@KIM nosti esille muutama sivu ja päivä sitten paikallisen hirviporukan roolin omatoimisessa valmistautumisessa. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että mahdollisen kriisin aikana kaikkien aseistettujen porukoiden pitää olla pv:n johtamia. Jokin Kimin viestissä kuitenkin jäi resonoimaan mielen sopukoille ja mietin, miten kovastikin erityyppinen tilanne on eri puolilla Suomea. Haja-asutusalueilla se virallinen virkavalta ei välttämättä tulekaan paikalle heti pyynnöstä ja tarve omatoimisuudelle voi olla todella huutava.
Samalla mieleen tuli sota-ajoilta kuullut tarinat omasta isoisästäni, joka ei enää ikänsä puolesta joutunut sotaan. Sen sijaan hän oli maatöiden ohella ollut paikallisen hirviporukan mukana saalistamassa desantteja Pyhällön lähialueen metsistä. Sodan jälkeen asekätkentään osallistui paljon tahoja, joiden kytkös puolustusvoimiin oli varsin ohkainen. Täällä kotiseudulla kylmän sodan vuosina Hermannit tekivät paljon vapaaehtoista työtä valmiuden ja puolustusvoimien eteen. Työ hyödytti puolustusvoimia ja tapahtui puolustusvoimia varten, mutta siinäkin vapaaehtoisuudella oli iso rooli.
Vapaaehtoisuudella on varmasti jatkossakin iso rooli maanpuolustuksessa, mutta varmasti oman haasteensa tuo se, miten tämän vapaaehtoistyön kanavoi parhaiten kokonaismaanpuolustuksen hyödyksi.
Varmasti onkin ja niin kauan kuin meillä on asevelvollisuus armeija, se vaatii vapaaehtoisuuttakin. Vapaaehtoinen toiminta tulee olla kuitenkin valtion näpeissä ja ohjauksessa, jotta siitä ei tule mitään arvaamatonta yksityisarmeijaa edes pienoiskoossa.