Oikeudenkäyttö

Se, onko tutka vai kuljettaja ollut väärässä, on mahdoton sanoa. Tutka antaa kyllä virhelukemiakin, mutta toisaalta on yleensä kyllä ihan silmällä havaittavissa, voiko tutkan lukema pitää paikkansa. Silmä tottuu aika nopeasti siihen, mitä nopeutta autot jossain paikassa ajavat, ja selvästi poikkeava nopeus erottuu kyllä yleensä ihan paljaalla silmälläkin.
Epäiltynä tekoaikana, neljännesvuosisata takaperin, ainoa totuus oli että tutkat olivat erehtymättömiä. Mittausjärjestelyistä olisi periaatteessa saattanut aiheutua virhettä, mutta ei tutkasta. Tutkan teknisen virheen mahdollisuus on osoitettu vasta myöhemmin. Kuriositeettina olin joskus vuonna ~2004 itse todistamassa tutkan virhettä lentokentällä järjestetyissä speed partyissä. Joku rivakampi ajoneuvo kiihdytti lähelle kolmeen sataan ja meno oli silminnähden vauhdikasta. Kuuluttaja kuulutti tutkamittauksen tuloksen, joka oli useita kymmeniä tuntikilometrejä alle sen mitä auton oma mittari oli näyttänyt. Mittausjärjestely oli sellainen että oli suora kiitorata, jota pitkin autot kiihdyttivät ja kiitoradan päässä miekkahiha osoittelemassa stalkkerillaan. Järjestäjät neuvottelivat jonkun aikaa ja lopputulemana poliisi lähetettiin vaihtamaan tutkaa ja asia kuulutettiin. Kun tutka saatiin vaihdettua, ryntäyttäen kiihdyttäneen ajoneuvon oma nopeusmittari ja tutkamittaus näyttivät about samoja lukemia.
 
Kauan sitten minä vastustin, ei auttanut. Sain pienimmän mahdollisen rikesakon nopeudestani, joka kerrotiin mitatun 300 m ajomatkan jälkeen siitä risteyksestä, josta lähdin liikkeelle. Taivaalta satoi jalkarätin kokoisia lumihiutaleita niin paljon yhtäaikaa, kuin mahdollista on. Erehtymättömät kertoivat mitanneena nopeudekseni jotakin liikaa 40 rajoitusalueella. Itse epäilin vahvasti oliko ajanut ylinopeutta lainkaan silloisen kotini lähistöllä, jonka hoodit tunsin tarkasti. Minulla ei ollut kiire mihinkään, eikä tapanani ollut ajaa ylinopeuksia, eikä varsinaan 40 alueella pahassa kelissä. Sen aikainen ajoneuvonikin oli huomattavan hidas ja 3-v mehumaija-automaattina erityisen kankea liikkumaan kylmillä ilmoilla. Saabin takapenkillä sain luettavakseni maksuosoituksen, josta bongasin epäillyksi tekopaikaksi kirjatun väärän tien nimen. Kylällä oli kaksi melkein saman nimistä tietä ja sakkolappuun oli kirjoitettu väärä tien nimi. Rasti ruutuun vastustan ja paperit oikeuteen.

Oikeudessa puolustauduin kertomalla että minua epäillään teosta jota en ole tehnyt, tekopaikassa jota en ole epäiltynä ajankohtana käynyt 3 km lähempänä. Ihmeissään olivat, ja kun penäsivät tarkennusta, toistin vain sanomani ja sitä tovin ihmettelivät. Todistajan aitiossa oli kaksi valtion virkamistä todistamassa että asia on niin kuin tiketissä lukee. Sitten joku perkele hoksasi että tien nimi oli kirjattu sakkolappuun väärin. Asian käsittely oli päättynyt, epäilty ulos salista ja odottamaan päätöstä. Kaksi tuntia sorvasivat pykäliänsä ja niin minusta tehtiin syyllinen. On muuten epäilyttävän pitkä aika pykälien sorvaamiseksi. Sakon kirjoittaneen ja tämän partiokumppanin todistajanpalkkiot valtion piikkiin ja minulle sama rikesakko maksettavaksi. Vastustin päätöstä todeten että en voi hyväksyä että minua syytetään teosta johon en ole syyllistynyt paikassa, jossa en ole käynyt koko päivänä. Kun osoitan etten ole ollut paikassa jossa minun väitetään syyllistyneen rikkeeseen, tekopaikkaa muutetaan toisaalle. Samoilla perusteilla minua voitaisiin syyttää mistä tahansa, missä tahansa. En muista enää miksi en valittanut päätöksestä. Saattoi olla niin, että samoihin aikoihin sain hyvän työkeikan satojen km päähän toiseen kaupunkiin, eikä aikani riittänyt valittamiseen.

No saipa siinä miekkahihakin opetuksen tarkkuuden merkityksestä sakonkirjoitustoiminnalle. Kynäilylle tuli hintaa kun kallispallkaista humppaorkesteria istutettiin tuntikausien ajan. Epäilen vielä neljännesvuosisadan jälkeenkin, etten olisi ajanut tilanteessa ylinopeutta ja että nopeus olisi mitattu jollekin edelläni kulkeneelle ajoneuvolle. Pontimena valittamiseen oli muisto siitä kun eräs oikeustieteen opettaja eräässä opinahjossa oli kertonut sankaritarinan sakon onnistuneesta kiistämisestä. Tarinaa en enää muista, mutta juoni meni jotenkin niin, että oikeustieteen opiskelija oli saanut sakon ja kiistänyt sen oikeudessa viitaten johonkin tietämäänsä menettelytapavirheeseen sakkoa määrättäessä.

Tervetuloa suomalaiseen oikeusjärjestykseen:).

Tuo meni normin mukaan. Suomessa on voimassa sellainen hassu asia kuin "vapaa todisteharkinta". Tarkoittaa sitä, että tuomioistuin on vapaa harkitsemaan jokaista asiassa esitettyä seikkaa ja antamaan niille haluamansa painoarvon riippumatta muista tekijöistä.

Käytännössä tuo tarkoittaa tapauksessasi sitä, että poliisi voi todistajana täysin vapaasti muuttaa kertomustaan ja korjata tien nimen. Tuomioistuin on täysin vapaa arvioimaan kumpi poliisin kertomuksista on todenmukainen ja tuomita sinut sen perusteella.

Miksi heillä kului aikaa johtui todennäköisesti siitä, että väärä tien nimi oli syytekirjelmässä. Ja syyttäjältä kesti hetki aikaa vaihtaa nimi papereihin jotta saatiin edes oikea rikos tuomituksi. Kun tämä oli tehty, se mitä tapahtui salissa muuttui ihan ok toiminnaksi ja sinut saatiin hyvässä järjestyksessä todettua syylliseksi:).

Hovissa tuo juttu olisi sitten todennäköisesti kaatunut, koska oikeasti sinut tuomittiin nyt rikoksesta, jota et tehnyt:oops:. Mutta yleensä ihmiset eivät valita varsinkaan pienemmistä sakkoasioista. Riskihän siinä aina on olemassa, että joutuu maksamaan kustannuksia vaikka voittaisi juttunsa.
 
Yhdistetty Veljeskunnan Raamattupiiri Ry haluaa vuokrata kerhotilaa.
Tälläistä on jo liivijengien osalta harjoitettu.

Liivijengin kerhotilat vuokrattiin kristillisen yhdistyksen nimissä​

https://ilkkapohjalainen.fi/arkisto...in-kristillisen-yhdistyksen-nimissa-1.1338835


Ja myös ihan kirkkovaltuustoon asti menty.

Seinäjoella kirkkovaltuustoon valittiin moottoripyöräjengiin kuuluva ja myös rikostaustaa omaava jäsen.
Cannonball-jengiin kuuluva Voitto Välimäki pyrki kirkkovaltuustoon sitoutumattomana
ehdokkaana kokoomuksen listoilta.


https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli...us-elamassani-tehnyt-oikein/4517388#gs.tk7a7p
 
Siis tien nimi oli epäoleellista, koska partio pysäytti tapahtumapaikalla joten ei ole epäilystä siitä, oliko henkilö paikalla vai ei. Silloin asialla olisi ollut merkitystä, jos postissa olisi myöhemmin tullut sakko tai kutsu kuulusteluun; olisi hyvin voinut kyseenalaistaa onko tässä epäiltynä kokonaan väärä henkilö.

Muoks: tämä vastauksena @inscout viestiin.
 
Tervetuloa suomalaiseen oikeusjärjestykseen:).

Tuo meni normin mukaan. Suomessa on voimassa sellainen hassu asia kuin "vapaa todisteharkinta". Tarkoittaa sitä, että tuomioistuin on vapaa harkitsemaan jokaista asiassa esitettyä seikkaa ja antamaan niille haluamansa painoarvon riippumatta muista tekijöistä.

Käytännössä tuo tarkoittaa tapauksessasi sitä, että poliisi voi todistajana täysin vapaasti muuttaa kertomustaan ja korjata tien nimen. Tuomioistuin on täysin vapaa arvioimaan kumpi poliisin kertomuksista on todenmukainen ja tuomita sinut sen perusteella.

Miksi heillä kului aikaa johtui todennäköisesti siitä, että väärä tien nimi oli syytekirjelmässä. Ja syyttäjältä kesti hetki aikaa vaihtaa nimi papereihin jotta saatiin edes oikea rikos tuomituksi. Kun tämä oli tehty, se mitä tapahtui salissa muuttui ihan ok toiminnaksi ja sinut saatiin hyvässä järjestyksessä todettua syylliseksi:).

Hovissa tuo juttu olisi sitten todennäköisesti kaatunut, koska oikeasti sinut tuomittiin nyt rikoksesta, jota et tehnyt:oops:. Mutta yleensä ihmiset eivät valita varsinkaan pienemmistä sakkoasioista. Riskihän siinä aina on olemassa, että joutuu maksamaan kustannuksia vaikka voittaisi juttunsa.
Noihin aikoihin olin kiinnostunut logiikasta ja vaikuttamaan pyrkivästä kirjoittelusta. En ole opiskellut lakia juuri lainkaan, vaikka jollakin kurssilla olen joskus istunut. Otin sakon kiistämisen myös vähän niin kuin haasteen kannalta eikä minulla ollut oikeusavustajaa, lakimiestä tms. Olin voimaini tunnossa noina aikoina kun olin kirjoittamalla avustanut eräässä oikeustapauksessa, josta sain myöhemmin prosessia hoitavalta lakimieheltä kiitosta ja kehuja.

Olen saavuttanut riita-asioissa voittoja, vaikka kertoimet ovat olleet minua vastaan. Pysäköinninvalvoja (juristi) hävisi asiansa minua vastaan ja koska tapauksesta on aikaa, niin voin kertoa voittaneeni viekkaudella ja vääryydellä. Toisaalta vääryydelläpä pysäköinninvalvojakin perusteli ratkaisunsa. Kyse oli liikennemerkin sijoittelusta ja näkyvyydestä. Eräs kaupunginlakimies antautui myös, olkoonkin että vasta sen jälkeen kun sai ensimmäisen yhteenoton oikealta juristilta. Vaikka olin palkannut erikoisosaamista mainostaneen, huonomuistisen lakimiehen, riitelyt hoidin itse. Ennen riitelemään rupeamista kysyin rakennusalan asiantuntijoilta näkemyksiä riitelemään lähtemisen kannattavuudesta ja kukaan ei uskonut menestykseen.

Juristin valinnasta kehkeytyi erikoinen kokemus. Valitsin avukseni juristin, joka mainosti erikoisosaamisekseen rakentamiseen liittyvät riitelemiset. Osoittautui ettei juristi ymmärtänyt rakentamisesta mitään. Oli kuin olisi seinälle puhunut ja tekniset, tai muut piirustukset ja valokuvat eivät auttaneet ymmärtämistä. Asiani ei edistynyt millään lailla ja hoidin itse kirjelmöinnin kaupunginlakimiehelle. Minun palkkaama lakimies ei pysynyt tapahtumienkulussa mukana ollenkaan ja mielenkiintokin lopahtui. Lakimies kysyi luvan ja siirsi asiani hoitamisen jollekin lakitieteen opiskelijalle, jolla oli puheluiden aikana aina kiljuva lapsi huutamassa. Opiskelijakaan ei muistanut nimeäni oikein kuin yhden kerran. Minun kannalta erikoista asiassa oli se että palkkasin juristin hänen mainostamansa rakennusasioista riitelemiseen liittyvän asiantuntemuksen perusteella ja loppuviimeksi ainoa joka asiaani hoiti (kirjeenvaihtoa lukemalla), oli alan opiskelija, jolla tietenkään ei voinut olla mitään asiantuntemusta rakennusasioissa. Kun tapaukseni oli saatu päätökseen, lakimies laskutti minua, vaikka lakimies itse oli ehdottanut voivansa laskuttaa oikeusturvavakuutustani. Tapaukseni jälkeen lakimies poisti rakentamiseen liittyvät riitelyt osaamisaluensa kuvailusta.
 
Useampaan viestiin viitaten, suomalaisessa oikeudenkäynnissä on termi nimeltä prosesuaalinen totuus. Tällä tarkoitetaan rikosoikeudellisen prosessin tuottamaa totuutta johon päästään esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeuden käynnin jälkeen. Eli on siis sapuolten kuulemisien ja todisteiden tuottama summa. Sen mukaan sitten tuomitaan tai jätetään tuomitsematta.
 
Useampaan viestiin viitaten, suomalaisessa oikeudenkäynnissä on termi nimeltä prosesuaalinen totuus. Tällä tarkoitetaan rikosoikeudellisen prosessin tuottamaa totuutta johon päästään esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeuden käynnin jälkeen. Eli on siis sapuolten kuulemisien ja todisteiden tuottama summa. Sen mukaan sitten tuomitaan tai jätetään tuomitsematta.
Oikeuden jakaminen on kummallista, samoin kuin verotus. Prosessuaalisen totuuden käsitteellä pyrittänee totuuteen, mutta totuus saa väistyä jos oikeustapausta ei ole prosessoitu prosessin sääntöjen mukaan. Kuten tapahtui siinä tuoreessa tapauksessa, jossa mies joutui maksamaan elareita toisen miehen lapsesta. Oli kiistaton näyttö siitä, ettei jannu ollut lapsen isä, mutta maksaa piti silti, vaikka totuus oli oikeuden tiedossa.

Lieneekö juristeja ammattikuntana syyttäminen siitä, että nykyään rötöstelijöillä on enemmän oikeuksia kuin kurin ja järjestyksen ylläpitäjillä? Esimerkkinä lastenkodista karkuun lähenyttä ei saa ottaa kiinni. Mustalaisilla ja maahanmuuttajilla on kanssa niin paljon oikeuksia, että veronmaksajille lankeaa automaattisesti maksajan rooli ihan sama mitä ja miten on päätetty. Joku näitä oikeuksia on kelvottomille ajanut.

Verotus on samanlaista sekametelisoppaa. Jossakin kohdassa veroja maksetaan kuittien mukaan, jossakin arviolta, jossakin tapauksessa on oikeus vähentää kuluja jonkin kaavan mukaan, riippumatta siitä miten todellisuudessa on tehty ja toimittu. Sitten on poliitikot, joille maksetaan verovapaita korvauksia oman ilmoituksen mukaan, eikä verottajalla ole huomauttamista käytäntöihin.
 
Silloin asialla olisi ollut merkitystä, jos postissa olisi myöhemmin tullut sakko tai kutsu kuulusteluun; olisi hyvin voinut kyseenalaistaa onko tässä epäiltynä kokonaan väärä henkilö.
Mulle kerran tuli postissa sakko ylinopeudesta ja paikka oli jossain ihan muualla kuin missä olin ajanut. Ja niin oli nopeuskin. Maksoin pois koska tiesin että sinä päivänä oli kamera räpsähtänyt kohdallani ja se ylitys ei ollut mikään 62km/h 50:n alueella, joten päättelin maksaa tämän ja jos tulee jotain muuta niin kiistän ja vetoan jo maksaneeni ja myöntäneeni.

Sitä en tiedä mitä sille minusta otetulle kuvalle tapahtui. Toivottavasti saaja onnistui kiistämään..

edit: olin vuokra-autolla liikkeellä, joten ilmeisesti vuokrafirma oli sekoittanut vuokraajat...
 
Oikeuden jakaminen on kummallista, samoin kuin verotus. Prosessuaalisen totuuden käsitteellä pyrittänee totuuteen, mutta totuus saa väistyä jos oikeustapausta ei ole prosessoitu prosessin sääntöjen mukaan. Kuten tapahtui siinä tuoreessa tapauksessa, jossa mies joutui maksamaan elareita toisen miehen lapsesta. Oli kiistaton näyttö siitä, ettei jannu ollut lapsen isä, mutta maksaa piti silti, vaikka totuus oli oikeuden tiedossa.
Siinä erittäin hyvä esimerkki prosessin tuottamasta totuudesta.

En välttämättä asianajajia lähtisi (pelkästään) syyttämään, lait kuitenkin laaditaan Arkadianmäellä. Ja moni oikeus juontuu ihmisoikeuksista jotka ovat länsimaisen ajattelun perusta. Monesti kieltämättä olen miettinyt mitä järkeä on ihmisoikeuksista jos niiden noudattaminen loukkaa yleistä oikeustajua? Eikö silloin jos yksilö tekee rikoksen on hän teollaan astunut ihmisoikeuksien suojasta pois? Ei ketään tietenkään saa tappaa tai kiduttaa,mutta muut suojat joutaisikin väistyä.
 
Olen tässä nyt ihan kuulopuheiden varassa.

Nämä kolme oivallista nuorta, jotka lopulta sitten tappoivat yhden. Useimmat varmaan tuntevat tapauksen. Kun vähä vähältä tulee ilmi ja julki itse tapahtuma, viestittelyt, ym. niin aika moni kommentoija on karhakkana. Nuoret tekijät tullaan tuomitsemaan nuorina tekijöinä ja bakelsi lienee noin neljä vuotta istuntaa de facto.

Oikeus tuomitsee lakien mukaan, ei siinä mitään. Mutta miten tämä tapaus tulee kirvoittamaan keskustelua sitten aikanaan siinä mielessä, että tuleeko bakels olemaan ns. yleisön oikeustajun mukainen eli käytännössä tarpeeksi ankara?

Oikeustaju saanee lohmon, jos esim. yksi tuomitaan murhasta ja kaksi saa jonkun muun tuomion esim. törkeä pahoinpitely jne.

Tällä hetkellä tekijöiden oikeusturvan toteutuminen on SE. Uhri omaisineen on saanut jo omansa.

Kun tällaisista rikoksista tuomitaan ihmisiä, niin arvioidaanko missään portaassa lainkaan sitä, että miten yleisö suhtautuu tuomioon omalla oikeustajullaan? Vaikuttaako metian paahtaminen koskaan?
 
Siinä erittäin hyvä esimerkki prosessin tuottamasta totuudesta.

En välttämättä asianajajia lähtisi (pelkästään) syyttämään, lait kuitenkin laaditaan Arkadianmäellä. Ja moni oikeus juontuu ihmisoikeuksista jotka ovat länsimaisen ajattelun perusta. Monesti kieltämättä olen miettinyt mitä järkeä on ihmisoikeuksista jos niiden noudattaminen loukkaa yleistä oikeustajua? Eikö silloin jos yksilö tekee rikoksen on hän teollaan astunut ihmisoikeuksien suojasta pois? Ei ketään tietenkään saa tappaa tai kiduttaa,mutta muut suojat joutaisikin väistyä.
Kyllä, mutta kyse on kyetäänkö syyllisyys todistamaan muulla kuin "todennäköisesti se oli Sepi".
Mielestäni tuo todistaminen on Suomessa kovin heikoissa kantimissa.

Lisäksi jos tapat jonkun, ihmisoikeutesi ovat kovin tärkeitä, mutta jos työssä käyvä heteromies ajaa ylinopeutta 8 kmh kameraan, ihmisoikeuksilla ei ole niin väliä*.

* Sisältää sarkasmia ja vitutusta :LOL:
 
Kyllä, mutta kyse on kyetäänkö syyllisyys todistamaan muulla kuin "todennäköisesti se oli Sepi".
Mielestäni tuo todistaminen on Suomessa kovin heikoissa kantimissa.

Lisäksi jos tapat jonkun, ihmisoikeutesi ovat kovin tärkeitä, mutta jos työssä käyvä heteromies ajaa ylinopeutta 8 kmh kameraan, ihmisoikeuksilla ei ole niin väliä*.

* Sisältää sarkasmia ja vitutusta :LOL:
Tai siis kysehän on siitä ettei jää varteen otettavaa epäilyä siitä, että tekijä tekijä voisi olla joku muu kuin Sepi. Periaatteessa sama-asia mutta hiuksenhieno ero.
 
Olen tässä nyt ihan kuulopuheiden varassa.

Nämä kolme oivallista nuorta, jotka lopulta sitten tappoivat yhden. Useimmat varmaan tuntevat tapauksen. Kun vähä vähältä tulee ilmi ja julki itse tapahtuma, viestittelyt, ym. niin aika moni kommentoija on karhakkana. Nuoret tekijät tullaan tuomitsemaan nuorina tekijöinä ja bakelsi lienee noin neljä vuotta istuntaa de facto.

Oikeus tuomitsee lakien mukaan, ei siinä mitään. Mutta miten tämä tapaus tulee kirvoittamaan keskustelua sitten aikanaan siinä mielessä, että tuleeko bakels olemaan ns. yleisön oikeustajun mukainen eli käytännössä tarpeeksi ankara?

Oikeustaju saanee lohmon, jos esim. yksi tuomitaan murhasta ja kaksi saa jonkun muun tuomion esim. törkeä pahoinpitely jne.

Tällä hetkellä tekijöiden oikeusturvan toteutuminen on SE. Uhri omaisineen on saanut jo omansa.

Kun tällaisista rikoksista tuomitaan ihmisiä, niin arvioidaanko missään portaassa lainkaan sitä, että miten yleisö suhtautuu tuomioon omalla oikeustajullaan? Vaikuttaako metian paahtaminen koskaan?
No ei tietenkään tule olemaan tarpeeksi ankara jos yleisönosastolta kysytään. Mikään kappaleiksi repimistä vähäisempi ei riitä...

No vähän vakavammin sitten; Nää kundit tulee olemaan aika helv..:n pitkään niitä jotka kiduttivat ja tappoivat kaverinsa. Se pysyy pitkään tuomion kärsimisen jälkeenkin, ja eiväthän nämä paljoa saa, max. 4-v ja pois. Voivat saada vähemmänkin kun asia on ollut tapetilla, mutta tiedä sitten kun virallisesti ei ole nimiä julkaistu että onko sillä sitten vaikutusta. Yleensähän sillä on ollut tuomiota alentava vaikutus mutta...
Ja joo, tiedän että tekijöiden nimet on jo julkisuudessa... katellaan joskus 2035 mitä heput ovat ja josko olis aika antaa menneiden olla...

En tiedä mikä on oikea tuomio ja kansan oikeustaju. Joskus reilu parikytä vuotta sitten yks heppu tappoi mustasukkaisuuttaan kaverini eikä saanut tuomiota. No hittoako pani varattua mutta... Tehtiin sitten sen elämästä helvettiä ja ei siinä hänen muualle muutto auttanut, Suomi on pieni maa. Tappoi myöhemmin itsensä ja tunnusti tappaneensa jäähyväiskirjeessään. Jostain syystä emme tunteneet itseämme voittajiksi kuitenkaan. Enemmänkin tuntui siltä että kaikki hävisivät. Sen jälkeen olen ollut aika varovainen näissä kansantuomion julistamisissa...
 
Siis tien nimi oli epäoleellista, koska partio pysäytti tapahtumapaikalla joten ei ole epäilystä siitä, oliko henkilö paikalla vai ei. Silloin asialla olisi ollut merkitystä, jos postissa olisi myöhemmin tullut sakko tai kutsu kuulusteluun; olisi hyvin voinut kyseenalaistaa onko tässä epäiltynä kokonaan väärä henkilö.

Muoks: tämä vastauksena @inscout viestiin.

Riippuu miltä kannalta asiaa katsoo.

Oleellista on se, että syyttäjä syytti jäsen @Starpom rikoksesta joka tapahtui tiellä X. Jäsen @Starpom oli kuitenkin tapahtuma-aikaan tiellä Y. Näin ollen hän ei ole todistettavasti voinut syyllistyä syytekirjelmässä kuvattuun rikokseen tiellä X. Tämän todistavat poliisit itse:).

On täysin mahdollista, että joku ajoi samaan aikaan tiellä X ylinopeutta ja syyllistyi rikokseen joka syytteessä kuvattiin. Se vain ei voinut olla jäsenemme.

@AJJV on oikeassa siinä, mitä sanoo totuuden etsimisestä. Ja näinhän tässä juuri kävi. Oikeudessa odettiin, että jäsen Starpom ei syyllistynyt syytekirjelmässä esitettyyn rikokseen koska ei ollut mainitulla paikalla ollenkaan. Syyte olisi pitänyt selkeästi hylätä sillä perusteella.

Tietysti voidaan sanoa, että tämä on hiustenhalkomista. Kyseessä oli viaton virhekirjaus eikä asia siitä muutu jos se korjataan oikeaksi.

Mutta onko asia ihan näin yksinkertainen. Mihin vedetään raja, jos lähdetään jälkikäteen muuttelemaan papereita ja lausuntoja sen mukaan mikä on "käytännöllistä".

Syy, miksi monissa maissa prosessivirhe johtaa syytteen hylkäämiseen ei ole se, että halutaan päästää syylliset vapaiksi vahingon takia. Vaan se, että kyseessä on tapa kontrolloida viranomaista. Painostaa sitä toimimaan oikein ja lain mukaan koska seurauksena väärästä toiminnasta on jutun kaatuminen.

Suomessa näin ei ole. Suomessa on lähes mahdotonta saada juttua kaatumaan prosessivirheen takia. Vaikka se olisi kuinka törkeäkin. Laittomasti hankitut todisteet, väärät kirjaukset, väärin myönnetyt luvat, anything goes. Kaikkea voidaan käyttää syyllisyyden osoittamiseksi.

Ehkä kaikkein törkein esimerkki tästä oli vuonna 1989, jolloin suomi kunniakkaasti kieltäytyi lisäämästä lakiin nimenomaista kieltoa käyttää kidutuksella hankittua tietoa oikeudenkäynnissä liityttyään YK:n kidutuksenvastaiseen sopimukseen. Perusteena oli se, että se voisi "vaikeuttaa suomen vapaaseen todisteluteoriaan perustuvan järjestelmän toimintaa tarkoitettua laajemmin". Tämä kielto saatiin lakiin vasta muutama vuosi sitten useiden kansainvälisten organisaatioiden (mm. YK ja EIT) vuosia kestäneen kritiikin jälkeen.

Näin meillä:).
 
Oleellista on se, että syyttäjä syytti jäsen @Starpom rikoksesta joka tapahtui tiellä X. Jäsen @Starpom oli kuitenkin tapahtuma-aikaan tiellä Y. Näin ollen hän ei ole todistettavasti voinut syyllistyä syytekirjelmässä kuvattuun rikokseen tiellä X. Tämän todistavat poliisit itse:).
Ei, vaan oleellista on, onko henkilö tehnyt sen teon josta häntä epäillään ja josta sai sakon paikan päällä. Nyt ei ole epäilystä siitä, oliko henkilö paikan päällä ja kuljettiko autoa.

Olen itsekin joskus kirjannut väärän osoitteen, mikä on käynyt ilmi kun sakkoa on vastustettu muusta syystä, mutta ei sillä silloinkaan ollut merkitystä.

En tiedä, halutaanko tässä nyt amerikkalaistyylistä porsaanreikäoikeusjärjestelmää vai mitä, missä syyllisyyteen vaikuttamattoman inhimillisen erehdyksen takia syyllinen vapautuu tai vähintään oikeusprosessi joudutaan käynnistämään uudestaan.
 
Sen jälkeen olen ollut aika varovainen näissä kansantuomion julistamisissa.

Joo, en minäkään innostu kansantuomioistuimista. Mietin vain sitä, että onko ns. kansan oikeustaju mikään sellainen arvo, joka vaikuttaisi mihinkään.
 
Eipä se kansan oikeustaju ole vaikuttanut raiskaustuomioihinkaan... Ainakaan merkittävästi.
 
Ns. paskalakikin muutettiin vasta kun Enestamin oma paskaremontti rupesi ahistamaan...
 
uomessa näin ei ole. Suomessa on lähes mahdotonta saada juttua kaatumaan prosessivirheen takia. Vaikka se olisi kuinka törkeäkin. Laittomasti hankitut todisteet, väärät kirjaukset, väärin myönnetyt luvat, anything goes. Kaikkea voidaan käyttää syyllisyyden osoittamiseksi
Mä en kyllä näe ongelmaa vapaan todistelun teoriassa. Sehän nimen omaan tekee oikeudesta riippumattoman instanssin suhteessa esitutkintaviranomaisiin ja syyttäjään.

Lisäksi se suojaa asianomaisia jotka voivat tuoda oikeuteen todisteita puolesta tai vastaan oikeus sitten katsoo huomioiko se niitä.

Huomionarvoista on että oikeus voi jättää myös viranomaisen todisteet huomiotta.
 
Ei, vaan oleellista on, onko henkilö tehnyt sen teon josta häntä epäillään ja josta sai sakon paikan päällä. Nyt ei ole epäilystä siitä, oliko henkilö paikan päällä ja kuljettiko autoa.

Olen itsekin joskus kirjannut väärän osoitteen, mikä on käynyt ilmi kun sakkoa on vastustettu muusta syystä, mutta ei sillä silloinkaan ollut merkitystä.

En tiedä, halutaanko tässä nyt amerikkalaistyylistä porsaanreikäoikeusjärjestelmää vai mitä, missä syyllisyyteen vaikuttamattoman inhimillisen erehdyksen takia syyllinen vapautuu tai vähintään oikeusprosessi joudutaan käynnistämään uudestaan.

Jos oikeusjärjestelmän ainoa arvo on vain todeta syytetty syylliseksi, niin noinhan asia menee.

"Oikeudenkäyntimenettelyn ehdoton prosessioikeudellinen oikeusperiaate on kontra-diktorisuus ja asianosaisten tosiasiallinen tasavertaisuus."


Oikeudenkäynnissä pitää noudattaa tiettyjä prosesseja. Jos niitä ei noudateta, kyseessä on mielivalta. Jos syyttäjä/poliisi voivat muuttaa todisteita ja syytettä kesken prosessin, on hiukan vaikea nähdä, miten kyseessä voisi olla tasapuolinen oikeudenkäynti.

Ymmärrän, että sinun näkökulmastasi tämä voi kuulostaa nillitykseltä tai pikkumaisuudelta. Mutta oikeasti kyseessä on iso asia.

Syy, miksi asia on tärkeä on se, että jos näin toimitaan pienissä jutuissa, mikä takaa sen, että samaa toimintaperiaatetta ei käytetä isommissa jutuissa? Muutetaanko osotteita myös esimerkiksi henkirikosoikeudenkäynnissä? Tai mitä muita asioita muutetaan papereihin "käytännöllisyyden" nimissä? Mihin vedetään raja mielivallan ja käytännöllisyyden välille?

Tuomari teki virheen. Siitä ei ole pienintäkään epäselvyyttä. Juttu olisi pitänyt hylätä ja syyttäjä nostakoon uuden jutun oikeilla tiedoilla jos haluaa. Epäkäytännöllistä? Kyllä. Oikeudenmukaista? Kyllä.
 
Back
Top