Merivoimien kehitysnäkymät

Suosittelen hankkimaan kartan joka ei ole Litorinanmeren ajalta. Nykyään Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri alueella olet aina alle 50 km päässä rannasta. Jos et tätäkään faktaa usko, niin en enempää voi auttaa.
Selkämeren keskellä ollessa on noin 100 km rannasta ja Perämeren keskellä noin 70 km rannasta.
 
Suosittelen hankkimaan kartan joka ei ole Litorinanmeren ajalta. Nykyään Suomenlahti, Pohjanlahti, Saaristomeri alueella olet aina alle 50 km päässä rannasta. Jos et tätäkään faktaa usko, niin en enempää voi auttaa.
Katsoin navionicsin webbapilla ja google earthilla selkämeren aluetta, enkä löytänyt maata 100 km etäisyydellä pisteestä 61 astetta 20 minuuttia pohjoista leveyttä, 19 astetta 20 minuuttia itäistä pituutta. Voisitko antaa sen kohdan koordinaatit jossa maata on alle 50 km etäisyydellä annetusta pisteestä, niin voin katsoa uudestaan. Webapeilla voi todellakin jäädä maa löytymättä vaikka paperisella merikartalla niin ei käykään. Maata tosin pitää löytyä useammaltakin suunnalta, koska muuten vain siirretään ko pistettä vastakkaiseen suuntaan eikä taaskaan maata löydy antamaltasi 50 km säteeltä.
 
Ei ammattisotilasta ole koulutettu välttämään uhrauksia kuten meitä reserviläisiä ja siviilejä. Sodankäynnissä pitää toisinaan temmata aloite itselleen aktiivisilla ja yllätyksellisillä peliliikkeillä. Se ei välttämättä onnistu rannikon suojissa lymyämällä ja riskejä välttelemällä.

Totta tuo on. Kalkyyliin on kuitenkin pakko ottaa mukaan omat voimavarat ja kun maarajan sivustaa, ydinvoimalaa, öyljysatamaa ja maantieverkkoon mereltä pääsyä vahtii alle kymmenen yksikköä, pelivara on pieni ja tiukkaa harkintaa pakko käyttää.
 
Kannattaa huomata, että ainoa todennäköinen uhkaajamme ei ole toteuttanut massiivista kokonaisen valtion haltuunottoon tähtäävää hyökkäystä sitten vuoden 1979... muunlaista kiusaa sitten senkin edestä. Esimerkiksi Mariupolin meriyhteydet ovat tällä hetkellä täysin poikki, vaikka naapuri ei tunnusta edes sodassa olevansa. On olemassa ihan uskottava uhkakuva, että tyhjältä ;) pimeältä mereltä kumiveneillään ilmestyvä ja sinne takaisin katoava "itämeren suojeluliitto" alkaa kaapata ja upottaa (laivoineen tai laidan yli) Suomeen matkalla olevia "epäeettisesti tuotettuja kahvipapuja." Tai minkä tuotteen puutteen ja hinnannousun nyt uskoisitkin aiheuttavan kansan mielissä närää ja kiukkua.

Sellaiseen skenaarioon on erittäin hyvä, jos voimme lähettää eteläiselle itämerelle kuljetuksia suojelemaan laivan, jota itänaapuri ei voi syyllisyyttään kiistämättömästi paljastamatta lamauttaa. Toki olettaen, että syyllisyyden paljastuminen johtaa sanktioihin ja ulkomaiseen apuun Suomelle. Jos muut ovat yhtä valmiita myymään meidät kuin 1938 olivat, ollaan yhtä kusessa kuin 1939 oltiin... Ei auta vaikka meillä olisi miten vahva rannikkotykistö, jos poliitikot ja kansa alistuvat kofeiinin puutteessa merikuljetusten yskiessä.

Myös kannattaa panna merkille toinenkin seikka. Laivastomme keinotekoinen tonnistorajoitus poistui yhdeksänkymmentäluvun alkupuoliskolla yli kaksikymmentä vuotta sitten. Silti Pohjanmaa on ensimmäinen taistelualusluokka, jonka suunnittelu on aloitettu puhtaalta pöydältä tuon jälkeen. Hamina-luokan suunnittelu 90-luvulla kiireessä telakoiden avustamiseksi ja siksi se perustui Rauma-luokan piirustuksille. Siihen ei siksi pystytty rauhansopimuksen rajoitusten poistumista hyödyntämään. Katanpää on paljon selkeämpi esimerkki. Jokainen niistä kolmesta on uppoumaltaan melkein yhtä paljon kuin koko Kuha-luokka ennen 90-luvun loppua toteutettua pidennystä!

Meille ollaan siis ensimmäistä kertaa 40-luvun jälkeen hankkimassa laivastollemme oikean kokoisia laivoja liian pienten tilalle. Tottahan toki se keskikokoinen voi tuntua ahdistavalta, jos on tottunut nysään.
 
Selkämeren keskellä ollessa on noin 100 km rannasta ja Perämeren keskellä noin 70 km rannasta.

Muutama kivi taitaa olla mitkä hieman lyhentävät noita etäisyyksiä, mutta tosiaan, tämä oli se pointti jutussa. Eikä se, että rannan tuntumassa merivoimat meillä pyörii.

Kokonaan toinen kysymys on miten merivoimien rakenne ja kalusto tulee muuten muuttumaan uusien alushankintojen myötä. Maavoimien taistelu sodassa nojaa siihen, ettei merellinen sivusta ole auki. Tällä hetkellä ja virallisesti toistaiseksi, Suomenlahti on kokonaan kiistetty alue viholliselta ja paikallisesti pystytään sekä maihinnousun torjuntaan että vastahyökkäyksiin. Rannikkotykistön ja linnakkeiden puuttumisen myötä rantaorganisaation on oltava tulivoimainen ja taistelukykyinen yhteistoiminnassa alusten kanssa. Lähivuosien kalustohankinnat tulee kertomaan paljon mihin suuntaan poliittinen johto maanpuolustusta haluaa viedä. Jos uusista aluksista tehdään kokoonsa nähden kevyesti aseistettuja kevyitä fregatteja, joissa riittää polttoainetta ja juomavettä paahtaa kauas kotoisilta rannoilta, kannattaa seurata todella tarkkaan muita hankintoja. Loviisan satamaa tai Kotkaa ei suojata kuin rujolla raudalla. Siinä ei auta vaikka aluksessa olisi tropiikin kestävä ilmastointi ja RIB alustarkastusosastoineen saadaan laskettua minuuteissa.
 
Meille ollaan siis ensimmäistä kertaa 40-luvun jälkeen hankkimassa laivastollemme oikean kokoisia laivoja liian pienten tilalle. Tottahan toki se keskikokoinen voi tuntua ahdistavalta, jos on tottunut nysään.

Ja oikeankokoinen on nimenomaan valtamerikäyttöön suunniteltu fregatti jolla voidaan tehdä kuukauden mittaisia purjehduksia? Pientä realismia kirjoitteluun.

Omasta mielestäni alukset ovat valtavia koska Merivoimat haluaa varautua euroopan yhteisiin operaatioihin ja koska ruotsi ei pysty enää puolustamaan skånea. Alusluokka vastaa 2050 luvun tarpeisiin, jotka Ruotsin puolustuksen laiminlyöntien sekä euroopan yhteisen turvallisuuspolitiikan myötä tulevat olemaan aivan muualla kuin "miinat helsinki-tallinna ja ahvenanmaan taakse fleet in floating operaatioon".
 
Loviisan satamaa tai Kotkaa
Epäilen vahvasti ettei täyden sodan vaiheessa tuon alueen satamia operoida vaikka olisi Burkeja merivoimilla. Se mitä sodan ajan Suomi tarvitsee jalostamoa, voidaan hyvin toteuttaa paljon paremmin suojatussa Naantalissa. Ja rahtisatamia riittää kauempana vihollisesta. Helsingin itäpuolella olisi yksinkertaisesti turha operoida rahtia.
 
Epäilen vahvasti ettei täyden sodan vaiheessa tuon alueen satamia operoida vaikka olisi Burkeja merivoimilla. Se mitä sodan ajan Suomi tarvitsee jalostamoa, voidaan hyvin toteuttaa paljon paremmin suojatussa Naantalissa. Ja rahtisatamia riittää kauempana vihollisesta. Helsingin itäpuolella olisi yksinkertaisesti turha operoida rahtia.

Pakko on puolustaa kuitenkin. Ettei ihan suoraan tulla luiskaa ylös ilmatyynyaluksella tai miehitetä edustan saaria.
 
Meriupseerit eivät pääse tänä päivänä helpolla. Eivätkä heidän perheensä.

https://yle.fi/uutiset/3-10499929


Yhdeksän viikkoa putkeen töissä, sotalaivalla "avioerobuumi" – Upseerit vaativat päivitystä työaikoihinsa
Ammattisotilaiden järjestöt moittivat lakia armeijan työajoista täysin vanhentuneeksi.

Viime vuosien ääriesimerkki upseerin työputkesta on yhdeksän viikon rupeama, jonka aikana sotilas oli joko merellä tai parin tunnin lähtövalmiudessa maissa, vailla vapaapäiviä.
Se voi tarkoittaa, että sovittuja menoja ja lasten harrastuksia perutaan, eikä mökille ole menemistä kun lähtö voi tulla yllättäen.
Tämä on yksi esimerkkitapauksista, joita sotilaiden jaksamisesta huolestuneet ammattiliitot nostavat nyt esiin. Upseeriliitto, Päällystöliitto ja Aliupseeriliitto vaativat, että lakia puolustusvoimien työajoista päivitetään.
Ylen haastattelemat varsinaissuomalaiset meriupseerit kertovat, että työn kuormittavuus on näkynyt jopa suoranaisena avioeroaaltona.
Komentajakapteeni Andres Aaramo kertoo, että erään merivoimien aluksen 30-päisestä henkilöstöstä 60 prosenttia erosi puolisoistaan kahden vuoden aikana.
Tapauksesta on muutama vuosi.
Komentajakapteeni Klaus Ericssonin mukaan nykyaikaan ei sovi, että puolisot ovat jatkuvasti merellä, ja kotiin jäävä on velvoitettu hoitamaan kaiken.
– Olin pahimpina vuosina yli 150 vuorokautta merillä. Hyvin suuri osa siitä oli suunnittelematonta. Olen itse eronnut, ja yksi syy oli mielestäni se, että olin niin paljon poissa kotoa, Ericsson sanoo.
Päällystöliiton puheenjohtaja Jyrki Lukkarinen sanoo, että perheiden on vaikea elää esimerkiksi kahden tunnin varoajalla, kun jo päivähoitoon ja iltapäiväkerhoihin pitää ilmoittaa asioista hyvissä ajoin.
– On kuvainnollinen sanonta, että henkilö, joka on merivoimissa laivalla töissä, ei ole siellä yksin, vaan töissä ovat myös perhe ja naapurit.

Itämeren kiristynyt tilanne vaikuttanut
Nykykäytäntö on, että sotaharjoituksissa ja merellä työpäivä voi kestää 16–18 tuntia, mutta siitä merkitään varsinaiseksi työajaksi vain noin kahdeksan tuntia.
Lopuistakin tunneista saa korvauksen, mutta liitot moittivat sitä riittämättömäksi. Työputkista ei myöskään kerry juurikaan vapaa-aikaa palautumiseen, liitot arvostelevat.
Taustalla vaikuttaa, että merivoimat tehosti nelisen vuotta sitten huomattavasti valvontaa, kun tilanne Itämerellä kiristyi.
Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita sanoo, että vaikeuksia on eniten juuri merivoimissa, jossa sairauspoissaolot ovat olleet hänen mukaansa kasvussa.
Viita sanoo, että jaksamisen ongelmat vaikuttavat myös työilmapiiriin. Liitto valittaa myös upseeripulaa.
Viidan mukaan nyt otetaan riski, että armeijan kyky puolustaa maata rapautuu.
– Työn määrä ja kiire ovat nousseet, Viita sanoo.


Ministeriö: Erillislaki osoittautunut toimivaksi
Eduskunta käsittelee parhaillaan työaikalain uudistusta, mutta se ei vaikuta ammattisotilaisiin, joita koskee erillinen työaikalaki. Ammattiliitot vaativat viisikymmentä vuotta vanhan lain päivittämistä.
– Nykyinen työaikalaki on todella vanha, vuodelta 1970, presidentti Kekkosen allekirjoittama.
Laki ei vastaa mitenkään nykyistä työaikasuojelua. Vanhan lain kirjaukset eivät edesauta jaksamista ja palautumista, sanoo puheenjohtaja Lukkarinen Päällystöliitosta.
Valtiovarainministeriön mukaan puolustusvoimien erillislaki on kuitenkin osoittautunut toimivaksi, koska työaikasäännökset eivät estä sodanajan toiminnan harjoittelua rauhan aikana.
Liitot huomauttavat, että Ruotsissa ja Norjassa sotilaat ovat työaikalain piirissä ja Suomessa poliisit.
Se turvaa liittojen mukaan poliiseille riittävän vapaa-ajan ja suojelee hallitsemattomasti kertyviltä ylitöiltä.
Andres Aaramo tarjoaa esimerkiksi upseeria, joka oli lähes puolet vuodesta merellä.
Ylityötunteja kertyi runsaat parisataa, koska upseeri oli töissä kymmeninä viikonloppuina, joiden olisi periaatteessa pitänyt olla vapaata.
– Jos laskettaisiin todellisen työn mukaan, jota oli tehty, eli 16-tuntisia päiviä, niin ollaan reippaasti yli tuhannessa ylityötunnissa vuodessa. Se kuulostaa jo aika isolta määrältä.
Upseeri- ja Päällystöliitto ehdottavat, että meripalveluksen ja sotaharjoitusten päivittäinen työaika nostettaisiin nykyisestä noin kahdeksasta tunnista 12 tuntiin.
Hintalappu olisi liittojen mukaan 3,5 miljoonaa euroa.
– Emme ole rahallisen ylimääräisen korvauksen perässä. Haluamme, että henkilöstö pääsisi lepäämään ja palautumaan, vakuuttaa Klaus Ericsson.
Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, että kantaa lain päivittämisestä ei vielä ole, eikä aikaa enää olisikaan tällä hallituskaudella.
 
Meriupseerit eivät pääse tänä päivänä helpolla. Eivätkä heidän perheensä.

https://yle.fi/uutiset/3-10499929


Yhdeksän viikkoa putkeen töissä, sotalaivalla "avioerobuumi" – Upseerit vaativat päivitystä työaikoihinsa
Ammattisotilaiden järjestöt moittivat lakia armeijan työajoista täysin vanhentuneeksi.

Viime vuosien ääriesimerkki upseerin työputkesta on yhdeksän viikon rupeama, jonka aikana sotilas oli joko merellä tai parin tunnin lähtövalmiudessa maissa, vailla vapaapäiviä.
Se voi tarkoittaa, että sovittuja menoja ja lasten harrastuksia perutaan, eikä mökille ole menemistä kun lähtö voi tulla yllättäen.
Tämä on yksi esimerkkitapauksista, joita sotilaiden jaksamisesta huolestuneet ammattiliitot nostavat nyt esiin. Upseeriliitto, Päällystöliitto ja Aliupseeriliitto vaativat, että lakia puolustusvoimien työajoista päivitetään.
Ylen haastattelemat varsinaissuomalaiset meriupseerit kertovat, että työn kuormittavuus on näkynyt jopa suoranaisena avioeroaaltona.
Komentajakapteeni Andres Aaramo kertoo, että erään merivoimien aluksen 30-päisestä henkilöstöstä 60 prosenttia erosi puolisoistaan kahden vuoden aikana.
Tapauksesta on muutama vuosi.
Komentajakapteeni Klaus Ericssonin mukaan nykyaikaan ei sovi, että puolisot ovat jatkuvasti merellä, ja kotiin jäävä on velvoitettu hoitamaan kaiken.
– Olin pahimpina vuosina yli 150 vuorokautta merillä. Hyvin suuri osa siitä oli suunnittelematonta. Olen itse eronnut, ja yksi syy oli mielestäni se, että olin niin paljon poissa kotoa, Ericsson sanoo.
Päällystöliiton puheenjohtaja Jyrki Lukkarinen sanoo, että perheiden on vaikea elää esimerkiksi kahden tunnin varoajalla, kun jo päivähoitoon ja iltapäiväkerhoihin pitää ilmoittaa asioista hyvissä ajoin.
– On kuvainnollinen sanonta, että henkilö, joka on merivoimissa laivalla töissä, ei ole siellä yksin, vaan töissä ovat myös perhe ja naapurit.

Itämeren kiristynyt tilanne vaikuttanut
Nykykäytäntö on, että sotaharjoituksissa ja merellä työpäivä voi kestää 16–18 tuntia, mutta siitä merkitään varsinaiseksi työajaksi vain noin kahdeksan tuntia.
Lopuistakin tunneista saa korvauksen, mutta liitot moittivat sitä riittämättömäksi. Työputkista ei myöskään kerry juurikaan vapaa-aikaa palautumiseen, liitot arvostelevat.
Taustalla vaikuttaa, että merivoimat tehosti nelisen vuotta sitten huomattavasti valvontaa, kun tilanne Itämerellä kiristyi.
Upseeriliiton puheenjohtaja Ville Viita sanoo, että vaikeuksia on eniten juuri merivoimissa, jossa sairauspoissaolot ovat olleet hänen mukaansa kasvussa.
Viita sanoo, että jaksamisen ongelmat vaikuttavat myös työilmapiiriin. Liitto valittaa myös upseeripulaa.
Viidan mukaan nyt otetaan riski, että armeijan kyky puolustaa maata rapautuu.
– Työn määrä ja kiire ovat nousseet, Viita sanoo.


Ministeriö: Erillislaki osoittautunut toimivaksi
Eduskunta käsittelee parhaillaan työaikalain uudistusta, mutta se ei vaikuta ammattisotilaisiin, joita koskee erillinen työaikalaki. Ammattiliitot vaativat viisikymmentä vuotta vanhan lain päivittämistä.
– Nykyinen työaikalaki on todella vanha, vuodelta 1970, presidentti Kekkosen allekirjoittama.
Laki ei vastaa mitenkään nykyistä työaikasuojelua. Vanhan lain kirjaukset eivät edesauta jaksamista ja palautumista, sanoo puheenjohtaja Lukkarinen Päällystöliitosta.
Valtiovarainministeriön mukaan puolustusvoimien erillislaki on kuitenkin osoittautunut toimivaksi, koska työaikasäännökset eivät estä sodanajan toiminnan harjoittelua rauhan aikana.
Liitot huomauttavat, että Ruotsissa ja Norjassa sotilaat ovat työaikalain piirissä ja Suomessa poliisit.
Se turvaa liittojen mukaan poliiseille riittävän vapaa-ajan ja suojelee hallitsemattomasti kertyviltä ylitöiltä.
Andres Aaramo tarjoaa esimerkiksi upseeria, joka oli lähes puolet vuodesta merellä.
Ylityötunteja kertyi runsaat parisataa, koska upseeri oli töissä kymmeninä viikonloppuina, joiden olisi periaatteessa pitänyt olla vapaata.
– Jos laskettaisiin todellisen työn mukaan, jota oli tehty, eli 16-tuntisia päiviä, niin ollaan reippaasti yli tuhannessa ylityötunnissa vuodessa. Se kuulostaa jo aika isolta määrältä.
Upseeri- ja Päällystöliitto ehdottavat, että meripalveluksen ja sotaharjoitusten päivittäinen työaika nostettaisiin nykyisestä noin kahdeksasta tunnista 12 tuntiin.
Hintalappu olisi liittojen mukaan 3,5 miljoonaa euroa.
– Emme ole rahallisen ylimääräisen korvauksen perässä. Haluamme, että henkilöstö pääsisi lepäämään ja palautumaan, vakuuttaa Klaus Ericsson.
Valtiovarainministeriöstä kerrotaan, että kantaa lain päivittämisestä ei vielä ole, eikä aikaa enää olisikaan tällä hallituskaudella.

Mielenkiintoinen tieto tuo 2 h varoaika. "Ollos huoleton, poikas valveil on".
 
Viimeksi muokattu:
Ei tästä niin montaa vuotta ole kun meriupseerit valittivat merelläolopäivien liian pientä määrää. Porukka ei ole välttämättä silloin tajunnut menneensä naimisiin laivatyötä tekevän kanssa kun puolison laiva oli koko ajan satamassa.

Ainakin ennen muinoin tekivät purjehduskauden lisillä todella hyvän tilin.
 
Mielenkiintoinen tieto tuo 2 h varosaika. "Ollos huoleton, poikas valveil on".

Riippuu aluksen AKT valmiudesta. Mitä vähemmän aluksia, vähemmän rannalta tehtävää paikallisvalvontaa ja kireämpi tilanne, sitä enemmän tulee päivystystä porukalle. Maaorganisaatio hoiti osan näistä tehtävistä ennen uudistuksia.
 
Ainakin ennen muinoin tekivät purjehduskauden lisillä todella hyvän tilin.

Todella hyvä tili on vähän katsojasta kiinni. Meripalvelukorvauksen kun jakaa tunneille, niin tuntiliksa klo 16-08 on noin kymmenen euron korvilla. Ei ihan päätä huumaava korvaus. 08-16 saa sitten normaalin tuntipalkan, mikä henkilöstä riippuen pyörii 15-25 euron välillä.

Mäkkärissäkin saa varmaan ihan hyvän tilin jos on duunissa 9 viikkoa putkeen, jokaisena päivänä ja tuntina.
 
Todella hyvä tili on vähän katsojasta kiinni. Meripalvelukorvauksen kun jakaa tunneille, niin tuntiliksa klo 16-08 on noin kymmenen euron korvilla. Ei ihan päätä huumaava korvaus. 08-16 saa sitten normaalin tuntipalkan, mikä henkilöstä riippuen pyörii 15-25 euron välillä.

Mäkkärissäkin saa varmaan ihan hyvän tilin jos on duunissa 9 viikkoa putkeen, jokaisena päivänä ja tuntina.

Suhteellista kyllä. Oma kokemus on parikymppisen juuri kotiutuneen varusmiehen asteikolla. Silloin nuo laivahommat olivat kaveripiirissä hyvinkin tavoiteltuja. Perheellisellä on toki eri asteikko käytössä. Muotoillaan uusiksi vaikka niin että laivapalvelu toi mukavasti lisiä yms. peruspalkan päälle jolloin ansiotason suhteellinen muutos oli ainakin subjektiivisesti tarkasteltuna monen mielestä merkittävä. Ja toinen olennainen asia on tietysti sekin että pitkää päivää painaessa jää vähemmän aikaa rahan tuhlaamiseen jolloin sitä on vähillä vapailla käytettävissä enemmän per aikayksikkö :D

En siis kadehdi enkä todellakaan kehota ketään muutakaan kadehtimaan. Ei tuolla(kaan) työllä rikastumaan pääse ja muulle elämänlaadulle tuollainen rehkiminen ja päivystäminen voi olla tuhoisaa.
 
Back
Top