Merivoimien kehitysnäkymät

Itseasiassa ei. Kuvittele vaikka sellaista, että tankki pääsisi ampumaan alikalilla tai ontelolla laivaa. Se voi toki osua esim. kriittiseen osaan, mutta tosiasia on kuitenkin se että se ammus tekee lähinnä vain reiän siihen laivaan (useamman seinän läpi) ja laivassa on paljon osia missä tielle ei jää mitään merkittävää. Tai vaikka jos ammuttaisiin rannikko-ohjuksella jossa on pelkkä ontelopanos? Se saa ihan vapaasti osua komentosillalle, mutta se tekee lähinnä reiän komentosillan halki, mahdollisesti vahingoittaen jotakin varustusta tai henkilöä, mutta muuten komentosillan ikkunan kappaleet tekevät isoimman sotkun ja ei sillä tavalla että se vaikuttaisi suuremmin taistelukykyyn.

Tai sitten, että ammutaan sirpalekranaatilla jonka sytyttimessä ei ole viivettä. Silloin laivan kylkeen epäilemättä tulee reikä ja yksi osasto epäilemättä ottaa sirpalevahinkoa, ehkä jopa painevahinkoa, mutta käytännössä ei vaaranna toimintaa ellei osu komentosillalle.

Eli kyllä tähän tarkoitukseen saisi olla ase joka vie räjähteitä laivan sisälle. Muuten BONUS ammusta markkinoitaisiin rannikkotykistön käyttöön. Sillä on 100-150 mm läpäisyä vielä 150 metrin päästäkin, niin mahkut on hyvät että menee syvälle alukseen, ellei jopa läpi, jos vaan ammuksen saa tunnistamaan merimaalin ja iskemään siihen.

Rannikko-ohjuksessa voi olla erilainen taistelukärki.

Finland acquired 18 Spike launch-ers under an initial $20 million order for use as a coastal defense missile. This system is variously called the CMS (coastal missile system) and the RO-2006 and differs from the usual Spike-ER in being fitted with a PBF (penetration-blast-fragmentation) warhead. It is deployed with two mo-bile companies of Uusimaa Brigade near Tammisaari in the Kotaka Coastal District.Finnish troops conducted opera-tional trials of the NT-G and NT-S versus the US Javelin and in May 2000, selected this missile for its light antitank missile requirement. This was reportedly based on its much lower price. The deal was re-ported to be valued at FMk 200 mil-lion ($31 million); probably 100 launchers and 500 missiles. Produc-tion was conducted through the Eu-ropean Spike consortium headed by Rheinmetall. This medium range ver-sion is dubbed Spike 2.5

 
Korkea valmius nyt kävi mielessä. Valmius on kuitenkin se tärkein seikka erikoisyksiköissä.
Kenties uhkakuviin nähden Rajan valmiusyksiköt sekä karhu ovat tarpeeksi riittäviä. Jos tummia pilviä saapuu taivaanrantaan, niin erikoisressut ehditään riittävässä ajassa kokoamaan.
Poliisin valmiusyksikön henkilöstömäärä on salaista tietoa, mutta lukumääräiset arviot eri lähteistä liikkuvat 50-100 välillä. Tuskin yli sadan missään tapauksessa, mutta Pohjois-Suomen valmiusyksikkö Valo on sitten tuon päälle. Se on tietenkin paljon pienempi henkilöstöltään.

Tuskin Rajan valmiusyksiköt ovat montaa kymmentä miestä suurempia.

Noista voi päätellä että ei noiden joukkojen tehtävänä ole mikään vasta-offensiivi, eikä se tehtävä ole myöskään erikoisjääkäreillä. Erikoisjoukkojen tehtävätaktiikoista voi jokainen lukea itse, mutta yhteneväisyyttä niissä ovat:
- pienryhmätaktiikka 3-10 lukumäärissä, joskus joukkueen kokoisena jos tarvitaan iskua vaativampaan kohteeseen tai tukiosastoa jollekin tehtäväryhmälle
- ilma-, meri- tai maakuljetukset eri ajoneuvoilla (osattava toimia kaikissa ympäristöissä ja ajoneuvoissa).
- tiedustelu, tarkkailu ja tulenjohto
- vaativan kohteen tarkastaminen / valtaaminen / tuhoaminen
- erilaiset suojaamistehtävät (tärkeät henkilöt ja kohteet)
- vaarallisten henkilöiden kiinniotto
- vihollisen erikoisjoukkojen vastainen toiminta
- puolustushaaran oma erikoistuminen

Sitten löytyy eroavaisuuksia suomen erikoisjääkärien ja vaikkapa SFOD-1D, Green Beretsien, DEVGRU:n (SEALS) ja SAS;n välillä. Esimerkiksi kotimaan konfliktin aikana suomi-jääkärit tuskin toimisivat kouluttajina liikekannallepanossa. Maailman kriisipesäkkeissä erikoisjoukot ovat tyypillisesti toimineet alueellisten militioiden tai ystävällisten hallitusten joukkojen kouluttajina jos siitä on katsottu olevan hyötyä. Myöskään HAHO / HALO-hyppyjä ei suomessa varmaan ole tarvetta harjoitella. Sensijaan suomen metsäinen maasto ja rikkonainen saaristo tuovat omia haasteita ympäri vuoden toimintaan.

Vaikka suomessa on sodanajan joukkoihin kuuluva erikoisjääkäripataljoona, niin toisin kuin kuvitellaan, se ei koskaan tulisi liikkumaan komppaniaa suurempana yksikkönä ja varsinkaan vain helikoptereilla. Todennäköisesti korkeintaan joukkueen tai osakomppanian kokoisena iskuosastona. Miksi? Koska erikoisjoukot koulutetaan toimimaan yksilötaistelijoina ja pienryhmissä koska niiden tehtävät pääosin suosivat sitä. En näe että suomen erikoisjääkärit ovat US Rangerien vastineita, joita käytetään pataljoonissa kuten tavanomaisia joukkoja. Rangerien tehtävä on vallata isompia kohteita, saartaa ja olla "nyrkki" tavanomaisten joukkojen tai erikoisjoukkojen tukena. Rangerit ovat nopeasti käytettävissä ympäri maailman.

Suomessa tehtiin harjoituksena "big lift" joitakin vuosia sitten, jossa NH 90 koptereilla siirreltiin joukkoja pitkin etelä-suomea. Siihen ei osallistunut 12-15 kopteria, vaan kahdeksan konetta. Silti sen sanotaan herättäneen kansainvalistä huomiota. Tuolla konemäärällä saadaan kerralla siirtymään 90-100 erikoisjoukkosotilasta ympäri maata nopeasti. En usko siis että olisi edes järkeä yrittää suurempaa ilmaoffensiivia, varsinkaan jos ilmaherruutta ei saada taattua laskussa ja siirtolennolla. Osa jääkäreistä ja todennäköisesti suurinosa liikkuisi maakulkuneuvoilla.

Kaikkea porukkaa ei lähetetä kerralla Lappiin kävelemään/hiihtelemään erämaahan, koska tärkeimmät kohteet ovat etelä-suomessa. Näistä painotuksista voi sitten olla montaa mieltä. Tältä pohjalta näen että maavoimien kalleimmasta kalustosta voi aivan surutta siirtää Upinniemeen tai Hankoon tai vaikkapa Malmin kentälle 4-5 hekoa, jotka olisivat ensisijaisesti merivoimien ja rannikkojoukkojen käytössä. Luulen että Hankoniemellä olisi paras ja keskeisin paikka heko-tukikohdalle, josta päästään nopeasti merelle etelään, itäiseen ja läntiseen saaristoon. Näin myös laivaston erikoisjoukot voisivat tukeutua ilmakuljetuskomponenttiin vakituisesti harjoituksissa ja toiminnassaan joka on ehdottoman tärkeää saaristossa, varsinkin rospuutto-aikana.

Siirtyviä hekoja voisi varustella merelliseen toimintaan paremmin soveltuvammaksi vaikkapa vain lisäämällä samanlaisen Wescamin lämppärin (kuten Rajan koneissa), dippaavan sonarin ja tarvittaessa torpedon. Sekään ei olisi välttämätön, kun toimitaan torpedoilla ja s-pommeilla varustettujen alusten tukena. Kopterilla saataisiin nopeasti rajattua aluetta s-vene havainnon jälkeen, ennenkuin paikalle saadaan tarpeeksi pinta-aluksia etsimään. Lisää omasuojaa ei tarvita, koska koneissa on jo kattava omasuoja varoittimineen ja minigunit.
 
Itseasiassa ei. Kuvittele vaikka sellaista, että tankki pääsisi ampumaan alikalilla tai ontelolla laivaa. Se voi toki osua esim. kriittiseen osaan, mutta tosiasia on kuitenkin se että se ammus tekee lähinnä vain reiän siihen laivaan (useamman seinän läpi) ja laivassa on paljon osia missä tielle ei jää mitään merkittävää. Tai vaikka jos ammuttaisiin rannikko-ohjuksella jossa on pelkkä ontelopanos? Se saa ihan vapaasti osua komentosillalle, mutta se tekee lähinnä reiän komentosillan halki, mahdollisesti vahingoittaen jotakin varustusta tai henkilöä, mutta muuten komentosillan ikkunan kappaleet tekevät isoimman sotkun ja ei sillä tavalla että se vaikuttaisi suuremmin taistelukykyyn.

Tai sitten, että ammutaan sirpalekranaatilla jonka sytyttimessä ei ole viivettä. Silloin laivan kylkeen epäilemättä tulee reikä ja yksi osasto epäilemättä ottaa sirpalevahinkoa, ehkä jopa painevahinkoa, mutta käytännössä ei vaaranna toimintaa ellei osu komentosillalle.

Eli kyllä tähän tarkoitukseen saisi olla ase joka vie räjähteitä laivan sisälle. Muuten BONUS ammusta markkinoitaisiin rannikkotykistön käyttöön. Sillä on 100-150 mm läpäisyä vielä 150 metrin päästäkin, niin mahkut on hyvät että menee syvälle alukseen, ellei jopa läpi, jos vaan ammuksen saa tunnistamaan merimaalin ja iskemään siihen.

Eiköhän RO06:ssa ole ihan merimaaleja vastaan tarkoitettu taistelulataus?
 
Kaikkea porukkaa ei lähetetä kerralla Lappiin kävelemään/hiihtelemään erämaahan, koska tärkeimmät kohteet ovat etelä-suomessa. Näistä painotuksista voi sitten olla montaa mieltä. Tältä pohjalta näen että maavoimien kalleimmasta kalustosta voi aivan surutta siirtää Upinniemeen tai Hankoon tai vaikkapa Malmin kentälle 4-5 hekoa, jotka olisivat ensisijaisesti merivoimien ja rannikkojoukkojen käytössä. Luulen että Hankoniemellä olisi paras ja keskeisin paikka heko-tukikohdalle, josta päästään nopeasti merelle etelään, itäiseen ja läntiseen saaristoon. Näin myös laivaston erikoisjoukot voisivat tukeutua ilmakuljetuskomponenttiin vakituisesti harjoituksissa ja toiminnassaan joka on ehdottoman tärkeää saaristossa, varsinkin rospuutto-aikana.

Siirtyviä hekoja voisi varustella merelliseen toimintaan paremmin soveltuvammaksi vaikkapa vain lisäämällä samanlaisen Wescamin lämppärin (kuten Rajan koneissa), dippaavan sonarin ja tarvittaessa torpedon. Sekään ei olisi välttämätön, kun toimitaan torpedoilla ja s-pommeilla varustettujen alusten tukena. Kopterilla saataisiin nopeasti rajattua aluetta s-vene havainnon jälkeen, ennenkuin paikalle saadaan tarpeeksi pinta-aluksia etsimään. Lisää omasuojaa ei tarvita, koska koneissa on jo kattava omasuoja varoittimineen ja minigunit.

Mielestäni olet ymmärtänyt muutamia asioita eri tavalla mitä itse koen relevantiksi:

Tärkein kohde helikopterin bigliftille olisi mielestäni eräs saari. Siirrettävä maavoimien joukko olisi täten joku muu kuin mainituista ja liike lähtisi jostain "tampereen suunnasta". Merivoimilla on käytössään 5 super puma ja 4 AB412 helikopteria. Molemmat ovat käsittääkseni erinomaisia merellisessä ympäristössä. Laivaston erikoisjoukot (alusosasto) kämppäävät käsittääkseni fyysisesti samoissa tiloissa kuin rajan valmiuserkkarit, joten yllättyisin jos Pumat eivät olisi heidän normaalia harjoituskalustoaan.

Lappiin siirto kuulostaa helikoptereiden osalta samalta kuin laivaston kauppareittien suojaamien. Sumutusta, mutta luotetaan että vähät rahat on laitettu järkevään käyttötarkoitukseen.
 
Poliisin valmiusyksikön henkilöstömäärä on salaista tietoa, mutta lukumääräiset arviot eri lähteistä liikkuvat 50-100 välillä. Tuskin yli sadan missään tapauksessa, mutta Pohjois-Suomen valmiusyksikkö Valo on sitten tuon päälle. Se on tietenkin paljon pienempi henkilöstöltään.

Tuskin Rajan valmiusyksiköt ovat montaa kymmentä miestä suurempia.

Noista voi päätellä että ei noiden joukkojen tehtävänä ole mikään vasta-offensiivi, eikä se tehtävä ole myöskään erikoisjääkäreillä. Erikoisjoukkojen tehtävätaktiikoista voi jokainen lukea itse, mutta yhteneväisyyttä niissä ovat:
- pienryhmätaktiikka 3-10 lukumäärissä, joskus joukkueen kokoisena jos tarvitaan iskua vaativampaan kohteeseen tai tukiosastoa jollekin tehtäväryhmälle
- ilma-, meri- tai maakuljetukset eri ajoneuvoilla (osattava toimia kaikissa ympäristöissä ja ajoneuvoissa).
- tiedustelu, tarkkailu ja tulenjohto
- vaativan kohteen tarkastaminen / valtaaminen / tuhoaminen
- erilaiset suojaamistehtävät (tärkeät henkilöt ja kohteet)
- vaarallisten henkilöiden kiinniotto
- vihollisen erikoisjoukkojen vastainen toiminta
- puolustushaaran oma erikoistuminen

Sitten löytyy eroavaisuuksia suomen erikoisjääkärien ja vaikkapa SFOD-1D, Green Beretsien, DEVGRU:n (SEALS) ja SAS;n välillä. Esimerkiksi kotimaan konfliktin aikana suomi-jääkärit tuskin toimisivat kouluttajina liikekannallepanossa. Maailman kriisipesäkkeissä erikoisjoukot ovat tyypillisesti toimineet alueellisten militioiden tai ystävällisten hallitusten joukkojen kouluttajina jos siitä on katsottu olevan hyötyä. Myöskään HAHO / HALO-hyppyjä ei suomessa varmaan ole tarvetta harjoitella. Sensijaan suomen metsäinen maasto ja rikkonainen saaristo tuovat omia haasteita ympäri vuoden toimintaan.

Vaikka suomessa on sodanajan joukkoihin kuuluva erikoisjääkäripataljoona, niin toisin kuin kuvitellaan, se ei koskaan tulisi liikkumaan komppaniaa suurempana yksikkönä ja varsinkaan vain helikoptereilla. Todennäköisesti korkeintaan joukkueen tai osakomppanian kokoisena iskuosastona. Miksi? Koska erikoisjoukot koulutetaan toimimaan yksilötaistelijoina ja pienryhmissä koska niiden tehtävät pääosin suosivat sitä. En näe että suomen erikoisjääkärit ovat US Rangerien vastineita, joita käytetään pataljoonissa kuten tavanomaisia joukkoja. Rangerien tehtävä on vallata isompia kohteita, saartaa ja olla "nyrkki" tavanomaisten joukkojen tai erikoisjoukkojen tukena. Rangerit ovat nopeasti käytettävissä ympäri maailman.

Suomessa tehtiin harjoituksena "big lift" joitakin vuosia sitten, jossa NH 90 koptereilla siirreltiin joukkoja pitkin etelä-suomea. Siihen ei osallistunut 12-15 kopteria, vaan kahdeksan konetta. Silti sen sanotaan herättäneen kansainvalistä huomiota. Tuolla konemäärällä saadaan kerralla siirtymään 90-100 erikoisjoukkosotilasta ympäri maata nopeasti. En usko siis että olisi edes järkeä yrittää suurempaa ilmaoffensiivia, varsinkaan jos ilmaherruutta ei saada taattua laskussa ja siirtolennolla. Osa jääkäreistä ja todennäköisesti suurinosa liikkuisi maakulkuneuvoilla.

Kaikkea porukkaa ei lähetetä kerralla Lappiin kävelemään/hiihtelemään erämaahan, koska tärkeimmät kohteet ovat etelä-suomessa. Näistä painotuksista voi sitten olla montaa mieltä. Tältä pohjalta näen että maavoimien kalleimmasta kalustosta voi aivan surutta siirtää Upinniemeen tai Hankoon tai vaikkapa Malmin kentälle 4-5 hekoa, jotka olisivat ensisijaisesti merivoimien ja rannikkojoukkojen käytössä. Luulen että Hankoniemellä olisi paras ja keskeisin paikka heko-tukikohdalle, josta päästään nopeasti merelle etelään, itäiseen ja läntiseen saaristoon. Näin myös laivaston erikoisjoukot voisivat tukeutua ilmakuljetuskomponenttiin vakituisesti harjoituksissa ja toiminnassaan joka on ehdottoman tärkeää saaristossa, varsinkin rospuutto-aikana.

Siirtyviä hekoja voisi varustella merelliseen toimintaan paremmin soveltuvammaksi vaikkapa vain lisäämällä samanlaisen Wescamin lämppärin (kuten Rajan koneissa), dippaavan sonarin ja tarvittaessa torpedon. Sekään ei olisi välttämätön, kun toimitaan torpedoilla ja s-pommeilla varustettujen alusten tukena. Kopterilla saataisiin nopeasti rajattua aluetta s-vene havainnon jälkeen, ennenkuin paikalle saadaan tarpeeksi pinta-aluksia etsimään. Lisää omasuojaa ei tarvita, koska koneissa on jo kattava omasuoja varoittimineen ja minigunit.



Aika monta partiota ja ryhmää täytyy siirtää heti konfliktin alussa maantieteellisesti aivan eri suuntiin, siihen vielä päälle muitten joukkojen siirrot.
Nykyinen kalusto riittää juuri ja juuri tarpeeseen.
 
Kannattanee, mutta silloin täytyy ylläpitää osaaminen ja kyky jonkun kompuroida saarilla ja rannikolla Spiken ampumalaitteen kanssa.
Plus kaikki muu toiminta, mitä se toimiakseen vaatii.

Tuossa näkyi puhuvan NLOS versiosta, eli se malli mikä ei kulje kantaen, mutta yltää 25 kilsan päähän.
 
Back
Top