Merisodan historiasta

Tämä on aika hyvä itse asiassa, tuli siis pian Midwayn jälkeen... Japanin Keisarillinen laivasto oli yllättävän pivotaalisessa roolissa Guadalcanalin taistelussa, osin tietämättään - kyseessä oli Yhdysvaltain laivaston pahin tappio meritaistelussa koskaan.

 
Voi jeesus että voi ärsyttää musiikki noissa videopätkissä.
Juu. Ei liity mihinkään. Laitoin vaan koska veteraani joka ollut kovissa taisteluissa mukana. Eipä taida kauheasti enää olla jäljellä ainakaan Suomessa jotka seikkaperäisesti kykenevät muistelemaan tapahtumia. Toki tämä oli odotettavissa.
Turun sanomissa kuolinilmoituksissa enää harvoin veteraaneja. Muutamia vuosia sitten oli liki joka kolmas.
 
Englantilaisten ammattimiesten ehdotus on hyvin perusteltu: Meillä oli 4 kpl 12-tuumaisia mutta viitisenkymmentä Durlacheria. Isomman kaliberin laukaus on ehkä tuplasti kalliimpi hankkia ja kallein ainesosa panos 10 kertaa kalliimpi kun canetin vastaava. 12-tuumaiset oli hirveitä kolosseja joiden miehistö toimi korkealla suojattomina. Niiden nykyaikaistaminen sähköistämällä ja muu kunnostus nieli valtavia summia.
Rt:n esikuntapäällikkönä oli Talvela, jonka tykistöllinen tietämys lieni olematon. Enkkua osaavana luultavasti nimenomaan hän asioi brittien kanssa. Ei varmaan tullu kovin hyvin toimeen, kuten ei kenenkään muunkaan kanssa Mannerheimia lukuunottamatta.
Oikeasti Suomella oli tuohon aikaan 9 kpl 305 mm Obuhov-putkea, niistä kuitenkin vain 4 sillä hetkellä asennettuina linnakkeelle (Örö). Kallein elementti järeän tykin laukauksessa on ammus, ruuti on bulkkitavaraa, valmistuksessa ei suuria ongelmia, jos raaka-aineita riittää. Pakkaaminen panokseksi (305 O-tykillä irtopanokseksi) ei ole erityisen vaativa teollinen prosessi. Ammus on valmistettava tarkkojen speksien mukaiseksi useassa eri vaiheessa. Siihen tarvitaan lisäksi hienomekaaninen sytytin, jonka valmistuskykyä tuon ajan Suomessa epäilen. Toki "tsaarin perintönä" tuli kohtalainen määrä kaikkien meille jääneiden rannikkotykkien a-tarvikkeita, ehkä jopa putkien käyttöiän verran (305 mm 200 ls.).
 
Japanilainen lentäjä selitti kamikaze-hyökkäyksiä seuraavasti: from late-1944, attacking the Americans by air was inherently suicidal, so the Kami-kaze made perfect sense to us. The end result for a Japanese pilot was unchanged.

 
Viimeksi muokattu:
Tänään on muuten Lavansaareen tunkeutumisen vuosipäivä. Ei ehkä merisodan tärkein tapahtuma, mutta yksi näyttävimmistä kuitenkin.

Good stuffs. "Tykkivene Krasnoje Znamja" ja sen uskalias upottaminen tosiaan ansaitusti vilahtelee suomalaisessa merisotahistoriassa taajaan. Mutta millainen laiva se oli?

Laivan ura oli sotalaivalle todella pitkä. Se valmistui Itämeren laivastolle jo vuonna 1895. Sen nimi oli silloin Hrabryi ('rohkea') ja se oli itse asiassa pienikokoinen rannikkopanssarilaiva:
1024px-Khrabryy1895.jpg


Strategiset mitat: pituus 72 metriä, syväys 3.8m, uppouma 2100 tonnia täydessä lastissa, aseistus 2* 203mm yksittäistykkiä, 1* 152mm, 5* 47mm. Koneisto höyry, 2100 hevosvoimaa, nopeus 14.5 solmua. Päätykit oli asennettu sivulle yksi kukin ja kuusituumainen perään, kuten näkyy tästä Combrigin mallista:
Khra22RC.jpg


Laiva oli kohtuullisen vahvasti panssaroitu, kylkipanssarin paksuus oli 70 millistä jopa viiteen tuumaan, perinteinen 'kilpikonnapanssarikansi' jossa pääkansi oli 25mm ja sivut 38mm paksuisia, lisäksi 38mm panssarointi taistelutornissa ja päätykkien suojakilvissä.
Hrabryi edusti jotakuinkin viimeistä hurraata siinä ajattelutavassa että rannikkopanssarilaivalle riittää yksi tai kaksi järeää tykkiä jotka voivat ampua suoraan eteenpäin (profiili minimoiden) rannikon kohtaamistaisteluissa. Aluksia jotka eivät voineet ampua oikeita täysilaidallisia ei pahemmin enää vuosisadan vaihteen jälkeen tehty. Hrabryi tehtiin kai jonkunlaiseksi koealukseksi sillä se oli luokkansa ainoa. Vähän aiemmin oli Kaukoidän laivastolle tehty muutama vähän pienempi panssarilaiva.
Hrabryi sijoitettiin Välimerelle vuonna 1899. Matkalla laivasta paljastui runsaasti vikoja ja suunnitteluvirheitä joiden korjaus suoritettiin ranskalaisella telakalla ja se kävi kalliiksi. Korjaukset kuitenkin onnistuivat ja laiva palveli Välimerellä 7 vuotta yhtä soittoa. Venäjän-Japanin sotaan sitä ei lähetetty. Tämän jälkeen sitä käytettiin koululaivana. Maailmansodassa se palveli rannikkopuolustuksessa paljon Suomenkin vesillä. Laivan vanhentuneet tykit poistettiin 1915 ja tilalle vaihdettiin sotasaaliiksi saadusta risteilijä Madgeburgista irti ruuvatut pitkäkantamaiset 105mm tykit. Saksalaistykkien käyttö jäi vähäiseksi sillä seuraavana vuonna tilalle laitettiin viisi 130mm tykkiä: yksi etukannelle, kaksi sivuille kasematteihin ja kaksi perään. Lisäksi laitettiin 76mm 'zeniitti' (eli it-tykki). Näillä se osallistui suureen Muhunsalmen meritaisteluun 1917. Siinä Hrabryi joutui tykeillään upottamaan oman hävittäjä Gromin sen jälkeen kun saksalaiset olivat saaneet siihen osumia ja miehistö oli hylännyt laivan. Hrabryi itse sai muutaman vähäpätöisen osuman, kuusi merisotilasta haavoittui.

Venäjän romahdettua laiva varastoitiin Kronstadtiin vuoteen 1922 asti, jolloin neuvostolaivasto otti sen käyttöön nimellä Krasnoje Znamja (punaviiri). Siitä tehtiin taas koululaiva. 1939 se modernisoitiin täysin: vedenalaiset osat korjattiin ja kaikki kansirakenteet pistettiin uusiksi. Tykit siirrettiin nyt kaikki torneihin keskilinjalle niin että se pystyi ampumaan muhkean viiden tykin täysilaidan. Ilmeisesti laivan runko ja koneisto olivat vielä hyvässä kunnossa kun jo yli 40 vuotta vanha lotja kannatti korjata:
krzn.jpg


En tiedä miksi Krasnoje Znamja tuli Lavansaareen marraskuussa -42. Ehkä se oli suojaamassa jotain miinoitetta, tai koulutuspurjehduksella? Laivan uppoamisessa kerrotaan kuolleen 64 merisotilasta. Hämmästyttävää kyllä, laiva katsottiin vieläkin korjaamisen arvoiseksi. Rempassa poistettiin mm. keulapuskuri ja alus sai modernimman viistokeulan. Sitä käytettiin ilmeisesti lähinnä emälaivana ja koululaivana aina 1959 asti, jolloin se toimi vähän aikaa asuntolaivana. Veteraanista tehtiin seuraavana vuonna romutuspäätös ja näin päättyi sotalaivalle lähes käsittämätön 65 vuoden palvelusikä.
 
En tiedä miksi Krasnoje Znamja tuli Lavansaareen marraskuussa -42. Ehkä se oli suojaamassa jotain miinoitetta, tai koulutuspurjehduksella? Laivan uppoamisessa kerrotaan kuolleen 64 merisotilasta.

Olihan se kohtuullinen kiusa ihan silkalla läsnäolollaan suomalaisille viiden tykkinsä kanssa. Millään moottoritorpedovenettä isommalla ja panssarilaivaa pienemmällä ei huvittanut purjehtia sen näköpiirissä.

Jos pitäisi arvata niin veikkaisin että Kronstadtissa joku amiraali oli saanut käskyn että "laivaston täytyy tehdä jotakin". Silloin tehdään juurkin tuollaisia päätöksiä.

Jollakin tapaa Krasnoje Znamja oli vähän kuin suomalaisten tykkiveneiden isokokoisempi serkkupoika. Vähän vanhanaikainen ja hidasliikkeinen, mutta kuitenkin ihan käyttökelpoinen kapine etenkin jos ei halua riskeerata arvokkaampia aluksia.
 
Good stuffs. "Tykkivene Krasnoje Znamja" ja sen uskalias upottaminen tosiaan ansaitusti vilahtelee suomalaisessa merisotahistoriassa taajaan. Mutta millainen laiva se oli?

Sattuisitko muuten tietämään kuka oli Krasnoje Znamjan päällikkö?

Olen kuullut sodanjälkeisestä kohtaamisesta legendan, mutta sen todenperäisyys on vähintään epävarmaa joten en liittänyt videoon. Jos nimen saisi kaivettua niin ehkä voisi jostakin löytyä jotakin.

Tarina menee suurinpiirtein näin:

Krasnoye Znamyan ex-päällikkö, myöhemmin amiraali kohtasi Pirhosen jollakin virallisella päivällisellä 50-luvun tienoilla. Elettiin vaaran vuosia, suomalaiset olivat hyvin varovaisia mitä itänaapureille puhutaan.

Venäläinen upseeri tenttasi tiukkaan sävyyn Pirhosta että "Sinäkö se halpamaisella tempulla hiivit satamaan ja upotit minun aluksen? Ja yrititkö hukuttaa minut siinä samalla?"

Pirhonen vastasi että "Näin tosiaan toimin, ja jos herra amiraali olisi saatu samalla pois päiviltä niin se olisi ollut meille kovin onnekas tapahtuma."

Päivällispöytään laskeutui painostava hiljaisuus, venäläinen amiraali katseli hetken tuimana Pirhosta, rupesi sitten nauramaan ja määräsi kaikki juomaan maljan urhean meriupseerin kunniaksi.
 
Jollakin tapaa Krasnoje Znamja oli vähän kuin suomalaisten tykkiveneiden isokokoisempi serkkupoika. Vähän vanhanaikainen ja hidasliikkeinen, mutta kuitenkin ihan käyttökelpoinen kapine etenkin jos ei halua riskeerata arvokkaampia aluksia.

Täysilaita vastasi raskasta hävittäjää ja 130-millisissä oli tunnetusti pitkä kantama. Ehkä oli tarkoitus käydä tulittamassa Suursaarta, vai olikohan siinä miten miinakenttiä välissä.
'Tykkivene' on Krasnoje Znamjalle vähän vähättelevä nimitys kun se oli kuitenkin jo melko iso, panssaroitu alus.

Sattuisitko muuten tietämään kuka oli Krasnoje Znamjan päällikkö?

Olen kuullut sodanjälkeisestä kohtaamisesta legendan, mutta sen todenperäisyys on vähintään epävarmaa joten en liittänyt videoon. Jos nimen saisi kaivettua niin ehkä voisi jostakin löytyä jotakin.

En tiedä, konekäänsin laivan Wikipedia.ru-artikkelin, usein niissä on listattu komentajat mutta tässä ei.
Tarinassa on vahva apokryfian maku mutta voihan se olla tottakin. Vastaus on ovela koska sehän on itse asiassa epäsuora kehu neuvostoupseerille: oltaisiinpa saatu noin arvokas mies eliminoitua samalla.
 
Sattuisitko muuten tietämään kuka oli Krasnoje Znamjan päällikkö?

Olen kuullut sodanjälkeisestä kohtaamisesta legendan, mutta sen todenperäisyys on vähintään epävarmaa joten en liittänyt videoon. Jos nimen saisi kaivettua niin ehkä voisi jostakin löytyä jotakin.

Tarina menee suurinpiirtein näin:

Krasnoye Znamyan ex-päällikkö, myöhemmin amiraali kohtasi Pirhosen jollakin virallisella päivällisellä 50-luvun tienoilla. Elettiin vaaran vuosia, suomalaiset olivat hyvin varovaisia mitä itänaapureille puhutaan.

Venäläinen upseeri tenttasi tiukkaan sävyyn Pirhosta että "Sinäkö se halpamaisella tempulla hiivit satamaan ja upotit minun aluksen? Ja yrititkö hukuttaa minut siinä samalla?"

Pirhonen vastasi että "Näin tosiaan toimin, ja jos herra amiraali olisi saatu samalla pois päiviltä niin se olisi ollut meille kovin onnekas tapahtuma."

Päivällispöytään laskeutui painostava hiljaisuus, venäläinen amiraali katseli hetken tuimana Pirhosta, rupesi sitten nauramaan ja määräsi kaikki juomaan maljan urhean meriupseerin kunniaksi.
Tuo tarina esiintyy ainakin vanhassa kirjassa "Marskin ritarit" Pirhosen osuudessa.
 
Hyvä juttu viimeisestä taistelulaivamohikaanista, joka osallistui taisteluihin:

The story of the last battleship to see combat, ill-tempered USS Wisconsin​

The story of the last battleship to see combat, ill-tempered USS Wisconsin


 
Nelsonin kaappaama tenniskentän kokoinen Ranskan lippu on ensimmäisiä tricoloreja...

A French flag presented to Norwich by Admiral Lord Nelson after it was captured in battle is to go on display for the first time in 100 years.
The ensign of Le Genereux, believed to be one of the earliest Tricolours in existence, was captured in 1800.




Nelson.jpg
 
Mitkä olivat suurimmat punalaivaston alukset jotka ampuivat suomalaisten asemiin? Mietin vaan, että olisiko Jäämereltä talvisodan aikana nähty suurimmat sotalaivat?
 
Back
Top