Mä katselisin tuossa kulttuuria (menisikö Suomessa läpi, olisiko poliittista tahtotilaa) ja taloutta (löytyisikö rahat). Vastaus on aikalailla ei.
Naiset varushenkilöinä
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Mä katselisin tuossa kulttuuria (menisikö Suomessa läpi, olisiko poliittista tahtotilaa) ja taloutta (löytyisikö rahat). Vastaus on aikalailla ei.
Vai on joku nyt taas vaihteeksi loukkaantunut minun argumenteistani?
Ei ole ensimmäinen kerta kun foorumilla keskustellaan norjan järjestelmästä. Kai tieteelliseen touhuun yleensä kuuluu, että määritellään käsitteet. Norjan järjestelmä ei oikein istu asevelvollisuuden alle kun siinä ei ole sitä velvollisuutta. Tästä nyt tuskin on suurta kiistaa. Norjalaiset voivat toki kutsua perinnesyistä omaa järjestelmää vaikka ruotuväkilaitokseksi - se ei siltikään muuta tosiasioita.
Mitä taas tulee norjalaisten vapaaehtoisten korvauksiin, niin pidän semisti häiritsevänä, että järjestelmää tutkitaan tai selvitellään ja tuollainen perusasia ei ole tiedossa!?
Ei ole ensimmäinen kerta kun foorumilla keskustellaan norjan järjestelmästä. Kai tieteelliseen touhuun yleensä kuuluu, että määritellään käsitteet. Norjan järjestelmä ei oikein istu asevelvollisuuden alle kun siinä ei ole sitä velvollisuutta. Tästä nyt tuskin on suurta kiistaa. Norjalaiset voivat toki kutsua perinnesyistä omaa järjestelmää vaikka ruotuväkilaitokseksi - se ei siltikään muuta tosiasioita.
Mitä taas tulee norjalaisten vapaaehtoisten korvauksiin, niin pidän semisti häiritsevänä, että järjestelmää tutkitaan tai selvitellään ja tuollainen perusasia ei ole tiedossa!?
Ei kukaan ole loukkaantunut.
Suomen talouden koko ei paljon jää noista kahdesta.
Arvopohjilla ei käydä sotia, sota on julmaa ja säännöt ovat kaikille samat, rauhanpalkinnot ovat lohdutuspalkintoja.
Ei varmasti ole pienempi, mutta asevoimien suuren budjetin voi perustella vain yhteiskunnasa, joka on eksistentiaalisessa kriisissä tai ainakin selviytymismoodissa. Suomessa taas on toisenlaiset mantrat ja tunnelmat...
Singaporella ei edes ole kansakuntana yhtä rankka historia kuin Israelilla, se on vain rationaalisesti mitoittanut puolustuksensa suhteessa mahdolliseen uhkaan.
Suomessa uhkataso on kasvanut tasaisesti mutta järki ei ole vieläkään voitolla.
Samat ihmiset jotka puhuvat faktapohjaisesta päätöksenteosta ja vaihtoehtoisesta todellisuudesta jota Venäjä tarjoilee eivät kuitenkaan itse toimi rationaalisesti, on sitten kyse maahanmuutosta tai turvallisuuspolitiikasta.
Suomellekin jokainen sota on eksistentiaalinen uhka.
Viimeksi muokattu:
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Singaporen sotilaallinen asema ja ratkaisut vaikuttavat aika erilaisilta kuin Suomen, vaikka joitakin samankaltaisuuksiakin on (asevelvollisuus).
The Singaporean military is arguably the most technologically advanced in Southeast Asia.[122] It comprises the Singapore Army, Republic of Singapore Navy, and Republic of Singapore Air Force. It is seen as the guarantor of the country's independence.[123] This principle translates into the culture, involving all citizens in the country's defence.[124] The government spends 4.9% of the country's GDP on the military—high by regional standards[122]—and one out of every four dollars of government spending is spent on defence.[125]
A great deal of initial support came from Israel,[126] a country that is not recognised by the neighbouring Muslim-majority nations of Malaysia, Indonesia, or Brunei.[128][129][130] The main fear after independence was an invasion by Malaysia. Israeli Defense Force (IDF) commanders were tasked with creating the Singapore Armed Forces (SAF) from scratch, and Israeli instructors were brought in to train Singaporean soldiers. Military courses were conducted according to the IDF's format, and Singapore adopted a system of conscription and reserve service based on the Israeli model.[126] Singapore still maintains strong security ties with Israel and is one of the biggest buyers of Israeli arms and weapons systems.[131] The MATADOR anti-tank weapon is one example of recent Singaporean–Israeli collaboration.[132]
The SAF is being developed to respond to a wide range of issues, in both conventional and unconventional warfare. The Defence Science and Technology Agency is responsible for procuring resources for the military.[133] The geographic restrictions of Singapore mean that the SAF must plan to fully repulse an attack, as they can not fall back and re-group. The small size of the population has also affected the way the SAF has been designed, with a small active force but a large number of reserves.[124]
Singapore has conscription for all able-bodied males at age 18, except those with a criminal record or who can prove that their loss would bring hardship to their families. Males who have yet to complete pre-university education or are awarded the Public Service Commission scholarship can opt to defer their draft. Though not required to perform military service, the number of women in the SAF has been increasing: since 1989 they have been allowed to fill military vocations formerly reserved for men. Before induction into a specific branch of the armed forces, recruits undergo at least 9 weeks of basic military training.[134]
Because of the scarcity of open land on the main island, training involving activities such as live firing and amphibious warfare is often carried out on smaller islands, typically barred to civilian access. This also avoids risk to the main island and the city. However, large-scale drills are considered too dangerous to be performed in the area, and since 1975 have been performed in Taiwan.[134] Training is also held in about a dozen other countries. In general, military exercises are held with foreign forces once or twice per week.[124]
Due to airspace and land constraints, the Republic of Singapore Air Force (RSAF) maintains a number of overseas bases in Australia, the United States, and France. The RSAF's 130 Squadron is based in RAAF Base Pearce, Western Australia,[135] and its 126 Squadron is based in the Oakey Army Aviation Centre, Queensland.[136] The RSAF has one squadron—the 150 Squadron—based in Cazaux Air Base in southern France.[137][138] The RSAF also has a few overseas detachments in the United States, in San Diego, California, Marana, Arizona, Grand Prairie, Texas and Luke Air Force Base, among others.[139][140]
https://en.wikipedia.org/wiki/Singapore
A great deal of initial support came from Israel,[126] a country that is not recognised by the neighbouring Muslim-majority nations of Malaysia, Indonesia, or Brunei.[128][129][130] The main fear after independence was an invasion by Malaysia. Israeli Defense Force (IDF) commanders were tasked with creating the Singapore Armed Forces (SAF) from scratch, and Israeli instructors were brought in to train Singaporean soldiers. Military courses were conducted according to the IDF's format, and Singapore adopted a system of conscription and reserve service based on the Israeli model.[126] Singapore still maintains strong security ties with Israel and is one of the biggest buyers of Israeli arms and weapons systems.[131] The MATADOR anti-tank weapon is one example of recent Singaporean–Israeli collaboration.[132]
The SAF is being developed to respond to a wide range of issues, in both conventional and unconventional warfare. The Defence Science and Technology Agency is responsible for procuring resources for the military.[133] The geographic restrictions of Singapore mean that the SAF must plan to fully repulse an attack, as they can not fall back and re-group. The small size of the population has also affected the way the SAF has been designed, with a small active force but a large number of reserves.[124]
Singapore has conscription for all able-bodied males at age 18, except those with a criminal record or who can prove that their loss would bring hardship to their families. Males who have yet to complete pre-university education or are awarded the Public Service Commission scholarship can opt to defer their draft. Though not required to perform military service, the number of women in the SAF has been increasing: since 1989 they have been allowed to fill military vocations formerly reserved for men. Before induction into a specific branch of the armed forces, recruits undergo at least 9 weeks of basic military training.[134]
Because of the scarcity of open land on the main island, training involving activities such as live firing and amphibious warfare is often carried out on smaller islands, typically barred to civilian access. This also avoids risk to the main island and the city. However, large-scale drills are considered too dangerous to be performed in the area, and since 1975 have been performed in Taiwan.[134] Training is also held in about a dozen other countries. In general, military exercises are held with foreign forces once or twice per week.[124]
Due to airspace and land constraints, the Republic of Singapore Air Force (RSAF) maintains a number of overseas bases in Australia, the United States, and France. The RSAF's 130 Squadron is based in RAAF Base Pearce, Western Australia,[135] and its 126 Squadron is based in the Oakey Army Aviation Centre, Queensland.[136] The RSAF has one squadron—the 150 Squadron—based in Cazaux Air Base in southern France.[137][138] The RSAF also has a few overseas detachments in the United States, in San Diego, California, Marana, Arizona, Grand Prairie, Texas and Luke Air Force Base, among others.[139][140]
https://en.wikipedia.org/wiki/Singapore
Suomi on onnistunut enemmän tai vähemmän onnistuneesti hivuttautumaan läntiseen arvoyhteisöön. Israel ja Singapore ovat saarroksissa vihamielisten valtioiden ympäröiminä.
Luvalla sanoen googlasin eilen tätä aihetta ja yritin vertailla suomenkaltaisiin pikkudemokratioihin. Norja, Itävalta ja Sveitsi pompsahtelivat samoilla hakusilla.
Verrokeissa kutsuntatapahtuma on nähtävästi jotain muuta kuin käväisy kutsuntatilaisuudessa ja lääkärin leima lappuun.
Googlaus muodosti käsityksen, että rulliin kirjattavat syynätään ja ihan oikeesti...tavoitteena saada mahdollisimman hyvin hlö kertavedolla paikalle, jossa hänen -kuuluu- olla. Nuukana miehenä tajusin, että ei tapahdu ilman hillotonkkaa tämäkään. Raha?
Boldasin. Nyt seuraa raskas ja raaka kysymys, jota ei pidä käsittää väärin: miten naisten sakeampi mukaantulo -kehittäisi- puolustusjärjestelmää? Mikä on siis tässä homman kluu tai se pointti? Ja tätä on pohdittava mielestäni tässä kontekstissa nimenomaan PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN näkökulmasta, ilman tasa-arvo- tai mitään -kiinnekohta yhteiskuntaan- juttua.
Mitä mitattavaa lisäarvoa tuo naisten sakeampi mukaantulo puolustusjärjestelmään? Mulla on tarjoushousujen taskussa eräs vastaus, mutta en vielä mielelläni sitä esittele, koska tuo vastaus on ei-yhteensopiva- foorumin johtavan ethoksen suhteen.
Miksi ette puhu ja kirjoita avoimesti tämän ajan ja tulevaisuuden haasteista? Ketä se palvelee? Onko takana puhtaasti kotimaan politiikka, joka haluaa väistää esille nousevia kysymyksiä? Tosiasia on se, että sodankäynti on ollut murroksessa jo kohta neljännesvuosisadan ja lisää tulee. Ei ole enää mitään -vain- naisten tehtäviä ajassa, jossa rintamalla on syvyyttä, leveyttä, korkeutta ja ties mitä sen päälle.
Kaikesta päätellen valmiuksia on parannettu vastaamaan tätä päivää...ehkä aika hyvin?
Juu mutta budjetti ei ole noussut tai palvelusajat eivät ole pidentyneet.
Tää on vähän tylsä vastaus, mutta duunini takia en mene tarkkoihin spekseihin. Mutta. Miehistä palvelee nyt n. 70%, naisista pieni prosenttimäärä joka on muutoksessa. Käytännössä n. 60% suomalaisista on ilman kriisinajan koulutusta ja sijoitusta. Kun koko maanpuolustuksen kenttä on muutoksessa, on pakko funtsia sitä ketä kaikkia pitää kyetä osallistamaan ja miten. En itse kannata ajatusta siitä että kaikki naiset koulutettaisiin sotilaallisesti, vaan että valinta tapahtuisi pv:n tarpeiden (määrä, laatu) perusteella, kyky- ja osaamisperusteisesti, oli kyse sitten miehistä tai naisista.
Kaikki naiset ei sovi inttiin, koska kaikki miehetkään eivät sovi.
Kaikki naiset ei sovi inttiin, koska kaikki miehetkään eivät sovi.
Israel on yhtä saarrettu kuin Suomi, eli yhteydet ovat uhattuja mutta eivät automaattisesti katki, Viron ja Ahvenanmaan miehitys siirtää Suomen Singaporen asemaan,
Suomella on 1300km yhteistä rajaa vihamielisen suurvallan kanssa ilman suoria turvatakuita keneltäkään.
Mikä on läntinen arvoyhteisö kovan turvallisuuspolitiikan puolella? Se sama porukka joka toivotti Ukrainan tervetulleeksi mutta joka ei sitten uskaltanut sitä edes aseistaa?
Muiden hyvän tahdon varaan jättäytyminen ei ole suunnitelma, omat panostukset tulee suhteuttaa mahdolliseen uhkaan nähden, silloin sitä apuakin voi tulla bonuksena päälle.
Itse haluaisin jonkun kriisiajan koulutuksen kaikille sukupuoleen katsomatta, väestönsuojelu koulutusta olen aikaisemmin ehdotellut nykyisen siviilipalveluksen tilalle.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Singapore on pieni (720 km2) saarelma Malakan niemimaan etelänokassa. Ahvenanmaa on runsaat kaksi kertaa laajempi saaristo (ilman merialueita). Israel on hieman Laatokkaa kookkaampi maapläntti Välimeren pohjukassa. Pinta-alaltaan Suomi on 470 kertaa suurempi kuin Singapore ja 16 kertaa suurempi kuin Israel. Puolustuksessa on syvyyttä.
Puolustukseen on takavuosina panostettu suurempi BKT-osuus kuin nykyisin, saati sitten sota-aikana. Itsekään en pitäisi pahana, jos 2% BKT:sta käytettäisiin ”juokseviin kuluihin” vuosittain ja vuosikymmenittäin investoitaisiin aselaji kerrallaan kaluston sukupolvenvaihdoksiin budjetin ulkopuolelta. Mutta sekään ei riitä, jos ja kun vastassa on Venäjä.
EU ja Nato ovat pienten maiden turva. Venäjä ei ole uskaltanut hyökätä kummankaan järjestön jäsenmaihin. Toistaiseksi hyökkäyskynnys on ollut liian korkea. Järjestöjen ulkopuolelle jääneet Georgia ja Ukraina sen sijaan ovat saaneet kärsiä ulkopuolisuudestaan. Eikä Moldovan tai Valko-Venäjänkään asema ole kadehdittava.
Kova turvallisuus on mielestäni sitä, millaiset asejärjestelmä jäsenmaalla on alueellaan (esim. Naton ydinaseet) tai käytössään jo ennen kriisiä (esim. navigointi- ja kaukokartoitussatelliitit).
Pinta-ala johtaa harhaan tässä puolustuksen syvyys asiassa. Suomi on etelä-pohjois suunnassa pitkä maa. Niin on Norjakin mutta, siellä ydinalueet ovat etelässä, mutta onneksi vihollisen lähestymissuunta on pohjoisesta. Suomessa taas ongelmana on, että itä-länsisuunnassa pelivaraa ei ole mitenkään ruhtinaallisesti. Vaalimaalta on 180 kilometriä Senaatintorille. Kymijoen ylityksen jälkeen edessä ei ole yhtään suurempaa luonnonestettä ja eteneminen käy sutjakkaasti suurvallan mekanisoiduilta joukoilta. Vaikka asian haluaisikin kiistää on pääkaupunkiseutu ja entinen Uudenmaan lääni Suomen poliittinen, taloudellinen ja tuotannollinen ydinalue, jonka valtaaminen tai edes tuhoutuminen sotatoimissa on melkoinen katastrofi Suomelle.
Israelilla tuota syvyyttä ei ole ollenkaan, vaan vihollisen eteneminen vain muutamia kymmeniä kilometrejä israeliin on katastrofi. Siksi puolustus perustuu hyökkäykseen. Israelin puolustus tavanomaisin asein suoritettua aggressiota vastaan perustuu sodan viemiseen häikäilemättömästi vihollisen maaperälle. Mikä selittää sen miksi asevoimien painopiste on panssareissa ja ilmavoimissa.
Salisburysta englannin maalta on saatu vähän toisenlaista tietoa.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Sadan vuoden takainen ylipäällikön päiväkäsky muistuttaa, että suurenmoinen Suomi tarvitsee sekä miehiä että naisia.
Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.
Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.
Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.
Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.
Mannerheim.
Urhoollisia ja uhrautuvaisia.
Ylipäällikön päiväkäsky
Antrea
23. helmikuuta 1918.
Kaikille Suomen ja Vienan karjalaisille.
Saapuessani Karjalan rintamalle tervehdin urhoollisia karjalaisia, jotka niin miehuullisesti ovat taistelleet Leninin roistoja ja heidän kurjia kätyreitään vastaan, miehiä vastaan, jotka Kainin merkki otsalla hyökkäävät omien veljiensä kimppuun.
Leninin hallitus, joka toisella kädellä lupasi Suomelle itsenäisyyden, on toisella lähettänyt sotaväkensä ja huligaaninsa valloittamaan, niinkuin hän itse on ilmoittanut, Suomen takaisin ja kukistamaan meikäläisen punakaartin avulla Suomen nuoren vapauden vereen.
Yhtä petollisesti ja katalasti hän koettaa nyt, kun tuntee voimamme kasvavan, ostaa kansaamme ja hieroo sen takia kauppaa Suomen kapinoitsijain kanssa, luvaten heille Vienan Karjalan, jota hänen punainen armeijansa hävittää ja ryöstää. Me tunnemme hänen lupauksiensa arvon ja olemme kyllin vahvat vapauttamme ylläpitämään ja puolustamaan veljiämme Vienan Karjalassa. Meidän ei tarvitse ottaa armonlahjana sitä maata, joka jo veren siteillä kuuluu meille, ja minä vannon sen suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimessä, jonka ylipäällikkönä minulla on kunnia olla, etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin.
Luottaen oikeaan jaloon asiaamme, luottaen urhoollisiin miehiimme ja uhrautuviin naisiimme luomme me nyt mahtavan, suuren Suomen.
Mannerheim.
Urhoollisia ja uhrautuvaisia.
Onhan siellä nyt jotain. Vähä-Ahvenkoski/Teutjärvi-linjalla on yks varteenotettava vesieste, sen jälkeen Porvoonjoki.
Nojatuolistrategi
Ylipäällikkö
Kaikki on suhteellista. Singaporen ja Israelin syvyyteen verrattuna Suomessa on syvyyttä, eteläisellä rantamaallakin. Mutta vastaiskun pitää olla sitäkin syvempi. Siihen ei Suomen voima yksin riitä.
Omia kaksoisagenttejaan Venäjä on kohdellut ennenkin kaltoin. Vakoojan kohtalo on kova, jos jää kiinni. Venäjä työntää pistintä niin pitkälle kuin se uppoaa. Sanotaan sitä vaikka hybridisodankäynniksi.
