F-35 vs. muut koneet jaksaa herättää keskustelua ja syystä. Me emme vaan tarkalleen voi tietää että mitkä ovat softassa ja taistelujärjestelmässä olevat erot tai mikä asettaa ne paremmuusjärjestykseen keskenään. F-35 sensorifuusio on todennäköisesti parasta luokkaa, koska koneen sensoritekniikka on saumattomasti integroitu yhteen alusta saakka. Ero muihin on myös datafuusiossa, jota mainostetaan kaikissa muissakin koneissa. Datan käsittely ennen sen näyttämistä erottaa kuitenkin viimeistään Salaman muista HX-ehdokkaista. Muissa koneissa tieto kootaan yhteen ja näytetään pilotille ilman käsittelyä ja suodatusta. Se syy miksi F-35 näin tekee, on yksinkertaisesti koneen massiivinen tietojärjestelmä ja sen kapasiteetti. Tietojärjestelmän massiivisuus ja monimutkaisuus on syy miksi koneen kehittely on ollut vaivalloista.
Ulkoisista seikoista voidaan paljon selvemmin nähdä asioita ja pohtia täysin häiveen ehdoilla suunnitellun koneen ja perinteisemmän koneen eroja.
On huomattava kuitenkin että myös muut kuin F-35 käyttävät häivettä, vaikkakin niiden passiivinen häive on optimoitu etusektorista tulevan tutkasäteilyn perusteella. Sitten on "aktiivinen häive", joka tarkoittaa elektronisia ja kybersodankäynnin keinoja, joilla hävittäjä yritetään piilottaa kohinan alle tai taakse. Tämä keino ei tee hävittäjästä sinänsä huonosti näkyvää, koska kaikki aktiivinen säteilyhän on havaittavissa. Sensijaa kohinalla tai harhamaaleilla pyritään tekemään tunnistamisesta ja maalinhausta vaikeaa.
Venäjä ja Kiina ovat kehittäneet erilaisia tutkia passiivisen häiveen kumoamiseksi ja mm. Saksalainen Hensoldt on suunnitellut passiivisen tutkan (TwInvis), jolla väitetysti F-35 on kyetty havaitsemaan ja sitä on jopa seurattu sen lentäessä Baltiaan. Oli tämä totta tai ei, on syytä muistaa että F-35 ei lennä täällä "war-modessa", vaan Lunebergin linssien kanssa ja todennäköisesti sen signaaliherätteitä ei ole minimoitu (koska käytetään Link-16 järjestelmää yhteydenpitoon muiden NATO-koneiden kanssa). Edelleen voidaan olettaa kuitenkin että kaikki kehittyneet maat saavat käyttöönsä pikkuhiljaa keinoja, joilla häiveen merkittävyyttä voidaan vähentää. On luultavasti niin että passiivisen häiveen merkitys ei kuitenkaan täysin poistu tulevaisuudessa. Tämän saman on puolustusvoimien tutkimuslaitoskin julkisesti todennut analyyseillään.
Anti-häivetutkat ovat maasijoitteisia toistaiseksi, koska ne ovat suuria ja painavia. L-alueen tutkatekniikkaa on pidetty Venäjällä arvossaan koska tutkan aallonpituus kykenee havaitsemaan häivekoneet pitkän matkan päästä. Tunnetusti L-alueen tutkat ovat vanhinta teknologiaa, eivätkä ne kykene 3D-mittaukseen eli antamaan korkeustietoa. Ne eivät myöskään kykene luomaan riittävän tarkkaa dataa asejärjestelmille torjuntaa varten. Siihen tarvitaan X-tai ku-band alueiden tutkia, joilla päästään hyvään tarkkuuteen. Venäjä on väläytellyt aikaisemmin L-alueen tutkien integrointia SU-57 hävittäjään, mutta kyseessä lienee pelkkä ankka. L-alueen tutkat vaativat paljon tilaa ja tehoa, kuten sanottu. Maasijoitteisilla tutkilla on myös rajoitettu kantama maanpinnan katveiden ja kaarevuuden vuoksi.
Monipaikkatutkia on tutkittu ja miettitty niiden kykyä kumota passiivinen häive. Mitään suurta hankintaa ei ole kuitenkaan tehty missään valtiossa, joten voi olettaa että järjestelmä ei ole vielä kypsä tai riittävän kyvykäs hinta-laatusuhteeltaan että niitä kannattaisi hankkia. Myös nykyisiä tutkia voi verkottaa ja yrittää sijoittaa niitä niin että ne skannaavat eri suunnista ja luovat yhtenäisen kuvan lentävistä maaleista. Tämä lienee todennäköisin vaihtoehto yritettäessä havaita häivekoneita.
Pelkkä havainto ei usein riitä sodankäynnissäkään, vaan halutaan tietää että mikä lentää tai liikkuu ennenkuin yritetään ampua kohti summittaisesti. Hävittäjissä ja ilmasodankäynnissä passiivista häivettä vastaan voidaan toimia tehokkaasti vain IR-säteilyn avulla tai EW/ELINT-järjestelmien sensoreilla. Hävittäjissä on X-alueen tutkat, kuten AEW-C / AWACS- koneissakin. Ne eivät kykene havaitsemaan F-35 tyyppistä konetta siis kovin hyvin. Tavoite on siis yrittää havaita häivekone passiivisilla järjestelmillä tutkan sijasta. Tässä on pari ongelmaa:
1. ELINT kykenee havaitsemaan passiivista säteilyä radiotaajuuksilla. F-35 on kuitenkin alusta saakka suunniteltu vähentämään tai lähes poistamaan aktiivinen säteily. MADL-datalinkki on suunnattava eikä juuri säteile ympärilleen mitään. APG-81 tutka on LPI-tekniikkaa sisältävä ja muuntelee taajuuttaan sekä tehoaan jatkuvasti. Lisäksi tutkan keilat ovat erittäin kapeat, eikä hajasäteilyä tule paljoakaan. Tutka voidaan silti havaita varmasti jollain etäisyydellä ja suunnassa, mutta kuinka tarkasti sijainti on määritettävissä? Myös F-35 voi toimia passiivisena ASQ-239 järjestelmän ym. sensorien avulla.
2. IR / IRST järjestelmillä myös häivekone voidaan havaita. Nämä ovatkin lisääntyneet kaikissa konetyypeissä. IRST:ä on kuitenkin heikkouksia ja F-35 on suunniteltu mahdollisimman vähän infrapuna-alueilla säteileväksi. F-35 moottori on piilotettu syvälle rakenteisiin ja sitä suojataan kaksoispystyvakaajilla sivuilta ja polttoaineella ym. muualta. Lisäksi moottorin ympärillä virtaa ilmaa, joka vähentää säteilyä.
Tässä hieman asiasta:
Vielä siis saadaan odottaa niitä ihmesensoreita, jotka tekisivät passiivisen häiveen turhaksi. Myös häiveteknologia kehittyy ja aktiivista häivettä lisäämällä parannetaan yhä enemmän häivekoneen selviytymiskykyä.