 2010-luvulla sitten kovakuorisia E13T, asvalttihommiin tuli Scaniaa ja Actrosia. Sanotaanko vaikka näin, että ei se kuorma-autojen saatavuus ainakaan koskaan ole ollut mikään ongelma eikä näytä olevan kalustokirjavuuskaan olleen. Estettä sinänsä en BW:n MANeille näe, ehkä joku tiiviimmin PV:n ajoneuvojen kanssa tekemisissä oleva osaa valottaa (
@crane ?
@CV9030FIN ?)
Scaniaa on jo pitkään hankittu asvalttiveturiksi ja viime vuosina myös Mersun Zetrosia ja Unimogia. Neliveto-Ategoa oli myös jossain välissä varuskunta-autona, mutta varsinaiselle maastopuolelle mentiin pitkään Sisulla ja emse se A2045 on kuulemani mukaan aika susi tekele joka kyhättiin lähinnä työllisyysmielessä. Varuskunta-autoina sitten on näkynyt vaikka sun mitä, esmes kasarilla hankittuja Renault S130 pornokopilla ja ilman, ihme nelivetoisia nokkasisuja asvalttipyörillä (SL171), suorastaan hellyttävän pieniä minikuormureita (SK151), maasto-SK181:t taas ilmeiseesti korvaamaan tuotannosta poistunutta Masia, kasarillakin oli muistaakseni jokunen Unimog, sinisessä värissä olevia Land Cruisereita 80/90-vaihteesta, vihreitä Defendereitä, aivan onnettomia VW syncro -ambulansseja (varsinaiset lämärit ilmeisesti ajoivat harjoituksissa G-mersun alustalle rakennetuilla koppilansseilla, joita niitäkin vaivasti sama ongelma: ankara ylipaino), ja sitten YYA-helmiä kuten ZIL-131 ja...oliko se GAZ-53 se aivan onneton putka-GAZ, missä vaihdekeppi on jokseenkin kuskin korvanjuuressa? Siellä olisi kuule ollut mahtava aineisto alan museoon tarjolla yksistään KaiPr autohalleilla!
Samaten ilmeisesti koko maan loppuun ajetut Protot laivattiin sinne loppuunajettaviksi, yksistään omassa komppaniassani tuhottiin 9 kk palvelusaikanani 3 (kolme!) A45:ttä romutuskuntoon. Ne olivat aivan loppuunajettuja raakkeja, yksikin tunnettiin siitä että sen käynnistys kylmänä vei 5 minuuttia johtuen holtittomasta start-pilotin käytöstä. Eetterillä oli käytännössä räjäytetty männänrenkaat helvettiin joten kone ei millään jaksanyt kylmänä pitää puristuksia, vaan rysähti käyntiin, ampui kierrokset rajoittimeen ja sammui. Kesti kymmenkunta yritystä saada se käymään, kunhan moottori oli lämmennyt. Ja tämä oli siis kesällä. Yhdestä saatiin pakki päälle kuudenkympin vauhdissa, kun vaihdekepin ohjauslevy oli aivan läpihoro ja keppikin ilmeisesti puoliksi irti. Sen tempun jälkeen sitten puolet laatikon hampaista levisikin pitkin maisemaa. Itse kytkin nuorena jössinä puolentoista vuorokauden valvomisen jälkeen vahingossa vintturin päälle väärällä hetkellä jolloin se veti rungon siinä määrin mutkalle että polttoaineputket katkesivat. Vintturin käyttö oli opetettu Masilla, missä se toimii aivan eri tavalla. Protossa vaijeria ei voi laskea hytistä, vintturi voi vain vetää. Kotiutuessani näin romutuspihalla (hylätyt autot hinattiin yhteen tiettyyn paikkaan odottamaan kuljetusta) ainakin kolme oman komppaniani Protoa, kaikkiaan niitä oli vähintään puolen tusinaa ja pari muuta kuhmuista romua.
Ja UAZista...ei, ei hyvä helvetti EI! Se ei ole maastokelponen eikä helppohuoltoinen, lähinnä niiden negaatio. En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon huoltoa ja hoivaa kaipaavaa romua, ja mä ajan demarinraiskaamalla lähes 20 vuotta vanhalla Fordilla. Se oli ihan mässistä kiinni että saiko UAZin edes käyntiin, jos sellaiselle oli ajomääräys, mentiin halleille hyvissä ajoin, kokeltiin minkä saa käyntiin, ajettiin sillä takaisin komppaniaan ja marssittiin luutnantin toimistoon pyytämään, että voisiko tämä muuttaa ajomääräyksen rekisterinumeron.