Äänestys Mikä konetyyppi korvaa Hornetit?

Mikä konetyyppi on mielestäsi todennäköisin valinta Hornetin korvaajaksi?


  • Äänestäjiä yhteensä
    599
  • Äänestys suljettu .
Softapäivitysten viivästyminen voi aiheuttaa sen, ettei joitain kriittisiä ominaisuuksia ole käytössä mitkä toimivat edellisessä versiossa. Tilanne on verrannollinen linux-käyttäjien ongelmaan jossa rautaa löytyy mutta ajurit puuttuu. Periaatteessa tuo voi tarkoittaa vaikkapa ettei koko omasuojajärjestelmä toimi, koska muutama sensori on vaihdettu toisenlaisiksi.
Olisi tarpeeton vaarallinen tilanne. Uusi HW/OS tullee käyttöön yhdessä uusien ajurien kanssa.
Paitsi, jos NVidian ajuri tarvitaan; se tulee myöhässä ;-)

Sovellustaso voi jäädä alkuun vajaammaksi ja saa sitten täydennyksiä myöhemmin.
 
Kysymys mitä on käyty useassa ketjussa, mutta onko f35 viimeinen hävittäjä ja jos aikaa olisi ollut niin olisiko UCAV ollut vaihtoehto tulevaisuutta silmällä pitäen?
 
Tuollaisia Satlston lumipenkkaan ajautumisen tasoisia vaurioita on tapahtunut enemmänkin. Yksi kone ajautui Karlstossa ulos kiitotien sivusta telinevaurion seurauksena, yhteen koneeseen on vaihdettu takarunko (siipien takaa) ilmassa tapahtuneen tulipalon seurauksena ym.
Näitä ei kai mainittu uutisessa? En lukenut loppuun, kun alusta lähtien faktat on hukassa.
Hornettien rungot ovat ongelmajätettä.
 
Kysymys mitä on käyty useassa ketjussa, mutta onko f35 viimeinen hävittäjä ja jos aikaa olisi ollut niin olisiko UCAV ollut vaihtoehto tulevaisuutta silmällä pitäen?

Oma arvioni on, että tuskinpa edes viimeinen miehittämätön kone. Ainakin brittien Tempest tullee olemaan joko tai. Kaikki tehtäväalueet kattavan UCAV:n odottaminen olisi käytännössä tarkoittanut meillä ilma-aseen alasajoa!
 
Oma arvioni on, että tuskinpa edes viimeinen miehittämätön kone. Ainakin brittien Tempest tullee olemaan joko tai. Kaikki tehtäväalueet kattavan UCAV:n odottaminen olisi käytännössä tarkoittanut meillä ilma-aseen alasajoa!
Juuri näin!

Sitäpaitsi:
-kone ei voi tehdä päätöstä aseen laukaisusta
-ohjausyhteydet ovat hankalia kun on ELSOa ilmassa eikä olla kehitysmaan kanssa sotasilla
 
Ruotsalaistietojen mukaan Hx-hankkeen järjestys olisi ollut F-35, F/A-18, Gripen/GE.

Googlekäännös ingressistä
SVT:n lähteet: Double American huipulla, kun Suomi valitsi uuden hävittäjän
PÄIVITETTY TÄNÄÄN 07: 48Julkaistu TÄNÄÄN 03:04
Saabin Gripen sijoittui vasta kolmannelle, kun Suomi arvioi, mikä hävittäjä oli heille paras. Amerikkalaiset Lockheed Martinin ja Boeingin hävittäjät saivat molemmat paremmat arvosanat kuin ruotsalaiset Gripenit, lähteet kertovat SVT:lle.

 
Pahimpana jarruna oli koko 1930-luvun ajan jatkunut kiistely aseiden tyypeistä ja niiden tulevaisuudesta. Esimerkiksi konepistooli nähtiin ohimenevänä ilmiönä eikä sen merkitystä taistelukentällä osattu nähdä. Erinomaisia Suomi-konepistooleja oli käytettävissä vain runsaat 4 000 kappaletta talvisodan alkaessa. Tykistön tyyppikysymyksessä ei ollut päästy sen pidemmälle, ja kalusto oli kirjavaa. Tykistö oli ikääntynyttä ja pienikaliiperista, ja sille ei ollut riittävästi ammuksia. Tykistön asetyyppikomitean vuonna 1936 tekemästä esityksestä huolimatta tykkien kaliiperia ei muutettu.[5] Kranaattien puute johti myöhemmin talvisodassa suoranaiseen kriisiin, kun tykistöä ei voitu käyttää Neuvostoliiton joukkojen täysin avoimesti suorittamiin ryhmityksiin."

Asia on juuri noin. Kiukuttelun tasosta kertoo se, että kiistely komppanian ja joukkueen jakoisuudesta päättyi vasta Tasavallan presidentin esittelyyn. Nykyisiä presidenttejä ei ei ihan moisilla pikkuseikoilla vaivat. Ohessa lainaus Vesa Tynttysen tutkimuksen Hyökkäyksestä puolustukseen (2014) sivulta 24.


Keskustelu ja väittely saivat päätöksen marraskuun lopulla vuonna 1924. Yleisesikunnan väliai-
kainen päällikkö everstiluutnantti A.E. Heinrichs teki esityksen sotaväen päällikölle jalkaväkijouk- kueen ryhmäjaosta. Siinä oli kolme vaihtoehtoa, joista kaksi ensimmäistä olivat suoraan saksalaisen ja ranskalaisen organisaation mukaisia. Kolmantena vaihtoehtona oli esityksen mukaan sovellutus ranskalaisesta mallista. Siinä oli ranskalaisesta ryhmästä poiketen jalkaväkipuoliryhmän vahvuus seitsemän miestä ja pikakivääripuoliryhmän vahvuus viisi miestä. Kokonaisvahvuus oli edelleen ryhmänjohtaja mukaan lukien kolmetoista miestä.[169] Esittelyn perusteena oli Ranskassa ylei- sesikuntaupseerikoulutuksensa saaneen majuri A. Airon salainen muistio, joka julkaistiin ennen virallista esittelyä Suomen Sotilasaikakauslehdessä vuonna 1924.[170] Julkaisemalla muistio etu- käteen oli ilmeisesti haluttu vaikuttaa upseeriston mielipiteisiin ennen varsinaista päätöksen tekoa.
Sotaväen väliaikaiseksi päälliköksi nimitetty kenraalimajuri V. Nenonen ei kuitenkaan hyväksynyt mitään esitetyistä vaihtoehdoista, vaan kirjasi päätöksekseen joukkueen, jossa olisi sodanajan vah- vuuksissa joukkueen johtaja, varajohtaja, kaksi pikakivääriryhmää ja kaksi jalkaväkiryhmää. Ryh- mien vahvuus olisi yhdeksän miestä. Päätös virallisti keväällä 1924 jalkaväen harjoitusohjesäännön käsikirjoitukseen otetun kokoonpanon.[171] Voidaankin sanoa, että ranskalaista ajattelua puolta- neet upseerit olivat hävinneet kiistan tulen ja liikkeen yhdistämisestä taktiikan alimmalla tasolla.
Marraskuun esittelyssä kenraalimajuri Nenonen päätti ryhmän ja joukkueen kokoonpanon lisäksi myös komppanian kokoonpanon siten, että siihen kuuluisi neljä joukkuetta. Yleisesikunnan pääl- likkö esitti kuitenkin tammikuussa 1925 asian laajakantoisuuden takia sen käsittelyä puolustusneu- vostossa.[172] Presidentti K.J. Ståhlbergin kehotuksesta puolustusministeri kuitenkin nimitti neu- vottelukunnan laatimaan esityksen komppanian kokoonpanoksi.[173] - Puolustusministeri eversti L. Malmbergin johdolla toiminut arvovaltainen neuvottelukunta antoi esityksensä tasavallan presi- dentille helmikuun 25.päivänä.[174]
Presidentti vahvisti komppanian kokoonpanoksi neuvottelukunnan yksimielisen lausunnon mu- kaan aiemman nelijoukkueisen ja kuusitoistaryhmäisen organisaation. Lausunnossa korostettiin, että jatkossa on kiinnitettävä erityinen huomio sotatekniikan kehityksen suomiin mahdollisuuksiin tulivoiman lisäämiseksi ja todennäköisimmän vastustajamme aseistuksen kehitykseen.[175]
 
Täysin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä.
Toisaalta Rafalella ja Typhoonilla molemmiltaa puuttui Global Eyen kaltainen force multiplier. Samalla kun eivät uskaltaneet kertoa konemääriään, niin tuskin sieltä löytyi 64 Typhoonia tai Rafalea tarjouksista.

Joten voisin kyllä nähdä että 64 Gripen E + 2 Global Eye päihittäisi vaikkapa esim. 58 Typhonia suorituskykyvertailussa. Varsinkin kun otetaan huomioon molempien tarjoamien asepakettien samankaltaisuus.
 
Toisaalta Rafalella ja Typhoonilla molemmiltaa puuttui Global Eyen kaltainen force multiplier. Samalla kun eivät uskaltaneet kertoa konemääriään, niin tuskin sieltä löytyi 64 Typhoonia tai Rafalea tarjouksista.

Joten voisin kyllä nähdä että 64 Gripen E + 2 Global Eye päihittäisi vaikkapa esim. 58 Typhonia suorituskykyvertailussa. Varsinkin kun otetaan huomioon molempien tarjoamien asepakettien samankaltaisuus.
No ei välttämättä päihittäisi. Koneet on niin eri kaliiberia kuormankantokyvyltään, että 6 konetta enemmän (joka ei edes tarkoita että kaikki kuusi olisivat käytettävissä) ei välttämättä vielä heilauta yhtään mitään gripenin eduksi, eteenkin jos on kyse tilanteesta jossa sillä tutkakoneellakaan ei juurikaan aviteta tilannetta.

Gripen on mielestäni aivan liian kevyt ja heiveröinen romunkantaja. Se pärjää luultavasti tasan tarkkaan kohtuullisesti niin pitkään tuossa sotaleikissä kun sillä lennetään puolustuksellista vastailmatoimintaa kevyessä kuormassa global eyen ohjastamana ja heti kun poiketaan siitä raamista johonkin muualle niin se jää kilpailijoidensa jalkoihin.
 
Onkohan se ilmavoimien tarkempi selvitys jo julkaistu
Toisaalta Rafalella ja Typhoonilla molemmiltaa puuttui Global Eyen kaltainen force multiplier. Samalla kun eivät uskaltaneet kertoa konemääriään, niin tuskin sieltä löytyi 64 Typhoonia tai Rafalea tarjouksista.

Joten voisin kyllä nähdä että 64 Gripen E + 2 Global Eye päihittäisi vaikkapa esim. 58 Typhonia suorituskykyvertailussa. Varsinkin kun otetaan huomioon molempien tarjoamien asepakettien samankaltaisuus.
Uskaliaasti nähty. Kuormankantokyvyn rajallisuuden lisäksi - josta johtuen muuten toimintamatka lyhenee, nopeus vähenee ja kentällekääntökertojen lukumäärä kasvaa - niin Gripeniä rasitti myös puolivalmis kone joka tarkoitti pisteytystä oletetun suorituskykyn alarajalta. Lisäksi varmasti ilmavoimat huomioi koneen pienen käyttäjämäärän tuoman rasitteen elinkaarikustannuksiin tai yleensä päivitettävyyteen.
 
Toisaalta Rafalella ja Typhoonilla molemmiltaa puuttui Global Eyen kaltainen force multiplier. Samalla kun eivät uskaltaneet kertoa konemääriään, niin tuskin sieltä löytyi 64 Typhoonia tai Rafalea tarjouksista.

Joten voisin kyllä nähdä että 64 Gripen E + 2 Global Eye päihittäisi vaikkapa esim. 58 Typhonia suorituskykyvertailussa. Varsinkin kun otetaan huomioon molempien tarjoamien asepakettien samankaltaisuus.

Luulen etteivät kertoneet konemääriä koska olivat tippuneet jo pelistä siinä vaiheessa.
 
Onhan se mahdollista, että Rafalen ja Typhoonin asepaketeista olisi loppunut määrät pahasti kesken.
Ainakin jos nyt katsotaan tuota F-35:n yksikköhintaa meidän diilissä - 73 miljoonaa euroa - ja verrataan sitä alimpaan Typhoonin julkilausuttuun hintaan eli 90 miljoonaan euroon, ja oletettaisiin että Typhooneja tarjottiin se aiemmin Purasen mainitsema ''kriittinen 60 koneen raja'', niin tuo tarkoittaisi jo sitä, että pelkkiin koneisiin meni 728 miljoonaa euroa enemmän kuin F-35:n tarjouksessa. Ja tuohon kun yhdistetään se tieto, että Meteor maksaa sen pari milliä kappaleelta ja AMRAAM taas millin, jne... niin veikkaan että Typhoonin paketissa loppui aseet aivan liian lyhyeen.
 
Toisaalta Rafalella ja Typhoonilla molemmiltaa puuttui Global Eyen kaltainen force multiplier. Samalla kun eivät uskaltaneet kertoa konemääriään, niin tuskin sieltä löytyi 64 Typhoonia tai Rafalea tarjouksista.

Joten voisin kyllä nähdä että 64 Gripen E + 2 Global Eye päihittäisi vaikkapa esim. 58 Typhonia suorituskykyvertailussa. Varsinkin kun otetaan huomioon molempien tarjoamien asepakettien samankaltaisuus.
Ehkä, ehkä ei. Suorituskykyvertailu kuitenkin perustui sotapeliin, jossa muutama keskeinen skenaario. Peleissä on yleensä ennalta määritetty ajanjakso, jolla simut ajetaan, ja tappiot kuuluvat asiaan. Kukin voi itse mielissään pähkäillä, kuinka pitkään GE:t ovat toiminnassa, tai milloin niiden tuottama etu notkahtaa... Itse en tiedä, enkä uskalla lähteä edes arvaamaan...
 
Se siitä "SAAPPI TULU KUITENNI TOISEKSI!!1" mölinästä. Yllättyneitä ei oo ainakaan täällä suunnalla.

Mulle on kieltämättä yllätys, että Typhoon ja Rafale menestyivät näinkin huonosti. Kummallakin on kuitenkin Gripeniä ja SH:ta kovempi kinemaattinen suorituskyky ja Meteor (kuten Greipilläkin). Jos kerran täyttä teollistakin suorituskykyä tarjottiin, ei oikein muita avoimia kysymyksiä jää kuin hinta. Dassaulöt ja Eurofighterhän olivat ainoita, jotka eivät julkistaneet tarjouksena konemäärää, mikä herätti jo silloin epäilyksen, ettei täyttä 64 konetta saatu mahtumaan ainakaan aseineen.
 
Dassaulöt ja Eurofighterhän olivat ainoita, jotka eivät julkistaneet tarjouksena konemäärää, mikä herätti jo silloin epäilyksen, ettei täyttä 64 konetta saatu mahtumaan ainakaan aseineen.
Kun kerta molempien noiden koneiden pääasiallinen ilmataisteluase on Meteor, joka on tuplasti AMRAAM:ia kalliimpi, ja siihen vielä kylkeen että Rafale on yksikköhinnaltaan jotakin 90 miltsiä tienoilla ja Typhoon vielä kalliimpi, niin veikkaan että Rafalelle ja Typhoonille kävi niin, että tarjotakseen sen kriittisen / ehdottoman, jne... mikälie minimimäärän hävittäjiä, aseita ei enää jäänyt riittäviin täyttääkseen huoltovarmuutta.

Otetaan vaikka esimerkkiä.

Rafalella sekä Meteor että MICA ovat huomattavasti kalliimmat kuin AMRAAM ja Sidewinder. Rafalen vastine JDAM:ille (AASM) on myös yhtä suuruusluokkaa kalliimpi. Scalp taas ei eroa hinnaltaan JASSM:ista. Eli kun yhdistää kalliin koneen kalliisiin aseisiin tuloksena oli, että joko tarjota Suomelle liian pieni konemäärä huoltovarmuus säilyttäen asemäärässä tai pelata upporikasta ja rutiköyhää ja tarjota tarvittu konemäärä kuitenkin puutteellisella asemäärällä ja toivoa, että Suomen puheet kisasta pois pudottamisesta ovat bluffia. Ja bluffin tsekkaaminen kävikin Dassaultille kalliiksi.
 
Back
Top