Torpedo-optio oli sikäli poikkeava tapaus että korvettien torpedot piti maksaa Hamina-luokan MLU-rahoista. Vaikutti kuitenkin sille ettei niin tapahtunut vaan torpedot pitääkin maksaa korvettien budjetista. Siitä tulee heti yli 5% lovi kokonaisuuteen.
Ohjusten kohdalla voi olla parempi tilanne tai sitten ei. Jos esim. nyt hommattiin Haminan ohjukset ja 1 rantapatteri. Optioon jäisi korvettien ohjukset ja toinen rantapatteri. Tämä on tietysti ihan stetsonista ja saattaa olla silkkaa toiveajattelua.
Paha sanoa. Joka tapauksessa luulen, että "rantapatterit" kannattaisi todennäköisesti tilata könttänä, koska kehityskuluja ja/tai suomettamiskuluja jouduttaneen maksamaan. Yksittäiskappaleet sitä sun tätä eivät tunnu olevan kuuminta muotia nykyisessä puolustusvoima-ajattelussa, ja pahimmassa tapauksessa optio voi jäädä käyttämättä, kuten
@Old Boy jo uumoili.
Kenties merivoimissa aiotaan panostaa ydintoimintoihin ja ensimmäinen kauppa sisältää ohjukset aluksille (kertatäyttö ja mahdollisesti vähän päälle). Alukset ovat ensisijainen asia suhteessa rannikkokomponenttiin kaikissa laivastoissa.
Option suurempaa hintaa voi selittää se, että optioon on sisällytetty maajärjestelmien kehitys- ja hankintakulut sekä ennen kaikkea suurempi määrä ohjuksia (enemmän kuin pelkästään merimaalien torjuntaan on katsottu aiheelliseksi hankkia). Lisäksi RBS-15:n käyttöikää maalta voitaneen tarvittaessa venyttää kohtuullisella riskillä, sikäli kuin lavetit eivät ihan lahoa käsiin.
Uskon ihan ilman peustelujakin että hintaan on laitettu vaikka 30% varmuuskerroin. Sitä en heti usko että se olisi jopa 300% kun kyseessä on kuitenkin ihan virallinen asiakirja. Kauppaan sisältyy tietysti paljon muutakin kuin ohjuslaukaukset. Eikä Sipriltä kannata detaljeja onkia vaan lähinnä suuruusluokkia. Tilastoissa on melkoisia virheitä.
Eli toistaiseksi odottelen parempaa näyttöä ja pysyn olettamassani että nyt ostettiin noin 40 ohjusta sekä aloituspakkaus eli kaikenlaista kilkettä huoltoon ja koulutukseen yms. Luonnollisesti myös autolavettien vaatima yhteensovitus. Toisessa vaiheessa hommataan sitten max. 60-70 ohjuslaukausta lisää.
Toivottavasti olen totaalisen väärillä jäljillä ja tulossa onkin valtava lasti kuuminta hottia.
Virallisia asiakirja on vain niin pätevä kuin sen laatija. Virallisen totuuden mukaan Suomi on ostamassa rypälekärkisiä ATACMS-tykistöohjuksia. Pakko olla, kun amerikkalaiset niin kertovat! (Suomessa vain tuli löysät housuun inhojen rypäleiden paljastuessa, ja hankinta laitettiin syväjäähän.
)
En siis sinällään halua väittää, että ohjusten todellinen hinta olisi tuo US Navyn ilmoittama. Se kuitenkin todistaa, että luotettavat lähteet voivat esittää hyvin erilaista dataa.
Me emme tiedä Harpoon-tarjouksen yksityiskohdista muuta kuin että kyseessä oli uusi malli, jota ei oltu vielä myyty mihinkään. Olisiko kehityskustannukset voitu jyvittää ensimmäisen asiakkaan harteille? Oliko paketti ns. all-inclusive, eli kaikki boosterirakettien uusimiset, ohjelmistopäivitykset ym.:t yli 30 vuoden elinkaaren aikana olisi sisällytetty mukaan vientilupaan jollakin laskukaavalla? Samaten tarjoukseen sisältyi useita ohjusvariantteja varsin pieniä määriä, mikä epäilemättä oli kasvattamassa kustannuksia, kun ohjusvalmistajan tukea tarvitaan integraatiossa Suomen aluksiin. Hinta oli ehkä kova, mutta kenties siinä myytiin samalla täydennysoikeutta jenkkivarantoihin ja muutakin goodwilliä? (Muuten en ymmärrä niitä vanhempien mallien ohjusten sisällyttämistä tilaukseen...)
Israelilaisohjuksen valinnan täytyy tarjota jotakin uniikkia, kun ajatellaan, mitä norjalaisilla olisi ollut tarjota. Jos Suomeen ollaan hankkimassa Gabriel IV:tä, niin puhutaan vanhahtavaa teknologiaa edustavasta ohjuksesta, joka tuskin poikkeaa meidän nykyisestä RBS-15:stä järin positiivisesti. Jos taas ollaan hankkimassa Gabriel V:tä, niin siinä voi olla edistyneitä teknisiä ominaisuuksia, jotka osin jopa ylittävät NSM:n kyvyt, mutta olisiko riskin ottaminen teknisillä perusteilla sen arvoista, kun Gabriel V on vaikeasti täydennettävä ja ilmeisesti kehitysvaiheessa? Minusta loogisin selittävä tekijä on hintakilpailukyky, josta Israelilla on aikaisempiakin näyttöjä.
En hämmästyisi tippaakaan, jos kauppa + optio yhdessä sisältäisivät lähemmäs 200 kuin 100 ohjusta.
