Naiset varushenkilöinä

Second kirjoitti:
Lähinnä huomautin että naisia kyllä koulutetaan mm jalkaväessä kohtuu rankkoihin juttuihin, toisin kuin alunperin väitit. Pätevyyteen en sikäli ryhdy ottamaan kantaa, koska pääsin seuraamaan vain muutaman naisen otteita jotka olivat samassa perusyksikössä. Suuri osa tiedoistani perustuu huhupuheisiin jotka etenkin naisten kohdalla olivat väliin kyllä aika villejä.

No anyway:

Kuinkahan on tuon suorituskyvyn suhteen? Siis olettaen että katsotaan koko ikäluokkaa eikä vain sitä vähemmistöä joka palvelukseen hakeutuu. Pääasiassa lenkillä olessa näen sutjakoita nuoria naisia juoksemassa ja sitten vanhempia patuja jotka ovat kävelylenkillä vaimon kanssa, nuoret miehet puuttuu lähestulkoon kokonaan... Ainakin meikäläinen on valmis väittämään että jos ryhdytään kissojen ja koirien kanssa koko kansasta etsimään niitä varusmiesten (siis miesten) asteikolla hyväkuntoisia, niin merkittävä osa tulee muodostumaan naisista. Jos siis varovaisesti arvioiden 20-30% ikäluokan hyvä kuntoisista tulee muodostumaan kauniimman sukupuolen edustajista niin onko tuo niin pieni vähemmistö että se voidaan sivuuttaa sillä perusteella että naiset periaatteessa on asenneongelmaisia ja "fyysisesti soveltumattomia"? Vähän sama kuin kaikkien yli 40 vuotiaiden siirtäminen nostoväkeen sillä perusteella että kun nuoremmat periaatteessa on paremmassa kunnossa kuin vanhemmat, vaikka joukosta löytyy jos millaista Juha Mietoa. Toki nythän tätä ongelmaa ei naisten kohdalla ole koska yli 99% heistä ei armeijaa ole käynyt, eikä käy.

Esim työelämässä on aika monella alalla naiset tehtävissä joissa periaatteessa riuska mies pärjäisi paremmin... Ei vain ole niitä riuskoja miehiä joten pitää tyytyä niihin vähemmän riuskoihin naisiin.

Noh, provo on tietyllä tapaa tämäkin. Minulle ihan paskan hailee mille se kusi maistuu. Kunhan maistuu.

Jos sanot, että naisia on koulutettu jalkaväessä niin uskon. En ole kyllä ikinä tavannut jalkaväessä varusmiespalveluksen suorittaneita naisia, mutta eihän se tarkoita etteikö näin olisi. Ovat varmaan kuitenkin melko harvinaisia.

Suorituskyvyn osalta tarkoitin ensisijassa voiman puutetta, koska useissa jv:n koulutushaaroissa (ainakin pst ja ehkä krh) aseistus & muu varustus painaa hyvinkin 2/3 osaa keskimääräisen 20-vuotiaan naisen painosta.

Motivaatiohan naisilla taitaa keskimäärin olla parempi kuin miehillä, mutta se kaiketi johtuu siitä, että kaikki intissä olevat naiset ovat vapaaehtoisia.

Se, että tuonpainoinen kalusto ei kulje naisella mukana ei tarkoita, että nainen olisi huonossa kunnossa, mutta miehen ja naisen fyysinen kokoero tekee tuonpainoisen varustuksen kantamisen helpommaksi miehelle. Tai ainakin vähemmän vaikeaksi.

[provo jatkuu]
En myöskään ymmärrä miksi armeijassa miehille ja naisille on erillainen pisteytys kuntoteisteissä varsinkin jos tehtävä on sama.
Kalusto on ihan yhtä painavaa riippumatta sukupuolesta ja nainen ei saa taistelukentälläkään helpotusta sillä perusteella, että on nainen. [provo päättyy]
 
pstsika kirjoitti:
Suorituskyvyn osalta tarkoitin ensisijassa voiman puutetta, koska useissa jv:n koulutushaaroissa (ainakin pst ja ehkä krh) aseistus & muu varustus painaa hyvinkin 2/3 osaa keskimääräisen 20-vuotiaan naisen painosta.


Se, että tuonpainoinen kalusto ei kulje naisella mukana ei tarkoita, että nainen olisi huonossa kunnossa, mutta miehen ja naisen fyysinen kokoero tekee tuonpainoisen varustuksen kantamisen helpommaksi miehelle. Tai ainakin vähemmän vaikeaksi.

Niin ja jollakin 45 vuotiaalla ukolla on tilastollisesti noin 20-40% huonompi hapenottokyky ja voimatasot kuin 25 vuotiaalla... Eli ilmeisesti esimerkiksi 45 vuotias aktiiviurheilija ei ole kuntonsa puolesta sijoituskelpoinen jos verrataan 20 kiloa ylipainoiseen nuoreen reserviläiseen :a-grin:

Tätä minä tässä haen. Naisissa on huru mykke niitä joiden kunto on varusmiesten (ei siis naisten) asteikolla hyvää, jopa erinomaista. Samaan aikaan kun SA-reservissä hyviä ja erinomaisia kunnoltaan on joku 20% koko tästä "hurjasta" joukosta. Osa kantaa päällään tst-varustuksen verran läskiä... Nämä tämmöiset joutaisi potkia armotta hevon vittuseen ja korvata itsestään huolen pitävillä (kuntoilevilla ja urheilevilla) naisilla ja nostoväen sotawanhuksilla, jos siis naisetkin olisivat suorittaneet edes jonkin parin kuukauden peruskoulutuksen saaden koulutuksen taistelijan perustaitoihin. Siis näin PV:n kannalta jos ajatellaan. Itse en kannata saati vaadi naisten asevelvollisuutta.

Toki PST ja KK miehen pestit on sellaisia että voimaa ja aerobista kuntoa vaaditaan paljon molempia ja kannettavat kuormat alkaa olemaan jo liikaa heiveröisille miehillekin. Korohärön ukoilla on sentään se hyvä puoli ettei tarvitse tetsata keveästi lastattujen kiväärimiesten mukana ja pysyä ryhmityksessä, vaikka "hauskan" näköisiä ne heikäläistenkin juoksujalkaan suoritetut siirtymiset näyttivät olevan.
 
Second kirjoitti:
Pääasiassa lenkillä olessa näen sutjakoita nuoria naisia juoksemassa ja sitten vanhempia patuja jotka ovat kävelylenkillä vaimon kanssa, nuoret miehet puuttuu lähestulkoon kokonaan...

En ole ollenkaan vakuuttunut noiden nuorten naisten kunnosta. Niiden reippailu kun tahtoo olla sellaista, että juoksevat vain lyhyempiä pätkiä ja vaihtavat spurttien jälkeen kävelyyn. Työpaikalla on tullut juteltua useamman "sporttitypyn" kanssa ja useimpia kiinnostaa vain rasvanpoltto. On tullut törmättyä siihenkin, että jopa kuntotesteihin harjoitelleet on treenannut vain omia vahvuusalueita. Tämä siitä huolimatta, että on ollut personal trainer neuvomassa.

Kun puhutaan juoksukunnosta, niin ikävä kyllä ei tarvitse tämänkään ikäisen reserviläisen olla kummoisessa kunnossa, että lenkkipolulla menee ohi pelkästään rullahiihtäjät ja pyöräilijät. Toki kovin juoksukunto tuntuu löytyvän niiltä noin 35-55 vuotialta hyvin kevytrakenteisilta äijiltä jotka juoksee niissä erittäin tiukoissa juoksuhousuissa. Toki niilläkin tuntuu olevan kunniakysymys, "että tuosta minä menen ohi". Yllätävän monesta näkyy selkä 5-10 minuuttia vaikka ohi mennään vinttikoiran elkein...

Toki täytyy vissiin nykyään olla onnellinen, että saadaan edes sellaisia kavereita jotka viitsii pitää kunnostaan huolta edes jollain tavalla! Nykynuorisolle on hyvin mennyt jakeluun se, että "liikunnan täytyy olla kivaa". Verenmaku suussa tapahtuva kestävyyden ja kunnon kohottaminen on vastenmielistä.
 
pstsika kirjoitti:
Jos sanot, että naisia on koulutettu jalkaväessä niin uskon. En ole kyllä ikinä tavannut jalkaväessä varusmiespalveluksen suorittaneita naisia, mutta eihän se tarkoita etteikö näin olisi. Ovat varmaan kuitenkin melko harvinaisia.

On koulutettu ja koulutetaan tälläkin hetkellä, ei ehkä mitenkään merkittävää määrää mutta kuitenkin..
Seuraavaksi sanon jotakin, mistä joku työnantajan edustaja todennäköisesti suunnilleen hirttää minut..mutta sanon sen silti, koska se on totta:

Naisvarusmiesten kohdalla pahinta on se, että ammattisotilaiden joukosta löytyy valitettavan paljon henkilöitä, joiden mielestä esim johtajakoulutukseen on jokin "kirjoittamaton sääntö" joka määrää jonkinlaisen naiskiintiön. Kerta toisensa jälkeen johtajakoulutukseen päätyy naisia, joiden siellä olemiseen en keksi mitään muuta syytä kuin sen, että nainen on ilmoittanut vahvastiu halukkuutensa johtajakoulutukseen ja hänen selkärangaton esimiehensä pelkää, että jos hän ei kyseistä naista johtajakoulutukseen laita, päätyy hän ongelmiin "syrjinnästä sukupuolen perusteella"...
Niin monta, niin surkeaa naissotilasta olen johtajakoulutuksessa tähän mennessä nähnyt, ettei kyse voi olla mistään muusta kuin siitä, että jotkut (monet) kuvittelevat että johtajakoulutukseen halukas nainen on sinne laitettava tai tulee hankaluuksia..

Kritisoin siis sitä, että siinä missä syystä tai toisesta sopimaton mies ei halustaan huolimatta päädy johtajakoulutukseen, niin sinne kuitenkin päätyy 99% sinne halukkaista naisista, riippumatta siitä ovatko he tosiasiassa sinne sopivia vaiko ei.

Periaatteen pitäisi olla: Oikea IHMINEN oikeaan tehtävään.
Nyt se on: Oikea mies oikeaan tehtävään - ja naiset sen mukaan mihin he haluavat, ettei vaan kukaan pääse sanomaan syrjinnästä..
 
Kapiaisen sanoja joudun komppaamaan varusmiespalveluksen osalta hajahavainnoin, eräiden muiden hallinnonalojen osalta vahvoin asiaperustein. Toisaalta, miettikääpä miehiä maaseudun peruskoulunopettajina tai päiväkodeissa. Jos on "tavallinen suomalainen mies" - mitä ikinä se onkaan - on lähes pakotettu ottamaan poikkeuksellista vastuuta, tavalla tai toisella.

Toimii se kyllä toisinkin päin. Omilla ammattialoillani sukupuolijakauma on aika rouheasti miespainotteinen, kun päätöksenteosta puhutaan. En haluaisi olla uraorientoitunut nainen 28-vee ja matkalla huipulle. Pettymys voisi olla karu, kun pelin todellinen luonne selviäisi. Itselleni asia näyttäytyy myös niin, että naishakijoita on työpaikkoihin todella vähän, ja vielä vähemmän sellaisia joilla olisi sopivaa työkokemusta ja taustaa. Käytännössä junnupaikkoja kun ei itselläni ole auki, niin vinouma toteuttaa itseään.

Kun Suomea pidetään tässä(kin) asiassa lähes onnelana, täytyy kyllä huokailla millainen todellisuus monessa muussa maassa vallitsee. Länsimaisissa (pohjoisissa, protestanttisissa...) yhteiskunnissa on kyllä hyviäkin puolia.
 
Mosuri kirjoitti:
Second kirjoitti:
Pääasiassa lenkillä olessa näen sutjakoita nuoria naisia juoksemassa ja sitten vanhempia patuja jotka ovat kävelylenkillä vaimon kanssa, nuoret miehet puuttuu lähestulkoon kokonaan...

En ole ollenkaan vakuuttunut noiden nuorten naisten kunnosta. Niiden reippailu kun tahtoo olla sellaista, että juoksevat vain lyhyempiä pätkiä ja vaihtavat spurttien jälkeen kävelyyn. Työpaikalla on tullut juteltua useamman "sporttitypyn" kanssa ja useimpia kiinnostaa vain rasvanpoltto. On tullut törmättyä siihenkin, että jopa kuntotesteihin harjoitelleet on treenannut vain omia vahvuusalueita. Tämä siitä huolimatta, että on ollut personal trainer neuvomassa.

Kun puhutaan juoksukunnosta, niin ikävä kyllä ei tarvitse tämänkään ikäisen reserviläisen olla kummoisessa kunnossa, että lenkkipolulla menee ohi pelkästään rullahiihtäjät ja pyöräilijät. Toki kovin juoksukunto tuntuu löytyvän niiltä noin 35-55 vuotialta hyvin kevytrakenteisilta äijiltä jotka juoksee niissä erittäin tiukoissa juoksuhousuissa. Toki niilläkin tuntuu olevan kunniakysymys, "että tuosta minä menen ohi". Yllätävän monesta näkyy selkä 5-10 minuuttia vaikka ohi mennään vinttikoiran elkein...

Toki täytyy vissiin nykyään olla onnellinen, että saadaan edes sellaisia kavereita jotka viitsii pitää kunnostaan huolta edes jollain tavalla! Nykynuorisolle on hyvin mennyt jakeluun se, että "liikunnan täytyy olla kivaa". Verenmaku suussa tapahtuva kestävyyden ja kunnon kohottaminen on vastenmielistä.

Tuossa lopussa on juuri se asia jota ajan takaa, tuollainen spörttinen rasvanpoltosta kiinnostunut fitnesstypykkä on paremmassa kunnossa varusmiesten (siis miesten) kuntoasteikolla kuin suurin osa varusmiehistä ja reserviläisistä. Niin surullista kuin se onkin.

Tuo loppukaneetti on kyllä asian ytimessä "verenmaku suussa tapahtuva harjoittelu on sekä vastenmielistä" sen verran vielä lisäisin että "sekä typerää" siihjen loppuun. Verenmakua totta kai pitää olla, mutta kerran viikossa on ihan tarpeeksi jos ei vedä hormooneja ja muuta "suorituskykyä lisäävää". En tiedä että perkeleestäkö se verenmaku suussa treenaamisen filosofia on oikein tullut, vähän epäilen bodauspiirejä joissa oikein nautsiskellaan sillä miten ihminen vetää itsensä loppuun päivä toisensa jälkeen ja nyt crossfitnesspiirit on kyllä toisena hyvänä (katsokaas netistä kun tempausta tehdään liian suurilla painoilla, huonolla tekniikalla ja muutenkin varsin kovassa uupumistilassa). Niin ja 80-luvun Aerobic filosofia taisi olla että pitää jumpata oksennukseen asti.

EDIT: Näitähän keväällä lumien lähdettyä näki taasen, nuoria lievästi ylipainoisia miehiä jotka juoksi lenkillä kuin viimeistä päivää. Ei varmasti kauaa jaksa lenkille lähtö motivoida. Hitaasti juokseminen etenkin aloittelijana on kyllä kova paikka miehelle.
 
Second kirjoitti:
En tiedä että perkeleestäkö se verenmaku suussa treenaamisen filosofia on oikein tullut, vähän epäilen bodauspiirejä joissa oikein nautsiskellaan sillä miten ihminen vetää itsensä loppuun päivä toisensa jälkeen

Tuohon on pakko tarttua hiukan..

Todennäköisesti olet aika oikeilla jäljillä siinä mielessä että kyllähän juuri noissa piireissä "vedetään kovaa" ja sitä pidetään "kovan jätkän merkkinä mitä kovempaa vetää"..
Minua siinä kuitenkin huvittaa suuresti se, miten siellä nähdään ja koetaan termi "kovaa".
Minulla kolmattakymmentävuotta kestänyt kestävyysurheilu-ura takana..ja nyt olen uusien haasteiden perässä (ja rikkoontuneiden paikkojen pakottamana) etsiytynyt noiden mainitsemiesi lajien ja sitä kautta myös tutustunut sen harrastajiin.
Kuten jo sanoin: olen aika suuresti huvittunut siitä, miten he näkevät ja ymmärtävät termin "kova harjoittelu"...se nimittäin on lähinnä lasten leikkiä verrattuna siihen, mitä on samantasoisen kilpailevan kestävyysurheilijan harjoittelu.
Se väki niissä piireissä ilmeisen tosissaan uskoo treenaavansa "kovaa"..mutta kyllä se oikeasti kaukana on kovasta treenistä..
No, voima- ja keholajit ovat tottakai fyysisesti erilaisia kuin kestävyyslajit - mutta pidän niitä kyllä edelleen fyysisesti todella helppoina lajeina kestävyyslajeihin verrattuna. Keholajien vaativuus on lähinnä siinä, että saa dieetin onnistumaan kisoihin - se vaatii päätä ehdottomasti (pienellä kauhulla odotan paremman puoliskon dieetin alkua) mutta kyllä se itse treenaaminen minusta entisenä kestävyysurheilijana on lähinnä leikkiä.. :)
Mutta siinä olet kyllä ehdottomasti oikeassa, että noissa lajeissa "kovaa" treenaaminen on miehen mitta..oli se "kova" sitten oikeasti kovaa tai ei.
 
No joo teikäläisen kuntopohjalla (jonka täytyy olla kova) on varmasti vara treenatakin oikeasti kovaa vähän useammin kuin normaalin ihmisen. Voi aika monen muunkin ihmisen treenit näyttää lasten leikiltä :)

Esimerkiksi minä huomasin sen verran että jos treenasin 12 tuntia viikossa, niin tasan kaksi kertaa viikossa kykeni treenaamaan kovaa eli tyypillisesti kerran vauhtikestävyyttä ja kerran maksimikestävyyttä (jolloin vedettiiin kahvakuulalla niin uuvuksiin kuin kykeni menemään ilman tsemppaajaa), loput harjoituskerrat oli keveää-keskiraskasta peruskestävyysjyystämistä tai leppoisaa voimaharjoittelua pitkillä palautumisväleillä. Ei minun ihan susipaskassa kunnossa pitäisi olla, mutta tuo oli aika lailla se maksimi mitä kykeni kovia treenejä tekemään ilman että palautuminen muodostui ongelmaksi, eikä nuo 10 tuntia keveämpää liikuntaa minusta haitanneet palautumista, ehkä jopa edistivät sitä. Sitten kun innostuin voiman hankkimisesta vähän liikaakin ja tuli aika loppuun vietyjä sarjoja niin ylläys-yllätys hermosto alkoi piipputtamaan ja palautuminen takertelemaan ja noita vauhti- ja maksimikestävyysharjoituksia ei jaksanut enää tehdä täydellä teholla.
 
Second kirjoitti:
Sitten kun innostuin voiman hankkimisesta vähän liikaakin ja tuli aika loppuun vietyjä sarjoja niin ylläys-yllätys hermosto alkoi piipputtamaan ja palautuminen takertelemaan ja noita vauhti- ja maksimikestävyysharjoituksia ei jaksanut enää tehdä täydellä teholla.

Vaikka ei enää liitykään naisiin varusmiespalveluksessa niin pieni ot sallittaneen..?!

Tuo on erittäin hyvä ja aivan olennainen havainto asiasta, jota moni ei edes tiedä tai tule ajatelleeksi. Erityisesti voimaharjoittelussa käy helposti niin, että hermosto väsyy. Sitä ei huomaa normaalitoimissa mitenkään, eikä se myöskään tunnu olotilassa mitenkään - ainoastaan tietynlaiset kovatehoiset fyysiset suoritukset eivät vain niinsanotusti "kulje". Hermoston väsymistä harva osaa ottaa huomioon, tai edes tietää sellaisen mahdollisuuden olemassaolosta.

On ylipäätään ollut varsin mielenkiintoista tutustua voimalajien maailmaan, jossa varsinkin keholajeissa mennään lähinnä sillä mitä jotkut "gurut" sanovat..tutkimuksen puuttuessa lähes täysin..josta seuraus on se, että mennään tosiasiassa uskomusten varassa, joista osa sotii jopa aika vahvasti fysiologian perusteita vastaan.
Kestävyysurheilussa kun on tutkimusta jos jonkinlaista olemassa ja kehittymisen syy-seuraussuhteet ovat kyllä tiedossa, niin on toisinaan huvittavaa seurata miten "gurujen" sanaan uskotaan kuin äärimuslimi Koraaniin - viis siitä, onko joku asia fysiologian puolesta edes mahdollista.
Lihasryhmän "kovaa" treenaaminen 5-7vrk:n välein..koska useimmin ei pysty..on yksi asia, jonka uskallan kyseenalaistaa. Tai toimiihan sekin, mutta uskon - fysiologiaan perustuen - että samaan lopputulokseen (hypertrofiaan) on toinenkin, mahdollisesti tuloksellisempi tie..
No, se siitä tässä keskusteluketjussa..

Mutta oli miten oli niin naiset eivät sovi kaikkiin sotilastehtäviin.. :)
 
Kapiainen kirjoitti:
Second kirjoitti:
Sitten kun innostuin voiman hankkimisesta vähän liikaakin ja tuli aika loppuun vietyjä sarjoja niin ylläys-yllätys hermosto alkoi piipputtamaan ja palautuminen takertelemaan ja noita vauhti- ja maksimikestävyysharjoituksia ei jaksanut enää tehdä täydellä teholla.

Vaikka ei enää liitykään naisiin varusmiespalveluksessa niin pieni ot sallittaneen..?!

Tuo on erittäin hyvä ja aivan olennainen havainto asiasta, jota moni ei edes tiedä tai tule ajatelleeksi. Erityisesti voimaharjoittelussa käy helposti niin, että hermosto väsyy. Sitä ei huomaa normaalitoimissa mitenkään, eikä se myöskään tunnu olotilassa mitenkään - ainoastaan tietynlaiset kovatehoiset fyysiset suoritukset eivät vain niinsanotusti "kulje". Hermoston väsymistä harva osaa ottaa huomioon, tai edes tietää sellaisen mahdollisuuden olemassaolosta.

On ylipäätään ollut varsin mielenkiintoista tutustua voimalajien maailmaan, jossa varsinkin keholajeissa mennään lähinnä sillä mitä jotkut "gurut" sanovat..tutkimuksen puuttuessa lähes täysin..josta seuraus on se, että mennään tosiasiassa uskomusten varassa, joista osa sotii jopa aika vahvasti fysiologian perusteita vastaan.
Kestävyysurheilussa kun on tutkimusta jos jonkinlaista olemassa ja kehittymisen syy-seuraussuhteet ovat kyllä tiedossa, niin on toisinaan huvittavaa seurata miten "gurujen" sanaan uskotaan kuin äärimuslimi Koraaniin - viis siitä, onko joku asia fysiologian puolesta edes mahdollista.
Lihasryhmän "kovaa" treenaaminen 5-7vrk:n välein..koska useimmin ei pysty..on yksi asia, jonka uskallan kyseenalaistaa. Tai toimiihan sekin, mutta uskon - fysiologiaan perustuen - että samaan lopputulokseen (hypertrofiaan) on toinenkin, mahdollisesti tuloksellisempi tie..
No, se siitä tässä keskusteluketjussa..

Mutta oli miten oli niin naiset eivät sovi kaikkiin sotilastehtäviin.. :)

Juu eipä tästä taida kannattaa paljon jauhaa, ja jos tuonne liikuntapuolelle avaa topikin niin se kuolee alta aika yksikön kuitenkin.

En voi sanoa että mitenkään kovin kummoisesti ihmisen fysiologiaa tuntisin, mutta vähän samoja ajatuksia on minulla sen perusteella mitä bodari, tai siis "bodari",-piirejä tunnen lähinnä Pakkotoisto.comin kautta. Toki terävä kärki on sielläkin poikkeus ja pakkotoisto.comissa joutuu välillä aika helpostikin kaivamaan tutkimustietoa tueksi jos väittelemään alkaa, etenkin voimalupuolella tunnutaan uskovan tieteen voimaan... Siitäkin huolimatta peruskäyttäjä tuntuu olevan kohtuu tietämätön siitä miten ja mihin pohjautuen pitäisi harjoitella. No, iso foorumi ja paljon käyttäjiä. Itsellä vertailukohtana on juoksufoorumi jossa jo ihan peruskäsitteistön ja harjoittelun perusteet on paljon paremmin käyttäjillä hallussa.

ja jottei aivan offtopikiksi menisi niin Juoksufoorumilla on naisia... ja Pakkotoistossa on sekä naisia että naisten kuvia. :a-cool:
 
Second kirjoitti:
En voi sanoa että mitenkään kovin kummoisesti ihmisen fysiologiaa tuntisin, mutta vähän samoja ajatuksia on minulla sen perusteella mitä bodari, tai siis "bodari",-piirejä tunnen lähinnä Pakkotoisto.comin kautta. Toki terävä kärki on sielläkin poikkeus ja pakkotoisto.comissa joutuu välillä aika helpostikin kaivamaan tutkimustietoa tueksi jos väittelemään alkaa, etenkin voimalupuolella tunnutaan uskovan tieteen voimaan...

Ongelma on vain se, että se tiede on lähinnä "tiedettä"..eli useimmiten ne "tutkimukset" joihin vedotaan liittyvät jonkun lisäravinnevalmistajan "tutkimukseen", jossa otanta on hyvin pieni ja muutenkin koko juttu on lähinnä tieteellisen tutkimuksen irvikuva. Maailmassa ei toistaiseksi ole kuin muutama oikeasti vakavasti otettava tutkimus niistä asioista..tosin...ONNEKSI..aivan viime aikoina sitä oikeaakin tieteellistä tutkimusta on alettu tekemään. En usko, että tarvitsee olla mikään ennustaja sanoakseen, että sillä alalla treenaaminen tulee seuraavan noin kymmenen vuoden aikana muuttumaan melkoisesti.

Sen mitä nyt paremman puoliskoni kautta olen tutustunut sen terävämmän kärjenkin tekemisiin, niin ravintopuoli on todella hyvin hallussa..siinä olisi esim kestävyysurheilijoilla paljon opittavaa, mutta kyllä heilläkin perusfysiologia tuntuu usein aika hakusessa olevan..hormonitoiminnan perusteet tunnetaan, mutta siihen se tietämys fysiologian puolelta sitten jääkin.

Viimeisen reilun vuoden aikana olen yhtä ihmistä (itseäni) käyttäen "todistanut" muutaman vankan uskomuksen jo vääräksi..tosin ainahan sen voi niinkinpäin kääntää, että poikkeus vahvistaa säännön.. :D

No, se siitä.
 
Ennen syväjohtamista

JOKO kirjoitti:
Sinällään mukava nähdä tällainen avaus varusmiesliitolta. Kauaksi on tultu alkuperäisistä asevoimien "demokratisointi" tavoitteista. Alkuun liiton tavoitteena näytti olevan lähinnä asevoimien heikentäminen kaikin mahdollisin keinoin. Nyt ovat huolissaan väen riittävyydestä. Seuraavaksi varmaan vaativat lisää rahaa puolustusvoimille. Pojasta polvi paranee! :cool:

Kannattaa muistaa, että ennen kuin tuli Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, ennen kuin simputtamista lopetettiin syytteillä esimiesaseman väärinkäytöstä ennen kuin oli syväjohtamista, oli armeijassa melkoisia tapauksia myös henkilökunnassa, joita ei enää nykyisen seulan ja Internetin oloissa enää ole.

Kaikilla näillä organisaatioilla on ollut merkitys 1960-luvun lopulla, jolloin puolustusvoimat oli jäänyt muun yhteiskunnan sosiologiasta noin puolitoista sukupolvea jälkeen.
 
Kuka ja minkä arvoinen on korkearvoisin naisupseeri tällähetkellä Suomen armeijassa?
 
En tiedä nykyisistä mutta:

Kaarina Buure-Hägglund
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarina_Buure-Hägglund
"...nousi ensimmäisenä naisena kenraalikuntaan ottaessaan helmikuussa 1996 vastaan Puolustusvoimien asessorin eli johtavan juristin viran.[3] Asessori on siviilivirka[4], joka osastopäällikkönä rinnastettiin vuoteen 2008 asti kenraalin arvoiseksi[5]."

Sitten:
http://www.hs.fi/kotimaa/a1305580023777
3.7.2012
"Kapteeni Eija Pulkki ja kapteeniluutnantti Ulla Murtomäki saivat juhannuksen alla todistukset Maanpuolustuskorkeakoulun esiupseerikurssin suorittamisesta – ensimmäisinä naisina Suomessa.

Heitä korkeammalla ei ole yksikään nainen Suomen armeijassa.

Merivoimien Murtomäki jatkaa yleisesikuntaupseerikurssille, jonka kautta on mahdollisuus edetä kenraaliksi asti. Ensimmäinen naiskenraali voidaan teoriassa nähdä Suomessa vajaan parinkymmenen vuoden päästä. Tulevaisuudessa molemmille kurssille odotetaan naisia vuosittain."
 
Eikös ilmavoimissa ole jo naispuolinen majuri?
 
En halua surkastuttaa kiveksiäni pahemmin ja huomata, että nainen on kaikessa parempi kuin minä, vaan haluan edes sotimisjutuissa olla parempi.

Jotenkin mulle ei aukene, miten se on naisen vika, jos se on kaikessa sua parempi.
 
Eikös ilmavoimissa ole jo naispuolinen majuri?

Inka Niskanen lentää majurin natsoilla Hornetia. Jotain irtoheittoja olen kuunnellut, että olisi vieläpä siinäkin kovassa kastissa aika kova tekijä.
 
Ei se varmaan mikään vika ole, mutta en vain halua naista, joka on itseäni vahvempi/karvaisempi/sotasaimpi tms.

No siihen lienee aika simppeli ratkaisu.

Itse seurustelen oikein kunnon amatsoonin kanssa, ja meillä on oikein rattoisaa. Siinä sivussa meikästä on tullut oikea velho keittiössä. Pitäisiköhän perustaa tänne ruokaohjeketju?
 
Back
Top